Vesiputouksia, karhuja ja elämänviisauksia (?)

Huomenta, Mordor ja muu maailma. Luang Prabangin aamu, se on vilpoinen. Aamutupakille mennessä oikeen hengitys höyrys ja aamupalalla pihalla istuksiessa varpaita palels oikee kunnolla. Villasukkaa oli melkein ikävä, mutta kestän nää aamun ja illan holotnat koska päivällä sit taas vastaavasti on niin kuuma, että meinaa pökertyy. Weather Undergroundista katoin, että mitähän siellä sanotaan, ja siel kerrotaan että päivällä +34 ja illalla/yöllä/aamulla +14. PLUS NELJÄTOISTA! Sehän tarkottaa että Mordorissa oltais jo älästi ihan kreisinä jossain kaljaterassilla naamat muikeena ku nyt on KESÄ. Mutta miuta nyt paleltaa tuos lämpötilas. Piti aamupalaki hotkasta vaa ja äkkiä takas omaan kammariin sulamaan. Ootan tovin et lämpenee ja sit lähen taas ramppaamaan kylille. Vähä vaa, ja sit otan päivänokoset jossain kohin, ja oon vaa, rennosti tän päivän. Koska eilen kävin retkeilemässä.

Ostin naapurin matkatoimistosta eiliselle siis retken Tat Kuang Si -vesiputouksille ja viidakkopuistoon. 50 000 kipiä maksoi kyyditys sinne ja takasin, eli piirun alle 5 euroa. Paikan päällä piti sit maksaa vielä 20 000 kipin pääsymaksu puistoon. Ei paha kustannuserä miusta ollenkaa.  Ja vaikka etukäteen olin vähä taas epäluulonen et miten nyt sit sujuu ku tiedossa ns. seuramatka, eli minivänillinen kanssamatkustajia, saleen taas seassa jotain hitaita ketä saa oottaa ja jotain ärsyttäviä, mutta täl kertaa nää tyypit osas kattoa kelloa eikä jääny johonki lorvimaan. Eiväkkä tunkeneet juttusille, mistä yllätykseksein olin vähä jopa pettyny. En oo moneen, moneen päivään puhunu kenenkään kans, muuta ku pakolliset ruoka-tilaukset, retken ostot ja semmoset, koska oon epäsosiaalinen mörkö enkä osaa enkä oikee haluakaan ottaa oma-alotteisesti kontaktia vieraisiin ihmisiin, viihyn itekseni, ni alkaa olla sisällä jonkinmoinen pulputtava räjähdysherkkä puheripuli paisumassa sellasiin mittakaavoihin, että kuhan tää täst laukee niin puhun jonkun pyärryksiin. Oisko vähän jonkinlainen seurankipeys jo tuloillaan tai jotain, en tiiä. Mutta onneks kaks viikkoa enää, sit oon jo kotona Gilillä, on tuttuja, on kissoja, on regei, ja on varsinkin ihan parasta seuraa ku tulee hyvä ystävä Mordorista sinne kans. Pälä-pälä, seli-seli, sori-sori!

Aika nättiä oli, oijoijoi.

Vesiputous sielt alhaalta katottuna

Puisto oli hieno, vesiputoukset oli huikeita ja komeita ja hyvänen aika minkä värinen se vesi siellä on. Oikeen kaunista katteltavaa ja tottakai, perinteet velvotti, piti sit mennä kapuamaan sinne ylös ylös vesiputouksen päälle, liukastellen varvastossuilla ja paljain varpain (sen jälkee ku ekan kerran lipesin miltei turvalleni ku luisti hiukan tuo flipitiflopiti). Tämä on siis perinne, joka saatanan reissulla jossain kohtaa tulee eteen yhdistelmä vesiputous-viidakko-kiipeys-liukkaus-varvastossut-kompastelu-hätäännys. Mutta kannatti taas pelko persessä kavuta kapeeta vuoren rinteen lipevää polkua, maisemat ylhäältä oli hianot.

Vesiputouksen päälle kiipesin

Komiat maisemat

Kävin myäs pulahtamassa jorpissa, vesi oli kauhian kylmää eikä siitä nähny läpi, piti varpaalla koko ajan kokeilla seuraavaa askelta et pääs sinne lätäkköön ja sellain ylein hätä oli siin taas käsillä. Vedes oli näykkäileviä kalojakii ja sit taas koko ajan pelkäsin et joku ui takapualeen. Kert oon lukenu lehistä shokkiuutisia, että jossain näis eksoottisis mais on makeis vesis niitä kaloja jotka tost vaan kroolaa johonkii ruumiinonkaloon. Ni tää on miun yks sellain painajaisskenaario et pulahan jossai komees järves ja ku sielt nousen ni jonkun monnin pyrsto vaan vilahtaa phikhinin lahkeesta ja katoaa mustaan aukkoon. Hyvä luaaja. Lukekaa tästä, jos ette usko! On se mahollista! Et aina pulikoides tommosis erikoisemmis paikois menee koko enerkia siihen pelkäämiseen ja perskannikoitten jännittämiseen. Nii.

