Luang Prabang on IHANA!

Luang Prabang kukkulan nyppylältä katottuna

Ihana, IHANA Luang Prabang! Oon täällä ihan naurettavan tohkeissani ja liekeissä ja täpinöissä ja kaikissa muissa hurmaantuneissa olotiloissa. Että tää ensikosketus Laosiin on viäny ihan jalat alta, on niin ihanaa. Tää se on kuulkaa sitä matkustelun hienoutta, kun tulee uuteen paikkaan, kenties jännäkakka jo papanaluukulla hiukan kurkistellen, eikä oikeen oo hajua mistään, ja sit huomaa että on saapunu ihan älyttömän hienoon paikkaan. Ja tämä Luang Prabang kellisti miut heti ensi hetkistä alkaen, vaikka olikin vähän jännää se saapuminen.

Lento itessään oli jo hiukan jännittävä kun oliki vaan sellanen aika pieni potkurikone, ropelit siinä vaan hyäri ja olin ihan et mitenköhän tää nyt oikeen sujuu. Mutta hyvin se suju, ei hötkyttäny yhtää normaalia enempää ja senku Stam1nan uutta levyä siin täysillä huudatin ja töllistelin ikkunasta et mitä siäl näkyy. Ja ku ruvettiin laskeutumaan niin ei voinu ku monttu ammollaan toljottaa ikkunasta maisemia. Vuoristoista vehreetä, joki menee tuolla, nyppylää ja kukkulaa. Hianolta näytti. Lentokentällä viisumihommat vei aikansa, mutta kerkesin onneks hätähousuna juosta luukulta toiselle ennenku taakse pamahti lentsikallinen muuta sakkia. Miks ihmeessä muuten mordorilaiset joutuu maksamaan viisumista tänne 35 dollaria? Ruattalaisiltaki nyhdetää vaa 30 dollaria, kuten melkee kaikilta muiltaki. Mitä pahaa on mordorilaiset Laosille tehny? Häh? Mutta maahan pääsin, Asshole hihnalta, automaatin kautta ja ulos. Siinä sitä sit pojotti taksikuponkitiski ja ostin siitä kyydin ytimeen ja en kerenny ees kysyy et mihi miut viiää, saati esittämämään mitään toivomuksia, ku huomasin et selän takaa oli jo Asshole napattu ja sitä juoksutettiin johonki. Eiku perään, ja autoon jouduin ja kaahaus johonki. Kun alko näyttämään kaupungilta ni kuski kurvas tien poskeen ja hätisti miut ulos. Olin ihan huuli pyäreenä siin et mis miä oikee olen ja koitin kuskilta kysyy ja onnetonta Lonely Planet -karttaa ojentaa et osota sormella kohta, mut ei kuskia kiinnostanu ku ei heti siitä tuhnusesta kartasta keksiny. Siihen jäin sitte sormi suussa rojujeni kans johonkii. Ohi lampsi pari paskasta rastatukkahippiä rinkat seläs ja aattelin et noi ehkä tietää ees oikeen suunnan ja lähin vähä tarkkailevin mielin hipsimään samaan suuntaan. Mut ku sit tavotin heijjät ja kyselin ni ne sano vaan et älä hölmö meitä seuraa, meil ei oo siis niin mitään käsitystä mihi ollaa menossa. Tämä selvä. Menin lähimpään johonki majataloon ja sain sielt oikeet koordinaatit ja pääsin kartalle. Oli nääs sellanen jonkinlainen haisu siitä mihin kohtaan tätä kylää tahon asettua joten suunta sinne. Kävin aika monta majapaikkaa kattomassa/kysymässä, mutta ihan älyttömiä hintoja oli monessa (yli 30 dollaria yö, en suostu). Lopulta rupes jo kyrpimään ja Asshole painamaan ihan vitusti ja hirvee nälkäkii jo ja kaljalle ois kiva ja äääh, ni ku sattu kohalle yks läävä mist sai tuhnusen huoneen 150 000 kipillä (noin 14,5 euroo) ni otin yheks yöks. Oli sitte rauha ettiä seuraavaks aamuks uus ja kivampi hima, kuha ens pääsee rojuista eroon, saa ruokaa ja kaljaa ja sillai, ni sit jaksaa rampata majataloja. Sellanen uus, kiva, piäni (täs ei taia olla ku 4 huonetta)  ja oikeen hintanen löytyki ihan melkee vierestä ja sielt viel kaikenlisäks vapaa yhen hengen koppero, mis on hiano parveke ja kaikki ihan tip top, siistiä ja uutta ja hyvää ja ilmastoitua. Pieni on, mutta ei haittaa, ku en siel kopperos kuiteskaa käy ku nukkumas ja suihkus. 23 dollaria yö, eli noin 17,5 euroo. Eli tämmöseen Ting Kham Guesthouseen muutin tänää aamulla. Ja näit majataloja on täällä metrin välein, eli ei todellakaan tarvi hötkyillä varausten kanssa etukäteen, senku lampsii tänne ja ettii yösijan, tarjontaa on laidasta laitaan.

