Krebaamassa kävin

Bileeeeetttt!!!!

Miun piti siis jo viime keskiviikkoaamuna pyhkästä Kapasen saarelta mantereelle ja jyrätä bussilla halki Mälesiän Kuala Lumpuriin. Oli bussilippu ostettu ja kaikkee, mutta ku komee Hans tuli tiistaina miun rantapetille istumaan ja polttelemaan tupakkia ja ehottamaan suunnitelmien muutosta, ni miä vallan korvat hörössä, avoimin miälin, kuuntelin. Ehotus oli että jos en lähtiskään keskiviikkona viä Kualaan, vaan lähtisin kreisisti bailaa yhtee paikkaa yhen tyypin luokse tonne mantereen pualelle. Meneehän niitä busseja torstainaki ja mikäs ois lystimpää ku ottaa piänellä porukalla vähän (reilusti) tärpättiä, grillailla, polskutella aution rannan laineissa ja sillai. Kuulosti hyvältä, ja ku viä miätin miten helvetisti Hansin tyttöystävä mahtaakaan ilahtua ku kuulee että se ei pääsekää miusta viä eroon, ni ei tarvinu paljo asiaa miättiä. Olin oitis valmis heittämään bussilipun nuotioon ja jäämään kreisisti bailaamaan eli krebaan. Olen estoton, raju ja nuorekas partyänimääääl!

Hermoilin tiätysti melkosesti sitä et joudun yäpymään viaraan ihmisen kotona ihmisten kaa ketä en kauheen hyvin tunne, mut laitoin sit seikkailumiälisuppoa sualeen ja lopetin nynnyilyn. Ja ainahan on ystäväni alkoholi, jolla saa vaikeet tilanteet helpommaks, tai tarvittaessa tajun pois. Tällä meiningillä siis bailaamaan, jee!

Lähettii keskiviikkona iltapäivällä veneellä mantereelle piänellä porukalla. Marangin satamas meit oli noutamassa kemujen isäntä Ben (mainio äijä ken tekee sellasia hianoja koruja merenpohjasta löytyneistä keramiikkapalasista) kenen luokse siis mentii, sekä mahtava Mr. Singh (taksikuski, joka on Hansin hyvä ystävä). Käytii ens ruokamarkkinalla ostamassa perkeleelliset kasat sapuskaa ja sitte supermarketissa hakemassa limpsoja ja votkaa ja viskiä.

Sitte mentii Benin luokse, johonkin, miä en muista sen kylän nimee, eikä sillä niin väliäkää. Etelään suuntautuvan tien varressa, pusikossa, rauhaisalla alueella, aution ja päättymättömän hiekkarannan välittömässä läheisyydessä. Viisi kissaa ja kaks koiraa kuulu huusholliin, arvostin oitis ihan mahottomasti. Laitettii hetimiten bileet käyntiin. Miä valmistin salmiakkivotkulia ku oli viä kavereitten tuliais-turkinpippureita jälellä, muut hoiti ruokapuolen (koitin toki tarjota apua köökin puolelle mutta miun apua siäl ei yks ihmiin ainakaa kaivannu, joten aattelin sit et pitäkää keittiönne, miäpä meen tästä pihalle ukkojen kans juomaa viskiä, saatana). Käytii rannalla pulikoimassa ja juoksentelemassa, laitettiin grilli liäkkeihin, syötiin niin et napat senku nauku, oli erikoisia tanssiesityksiä, tuolilta putoilua (miä pysyin kyllä penkillä, mut ihan kaikki muut eivät) ja sellasta yleistä sekalaista menoo, niiku on vaik mordorilaisessa juhannusjuhlassa jossai mettän siimeksissä lymyyvillä kesämökeillä. Oli mahottoman hauskaa kyllä ja vallan mainio päätös miun Kapas-vierailulle täl kertaa.