Vesiputoukset oli siis hianoja ja selvisin dippauksestakii ilman et mitään ylimäärästä sujahti mihinkään. Ja aina vesiputoksilla muistuu mieleen ku aikoinaa oltii Lady Runebergin kanssa Thaimaassa ja käytii Kanchanaburissa Erawanin vesiputouksilla. Ne oli samannäköset ku noi Tat Kuang Si -hommat, mutta Erawanit ehkä viel isommat ja hienommat. Siellä mentii kans uimasillee ja Lady Runeberg siel vesiputouksen alla hädässä ku vettä tuli niskaan kauheella paineella. Sielt sit joku setä tarjos auttavaa kättä et nostaa Ladyn pois hädästä, ja Lady Runeberghan ei nähny kunnolla ku vettä pärski päähän ja haparoi sit johonkii suuntaa missä oli nähny et joku sitä räpylää ojentaa ja nappaskii vahingossa kiinni suoraan setän jalkovälistä. Auttavaa kättä tarjottiin, mutta Auttavaa Munaa otti. En tiiä kumpi siinä yllätty enemmän, setä (jonka yllätys oli varmasti iloinen) vai Lady Runeberg. Mutta Tat Kuang Si ei ollu Auttavan Munan Vesiputous, miulle tarjottiin vaan rohkasevia kommentteja ku haparoin sinne lammikkoon. Hitto soikoon.

Karhuja! IIIIIIKKKK!

Mutta vitut vesiputouksista, koska tuol oli myös karhujen pelastuskeskus! Hianot maisemat jeejee, jännät viidakkohommat uumama, mutta miuta aina kiinnostaa enempi eläimet. Ja karhut, ne on söpöjä, ne on ihania, ne on hauskoja, ne peuhas ja ne lötkötti riippumatoissaan ja ihan älyttömän siitejä tyyppejä. Kaahasinki noi vesiputoukset läpi ihan kauheella vauhilla ja sit kipitin tölläämään nalleja. Siin sujahti tovi jos toinenki ku seuras tyyppien touhuiluja. Pari makoili rentoina riippumatoissa, muutama peuhas keskenää ihan kreisinä, yks istu lammikossa vilvottelemassa, ja hirvee äksöni joka suunnassa. Ja heil oli oikeen virikkeelliset isot aitaukset ja ilosilta otsoilta vaikuttivat. Ostin oikee t-paidankii sielt, vaik on shoppailukielto, mutta menipä rahat hyvään tarkotukseen. Karhulaa ylläpitää Free The Bears Fund ja niitten nettisivut on tääl.

Nallet peuhaa

Viidakkopuiston jälkeen kotimatkalle, mutta matkalla sit tietty pakollinen stoppi jossain alkuasukas-kylässä. Aina, AINA, kaikkiin helvetin valmisretkiin on tungettu tämmönen vierailu jossain paikalliskylässä mihin mennää sit pällistelemään "aitoa" kyläelämää. Thaimaassa ne on yleensä ns. sea gypsy -villageja jossain saarella, niitä on jumalauta nähty enempi ku tarpeeks. Nyt käytiin sit semmosessa risumaja-kylässä, jonka läpi meni oikee petonilla päällystetty polku jota pitkin turistit sitte tarpo kylän ympäri ja tölläs miten paikalliset kyläihmiset elää. Tuli olo niiku ois taas oltu jossain sosiaalipornon disneylandissa, enkä tiiä oliko paikassa yhtään mitään aitoa. Varmaan ne kaikki ihmisetki asuu oikeesti jossain ihan muualla, tulevat vaa päiväks sinne teemapuistoon esittämään että tässä nyt täti käy pesulla kaivon vierellä ja tässä setä hakkaa halkoja ja on niin autenttista että aivoihin sattuu. Mist sen tiätää. Mutta tuskin ihan oikeessa aidossa laosilaisessa alkuasukas-syrjäkylässä on päällystettyä polkua jonka varrella on vieri vieressä rihkama- ja tekstiili-myyntikojuja. Ja sit laitettu viel aika moneen paikkaan lapsia sinne tiskin taakse,   ja äkäsiä lapsia kaikenlisäks. No kai ny ovat äkäsiä, mielumminha tommoset pienet ipanat ois vaikka tikulla tökkimässä vesipuhvelin jättämää lantakasaa ku pojottamassa jonku turistilauman eessä myymässä jotain langanpätkiä. En tykänny, ahisti jotenkii, mut oli siel kaks koiranpentua ja toinen iloin ystävälliin ketä sai kapsuttaa. Ei ollu siis ihan hukkareissu.

