Hommat etenee, muttei lopu koskaan

Näin ne hommat etenee.

Pangandaran

Lento Kuala Lumpurista Bandungiin on ostettu. Luonnollisestikin Air Asialta, vihdoinkin tuli tarjoushinta. Ei siltikään mikään överihalpa, mutta täyttä hintaa en silti maksanu. Vähä päälle 50 euroa kustansi. Ja saatanan aikanen aamulento, mutta mikäs siinä. Ajoissa perille, jynöy. Oon muutenki sellanen hätähousu että jos johonkin oon menossa ni mennää sitte ja vauhilla, ni saa sen jälkeen asettua ja olla rauhassa. Aikasen saapumisen takia rupesin nyt arpomaan josko siitä suoraan painelis bussiasemalle ja jatkaisi Pangandaraniin. Siel on nimittäin meri! Tuntuu houkuttelevalta, koska ei sinänsä oo hinku notkua kaupungeissa. Mutta tätä voi vielä pähkäillä.

Balilta varasin Vähikselle ja miulle omat kopperot Sanur Beachilta Swastika Guesthousesta, 17 euroa ja hilut yö. Rojahetaan Balille illalla pimeellä ni ei sitä jaksa ruveta Asshole selässä laahustamaan majapaikkojen perässä, on kiva tietää mihin pirssillä lentokentältä hurauttaa. Aikasemmin oon Sanurilla majottunu Swastika Bungalowsien puolella, mutta nyt testataan Guesthousen halvemmat murjut. Tavote on, että seuraavaks aamuks hoituu kyyti Gilille eikä tarvi siel Sanurin saattohoitolassa olla yhtä yötä kauempaa. Venekyytejä ei osteta nyt etukäteen, koska halvemmalla ne ehkäpä irtoo ku ostaa sielt paikanpäältä.

Puutteenkujan romukauppa piti avoimet ovet yks ilta, ja roinaahan lähti ovesta ulos helvetilliset kuormat. Kiitos, toverit! Yks kirpputorimummoilu-sunnuntai on myös buukattu ja sillo ois syytä lähtee lopun krääsän kiertoon.

Läksiäisbilepaikka on varattu, Duo Nahgamaggara buukattu esiintymään, kutsut laitettu jakoon ja rajuja kemuja senku oottelen.

Rokotukset tsekattu ja aika muutaman piikityksen uusintaan buukattu.

Nettiliittymä ja autopaikka irtisanottu. Parin lehen tilaukset laitettu holdiin. Säilytettäviä tavaroita laitettu varastolaatikoihin.

Vapaaehtoishommia tropiikista alustavasti tiedusteltu ja vastaukseksi tervetulotoivotus saatu. (tästä lisää myöhemmin)

Indonesin kielikurssia raivolla kerrattu (ja todettu että kielipääni on edelleenkin puupää, joskin kuuntelujutuista sentään ymmärrän sanoja sieltä ja toisia täältä, mutten tajua mistä loppujenlopuks puhutaan).

Mutta ei tässä todellakaan ole kaikki. Vielä hoidettava mm. passikuvissa käynti (viisumianomuksiin tarvii niitä), hammaslääkäri, kissojen lekurit, lisää tavaroiden pakkausta ja murjun lopullinen tyhjennys, paperihommat maistraatin, postin ja kelan kanssa, viisumihommat Indonesiaan, viimeisen yön majoitus Helsingissä, jne jne jne jne jne.

Vaikka paljon on vielä kesken, asiat alkaa olla jo käsiteltävässä mittakaavassa. Paniikin taso ei enää veä polvia hyytelöks ja aivoja solmuun.

9 viikon päästä tähän aikaan murju on tyhjä ja on enää 2 yötä lähtöön. (apua pien paniikki nyt kuitenki täs.... aaarghhhh....)