Bussiasemarunkkari

Poson bussiasema

Käy vaan jännemmäksi tämä matkanteko mitä syvemmälle Sulawesia kulkee. Saatana, kun on mukavaa olla elossa, yhtenä kappaleena! Ja ihan okeissa hotellissa ja maata jalkojen alla ja - vittu - ilmastoinnissa. Olen sellasen porsastelun tän päivän jälkeen todellakin ansainnu. Niin, saakeli.

Matkanteko alko kyllä ihan loistavissa merkeissä. Aki heitti miut aamulla mopolla tien poskee johonki risukasan oloseen lautahökkeliin, kehu sitä bussipysäkiks. Ja meininki oli että kello 9 tulee bussi jonka kyytiin könyyn ja sillä jurnuttelen pari tuntia Posoon. Asia selvä. Mutta sitte en tiiä mitä yhtäkkiä tapahtu, kello ei ollu vielä läheskään ysiä, kun siihen vinon majan etee jarrutti joku auto, ja Aki heitti miun rojut takapenkille ja komens sisään istumaan. Miä kimitin et mitä helvettiä, bussilla menen, kuka toi jätkä on tua ratissa ja en muuten vittu maksa mistään yksityisautokyydistä extraa ja niiku häh. En saanu selkeetä vastausta, mutta ku kamat oli jo siä kyydissä ja ihan sellanen sivistyneen näkönen kolli auton ratissa ni sinne sit vaan, rohkeesti, naama eellä, kyytiin.

Autokuski oli ujonolonen ja kiltti nuar komee kolli, ilmeisesti polliisi oli hän. Sanaakaan ei enklantia osannu, ja miun indonesian kieliset smooltookit oli noin kolmessa sekunnissa käytetty loppuun. Mut ei se mitää. Oltii sitte hiljaa. Jätkä laulo kyllä koko matkan, ääniala oli luokkaa pikkuoravat, joten en kehottanu kloppia koklaan Indonesian Idolseja. Vuoristo ylitettiin, komiat maisemat ja alle tunnissa oltii sit Posossa. Tyyppi kippas miut Poson bussiterminaaliin ja miä en kerenny ees kiittää, saati tarjoo pientä rahaa vaivannäöstä ku hää vaa nosti räpylää ikkunasta ja jatko matkaa. Olin ihan silmät lautasena, et ei oo todellista, tyyppi ei mitn korvausta ees pyytäny vaa ihan muuten vaa kuletti tien poskes pojottavan punkeron Posoon. Ihmisten ystävällisyys jne.

Poson bussiasema

Poson bussiterminaali on kyllä yhenlainen nähtävyys. Siel ei ollu mitää, eikä varsinkaan busseja. Kaakaopapujen kuivatustoimintaa oli pihamaa täynnä. Lisäks oli lauma vuohia, jotka kaakaotyyppejä kovasti hiers ku tuppasivat vetään kaakaopapuja naamaan jollei niitä jahattu heti pois. Hienot vuohet. Oli myös lehmiä, sekä -iiik- sylissäpiettäviä kehrääviä kissoja.

Sekä mukavia ihmisiä. Miut otettii tietty heti kauheen äijälauman hoteisiin, oli ukkoa kantamassa rinkkaa ja  säätämässä miun asioita. Valitettavasti faktat oli sellaset, että pussi Ampanaan meni just, ja koska on sunnuntai, busseja ei mee järin usein. Seuraava lähtee vasta iltapäiväl kolmelta. Eessä oli siis 5 tuntia pojotusta Poson spektaakkelimaisella bussiterminaalilla. Mutta aika ei sinänsä pitkäks käyny. Miul oli hyvä kirja kesken, oli kissaa rapsutettavana ja vuohien toiminnan seurausta. Oli mahottoman kireeseen univormuun pukeutunu bussiaseman vartijajätkä, joka näytti siltä niiku ois karannu Indonesian Village Peoplesta, mutta oli yhtä kaikki mahtavan hauska tyyppi, jonka kans kuunneltii musaa molempien puhelimista. 5 tuntia meni ihan leikiten.