Ihan aito sosiaalipornon teemapuisto.

Tänää miä en tee mitään erikoista, lähen tonne kohta vähä tallailemaan vaan, salee meen johonki temppeliin taas hakemaan buddhilta hieman zeniläisyyttä ja sit käyn ostamassa huomiseks jonkun retken johon liittyy norsuja. Yks överihieno retkihomma ois tiedossa jo, mutta järjettömän hintanen (79 dollaria koko päivän norsuspektaakkeli) ja vaikka vamaanki ois elämystä koko rahalla ja rahat menee oikeasti hyvään tarkotukseen ni pitää viel vähän miettiä. Ja kattella muitaki vaihtoehtoja. Johonkin norsuhommaan pääsee myös veneilemällä ja sellanen kiinostais kovasti kans, tulis hoiettua se jokiristeily sit samalla. Ja voi perse, tuos ois viikonloppuna muutaman tunnin automatkan päässä oikeen norsufestarit. Joojoo, Mordorissa ryypätään ens viikonloppu FME:ssä, mutta kyllä norsufestarit sen päihittäis. En silti tiiä jaksanko lähtee äheltämään niihin kemuihin, tuli vähän yllättäen ja ois pitäny tajuta aikasemmin ni ois voinu suunnitella kunnolla. Paikka on kaiketi sellanen ettei sinne ihan päiväretkikään oikee onnistu, ja miul on majotus täs omas kopperos maksettu viel muutamia päiviä eteenpäi, et senkää suhteen ei viittis ruveta muuttamaan mihinkää. Ja hei, ohan ne norsufestit ens vuannaki! Nii!

(Kääk, miut ajettii huoneesta ulos, siirryin siis pihalle nakuttamaan tän suolloksen loppuun. Joku käsittämätön sängynvaihtospektaakkeli, en tajunnu oikee et mist on kyse mutta sängynpalasia nyt kantavat ees taas. No, ei se mitää, tääl onkii jo lämmin ja miä oon justiisa kohta valmis lähtemää tepsuttelemaan tuonne jonnekii. Temppeleitä, juujuu.)

Mut lopuks viel vähä vakavampaa asiaa, ku oon tässä aika paljon kaikenlaista ajatellu. On aivotoimintaa, hei! Nonii. Asiaan. Hattu pois päästä, nyt mennää syvällisten viisausten äärelle.

Karhuki sanoo et NII!

Tässä kaikenlaisten elämysten ja buddhankuvien äärellä valaistumisen keskellä ku oon, ja sitte ku on Mordorissa käyny viikatemiäs puuhastelemassa ja hakemassa yllättäin pari sellasta semituttua hahmoa,  ystäville kovastikin läheisiä ihmistä, ni oon sitte vähän myöskin miettiny just sitä ihmiselämän lyhyyttä. Sitä miten yllättäin se ilma siitä kosmisesta pierunhenkäyksestä saattaakaan loppua. Että sitä ku miettii ja sen ajatuksen kanssa painii, ni jotenki tuli tarve sanoo tässä ja nyt sellanen itsestäänselvyys, et ei kannata tuhlata tätä lyhyttä elämää paskoihin asioihin. Jos asia on päin vittua ni harvoin se tilanne siitä pelkästään ajan kanssa ja kärsimällä ja valittamalla miksikään muuttuu. Pitää tehä hommalle jotain. Jos on paska parisuhe, ni jätä se urpo/biaats. Jos siä et tee muuta ku valitat siun työpaikasta ni ota loparit. Jos elämäs on ihmisiä joista ei tuu ku paha miäli, ni vetäydy helvettiin sellasista ihmissuhteista. Keskity elämässäs asioihin ja ihmisiin, mistä tulee hyvä miäli. Älä tuhlaa vuosia miettimällä et mitähän sekii miusta ajattelee tai tykkääköhän se miusta, jos asia vaivaa ni kysy suoraan, älä pelaile. Ja jos ite jostain tykkäät niin kerro se sille, ei siitä kukaan pahastu. Ole itsekäs, tee asioita ittes takia, älä muitten. Kerää elämänkokemusta, älä käsilaukkuja, paitsi jos MIKÄÄN ei tee siuta onnellisemmaks ku ne käsilaukut. Ja se vanha viisaus kissan hännän nostosta pitää paikkansa, ei siun häntääs tuu kukaan muu nostamaan, se on tehtävä ihan ite. Näin niiku kärjistäen. Nää asiat oon ite kantapään kautta tajunnu, ja oon tuhlannu elämästä ihan vitusti aikaa paskana olemiseen ja masentumiseen, kun oon ollu nynny ja ajatellu liikaa sitä muut miusta ajattelee ja tai miulta haluaa tai miulta odottaa.