Mun uus hima, Koko toi kulman parvekeon MMMMUN!

Edellisestä käynee jo vähä ilmi, että täällä melskataan rahojen kans pikkusen niiku Kambodzassakin, mutta vielä enemmän. Kambodzassahan käytössä on lähinnä ameriikan dollarit, ja ja dollaria pienemmät vaihtorahat tulee sit takasin paikallisena valuuttana eli rielinä. Tääl Laosis taas on ihan sulassa sovussa käytössä ne dollarit, ja sit paikallinen raha eli KIP, ja jossain viel näitten lisäks Thaimaan bahtit. Ei sitte lainkaan sekota päätä ku hinnat on paikasta riippuen aina jossain valuutassa ja ääääh. Mutta ihan hyvin tää jo sujuu. 10 000 kippiä on noin euron, sen muistaa hyvin.

Olin etukäteen täst rahahommasta(kin) hermona ku lukenu joka paikast et on noi pankkiautomaatit harvassa ja niist ei saa ku hiluja ulos ja niistäki nykästää jo tääl pääs kauheet nostokulut (+ sit ne omalle pankille menevät ryöstö-tason nostokulut), mut äh, heti lentokentällä oli automaatti mistä sai miljoonia, ja tääl huudiloillaki on automaatteja ihan hyvin tarjolla. Et ei lopu rahat kesken, ku pysyttelee tälleen sivistyksen äärellä eikä lähe syrjäkylille. Ja täällä miä aion nyt pysytellä jonkun aikaa. Lento Vientianesta Kuala Lumpuriin on vasta 28.päivä, joten Vientianeen ei ole kiire. Tääl Luang Prabangissa riittää näkemistä ja tekemistä kyl reippaasti viikoks tai ylikii. Koska pitää myös ehtiä ihan vaan olemaan, siitä oon  tarkka. En jaksa koko ajan touhottaa jotain. Olemisen sietämätön tärkeys, jynöy.

Huudiloa

Eilen majottumisen jälkee olikii jo auringonlaskun aika, miä en ollu syäny ku aamiaisen Siem Reapissa eli oli hippasen hutera olo. Mut senku paiskasin kamat sinne rupiseen luukkuun minkä yheks yöks otin ja läksin tarkkailemaan tilannetta ja ottamaan tuntumaa paikkoihin. Oli tolkuton pizza-himo ja ihan vähän matkan päästä löytyki kiva kuppila, mis sai istuu kadun varres toljottamas meininkiä ja mist sai ihanan pizzan ja Lao-kaljaa. Iso puteli Laoo: 10 000 kippiä halvimmillaan. Maiskis! Siin istuskelin ja kattelin ohi valuvaa elämää ja jotenki vaan olin ihan et WAU. Kesti pitkään tajuta et mikä täällä on jotenki vähän oudosti, et jotain puuttuu, kunnes tajusin et on ihan sairaan hiljasta. Vaikka ohi menee mopoja ja tuk-tukkeja ja ihmisiä niin ei ole meteliä. Koska MISSÄÄN ei pauhaa musiikki. Ei kilkuta traditionaaliset kansanlaulut, ei pauhaa kuumimmat aasialaiset diskohitit, eikä jollota regei. Ei pihaustakaan musiikkia mistään. Ei myöskään kailota kaupustelijat kurkut suorana. Mikä zeniläisen rauhaisa tunnelma! (Btw, en ees tiiä mitä ton zeniläisyyden pitäs tarkottaa, viljelen sitä ihan huoletonna aina ku on kyse jostain mielenrauha-hommasta. Sori). Olin ihan et vau, ja fiiliksellä et vittu ois jo aamu et pääsis kunnolla kattomaan huudiloita päivänvalossa, kiertämään kylän läpeensä ja pällistelemään temppeleitä ja munkkeja ja joen rantoja ja yleistä meininkiä.

Mekong

Ei olla enää Kymijoen rannoilla, Dorothy!