Aamusella Ben viä vei miut ja pari muuta tyyppiä Dunguniin bussiasemalle, mistä sit lähettii kukin haluamiimme suuntiin. Seittemisen tuntia krapulassa bussissa Kuala Lumpuriin ei ollu varsinaista lystinpitoo, mutta onneks sitä lystinpitoo oli ollu koko edellinen päivä ihan riittävästi.

Sen verran viä pitää täs avautuu ja mesota, et aika harvassa paikassa kyl täl viisii otetaa satunnainen vierailija porukoihin mukaa, saati sitte tämmöstä vähä epäsosiaalisen sorttista kyräilijää. Miä oon kertakaikkisen suorastaan liikuttunu siitä miten komee Hans muutenkii koko ajan huolehti miun viihtymisestä, varsinkii sen jälkee ku jäin Kapaselle yksiksee lomailee ku The Kokkos läks menee. Huikea ihminen, mahtava persoona, ja vaik onkii välil aika adhd sinkoilija ni ei voi ku tykätä ja arvostaa suunnattomasti. Tunnustan suoraan, et jos miun tiälle heittäytyis tommonen hansmainen äijä, jolla ei olis jo jotaa biaatsii siin merkkailemas reviiriään ja jolla ois sillai vikaa pääs et se haluis tarjota just nimenomaan, vain ja ainoastaan, miulle sekä ittensä että  kimpaleen paratiisisaarta ni, vittu, bring it on. Olen valmis, redi foor löööööv hei. Syrän ja sakset, voi luoja varsinkin sakset, aukeaa nimittäin välittömästi jos jossain moiseen ihmeeseen kompastuisin. (Se saa myös olla hämmästyttävän yhdennäkönen jonkuu Von Hertzenin veljeksen kans, se ei sillai haittais eikä sitä piirrettä millään lailla miinukseks katottais).

Miä oon nähkääs tässä ny kaikessa zeniläisessä mielenrauhuudessani ja matkustelevaisessa onnellisuudessani jopa seonnu niin pahasti, et oon ruvennu hourailee semmosta, et ehkä välttämäti ihan jokainen miäs ei loppupeleissä ookkaa sellanen elämän ankeuttaja. Niit voi näköjää olla semmosiaki, joilla seikkailumiäli suuntautuu muuhunkii ku naisseikkailuihin. Semmosia jotka tekee asioita ja toteuttaa haaveitaan, eikä vaa istu jossai Roskiksessa uhoomassa et sitku-sitku. Semmonen tänne heti! (Älkääkä hualestuko siä Mordorissa, muistan yhä totuuden, eli joojoo, EI SE KESTÄ KUITENKAAN!)

Näihin sekavan herkistyneisiin ja rakkaurennälkäsiin tunnelmiin, moloooo!

Marangin ytimessä pojottaa tommonen helvetin kamala squid-katkarapu-patsas

Käytii ruokamarkkinoilla hakee vähä apetta

Ostivat kanoja...

...ja helvetillisen säkillisen kaloja.

Benin pihamaalla oli pelottava koriste

Mestoilla

Koht me aletaa bailaan villisti

Ranalla. Risukasa on rakennettu täysin rantaan ajatuneista roinista

Rantaa on loputtomiin, eikä meiän lisäks ketään missään

Koristuksia

Koirat ja kissat tuli mein mukaa rannalle

Kaikkee hianoo tilpehööriä

Keittiöhommia

Mr. Singh vahtii lihoja

Rillin ympärillä tanssittiin

Ja muutenki tanssittiin

Ja sit... ööö.... no tää oli niiku juhannus. Joo.

Meduusoi ja ihmisii

"Miul on jotenki ihan vitun kivetty olo" - "Sama tääl, kauhee kokovartalo-stouner!"