Ja nyt miä oon tääl, elän yhtä unelmaa ja elämäni parasta aikaa, enkä oo ikinä ollu näin onnelliin. Jos huomenna norsu istuu päälle ja pihauttaa miusta sen viimisen kosmisen pierun pihalle ni onnellisena lähen. Ja jos näin sattuis käymään ja jos kummittelu on mahollista ni Karmilan keittiössä tavataan!

Karhut, kuten myäs miä, tykkää relaa komfortisti.

Ai että!

Huikopalaa nallelle

Moi! Miä oon aito koiranpentu ja ihan sikasöpö!

Äkäin pimu koittaa myyä jotain juttuja

Täti ja tollain pallopää tuli seuraks kun koitin rauhassa vaan kaljaa juua ku oottelin et viidakkoretken kyyti lähtee takas kotii. (On kert pyyetty niitä kuvia ihmisistä, tässä ois ny yks)

Virtaava vesiki aiheuttaa muuten mielenrauhaa. Päätän tän jutun nyt siis tähän.

Hyvät munkit

Uuh tätä zeniläistä mielenrauhaa. Oo tässä sitte mitenkään ku nukkumatti noutaa jo ennen ilta-kahexaa ja kellistää vanhan kääkän pahnoille. Koitin eileen oikeen olla kapinallinen ja nuorekas, koska huomasin että miun majatalossa on, jumalauta, KOTIINTULOAIKA. Siel on naulakon alla lappu missä lukee että pitää olla puolita öin kotona nukkumassa, ja yksin, tai muuten. Olin ihan kapinahenki varvastossuissa et joojoo, nyt nimittäin lähtee vanha nauta krebaan, aamuun asti bailaan tuol like there's no tomorrow mut olikohan kello puali kahexan illalla ku haukottelin tuol jossain kuppilassa ihan monttu ammollaan ja totesin et joo, heiheiiiiii, Isla De Höyhenäs kutzuu ja lujaa. Mikä sinänsä on ihan okei, koska täällä menee kaikki paikat kiinni siinä kymmenen jälkeen. Huhu kertoo et jokunen mesta olis auki kauemminki, jopa jonnekin aamuyön tunneille, mutta siin on huhu jonka paikkansapitävyyttä ei meizi kerkiä ikinä tarkentamaan.

Aurinko väritti maiseman

Sinne se putos, vuorten taa

Mutta ennen simahtamista ehin kattomaan komian auringonlaskun, sinne tipahti mollukka vuoren taa, värjäs Mekongin punaseks ja oli hiano. Kävin myös hiukan markkinoilla, tääl on joka ilta viiestä eteenpäin kauhia katukauppa-mayhem, missä myyään vaikka mitä hianoo. Nyt oli ihan oikee tarve ostaa jotain, koska lompsan vetoketju lähti vihreemmille niityille ja piti saaha uus rahanyssäkkä. Hiano kissapussukka löytykii, ja tinkasin niin saatanasti että melkeen nauratti. Lähtöhinta oli 5000 kipiä (vähä alle 50 senttiä) mut miä siinä määkimään et eeeeeiiiiiiiii ooooo noin kalliseen varaa. Kolmella tonnilla lähti, täti joka myi oli hiukan hapan (mukamas) mutta miä tyytyväisnä lähin hianon kissapussukan kanssa juomaan kymppitonnin oluen onnistuneen kaupanteon kunniaks.