Kaakaopaputoimintaa Poson bussiasemalla

Paitsi se kohta kun tuli bussiasemarunkkari juttusille. Palu-nimiseen kaupunkiin matkalla ollu aivan siistin näkönen herra sinänsä. Osas enklantia paskemmin ku miä indonesiaa, joten jutun vääntö oli ihan yhtä helvettiä, mutta äijä ei luovuttanu vaan jankkas ja jankkas jotain mistä en ottanu tolkkua. Ja oli ehkä aivan hyvä etten ymmärtäny, sillä ku aikani siinä koitin kohteliaasti kuunnella ja ottaa selvää mitä on tyypin syrämmellä, ni huomasin että siinä koko ajan ku jutellaan ni hän samalla hinkkaa vehettään toisella käellä (toisella piti kännykkää jolla otti miusta koko vitun ajan kuvia). Luojan kiitos sentäs siitä pöksyn päältä itteensä hiplas, varmaan ku oli ihan päivä ja noin ni ei tohtinu nyppiä nakkiaan ihan taivasalle siinä. Miä tollo ens aattelin et sitä varmaan kutittaa siältä, mutta hokasin sitte et kapsutus on vähän määrätietosempaa ku mitä ny ihan perus rapsutus olis. Olin aivan pöyristyny et ei jumalauta ole todellista. Kiskasin hupparin päälle, vaik lämpöhalvaus oli lähellä muutenkii, ku aattelin et ehkä se ny villiinty sitte ku miulla hihaton toppi ja okei vähän ehkä muslimihuudella antavaks katottava kaula-aukko, mutta kyl miusta silti on vähän outoa et noin kovasti innostuu tämmösen varhaiskeski-ikäsen punkeron jo parhaat päiväsä nähneestä tissivaosta, saatana. Siispä paikat piiloon, nenä kirjaan, tyly selän kääntö ja totaalinen ignooraus. Koitti se sit viel jotain inistä sielt et voisko yhteiskuvaa ottaa tai muuta, mut tiuskasin vaan et EI VOI ja sen jälkee en ees kattonu kohti. Viesti meni perille ja runkkari vaihto paikkaa ja lopulta poistu ku hänen kyytisä saapu paikalle.

Että ku oon kehunu kuin on ystävälliset ihmiset, ni... no ohan se tavallaan tuoki aika ystävällistä sillai. Vissiin? Kai se pitää tässä iässä kohteliaisuutena ottaa, että joku kokee niin kuumaks et on keskellä kirkasta päivää julkisella bussiasemalla hippasen pakko itteesä piellä sillälailla ku itteensä yleensä piellään ihan niiku omissa oloissaan. Juu. Jännittävä kokemus, kertakaikkiaan.

Miun Pososta Ampanaan matkaava bussikyyti saapu hakemaan miut lopulta vähä ennen kolmee. "Bussi" olikin sitte niin romu miniväni, että sil ei Mordorissa sais ajaa metriäkään. Ovenkahvoja sisäpuolel ei ollu enää lain, joka suunnasta repsotti jotaa, pari ikkunaa oli korvattu jollai vanerilla ja ku miä jouduin istuu eessä kuskin vieressä ni penkin alla höyrys joku vitun grilli joka kävi niin kuumana et miun perse on varmaan vesikelloilla. En oo uskaltanu kurkistaa viäl onks oikeest palovammoja.

Täs kohtaa oli viel valossaa enkä pelänny kuolemaa

Kyyti oli lisäks ihan liian hurjaa, varsinkii ku aurinko laski ja tuli ihan säkkipimiää. Tie oli aivan kauheessa kunnossa, ja tavallaan oli varmaan siunaus että oli pimiää ni en nähny millasia rotkojen reunoja tuol taas luisutettiin. Plus tiellä liikku rekkojen, mopojen ja autojen lisäks myös vuohia, ihmisiä, lehmiä, kissoja, koiria ja herra ties mitä. Parasta oli, et autosta sammahteli välillä valot aivan kokonaan, ja ketkä on tropiikissa käyneet ni tietävät että pimeys on täällä niin tiheetä, että vois veitellä leikata. Valojen katoominen ei kuiteskaa tarkottanu et kuski ois hiljentänmy vauhtia, ei tieteskää. Miä hauskuutin vissiin kaikkia muita kyytiläisiä ihan vitusti koska ei ollu kerta eikä kaks ku kiljahtelin kauhusta. Ku lopulta Ampanaan Hotelli Oasiksen eteen auto pysähty ja vapisevin jaloin sieltä ulos könysin ni siin oli taas miltei onnenkyyneleen paikka. Matka Pososta Ampanaan kesti noin 5 tuntia ja kustans 75 000 rupiaa.