Minä elän! Ja ahkeroin nyt plokipäivityksiä, ku oon taas siirtäny hyllyvän tomumajani sivistyksiin. Kuala Lumpurissa olen jälleen, luaja tiäs monettako kertaa. Parin yön varikkostoppi, asioiden hoitoa, varusteiden täydennys ja sillai. Mutta ei mennä asioitten eelle, Kualasta laitan asiaa myähemmin erikseen. Ottakaa pipoistanne kii, mennää viä takasin Kapasen saarelle, lyhkäsesti mutta kuvien kera!

Kapasella röhnötin keskiviikkoon saakka. Tuli siis oltua siällä 12 yätä, ja oisin helposti voinu olla siä viä pidempäänki. Mutta alko käteisvarat loppumaan, oli välttämättömiä asioita joitten takia ois liikahettava ja kohta ois lennettävä Borneon suuntaankiin. Joten toi vajaat 2 viikkoa sai tällä kertaa riittää.

Miä en tehny Kapasella oikeestaa mitää. Luin perkeleesti kirjoja, join helvetisti kaljaa, laiskottelin, kattelin parit elokuvat, tarkkailin ihmisiä. Oli kaikenlaista porukkaa, jumaliste.

Noin satavuotias vanha paappa, joka oli niin helvetin sosiaalinen ja outo, että miä hetimiten huomasin että nyt on oltava tarkkana, tai tuo kääkkä ei jätä hetkekskään rauhaan. Kaikki tuntu olevan sen suhteen vähän hämmentyneitä, mutta koska kyseessä oli oikeesti tyystin seniori-luokan vaari, sille ei oikee voinu ilkeekään olla. Setä kierteli aamulla pihaa ja ans olla ku vähä murjun ovee raotat ni jostain se aina sinkos toivottamaan huomenia ja tiedustelemaan, että nukuitko hyvin. Kun veneitä tuli rantaan, setä oli aina vastassa toivottamassa tervetulleeks tai hyvästelemässä. Enkä usko että kukaan sai snorklattua ilman että setä räpiköi perässä, tai käytyä viidakkovaelluksella ilman että pappa tuppaa mukaan. Sinänsä ihan juu varmasti herttanen tapaus, vanhoista ihmisistähän ei saa pahaa sanoa, mutta kyllä muutaman päivän jälkee alko olla porukalla mitta täys. Ei käyny kateeks heitä ketkä KBC:n dormissa asuvat setän kanssa, heil ei varmaan hetken rauhaa ollu. Miä onneks haistoin tilanteen vakavuuden heti ja olin kohtelias mutta lyhytsananen, välttelin katsekontaktia ja luikin aina muihin suuntiin ku näin että no siältä se taas tulee. Sain olla rauhassa.

Lauma ranskalaisia, joista yks pimu sellanen kaiken keskipiste. Höyrys monta päivää, että tahtois leipasta kakun joku ilta ku hän on hei ranskalainen leivoskokki shölölölööööö. Leipasi kakun sitte juu, kauheenmakunen kookos-ananas paistos, suklaasossia päällä. Homman vitsi oli sitte se, että suklaasossi sisälti vähän muutakin ku suklaatia. Onneks miä maitoin kakkua vaa lusikallisen tai kaks, jotkuu veti mitään aavistamatta kauheet kimpaleet ja siinä meni sitte vintit pimeeks. Miä saatan olla kireepiponen ilonpilaaja ja just sellain keski-ikänen nuarison paheksuja, mutta miun ymmärrys ei riitä siihen, että pistetään kenellekään huumeita kertomatta siitä tyypille itelleen. Jumalauta, oikeesti. Moinen voi olla kivaa omassa porukassa jos tietää ja tuntee tyypit, mut tää kakku jaeltiin ihan huoletta kaikille ketä paikalla sattu olemaan. Ei oo miusta kivaa.

Parina päivänä rantavesi oli täynnä näitä. Uimassakaan ei oikee tohtinu käyä. Sukeltaessa näitä oli ihan saatanasti myäs. Ahisti ihan helvetisti, vaikka säästyinki törmäykseltä.