Kennyt menee majatalon ohi

Täällä Luang Pranbangissa se suuurin nähtävyys liänee joka aamunen munkkien ruuankeräyskulkue. Aamuhämäris oranssikaapuset Kennyt tuolta temppeleistään ja luostareistaan lähtee jonona vaeltamaan ympäri kylää ja sit paikalliset on kadun varres riisiämpäreitten kans valmiina. Miähet seisaaltaan, naiset nöyränä maton päällä polvillaan. Munkit menee ohi ja jokain vippasee kourallisen riisiä munkin ämpäriin. Hotellin täti jo tähän muuttaessa sano että munkit menee sit täst ohi joka aamu, et voi hiukan olla sellasta riisiämpärin rapinaa, ja olin siitä sit aika innoissani et jehuuuu, aitiopaikka hei, kert on hiano parveke ja kaikkee, kelpaa sieltä sit töllistellä. Aamul sit heräsin puol-7 ja olin jo ihan varma et oon missannu kaiken äksönin ku aurinkoki jo ihan noussu mut ehei, kävipä hei tajuton munkki, kert siin oli vasta porukka valmiusasemissa oottamassa ja ehin hianosti kattomaan ku kennyt (nii, South parkin Kenny, oranssi huppari, jynöy) rupes valuun paikalle. Hienoa oli, ja aikani parvekkeelta sitä vahtasibn enkä uskaltanu mennä pihalle, ku Lonely Planettiki sano et turstit häpäsee koko paskan kameroineen, mut ku pihal oli muitakii turistei ja ihan siivosti kaikki osasivat olla tien tois pua kunnioittavasti ja antovat rauhan tolle hommalle ni rohkenin iteki mennä sit ihan  kadun poskeen kyttää ja räpsimään kuvia. Komia oli homma, mutta katotaan montako aamua menee ennenku se riisikippojen kolina alkaa vituttamaan.

Pelkäsin tos

Sitte olin kattonu kartasta että tuos joes lilluu joku hiekkakikkare mihin pääsee bambusiltaa pitkin, ja sinne oli aikomus mennä ihan vaa olee keskelle virtaavaa vettä. Ja bambusillan löysin ja menin yli ja pelotti ihan vitusti, sellanen huojuva hutera risupaska ja alla virtaa joki ihan niiku tappo-meiningillä, mutta... no, se tuttu tarina, kun on maksettu ni mennään. 5000 kipiä on ylitysmaksu (sillä saa tulla sieltä poiskii). Mut eihän se ollu oikea silta eikä se hiekkakikkare, ku se olikii toinen pala mannerta mihi jouduin. Ei se mitää, siel oli hei temppeleitä, buddhia, munkkeja. Niitähä täs ei oo montaa viel nähtykää. Mutta siel oli kissoja ja koiria ja nättiä ja löyty hieno sellain kuppila jokinäköalalla ja sielt pääs alas koittaa varpaalla Mekongia, et ei ollu silleen hukkareissu, vaikka kävelinkii varmaan tuhat kilometriä ja tarvoin jossain hämähäkin seittien piirittämissä pusikoissa. Bambusiltaa vapisin takas kylälle ja aikomushan oli suoraan kotiin, mut oho oli matkalla taas joku sata temppeliä missä en -ihme kyllä - viel ollu käyny ottamassa kuvaa kullitetuist buddhist ja pömpeleist.  Ihan sikahienoja oli toki, ei siinä mitään, mut ohan noita nyt jo nähty. Alan buddhalakkoon, en kato sinne päinkään ny ainakaan vähään aikaan. Paitsi varmaan huomenna otan taas tuhat kuvaa siitä samasta kullanvärisestä kääkästä joka istuu, seisoo tai makaa jossain krumeluurien keskellä.

Hyvämaisemainen kiva baari

Kappas, hyvät munkit!

Muuta jännää en oo sit tänää tehnykkää. Kävin kaljalla, ja pitsalla, taas, koska oon kyl kokeillu paikallisruokaa mutta en tykänny, ku sain heti ekal yrityksel sellasta harmaata munaisaa kalapuuroa joka oli niin maustettua et meinas ekasta haarukallisesta sinkoo paikat hampaista ja sisuskalut housuun. Kauheeta kamaa, herran tähren. Annan kyl laosilaiselle mässylle viel mahollisuuren mut en nyt ihan heti uskaltanu ruveta sen kans lottoomaan.

Ja sitte ostin huomiselle retken. Lähen käymään vesiputouksilla ja siin ohes meen kattomaan karhuja. Varmasti sielläkin on temppeleitä ja buddhia! Siitä lisää lähiaikoina, siis. Nyt täs kotikuppilan terassilla uhkaavasti siivotaan pöytii ja tualei pois, ikäänku koittasivat vihjata jotain. Poistun siis nukkumaan, kellokin tulee taas jo kahexan. Zzzzz. Näin riehakas on meininki ku Moottoripuuma kiärtää vähä mualimaa. Juu.

Ja kauhee läjä kuvia taas perään. Näitähän en tod jaksa tekstittää, on niin monta räpsäsyy et äh. Sori. Mut tältä tääl on tänää näyttäny. Hyvää yötä!

