Tulivuori- ja sääuutiset

Tulivuoriuutiset

13.2.2018 (kuva: Mount Agung from my side - FBsivu)

Tulivuoriasioista kysellään kovin. Että mikä on tilanne ja uskaltaako tulla lähellekään vai pitääkö mennä lomalle ihan vaan Kouvolaan. Tilanne kaikessa lyhkäsyydessään on se, että tuo Balin suuri ja mahtava Agung on yhä ärhäkällä tuulella. Päästelee paineita ja jytisyttää huudiloita ja sylkee tuhkaa ja kiviä välillä. Viimeks toissapäivänä töräytti taas kunnon satsin. Lentokentät on auki, eikä meillä täällä ole mitään hätää.

Tilannehan on ollu päällä syyskuusta alkaen, marraskuussa tuli ekat purkaukset ja tämmösenä tämä saattaa jatkua vielä kauan. Ei voi tietää, tulivuori tekee tulivuorihommia eikä se niistä hirviästi tiedottele etukäteen.

Jännä kuinka nopiasti sitä tottuu tämmöseenki luonnonmullisteluun ja ihmeellisyyteen. Kun ekat purkaukset tuli ni hirviä täpinä ja ai että oli jännää. Nyt sitä ei korvaasa lotkauta kun näkee feispukista kuvia että aijjaa taas se sylkee paskaa taivaalle, ihassssama.

Rinjanin lepotila

Lombokin Rinjani on onneks lerputtanu ihan vaan lepotilassa nyt jo pitkään. Hyvä niin, sillä ei tähän kahen rintaman tuhkapörinöitä ollenkaan kaipailla.



Sääuutiset


Sadekausi on meneillään ja se tarkottaa, että sataa. Tämä tulee joillekin matkailijoille yllätyksenä. Olen saanu tiedusteluja huolestuneilta turisteilta, että ai kauhee, pitääkö siellä vaan istua sisällä, eikö voi tehä mitään. Juu kylä näin on. Se on sen tason katastrofi kun vettä sataa, että koko maailma pysähtyy ja huoneessa pitää vaan pönöttää ja kuolla nälkään. Aivan kuin siellä siun kotimaassakin ni koko yhteiskuntahan lakkaa olemasta aina kun sataa eikä ulos voi ollenkaan mennä.

Mutta vaikka on sadekausi, niin ei täällä silti koko ajan sada. Viime aikoina on ollu enimmäkseen aurinkoiset päivät ja sitte iltasella tahi yällä sataa ja ukkostelee. Ja sadekauden pitäs olla kaiken jären mukaan jo aika lähellä loppusuoraa, mutta mistäs sen tietää. Vimoset vuodet kelit on tehny vähän mitä niitä huvittaa. Välillä on läähätetty 8kk ilman pisaraakaan vettä, ja viime vuonna sato vielä huhtikuussaki ihan saatanasti.

Tuossa menee normaalisti tie

Ja onhan tämän sadekauden kanssa lähellä ollu ettei koko saari pysähtyny. Tuossa pari viikkoa sitten. Niskaan lojahti järjettömin sade mitä olen täällä kuunaan kokenu (oisko tää nyt miun seittemäs sadekausi täällä?). Vettä ja ukkosta tuli vesitykkivoimakkuudella noin 12 tuntia putkeen, siinä jäi kaikenlaiset esterin perseet tyystin toiseks. Olin miltei koko yön hereillä kun ukkonen ja kaatosade ravisteli huudiloita ja meteli oli hirviä. Miulla oli kotipihassa terden perustus justiisa muurattu ja kuhan aurinko nous ni pääsin verhon raosta kurkistamaan, että mitähän vittua tuolla ulkona tapahtuu. Kas, torppani edessä onkin tänään uima-allas! Perustukset täynnä vettä, jee!