Hansin kuppilan henkilökunnan kans miä lopulta pääsin ihan hyviin meininkeihin (jos unohetaa se yks kalkkuna, kenen suhteen päätin vaa purra hammasta ja koittaa olla hermostumatta vaikka se kuinka hapannaamailee ja sinkoo tappavaa katsetta ja sanallista tikaria lapaluitten välii koko ajan... mutta oli se tympee muilleki ihmisille, ei ainoostaa miulle, eli ehkei kuitenkaa ihan sataprossasesti henkilökohtasta tää meininki). Yhen pimun kaa käytii yhes sukeltaas (vitusti meduusoja edelleen) ja toisen kans pondattii ku tuli kissat puheeks. Ja surtiin monta päivää ku hänel oli kissaemo ja 2 pentua hoivattavana, ja toinen pentu yks yö vaan hävis. Oletettavasti saarella hilluvat isot liskot sen jostain nappasivat. Miä en asiaa oikee kykene ees ajattelee, syrän hajoaa moisesta.

Mukavaa porukkaa melkeen kaikki siis, vaikka alussa tuntu että kaikki on jotenkii vitun tylyjä ja tympeitä. Mutta emmiä itekää oo mikää silkkaa auringonpaistetta huokuva ihmislover, enkä saletisti lähetä mitää vibaa et vau oon siis tosi kiva ja jeesjeestyyppi, päinvastoin. Enkä edelleenkää oo ihmisten pariin oma-aloitteisesti hakeutuva smalltalkkaaja, eikä miulla oo sellaseen ees tarvetta, tarkkailuasemat on miun suosikkiasemat. Mut pikkusen oon oppinu olee, ja kykenen jo välillä antamaan ihmisille ihan pienen hetken mahollisuuden ennenku oon niskavillat pystyssä vetämässä äkkinäisiä johtopäätöksiä.

Kapasen saari on ihana, ja miun oman hiekkakikkareen lisäks toinen sellain paikka johon on heti kaipuu ku sieltä lähtee. Eli on mentävä takasin viälä, useasti luulen. Seuraavan kerran ehketi ens keväänä, jahka monsuunikausi (noin marras-maaliskuu) on ohi ja saari aukee taas.

En haluis hirveesti enempää Kapasesta vouhottaa, kert en haluu et tyä kaikki laumana lähette sinne sekoilee ja kannatte kirjahyllyt täyteen Juha Vuorista, mut jos joku ny innostuu ni Kapasille mennää siis hankkiutumalla Marang-nimiseen rantakylään ja sieltä sit veneellä nopee kaahaus Kapasen rantaan. Marangiin taas pääsee bussilla (noin 6-7 tuntia Kuala Lumpurista) tahi sitte lentämällä Kuala Terengganuun (alle puolen tunnin pirssimatkan päässä Marangista oleva iso siti).

Kapaselta lähin menee siis keskiviiikkona. Oli jo bussilippu hoiettu keskiviikkoaamun vossikkaan et Kuala Lumpuriin jurnutijurnuti, mutta enpäs mennykää sen linjuriauton kyytiin. Kerron koht et miks.

Muurahaiset oli saanu saaliks jotain

Santa

Taas yks komia aurinkonlasku

Maisemat on hianot ja rannat on autiot

Hansin kuppilassa katottiin  välillä musadiiviidiitä ja elokuvii. FADED BOOGIE! FADED BOOGIE!

Kissanpentuja syövä paskiainen

Hansin kuppila on koristeltu kaikella mitä rantaan varsinki monsuunikautena ajautuu

Yks päivä oli käymässä porukka paikallisia, keil oli mukana kaks tämmöstä. Koitin kannustaa heitä et hei, nyt elämänne tilaisuus, siivet alle ja vapauteen, mutta ne mihkään tajunnu lähtee vaikka viidakko ois ollu aivan viäressä. Vähä pyrähtelivät mut palasivat aina kiltisti takas. Idiootit!

Kotirantsu täält suunast...