Luang Prabang on IHANA!

Luang Prabang kukkulan nyppylältä katottuna

Ihana, IHANA Luang Prabang! Oon täällä ihan naurettavan tohkeissani ja liekeissä ja täpinöissä ja kaikissa muissa hurmaantuneissa olotiloissa. Että tää ensikosketus Laosiin on viäny ihan jalat alta, on niin ihanaa. Tää se on kuulkaa sitä matkustelun hienoutta, kun tulee uuteen paikkaan, kenties jännäkakka jo papanaluukulla hiukan kurkistellen, eikä oikeen oo hajua mistään, ja sit huomaa että on saapunu ihan älyttömän hienoon paikkaan. Ja tämä Luang Prabang kellisti miut heti ensi hetkistä alkaen, vaikka olikin vähän jännää se saapuminen.

Lento itessään oli jo hiukan jännittävä kun oliki vaan sellanen aika pieni potkurikone, ropelit siinä vaan hyäri ja olin ihan et mitenköhän tää nyt oikeen sujuu. Mutta hyvin se suju, ei hötkyttäny yhtää normaalia enempää ja senku Stam1nan uutta levyä siin täysillä huudatin ja töllistelin ikkunasta et mitä siäl näkyy. Ja ku ruvettiin laskeutumaan niin ei voinu ku monttu ammollaan toljottaa ikkunasta maisemia. Vuoristoista vehreetä, joki menee tuolla, nyppylää ja kukkulaa. Hianolta näytti. Lentokentällä viisumihommat vei aikansa, mutta kerkesin onneks hätähousuna juosta luukulta toiselle ennenku taakse pamahti lentsikallinen muuta sakkia. Miks ihmeessä muuten mordorilaiset joutuu maksamaan viisumista tänne 35 dollaria? Ruattalaisiltaki nyhdetää vaa 30 dollaria, kuten melkee kaikilta muiltaki. Mitä pahaa on mordorilaiset Laosille tehny? Häh? Mutta maahan pääsin, Asshole hihnalta, automaatin kautta ja ulos. Siinä sitä sit pojotti taksikuponkitiski ja ostin siitä kyydin ytimeen ja en kerenny ees kysyy et mihi miut viiää, saati esittämämään mitään toivomuksia, ku huomasin et selän takaa oli jo Asshole napattu ja sitä juoksutettiin johonki. Eiku perään, ja autoon jouduin ja kaahaus johonki. Kun alko näyttämään kaupungilta ni kuski kurvas tien poskeen ja hätisti miut ulos. Olin ihan huuli pyäreenä siin et mis miä oikee olen ja koitin kuskilta kysyy ja onnetonta Lonely Planet -karttaa ojentaa et osota sormella kohta, mut ei kuskia kiinnostanu ku ei heti siitä tuhnusesta kartasta keksiny. Siihen jäin sitte sormi suussa rojujeni kans johonkii. Ohi lampsi pari paskasta rastatukkahippiä rinkat seläs ja aattelin et noi ehkä tietää ees oikeen suunnan ja lähin vähä tarkkailevin mielin hipsimään samaan suuntaan. Mut ku sit tavotin heijjät ja kyselin ni ne sano vaan et älä hölmö meitä seuraa, meil ei oo siis niin mitään käsitystä mihi ollaa menossa. Tämä selvä. Menin lähimpään johonki majataloon ja sain sielt oikeet koordinaatit ja pääsin kartalle. Oli nääs sellanen jonkinlainen haisu siitä mihin kohtaan tätä kylää tahon asettua joten suunta sinne. Kävin aika monta majapaikkaa kattomassa/kysymässä, mutta ihan älyttömiä hintoja oli monessa (yli 30 dollaria yö, en suostu). Lopulta rupes jo kyrpimään ja Asshole painamaan ihan vitusti ja hirvee nälkäkii jo ja kaljalle ois kiva ja äääh, ni ku sattu kohalle yks läävä mist sai tuhnusen huoneen 150 000 kipillä (noin 14,5 euroo) ni otin yheks yöks. Oli sitte rauha ettiä seuraavaks aamuks uus ja kivampi hima, kuha ens pääsee rojuista eroon, saa ruokaa ja kaljaa ja sillai, ni sit jaksaa rampata majataloja. Sellanen uus, kiva, piäni (täs ei taia olla ku 4 huonetta)  ja oikeen hintanen löytyki ihan melkee vierestä ja sielt viel kaikenlisäks vapaa yhen hengen koppero, mis on hiano parveke ja kaikki ihan tip top, siistiä ja uutta ja hyvää ja ilmastoitua. Pieni on, mutta ei haittaa, ku en siel kopperos kuiteskaa käy ku nukkumas ja suihkus. 23 dollaria yö, eli noin 17,5 euroo. Eli tämmöseen Ting Kham Guesthouseen muutin tänää aamulla. Ja näit majataloja on täällä metrin välein, eli ei todellakaan tarvi hötkyillä varausten kanssa etukäteen, senku lampsii tänne ja ettii yösijan, tarjontaa on laidasta laitaan.