Majatalon kanapuisto tulvi

Oottelin vesitykkisateen rauhottumista parisen tuntia mutta loppua ei näkyny joten oli pakko lähteä töihin. Sadekaapu päälle ja fillarin selkään ja eiku Majatalolle. Matka tyssäs puolenvälin kohalla kun töräytin fillarilla reippaasti yli polven ulottuvaan mutavesimereen. Joka siis normaalisti on tie. Pyärällä ei voinu polkea, oli pakko työnnellä fillaria ja kahlata siinä liejussa viimiset sata metriä majatalolle. Varvastossut jäi liejuun ja ne piti sielä kaivella kun ei oo varalipokkaitakaan, ja paljain jaloin sitte vaan rämpimistä ja viestittelyä henkimaaliman tontuille, että pliis ei käärmeitä eikä lasia tai nauloja jalkoihin, tänkjyy veri meni.

Majatalolla vesi tulvi portista sisään, uima-altaan vesi vyöry reunojen yli, kanojen piha oli täysin järvenä.

Sade onneks lakkas siinä aamupäivän aikana, mutta kesti päiviä että huudilot rupes kuivumaan. Semminkin kun sitä vettä kuitenki joka yö sato pikkusen lisää. Usiamman päivän piti tulla töihin sukellustöppöset jalassa kun piti fillaria työnnellä viimiset kymmenet metrit mutaliejun läpi.

Meillä oli Majatalolla samaan aikaan amerikkalaisia asiakkaita jotka olivat aivan kauhuissaan ja valittivat tietysti kaikesta. Minkäs minä saatana säälle voin, en minkään. Enkä voi sillekään mitään että saaren tiet tulvii. Heiän 2 viikon varaus muuttu välittömästi kolmeksi yöksi ja sen kolme päivää ne istuvat huoneessaan aivan hädässä ja kuittasivat sitte pihalle ja lähtivät Balille johonkin saatanan Mariottiin tai vastaavaan luksusresorttiin. Kertovat varmaan kotona että ai kamala oltiin kolme päivää nälkää näkemässä Gilillä kun siellä oli vedenpaisumus, että oli kyllä melkonen selviytymiskamppailu, just ja just jäätiin henkiin.

Ja säätila tänään: harmaata ja märkää! Litsläts! Kontiorunkkarin unelmakeli!

Tuo kaikki missä on vettä on normaalisti vihriää heinikkoa missä lehmät ja vuohet parveilee

Tänää on ollu tämmönen harmaa ja märkä päivä

Puhelinnumerohelvetti

Täällä on lähes kaikilla pre-paid kännykkänumerot. Semmosen on saanu, senku menee ja ostaa sim-kortin ja tuuttaa sen luuriinsa. Ei kysellä henkkareita eikä oo ketään kiinnostellu, että mikä numero on kenenkin.

Tämä estoton pelleily on nyt loppumassa. Anonyymit numerot ei kohta ole enää sallittu. Turisti tarvittee SIM-korttia ostaessaan passia ja saanee jonkun määräaikasen numeron. Meiän muiden pitää se oma numero rekisteröidä, jos haluat saman numeron säilyttää. Rekisteröinti pitää tehä tän kuun loppuun mennessä. Jos olet Indonesian kansalainen ja siulla on henkilönumerot ja ties mitä kortteja, niin voit rekisteröidä numeros ihan vaikka tekstiviestillä. Myö vaikeat ulkomaalaset täällä asuvat joudutaan käymään puhelinoperaattorin pakeilla passin ja viisumin kera, jotta tämä rekisteröinti hoituu. Jos hoituu.

Miulla on numero operaattori XL:ltä. Olen nyt käyny 3 kertaa heiän palvelupisteessä Lombokilla rekisteröimässä miun numeroa. Arvatkaa onko miun numero rekisteröity? No ei tietenkään ole.

Numeron rekisteröintiyritys on menny seuraavasti:
Menen XL:n palvelukonttoriin. Otan jonotusnumeron. Palvelutiskin pimut alkaa hermona kihertää ja vilkuilla toisiaan, että apua kenenköhän tiskille toi pullukka turisti tulee kääk. Jollain heistä käy flaksi ja miä lampsin tiskille. Kysyn että puhuuko neiti enklantia. Useimmiten ei puhu, mutta osaan esittää asiani indonesiaks että haluan rekisteröidä puhelinnumeroni. Neiti pyytää miun passin ja työluvan ja ottaa niistä kopion. Kirjottaa paperiin miun puhelinnumeron ja sanoo että asia kunnossa, saan muutaman tunnin sisään vahvistusviestin, että numeroni on rekisteröity. Vahvistusviestiä ei koskaan tule ja numeroni tila on edelleen rekisteröimätön.