Positiivista täs on sentäs ollu se, et varsinaista kielikylpyy on ollu koko helvatun päivä. Oon mongertanu enempi indonesiaa ku enklantia. Mitäänhän en osaa mut yritys on kova, ja onneks pientäki yritystä paikalliset tervehtii aina hirveellä riemulla.

Mut miul on just nyt sellain olo, et miä en kestä enää yhtää tämmöstä hengellä leikkivää autokyytiä ku mitä tänääkii oli. Onneks ny ei vähää aikaa tarttekaan. Lähen nääs merille seuraavaks.

En oo ihan varma lähenkö viel huomenna Togean-saarille (joiden on jumalauta syytä olla jotain ihan älyttömän hienoo, sen verran vitulliseks on osottautunu sinne matkaaminen, nimittäins) vai pälyilenkö huomisen tätä Ampanaa, ku ny kerran täällä oon. Vähän on tän hetken tutina se, että vitut, täs on ihan tarpeeks kupeksittu jossai kylis ja kaupungeis, nyt tartten saarihommia. Sukeltamaan! Löhöömään! Zeniläistä mielenrauhaa! Aivot narikkaan! Varpaat hiekkaan! Piis änd löööööv!!!!

Seuraavat plokiläpät tulee sit joskus ku kohtaan taas internetin. Voi mennä hetki.

Poson bussiaseman kehräävä sylissäpitokissa

Poson bussiaseman viihtyisä odotustila. Assholeni on tuo keltaiseen sadesuojaan pakattu pökäle tuossa vasemmalla.

Poson bussiaseman maanmainio kireekledjunen vartijapoika.

Ihmisistätykkääjä

Danau Poso -järven rannalla

No hitto soikoon, miä oon yhä täällä Tentenassa. Tääl on niin mahottoman mukavaa, että miä en vaa jaksanu vielä tänää lähtee täältä äheltämään mihinkään. Huomenna lähen, varmasti.

Se alkaa kohta toi Ramadanki painaa päälle, se alkaa viikon päästä, pitää siis siirtää perse johonki misä saa rauhassa päivisinkii syyä ja kaljaa lipittää, ilman että nälkäset muslimit kattoo pahasti. Tosin tääl Sulawesilla on tähä mennessä näkyny enempi noita ristittyjä, joten oletettavasti ramadan ei ny kauhiasti matkustelijan elämään vaikuttais, vaikkei saarille pakeniskaa.  Sen sijaan kalenteriin on syytä suurella piirustaa ramadanin loppuminen, eli juhlapyhä nimeltäns Idul Fitri (tunnetaan myäs nimellä Hari Raya, ainaki Malesiassa). Tämä näin vinkiksi muslimimaissa matkaileville mainittakoon. Sillon koko muslimiväestö säntää liikekannalle, aineski Indonesiassa, ja ruuhkat tukkii kaikki maholliset tieverkostot, lennot junat bussit kaikki on täynnä, ja pelkästään tieliikenteen kolareissa kuolee joku tuhat ihmistä päivässä. Sillon on ihmisen hyvä sijaita jossain lepposalla saarella ja olla ihan rauhassa tuo Idul Fitrin ajankohta. Tänä vuonna toi päivä sijoittuu tonne johonki elokuun loppupuolelle ja sillo meikäläinen aikoo sukellella ihan ahvenena Bunakenin saarella eikä mietikään liikkumista mihinkään.

