Naapurin vuohet kävi kylässä

Hikistä aamupäivää, oi Mordorin kansa. Kuten huomannette, olen hiukan laittanu blogin ulkoasua uusiks. Kyllästyin vanhaan. Ei tää uus luukki ole vielä ihan tismalleen mitä sen haluisin olevan, mutta mennään nyt tällä toistaseks, hiplailen ja virittelen vielä asioita, sitte ku jaksan ja ehin. Tässä on muutaki hommaa, ja pitää keskittyä niihin hommiin mistä saa liksaa. Se on rujo totuus se.

Nyt on tosin paremmin aikaa niin liksallisiin räpellyksiin kuin muihinkin tuherruksiin. Master Chef Australian vimosin sesonki on katottu ja voittaja on selvillä. Se oli 62 jakson savotta ja miä olin jumaliste niin koukussa, että en saanu ees öisin nukuttua kun vaan jännitin että kuka sen lopulta voittaa. Finaalijakson saapumista internettiin kyttäsin pitkin yötä ja kattoin sen sitte aamuyöllä heti kun sain sen imuroitua. Nyt voi taas hengittää ja elämä on takas omissa hyppysissä.

Asiaan. Vuohiasiaan. Taisin jo mainita, että naapurissa asuvat sukellusjätkät adoptoivat pari vuohta. Kyseiset vuohet on semmosia rescue-tapauksia, jotka hoiettiin kuntoon meiän kissasairaalassa. Tai se mikään kissasairaala enää ole. Se on myös marsu-kani-vuohi-hevois-lintusairaala.

Toinen vuohi tuli lasaretin pahnoille vastasyntyneenä vauvana, jonka emo oli hylänny. Toinen oli jo vähän isompi vuohenpentu, joka oli jostain syystä sokeutunu ja parku paniikissa jossain tuolla keskustan ruuhkasilla kaduilla aivan hätää kärsimässä. Vauvavuohi pulloruokittiin tomeraks ja sokeen vuohen näkö palas kun sai silmälääkettä ja hoivaa.

Vuohet muutti jokunen viikko sitten miun naapuriin, sukellusjätkien pihaan. Hirviää määkinää ne piti aluks mutta ovat nyt kotiutuneet. Ensteks he pysy ihan kotipihassa ja puutarhuroivat sen sileeks. Nyt ne ulkoilee jo reippaasti. Aluks sukellujätkien kanssa kävivät lenkillä, mutta nyt saavat itsenäisesti jolkotella huudiloilla.

Tuossa männäviikolla vuohet olivat ulkona, mutta halusivat kesken päivän kotio. Jätkät oli töissä ja heiän pihan portti kiinni ja lukossa. Vuohet määki vaativaan sävyyn että kotipihaan on bäää-ääää-ääää-stävä, mutta minkäs teet kun ovi on lukossa. Nehän sitten toiveikkaana suikkasivat miun portista sisään.

Ystävyys, läheisyys, vuohirakkaus!

Kissat oli tietty aivan ihmeissään. Osa pelkäs niin kovasti, että suorastaan jähmettyvät kauhusta, mutta osa meni välittömästi nuuskimaan vuohien perseitä ja puskemaan kinttuja, että tsau, en tiä mitä helvetin otuksia työ ootte, mutta ollaaks hei kavereita. Miä olin kans aivan liekeissä, kunnes vuohet hokas et hei täällähän on kaikenlaista syötävää. Kun ne kävi miun suuresti varjeleman avokadon taimen kimppuun ni heiän vierailuaika oli kyllä täysin käytetty.

Mutta koitappa saaha kaks jääräpäistä ja vähän säikkyä vuohta tottelemaan! Ei toimi. Miä juaksin perässä ja hätistelin niitä pois miun kitukasvusten rehujen kimpusta ja koitin ohjata heitä ulos mutta homma ei ollu great success, ei sitte ollenkaan. Piti soittaa Lutwalaan että käskeen naapurin jätkät tänne heti hakemaan nää riiviöt kotio ja vähän äkkiä.