Viime viikolla kävin tätä asiaa hoitamassa kolmatta kertaa. Otin autokuskinkin messiin, ettei satavarmasti ole kielimuuriestettä. Autokuskini kertoo, että mädäm tässä on nyt pyytämässä puhelinnumeronsa reisteröintiä kolmatta kertaa, että voisiko neiti nyt ystävällisesti sen tällä kertaa hoitaa kuntoon. Ilman muuta. Kopio passista ja työluvasta, puhelinnumeron kirjotus kopiooiden kylkeen ja tiedotus että ihan kohta muutaman tunnin päästä tulee vahvistusviesti. Minä naputan, että niin vittu kun ei sitä ole aikasemmillakaan yrityksillä tullu, että saisinko jonkun yhteystiedon, johon voin sitten soittaa kun sitä viestiä ei ole vielä huomennakaan saapunu. Saan neidin numeron.

Vahvistusviestiä rekisteröinnistä ei tule koskaan. Laitan seuraavana päivänä neidille viestiä että hei kuule, ei oo tullu vahvistusviestiä, numero on yhä statuksella ei-rekisteröity, että mitäs helvettiä. Hän lähettää takasin kuvan tietsikkaruudusta jossa näkyy miun puhelinnumero ja nimi, että kyllä on rekisteröity, don't worry. No, minähän worryan, ja soitan XL-operaattorin puhelinpalveluun. Esitän asiani ja pyydän että tarkistavat onko miun numero rekisteröity. Mädäm, ei ole, teidän täytyy käydä meidän palvelupisteessä rekisteröitymässä. Niin mutta kun olen käyny jo KOLME kertaa eikä tää asia vaan onnistu, että mitä tässä voi tehdä. "Please wait 24 hours". Justiisa. Kiitos avusta!

Tästä huolimati numeroni on kuulemma rekisteröity

Kyselen palveluneidiltä useempaan otteeseen, että hei, ei oo numero rekisteröity että voitko asian hoitaa. Hän vannoo ja vakuuttaa, että ei ole ongelmaa, asia on kunnossa. Vaikka heiän oma puhelinpalvelusetä katto heiän järjestelmästä että miun numero ei ole rekisteröity, vaikka miun XLappi puhelimessa huutaa että numero täytyy rekisteröidä, vaikka saan tekstiviestejä joissa lupaillaan ilmasta datagigaa ja luoja ties mitä jos vaan rekisteröisin miun numeron. Ja - jumalauta - vaikka välillä kun koitan soittaa johonkin, puhelu yhdistyy johonkin XL-operaattorin rekisteröintipalveluun, eikä sinne minne yritän soittaa. Mutta näistä kaikista huolimatta miun ei piä olla huolissani, numero on kyllä rekisteröity, Lombokin palvelupisteen neiti vannoo.

Elämme jännittäviä aikoja. Toimiiko miun puhelinnumero enää tuossa kahen viikon päästä kun kuukausi vaihtuu? Toivoa on, koska jos eivät ne saatana saa numeroa rekisteröityä, ni ehkei ne saa sitä myöskään katkastua. En voi todellakaan muuta tehä kun piätellä hengitystä ja kattoa mitä tapahtuu.

Remonttihelvetit

Remonttiblogista hyvää päivää. Ois muutaki asiaa mutta kerrotaan nää jouheet remontti- ja katastrofiuutiset ensin ni pääsen sitte rähjäämään esimerkiks puhelinnumeron rekisteröimisestä, joka on pakko tehtä mutta kun se ei vaan saatana onnistu. Mutta siitä lisää laters.

Ilmaset sievät kivekset!

