Krebaamassa kävin

Bileeeeetttt!!!!

Miun piti siis jo viime keskiviikkoaamuna pyhkästä Kapasen saarelta mantereelle ja jyrätä bussilla halki Mälesiän Kuala Lumpuriin. Oli bussilippu ostettu ja kaikkee, mutta ku komee Hans tuli tiistaina miun rantapetille istumaan ja polttelemaan tupakkia ja ehottamaan suunnitelmien muutosta, ni miä vallan korvat hörössä, avoimin miälin, kuuntelin. Ehotus oli että jos en lähtiskään keskiviikkona viä Kualaan, vaan lähtisin kreisisti bailaa yhtee paikkaa yhen tyypin luokse tonne mantereen pualelle. Meneehän niitä busseja torstainaki ja mikäs ois lystimpää ku ottaa piänellä porukalla vähän (reilusti) tärpättiä, grillailla, polskutella aution rannan laineissa ja sillai. Kuulosti hyvältä, ja ku viä miätin miten helvetisti Hansin tyttöystävä mahtaakaan ilahtua ku kuulee että se ei pääsekää miusta viä eroon, ni ei tarvinu paljo asiaa miättiä. Olin oitis valmis heittämään bussilipun nuotioon ja jäämään kreisisti bailaamaan eli krebaan. Olen estoton, raju ja nuorekas partyänimääääl!

Hermoilin tiätysti melkosesti sitä et joudun yäpymään viaraan ihmisen kotona ihmisten kaa ketä en kauheen hyvin tunne, mut laitoin sit seikkailumiälisuppoa sualeen ja lopetin nynnyilyn. Ja ainahan on ystäväni alkoholi, jolla saa vaikeet tilanteet helpommaks, tai tarvittaessa tajun pois. Tällä meiningillä siis bailaamaan, jee!

Lähettii keskiviikkona iltapäivällä veneellä mantereelle piänellä porukalla. Marangin satamas meit oli noutamassa kemujen isäntä Ben (mainio äijä ken tekee sellasia hianoja koruja merenpohjasta löytyneistä keramiikkapalasista) kenen luokse siis mentii, sekä mahtava Mr. Singh (taksikuski, joka on Hansin hyvä ystävä). Käytii ens ruokamarkkinalla ostamassa perkeleelliset kasat sapuskaa ja sitte supermarketissa hakemassa limpsoja ja votkaa ja viskiä.

Sitte mentii Benin luokse, johonkin, miä en muista sen kylän nimee, eikä sillä niin väliäkää. Etelään suuntautuvan tien varressa, pusikossa, rauhaisalla alueella, aution ja päättymättömän hiekkarannan välittömässä läheisyydessä. Viisi kissaa ja kaks koiraa kuulu huusholliin, arvostin oitis ihan mahottomasti. Laitettii hetimiten bileet käyntiin. Miä valmistin salmiakkivotkulia ku oli viä kavereitten tuliais-turkinpippureita jälellä, muut hoiti ruokapuolen (koitin toki tarjota apua köökin puolelle mutta miun apua siäl ei yks ihmiin ainakaa kaivannu, joten aattelin sit et pitäkää keittiönne, miäpä meen tästä pihalle ukkojen kans juomaa viskiä, saatana). Käytii rannalla pulikoimassa ja juoksentelemassa, laitettiin grilli liäkkeihin, syötiin niin et napat senku nauku, oli erikoisia tanssiesityksiä, tuolilta putoilua (miä pysyin kyllä penkillä, mut ihan kaikki muut eivät) ja sellasta yleistä sekalaista menoo, niiku on vaik mordorilaisessa juhannusjuhlassa jossai mettän siimeksissä lymyyvillä kesämökeillä. Oli mahottoman hauskaa kyllä ja vallan mainio päätös miun Kapas-vierailulle täl kertaa.



Aamusella Ben viä vei miut ja pari muuta tyyppiä Dunguniin bussiasemalle, mistä sit lähettii kukin haluamiimme suuntiin. Seittemisen tuntia krapulassa bussissa Kuala Lumpuriin ei ollu varsinaista lystinpitoo, mutta onneks sitä lystinpitoo oli ollu koko edellinen päivä ihan riittävästi.

Sen verran viä pitää täs avautuu ja mesota, et aika harvassa paikassa kyl täl viisii otetaa satunnainen vierailija porukoihin mukaa, saati sitte tämmöstä vähä epäsosiaalisen sorttista kyräilijää. Miä oon kertakaikkisen suorastaan liikuttunu siitä miten komee Hans muutenkii koko ajan huolehti miun viihtymisestä, varsinkii sen jälkee ku jäin Kapaselle yksiksee lomailee ku The Kokkos läks menee. Huikea ihminen, mahtava persoona, ja vaik onkii välil aika adhd sinkoilija ni ei voi ku tykätä ja arvostaa suunnattomasti. Tunnustan suoraan, et jos miun tiälle heittäytyis tommonen hansmainen äijä, jolla ei olis jo jotaa biaatsii siin merkkailemas reviiriään ja jolla ois sillai vikaa pääs et se haluis tarjota just nimenomaan, vain ja ainoastaan, miulle sekä ittensä että  kimpaleen paratiisisaarta ni, vittu, bring it on. Olen valmis, redi foor löööööv hei. Syrän ja sakset, voi luoja varsinkin sakset, aukeaa nimittäin välittömästi jos jossain moiseen ihmeeseen kompastuisin. (Se saa myös olla hämmästyttävän yhdennäkönen jonkuu Von Hertzenin veljeksen kans, se ei sillai haittais eikä sitä piirrettä millään lailla miinukseks katottais).

Miä oon nähkääs tässä ny kaikessa zeniläisessä mielenrauhuudessani ja matkustelevaisessa onnellisuudessani jopa seonnu niin pahasti, et oon ruvennu hourailee semmosta, et ehkä välttämäti ihan jokainen miäs ei loppupeleissä ookkaa sellanen elämän ankeuttaja. Niit voi näköjää olla semmosiaki, joilla seikkailumiäli suuntautuu muuhunkii ku naisseikkailuihin. Semmosia jotka tekee asioita ja toteuttaa haaveitaan, eikä vaa istu jossai Roskiksessa uhoomassa et sitku-sitku. Semmonen tänne heti! (Älkääkä hualestuko siä Mordorissa, muistan yhä totuuden, eli joojoo, EI SE KESTÄ KUITENKAAN!)

Näihin sekavan herkistyneisiin ja rakkaurennälkäsiin tunnelmiin, moloooo!

Marangin ytimessä pojottaa tommonen helvetin kamala squid-katkarapu-patsas

Käytii ruokamarkkinoilla hakee vähä apetta

Ostivat kanoja...

...ja helvetillisen säkillisen kaloja.

Benin pihamaalla oli pelottava koriste

Mestoilla

Koht me aletaa bailaan villisti

Ranalla. Risukasa on rakennettu täysin rantaan ajatuneista roinista

Rantaa on loputtomiin, eikä meiän lisäks ketään missään

Koristuksia

Koirat ja kissat tuli mein mukaa rannalle

Kaikkee hianoo tilpehööriä

Keittiöhommia

Mr. Singh vahtii lihoja

Rillin ympärillä tanssittiin

Ja muutenki tanssittiin

Ja sit... ööö.... no tää oli niiku juhannus. Joo.