Mun uus hima, Koko toi kulman parvekeon MMMMUN!

Edellisestä käynee jo vähä ilmi, että täällä melskataan rahojen kans pikkusen niiku Kambodzassakin, mutta vielä enemmän. Kambodzassahan käytössä on lähinnä ameriikan dollarit, ja ja dollaria pienemmät vaihtorahat tulee sit takasin paikallisena valuuttana eli rielinä. Tääl Laosis taas on ihan sulassa sovussa käytössä ne dollarit, ja sit paikallinen raha eli KIP, ja jossain viel näitten lisäks Thaimaan bahtit. Ei sitte lainkaan sekota päätä ku hinnat on paikasta riippuen aina jossain valuutassa ja ääääh. Mutta ihan hyvin tää jo sujuu. 10 000 kippiä on noin euron, sen muistaa hyvin.

Olin etukäteen täst rahahommasta(kin) hermona ku lukenu joka paikast et on noi pankkiautomaatit harvassa ja niist ei saa ku hiluja ulos ja niistäki nykästää jo tääl pääs kauheet nostokulut (+ sit ne omalle pankille menevät ryöstö-tason nostokulut), mut äh, heti lentokentällä oli automaatti mistä sai miljoonia, ja tääl huudiloillaki on automaatteja ihan hyvin tarjolla. Et ei lopu rahat kesken, ku pysyttelee tälleen sivistyksen äärellä eikä lähe syrjäkylille. Ja täällä miä aion nyt pysytellä jonkun aikaa. Lento Vientianesta Kuala Lumpuriin on vasta 28.päivä, joten Vientianeen ei ole kiire. Tääl Luang Prabangissa riittää näkemistä ja tekemistä kyl reippaasti viikoks tai ylikii. Koska pitää myös ehtiä ihan vaan olemaan, siitä oon  tarkka. En jaksa koko ajan touhottaa jotain. Olemisen sietämätön tärkeys, jynöy.

Huudiloa

Eilen majottumisen jälkee olikii jo auringonlaskun aika, miä en ollu syäny ku aamiaisen Siem Reapissa eli oli hippasen hutera olo. Mut senku paiskasin kamat sinne rupiseen luukkuun minkä yheks yöks otin ja läksin tarkkailemaan tilannetta ja ottamaan tuntumaa paikkoihin. Oli tolkuton pizza-himo ja ihan vähän matkan päästä löytyki kiva kuppila, mis sai istuu kadun varres toljottamas meininkiä ja mist sai ihanan pizzan ja Lao-kaljaa. Iso puteli Laoo: 10 000 kippiä halvimmillaan. Maiskis! Siin istuskelin ja kattelin ohi valuvaa elämää ja jotenki vaan olin ihan et WAU. Kesti pitkään tajuta et mikä täällä on jotenki vähän oudosti, et jotain puuttuu, kunnes tajusin et on ihan sairaan hiljasta. Vaikka ohi menee mopoja ja tuk-tukkeja ja ihmisiä niin ei ole meteliä. Koska MISSÄÄN ei pauhaa musiikki. Ei kilkuta traditionaaliset kansanlaulut, ei pauhaa kuumimmat aasialaiset diskohitit, eikä jollota regei. Ei pihaustakaan musiikkia mistään. Ei myöskään kailota kaupustelijat kurkut suorana. Mikä zeniläisen rauhaisa tunnelma! (Btw, en ees tiiä mitä ton zeniläisyyden pitäs tarkottaa, viljelen sitä ihan huoletonna aina ku on kyse jostain mielenrauha-hommasta. Sori). Olin ihan et vau, ja fiiliksellä et vittu ois jo aamu et pääsis kunnolla kattomaan huudiloita päivänvalossa, kiertämään kylän läpeensä ja pällistelemään temppeleitä ja munkkeja ja joen rantoja ja yleistä meininkiä.

Mekong

Ei olla enää Kymijoen rannoilla, Dorothy!