Aluksi hyvät remppauutiset: Palatsini terde eli terassi sekä varastokatos valmistu vajaassa kahessa viikossa ilman suurempaa draamaa. Se oli helppo hommeli, enkä ollu asian suhteen pilkkuja nussimasa ollenkaan ja kyttäämässä viivottimen kanssa että jokanen kaakeli tulee justiisa suoraan. Ote tuohon projektiin oli, että kuhan jotain tulee valmiiks misä on katto ja lattia ni kelpaa miulle, se on tsiljardi prosettia parempaa kun entinen tilanne ilman minkäänlaista terassia, vuotavan heinäkatoksen kera.

Raksajätkät pykers hommat vauhilla ja miä kattelin sivusta. Mettästin ilmasta puutavaraa sekä ilmaset kivetykset, koska rahaa ei juurikaan ole, ja muutenkin pidän kierrättämisestä. Kaikki mikä on ilmasta on plussaa. Valmista tuli viime perjantaina, ja sen jälkeen miä viälä vähän maalailin tolppia ja varastonurkan seinää, Mäkelän Sähkömiäs kävi laittamassa terden kattoon valon ja homma on ikäänku siinä. Lopputulos on yllättävänkin katsetta kestävä. Ilmaset pummitut kaakelikiveksetki on ihan sievät. Niihin tarvii sutittaa vielä joku helvetin kivessuojaus, ja sen teen ku ehin. Sitte voi asentaa terdelle soffan ja riippumaton ja siinä eteerisenä kissojen kanssa pötkötellä, joskus sitte toukokuussa kun on pötköttelylle aikaa. Ja toki pitää viä myllätä koko etupihan noin muuten, tehä siihen Viidakkopiha Osa 666. Aijjettä!

Meikän terde

Helpotus oli valtaisa kun raksajätkät poistuvat pihasta, miä aloin olla aika vitun kypsä jatkuvaan paukutukseen ja sirkkelöintiin ja varsinki jätkien puheripuleihin, kun yhteistä kieltä ei hirviästi ole. Nyt on huusholli taas miun ja kissojen oma rauhaisa epäsosiaalisuuslinnake, mihin ei ole kenelläkään kutsumatta asiaa.

Sitte pääsinki keskittymään Majatalolla muhiviin helvettiprojekteihin ja katastrofeihin, joista tärkeimpänä omistajan talossa tapahtuva veden lorina sieltä mistä veden ei pitäs lorista, eli katosta. Siellähän rupes tulemaan vettä kylppärin lattian kohasta alakertaan, alakerran katto alko vetämään homeeseen ja meininki täten akuutti. Koska raksamaister ei suvainnu ilmestyä paikalle, ei voitu ku kytkee vedet talosta pois ja ootella. Puhelimella ei tavottanu ja jos tavotti ni hän lupas tulla "huomenna" tai "torstaina" tai joskus, mutta ei koskaan ilmaantunu sillo ku oli luvannu.

Viime perjantaina iltaäivällä arvon Raksamestar vihdoin ilmesty paikalle. Arvatenkin koska terdeprojekti miun talolla valmistu ja hän oli liksaa vailla. Esittelin vuotavan katon ja sanoin että nonii, hommiin siitä. Juu ei katoppa ku josko tiistaina tullaan. EI KÄY! Tää olis pitäny korjata jo 10 päivää sitte, että jumalauta nyt töihin. Avatkaa ees se katto ja kattokaa mikä siellä on vialla. Myöntyivät tähän ja touhukkaana tikaspuita ottivat alle ja työkaluja esiin. Minä totesin, että hyvä ja lähin kotio tarkistamaan että terdeprojektista ei ole naputtamista ja voin maksaa liksat.

Seuraavana aamuna menin takas Majatalolle ja kas, olipa vitun hyvin se katto avattu. Olivat tehny siihen pari pientä viirua sahalla ja thäts it. Ei sen vertaa että ois voinu ees kurkistaa sisään ja koittaa paikallistaa, että mistä se vesi vuotaa. Puhelut Raksamestarille eivät menneet mihinkään tai jos meni ni ilmotti vaan että tiistaina tullaa. Voi jumalauta.