...ja kotirantsu toisest suunnast

Sukelluspuljun Gee ja sukelluspuljun ihana katti

Vittu näien meduusojen kanssa. Tämmösiä jättiläisiäki ajatu välillä rantaan.

Tämä tsöpöliini pissas miun käelle. En tiä mikä se on, joku rottamainen oravamainen mahtavuus enivei.

Meduusat on just tämmösiä (lisää mainioita Savage Chicken -sarjiksii löytyy www.savagechicken.com -sivulta, kattokaa ja sivistykää!)

Kapasen saarella

Kapasen saarella eli Pulau Kapasilla retkotan, enkä muuta voi. Tai voisin, mutten haluu. Tääl on ihanaa ja tääl kelpaa ihmisen retkottaa.  Eikä täältä oo kauheesti tiedotettavaakaan, mut lätisenpä ny jotaa ja laitan aimo pinkan kuvia ku internettiin kert vaivauduin saapumaan. Kansainvälinen tietoverkko ei oo tääl ihan joka hetki tarjolla, nimittäin. Vaatii ainakii kahen minuutin taaperruksen rantaa pitkin tiezikka kainalossa, että saavuttaa tämmösen piänen kahvilan, missä on maaliman maukkain apelsiinimehu ja heikosti sykkivä wifi.

Tultiin tänne Kapasen saarelle The Kokkojen kans viime viikon perjantaina. Posotettiin yäpussilla Kuala Lumpurista tänne huudiloille ja sitte aamun ekalla paatilla oitis Kapasen liplattavain merien ja puuterhiekkasten rantojen äärelle. Aijjettä. Majotukset tiätysti KBC:stä, misä miä viimekskii, huhtikuussa, majailin. Muita majapaikkoja en tällä saarenkikkareella vois ees ajatella, täsä tahon majailla, täs on komee Hans ja homokissat ja hyvä meininki ja miälenkiintosta menoa muutenki.

The Kokkos läks tänää aamusella jo Kuala Lumpuriin, mutta myä heijjän kans kerettiin tääl tän vajaan viikon aikana juua aika paljon kaljaa ja lillua aika helvetin paljon isojen kumirinkuloitten kaa tual meres ja on snorklattu vähäsen ja pelätty meduusoja ja syäty hyvin ja käyty viidakkovaelluksella ja podettu flunssaa ja vahdattu ihmisiä ja jänniä tilanteita ja on vaa kertakaikkiaan ollu mukavaa.  Seuraavat tärät meil on The Kokkojen kans ehketi ja toivottavasti Kilillä joulu-uuenvuuen tienoilla. Meil on rajut suunnitelmat valmistaa porkkanalaatikkoa ja perunamuussia jouluaatoks.

Hypeltiin kalliolta mereen

Myä käytii yks päivä myäs hianolla viidakkovaelluksella. Tarvottiin saaren läpi tuonne aivan tois pua saarta, mis ei oo mitää, paitti kiviä ja kallioita ja aava merimaisema. Piettii piknikki hianolla kalliolla, missä Hans, tuo hollantilainen veitikka, kaivo repustans piparia ja viskiä ja kolaa. Hypeltiin kalliolta mereen, jopa miä uskalsin ja siitä niin riehaannuin, että ei meinannu pysyä pikinit päällä kun mereen loikkaamisen jälkeen pärähin meren pohjasta pintaan. Mutta miä luulen että kaikki olivat tissejä ennenki nähneet. Tissit on ihan luonnollinen asia. Ens kerralla muistan kuitenki vetää pikinien solmut niin kireelle ettei veri kierrä. Takas sivistykseen rämmittiin hirveen ylämäki-alamäki-kukkula-reitin kautta. Hiki virtas, mutta vittu ku oli hianoo ja kivaa.