Tänää aamusta siis heti hirveellä innolla aamiaiselle, muutto uuteen majataloon ja sit pahrustamaan ens kylän ympäri joen rantaa seuraten, sit hiukan temppeleillä kuikuilua, ja sit tietysti jonkun tuhannen miljoonan rappusen kapuaminen sellaselle nyppylälle joka tuos keskellä kylää pojottaa. Kahvitauko joen rannassa, seikkailua pienillä sivukujilla (sivukujat rules! Aina kannattaa poiketa sellasille!), vahingossa markkinoille, lisää temppeleitä, ja ihastunutta huokailua vähän kaikesta. Täällä on kaunista, sympaattista, rauhallista, mukavaa. Hienoja pytinkejä, kissoja, koiria, munkkeja, makeita vanhoja taloja, sympaattisia majataloja, satavuotiaita vanhoja laolaisia mummeleita tien poskessa istuksimassa. Ja myös helvetisti turisteja, laidasta laitaan. Eläkeikäsiä pariskuntia, nuoria pimuporukoita, niitä paskasia rastatukkasia hippejä, KOMEITA MIÄHIÄ, kaikenlaista. Matkustelevaistenkin suhteen jotenkin rento tunnelma, kai tästä paikasta huokuva (zeniläinen) tyyneys tarttuu. Iisisti, rauhassa vaan, ei ole kiire mihinkään. Ja tää on niin mukavan kokonenki kaikenlisäks, tepastellen voipi nuohota paikkoja eikä mene edes koko päivä ku kiertää suunnilleen tän ns. ytimen. Fillareitakin täält saa vuokrata, jos ei jaksa tepsuttaa tai tahtoo kauemmas.

Ihan kiva tönö

Lähiaikojen suunnitelmat miulla on seuraavanlaiset: tämä ploki nettiin, koska ainakin Tuulas odottaa ihan täpinöissään et pääsee suunnittelemaan omaa reissua tänne, ja sit tarviiki jo ruokaa, kaljaa ja lorvailua katukuppiloissa. Mutta hiukan pitemmän tähtäimen pläänit siis: täällähän on ihan perkeleesti tekemistä ja näkemistä ja retkeilyhommaa. Mutta rauhassa ja kiireettä, en ala ahnehtimaan vaan sillee asia kerrallaan, iisisti. Pitää mennä hurjaa bambusiltaa pitkin tohon naapuriin saarelle kuikuilemaan et mitä siel on, pitää mennä veneilemään Mekongille, on käytävä vesiputouksilla, karhujen pelastuskeskuksessa ja norsulassa. On koettava paikallinen yrttisauna (IIIK!) ja pyörittävä ihan vaan tässä kylillä. Joskus aikasintaan viikon päästä matka jatkuu kohti Vientianea. Matkan varrella olis toki jokaisen reppureissarin pakkopysähysmesta Vang Vieng, mutta en tiiä kestänkö sellasta nuarison bailukeidasta mihin mennään vetään huumeita ja lillumaan uimarenkaalla jokea kännissä alas. Mitä tämmöin vanha käntsy siel tekis ku ei veä huumeita ja eikä uskalla edes kännissä  mihinkään jokihommiin mis lillutaan jollain renkaalla virran vietävänä? Ties mikä krokotiili sielt voi tulla purasemaan perseestä, ja vähintäänki sit johonki perärööriin suikkaa joku ahven. Ai kamala. Miun nuarekkuuden ja seikkailunhalun raja voi siinä tulla kovinki äkkiä vastaan. Voi siis olla et posotan täältä suoraan Vientianeen. Saa nähä. Mietin sitä siirtymistä sit joskus ens viikon alussa vasta.

Ai että tämä Luang Prabang on ihana! Oon niin onnelliin et oon tääl. Mutta samalla lasken jo päiviä siihen että pääsen takas kotiin Gilille ja saan Pirkon sylkkyyn kehräämään. 2 viikkoa ja 3 yötä enää.

Ja sit perinteinen kivakumara tähän loppuun, tuli hiukan tänää räpsiskeltyä ku kaikki on uutta ja jännää.

Täti haukkaamassa happee ni jaksaa sit taas nykii kangaspuita

Munkit matkalla bambusillalle

Kalastushommaa

Tipuja! Tsirp!

Buddhia puun alla

Taas toi sama tyyppi!

Munkeilla on ollu pyykkipäivä

Markkinaa

MUNAA!

Yrttimarkkina

Täti ja setä askarteleepaskartelee noit juttui mitä viiään buddhille

En ehkä pärjää ilman tommosta pöllö-nyssäkkää!

Munamopo!

Maiskis!

Taiteelliin tuolikuva