Koittaa tiistai eli eilinen. Ei tullu ketään aamulla. Soitellaan perään, kukaan ei vastaa. Joskus iltapäivästä joku hampuusi soittaa että tulee mestoille kuha ens käy syömässä ja rukoilemassa. Parin tunnin päästä jätkät Majatalolta soittaa että nyt ne raksaukot on täällä. Käskin niien repiä sen vitun katon auki ja ettimään mikä siellä vuotaa ja tulen kissakaupan sulkemisen jälkeen kattomaan ja sovitaa sitte että mitä tehään.

Menen mestoille ja kattoon on tehty pieni kolo mistä mahtuu pää sisään. Alla on tikapuut ja miulle annetaan taskulamppu ja kehotetaan menemään kurkistamaan sisään. Kurkistan enkä tiiä mitä pitäis kattoa. Lauma ukkoja on siinä voitonriemusena että ei siellä mikään vuoda, kaikki on ihan kunnossa ja kuivaa, jotta no problem, everything okei. NO EI KAI VITTU VUODA MIKÄÄN KUN TALOSTA ON KYTKETTY VESI POIS JO 10 PÄIVÄÄ SITTE! Kuivasta putkesta tuskin mitään vuotaa, sen verran miäki tajuan vaikken putkimiäs olekaan. Että eikö ammattilaisherroilla käyny miälessä jotta kytkee veden taloon ja laittaa vähä hanoista lorottelmaan ni näkis mikä kohta siellä fuskaa? Jaa niin no tätähän ei kukaan tullu ajatelleeks. Laitettiin vesi päälle, pistin ukot muihin hommiin ja sanoin että kattotaan aamulla mistä siellä vuotaa kun annetaan olla vesi päällä yön yli ja lorottelen aamusta hanoja ja suihkua ja vetelen vessaa. Että tulkaa tänne kello 8 aamulla ni eiköhän jostain vesi lorise. Asia selvä.

Luonnolisestikaan ketään ei kaheksalta tullu vaan tuossa vähän ennen puoli kymmentä joku laahusti paikalle että noniin. Miulla jo atomipommipilvi pään päällä valmiiks. Mutta eipä jänskää että nyt ne vuotokohat sieltä yllättäen löytyki, eikä se veden tulo sieltä katosta ollukaan vaan hysteerisen ämmän mielikuvitusta. Ai katos joo, tuolta vuotaa ja tuosta kans, yes boss, there is a problem. NO SHIT?

Ongelmat on paikallistettu ja ongelma onkin oletettua isompi. Taitaa vaatia yläkerran kylppärin räjäyttämisen, ja siitä vasta lystiä sitte tuleekin. En tiiä vielä mitä tän asian kanssa tehään, huushollin omistaja nyt miettii että mitähä ja kertoo miulle sitte.

Indonesiassahan, kuten muuallakin tämän suunnan maissa, on kaikenlaisessa asioimisessa tärkeää ettei hiilly. Pitäis hoitaa kommunikointi rähjäämättä ja huutamatta, pitäis hymyillä vaan ja olla kohtelias, vaikka hommat kusis kuinka paljon. Miä en siihen yksinkertasesti pysty. Miulla hirttää hermo ja miusta tulee äksy ärripurri äänensäkorottaja. Huushollin omistajalle sanoin, että en ihmettele jos raksajätkät heittää hanskat tiskiin, että tuolle noidalle myö ei remontoida enää yhtään mitään, mutta miä en näissä tilanteissa yksinkertasesti pysty hillitemään ittiäin. Onneks Suzanne, omistaja, on yhtä herkkä kiihtymään, ellei vielä pahempi, joten ymmärsi kyllä ja sano että ei hänkään kykene hillittemään hermojaan näissä asioissa. BITCH POWER!

Tästä tulee vielä hauskaa! Remonttihelvetti to the max!

Mutta niikun oon enneki sanonu, ni ois helppoo jos ei ois vaikeeta. Ja remontti/rakennushommat jos mitkä on niitä just jotka ei ole helppoja. Se on ihan sama missä päin maailmaa ollaan, niin vituiks menee aina jotain jos joku tarttuu ees vasaraan.  Se jos mikä on varmaa.