Kauheen flunssan takia miä oon käyny sukeltamassa tääl vasta yhen kerran. Ja se sukellus oli ihan paska. Näkyvyys oli ihan saatanan köpö ja meri vilis meduusoja, joita piti väistellä, ku ne on sellasta paskaa lajia että kirpasee ja huolella jos tulee otettua kontaktia. Miun sukellus meni siis meduusoista hermoomiseen. Käyn koklaa viä yhen, ehkä kaks, sukellusta, ja jos on edelleen meduusaongelma ja näkyvyys ku kuralätäkössä ni sit saapi olla sukeltelut siinä. Muutenki sukelluspuljun toimintä tääl vähä jännää, tai erilaista, ku romppeet ja kamat pitää itte kasata. Sekii minuu sit vähä hermostutti meres et onkohan nyt kaikki ihan kunnolla laitettu, ku aina on ollu sillai et sukelluspuljun ammattilaiset kasaa kamat ja itte ei tarvitte ku pukee ne ylle ja ehketi kantaa veneeseen. Mut ei irronnu happiputeli ja letkutkii pysy kiinni. Nii ja märkäpuku hais kuselle (ei miun kusta, siis)  ja minuu kuvotti. On PAKKO ostaa oma loimi heti kuhan märkäpukukauppa tulee vastaan.

KBC, Kapasen bestein mesta

Lisäks tääl on vähä ylimäärästäki jännää tarkkailtavaa, sellasta lupsakkaa meininkiä jota rantapetin pohjalta voi vaklailla, jos jaksaa. On vähä jonkinmoista Kapasen Kauniit & Rohkeat-systeemiä. KBC:n majotuspuolen ja ravintelipuolen porukat on tyystin jakautunu kahtia. Jonkinmoinen välirikko ja riita-stueissön on tapahtunu ravintelin komeen Hansin ja majotuspuolen komeen Kayanin välillä. Meininki on ajoittain hyytävää. Toinen porukka istuu resepsuunin yhteydes olevas lounges eikä jalallaan astu komeen Hansin kuppilaan, ja toinen porukka notkuu komeen Hansin kuppilassa eikä oikee katokkaa majojen suuntaan. Tän yleisen jännän lisäks komeen Hansin tyttöystävä vissiin vihaa koko maailmaa, tai ainaki miuta. Saan osakseni vain ja ainoastaan tylyä ja jäätävää palvelua, sekä virkistävää vittuilua ihan muuten vaan. Tuohan se tähä lomailuun sellasta piristävää vibaa ku saa luimistella hiukan varovaisna, ettei vaan ny ärsytä yhtään lisää.

Kapasen saari on eniveis ihan helvetin ihana. Tänne on tultava aina vaan uuestaan.

Seuraavat kuulumiset tulee joskus ens viikon lopulla, luulisin. Sitte ku oon vihdoin saanu rupsahtaneen hanurini irti Kapasesta. Siihen asti: molooooo!

Aurinko nousi Marangin satamassa

Hellyytyxen multihuipennus. Mirriemo ja vauvat Marangin satamassa.

Kun tultiin Kapaselle viime viikolla, tääl oli viel highseason villinä. Se loppui sunnuntaihin. Nyt tääl ei oo ketään. On ihanan hiljasta ja rauhallista.

Ukkostaa melkee joka päivä.

Vittu ku tää on hiano salamakuva!

Taidekuva

Vesi on täällä tämmöstä. Ei paljon vituta ku saa siinä lillua (paitti jos on meduusainen päivä)

Viidakkoseikkailulla

Kalliolla piknikillä (=viskikolalla ja piparilla)

Saaren tois pua on komiat maisemat

Kun hyppelee kalliolta ni saattaa käyä tällee

Ihmisen pienuus ja luonnon suuruus

Saaren tois pua

Aurinko laskee

Päiväkävelyllä halki autioittein rantakaistaleittein

Maisemat hivelee silmämunaa

Kuivettunu merihepo

Loppukevennys

On kinuttu niitä kuvia ihmisistä. Tässä on. The Kokkos taiteilivat eilen vieraskirjaan.