Toinen naapurinjätkä sieltä sitte kaahaski käymään ja sen ei tarvinu ku kerran yskästä ni vuohet juoks hirviää määkinää pitäen kotio että BÄÄÄÄ ISI TULI KOTIIN.

Ihanat vuohet ja parhaat naapurit evaah!


Ja eläinasioissa kun ollaan niin let's kissakauppauutiset. Uutta tönöä ei o viäkään alettu pykäämään. Nyt syy on se, että miulla, tai siis kissoilla, ei ole läheskään tarpeeks rahaa jotta vois ees alottaa rakentamista. Raksaporukka on vapaana kyllä mutta kissojen lompsasta uupuu useita kymmeniä miljoonia. Miä pässi olin jotenki elelly jossain kuplassa ja ajatellu että ei nyt voi maksaa kaikenmaaliman tiilet ja sementit niin paljoo, mutta kun raksamestari Mister Ramadhan anto miulle lista et mitä kaikkea tarvii ja kuinka paljon, ja kun selvitin tavaroille hinnat ni lojahti melkonen paniikki housuun. Kissoilla ei ole rahaa kun tiiliin ja hiekkaan ja thäts it. Tiilistaä ja hiekasta ei tehä vielä mitään. Tarvitaan sementtiä ja rautaa ja puuta ja nauloja ja kattomatskua ja ovia ja ikkunia ja laasteja ja herranperkele vaikka mitä.

Onneks täällä on tukijoukkoja, jotka ottivat paniikista kopin. Lauantaina on uus hyväntekeväisyyshäppeninki, jonka järjestää Trawangan Dive. Heiän uus baari on nimeltään FAT CATS ja samalla vietetään baarin vähän virallisempia avajaisia. Ohjelmassa on Napakymppi-tyyppisä deittailuhubaa, onnenpyärää, ihmishuutokauppaa, railakasta shottirallia ja muuta karnevaalihumua. Tavote on saaha useempi kymmenen miljoonaa rupiaa kasaan ja jos näin käy, niin Mirripalatsin raksahommat pääsee ees alkuun. Kuhan sais ees seinät ja katon ja ovet ja ikkunat ja sähköt! Sen verran pytinkiä pystyyn, että voin avata kaupan. Sisustuksellisia hommia ja muita virityksiä voi sitte viimeistellä sitä mukaa kun kauppa käy ja kissojen kirstuun tulee fyffee. Peukut on berberissä olkapäitä myäten että tästä vielä Mirripalatsi saahaan jotenki aikaseks.

Hiekkakikkareen ensmäinen ja ainoa ROCKBAR!

Ja sitten STOP THE PRESS -tyyppinen uutispläjäys: Hiekkakikkareelle on avattu ROCKBAR! Synkkä pieni putka, ilmastoitu komero Gili Beach Bum Hotellin tiluksilla. Arvostan ihan saatanasti. Kerran oon käyny vasta, ja oli aika vaisu meininki. Mutta sai itte valita musat Spotifaista ja kalja oli kylmää ja kohtuuhintasta. Miinusta siitä että päättivät tuosta vaan sulkea paikan yhtäkkiä ja heittivät meiät pihalle. Mutta mesta on vastikään avattu ja hakee viä vähän meininkiä. Jotain DJ-iltoja siä näkyy olevan, mutta kun ne alkaa vasta ilta-ysiltä ni kamoon, en pääse niihin ikinä. Ysiltä tuppaan olee jo nukkumassa.

Voi paska tätä ikäihmisen hyytynyttä elämää, miä vaan sanon.

Hän oli löytyessään umpisokea ja hirviässä hädässä tuolla keskustan hulinassa. Nyt näkee taas! Ja on niin suloin!

Ethan The Vuohi tulossa ulkoilemaan

Ne perkeleet syö KAIKEN!

Tyypit kylässä

Kävivät ottamassa myös huikkaa

Mitäs sitte syötäis?

Pocari oli ihan jähmettyny kauhusta kun vuohet köpötteli pihassa

Mitä NOI on??? ÄÄK!

Rockbarissa on asianmukasta tunnelmaa

Huomenna ois Rockbarissa taas menoa mutta en kuitenkaa jaksa koska alkaa vasta ysiltä. Pöh.