Tänää aamusta siis heti hirveellä innolla aamiaiselle, muutto uuteen majataloon ja sit pahrustamaan ens kylän ympäri joen rantaa seuraten, sit hiukan temppeleillä kuikuilua, ja sit tietysti jonkun tuhannen miljoonan rappusen kapuaminen sellaselle nyppylälle joka tuos keskellä kylää pojottaa. Kahvitauko joen rannassa, seikkailua pienillä sivukujilla (sivukujat rules! Aina kannattaa poiketa sellasille!), vahingossa markkinoille, lisää temppeleitä, ja ihastunutta huokailua vähän kaikesta. Täällä on kaunista, sympaattista, rauhallista, mukavaa. Hienoja pytinkejä, kissoja, koiria, munkkeja, makeita vanhoja taloja, sympaattisia majataloja, satavuotiaita vanhoja laolaisia mummeleita tien poskessa istuksimassa. Ja myös helvetisti turisteja, laidasta laitaan. Eläkeikäsiä pariskuntia, nuoria pimuporukoita, niitä paskasia rastatukkasia hippejä, KOMEITA MIÄHIÄ, kaikenlaista. Matkustelevaistenkin suhteen jotenkin rento tunnelma, kai tästä paikasta huokuva (zeniläinen) tyyneys tarttuu. Iisisti, rauhassa vaan, ei ole kiire mihinkään. Ja tää on niin mukavan kokonenki kaikenlisäks, tepastellen voipi nuohota paikkoja eikä mene edes koko päivä ku kiertää suunnilleen tän ns. ytimen. Fillareitakin täält saa vuokrata, jos ei jaksa tepsuttaa tai tahtoo kauemmas.

Ihan kiva tönö

Lähiaikojen suunnitelmat miulla on seuraavanlaiset: tämä ploki nettiin, koska ainakin Tuulas odottaa ihan täpinöissään et pääsee suunnittelemaan omaa reissua tänne, ja sit tarviiki jo ruokaa, kaljaa ja lorvailua katukuppiloissa. Mutta hiukan pitemmän tähtäimen pläänit siis: täällähän on ihan perkeleesti tekemistä ja näkemistä ja retkeilyhommaa. Mutta rauhassa ja kiireettä, en ala ahnehtimaan vaan sillee asia kerrallaan, iisisti. Pitää mennä hurjaa bambusiltaa pitkin tohon naapuriin saarelle kuikuilemaan et mitä siel on, pitää mennä veneilemään Mekongille, on käytävä vesiputouksilla, karhujen pelastuskeskuksessa ja norsulassa. On koettava paikallinen yrttisauna (IIIK!) ja pyörittävä ihan vaan tässä kylillä. Joskus aikasintaan viikon päästä matka jatkuu kohti Vientianea. Matkan varrella olis toki jokaisen reppureissarin pakkopysähysmesta Vang Vieng, mutta en tiiä kestänkö sellasta nuarison bailukeidasta mihin mennään vetään huumeita ja lillumaan uimarenkaalla jokea kännissä alas. Mitä tämmöin vanha käntsy siel tekis ku ei veä huumeita ja eikä uskalla edes kännissä  mihinkään jokihommiin mis lillutaan jollain renkaalla virran vietävänä? Ties mikä krokotiili sielt voi tulla purasemaan perseestä, ja vähintäänki sit johonki perärööriin suikkaa joku ahven. Ai kamala. Miun nuarekkuuden ja seikkailunhalun raja voi siinä tulla kovinki äkkiä vastaan. Voi siis olla et posotan täältä suoraan Vientianeen. Saa nähä. Mietin sitä siirtymistä sit joskus ens viikon alussa vasta.

Ai että tämä Luang Prabang on ihana! Oon niin onnelliin et oon tääl. Mutta samalla lasken jo päiviä siihen että pääsen takas kotiin Gilille ja saan Pirkon sylkkyyn kehräämään. 2 viikkoa ja 3 yötä enää.

Ja sit perinteinen kivakumara tähän loppuun, tuli hiukan tänää räpsiskeltyä ku kaikki on uutta ja jännää.

Täti haukkaamassa happee ni jaksaa sit taas nykii kangaspuita

Munkit matkalla bambusillalle

Kalastushommaa

Tipuja! Tsirp!

Buddhia puun alla

Taas toi sama tyyppi!

Munkeilla on ollu pyykkipäivä

Markkinaa

MUNAA!

Yrttimarkkina

Täti ja setä askarteleepaskartelee noit juttui mitä viiään buddhille

En ehkä pärjää ilman tommosta pöllö-nyssäkkää!

Munamopo!

Maiskis!

Taiteelliin tuolikuva