Mutta juu. Tentenassa jumitan ja on niin perkeleen mukavaa. Siitä suurin kiitos kuuluu kyllä majapaikalle, joka on heittämällä yks mukavimpia majataloja missä oon kuunaan jarruttanu. Nyt oon kaikenlisäks ainoo asukas joten voi sanoo että palvelu pelaa. Toinen suuresti miun täällä viihtyvyyteen vaikuttanu asia on ollu toi miun mahtava mopojätkä Aki (kirjotetaan oikeesti et Achim ja lausutaa et Akim mutta miä sanon Aki vaa). Siin on meinaan niin mukava heppu, et ei mitään järkee. Hää on paimentanu miuta täällä, pitäny ku kukkaa kämmenellä, viäny kattomaan kaiken mitä tääl on nähtävää, pitäny seuraa, kantanu kaljaa, kyydittäny mopolla, huolehtinu ja järjestäny asioita. Siltä ois oletettavasti lohjennu yhtä toisenlaistaki kyytiä mopokyytien lisäks, mutta koska miä nyt sitte seurustelen ihan törkeen vakavasti, suorastaan veren maku suussa, sen miun isovehkeisen mielikuvituskarjun kans, ni Aki ei oo ihan täysillä ruvennu myllyttään ja pyrkiin kalsareihin. Hiukan on tupannu miun ilmatilaan ja kosketellu (ja on ollu tunne että nyt on ollu kyseessä koskettelu nimenomaan panemistarkotuksessa), mutta on sitte aina nopeesti vetäytyny kauemmas ja pyytäny anteeks.  Tavattoman kohtelias hän on kyllä, uskovainen kristitty mies kun on, et ei oo tullu yhtää sellain ahistunu olo et vittu mikä lääppivä limanuljaska. Meil on ollu tosi mukavaa ku on tuol suhailtu pitkin pusikoita mopolla ja eilen ryypättiin oikeen kekkulitki ja turistiin vaa kaikenlaista. Puhelinnumerot on vaihettu ja täällä ois vaimonpaikka auki, jos jostain syystä jutska miun mielikuvituskönsikkään kans kopsahtaakii karille. Kiva tietää. Miä just oonkii aatellu, että voisin ruveta uskovaiselle miehelle rouvaks johonki viidakkoon ihan enidei nau.

Vesi putoo

Nähtävyyksillä on siis käyty. On käyty vesputouksella Saluopassa, ja oli ihan vitun hienot putoukset. Kiipeiltii ihan sinne ylös kahlailemaan ja vesi oli kylmää mutta hianoo. Käytii ton ison järven rannalla jossai paikassa hiippailemassa, ja siel oli älyttömän hienoo ja siel oli kehräävä sylissä viihtyvä kissa, joten miä olin ihan liekeissä. Siel oli myös joku paikallissuku viettämäs päivää, onkien ja eväitten kans, ja ei voi taas ku kehuu kui mukavaa sakkia nää paikalliset tääl on. Miä olin välittömästi siäl joku kakkukimpale käessä suvun keskellä haastateltavana ja se vasta haasteellista olikii, ku keskustelu käytiin indonesiaks. Jotain tajusin ja jotain osasin sönköttää vastaukses mutta aika onnetontahan se jutustelu sikäli oli. Mutta mukavaa oli kuitenki.  Indonesialaiset ihmiset on ylipäätään helvetin mukavaa sakkia, mutta täällä ne tuntuu olevan sitä oikee potenssiin tsiljoona. Miähän noin lähtökohtasesti en ihmisistä järin paljo välitä, mutta joudun tässä ja nyt avoimesti tunnustamaan, et täällä Tentenassa oon viihtyny niin julmetun hyvin nimenomaan ihmisten takii. Se on miun kaltaselta ihmisvihaajalta aika rajusti avauduttu, ku tuommosen meen tunnustamaan näin julkisesti.

Ihmisiä ja kehräävä kissa

(Ystävät siel Mordorissa voisivat pikkuhiljaa ruveta kyselemään miulle vapaata pehmustettua huonetta jostain mukavasta laitoksesta, mihi miut voiaa ens keväänä sitte suoraan Helsinki-Vantaalta viiä jokeltelemaan ja palautumaan ennalleni. Tää miusta esiin kaivautunu ihmisistä tykkäävä tunteellinen onnellisuuteensa pakahtuva värillisiin vaatteisiin pukeutuva pihtaava hippi rupee meinaan kohta tosissaan kyrpimään. Identiteettikriisi alkais kaatua päälle, jos miä enää ees mihinkään kriiseihin oisin kykeneväinen. Mut juu en oo, koska oon vaa niin ärsyttävän häpi-häpi-tsoi-tsoi-ai-lav-jyy-ool-elämä-on-ihanaa-pusi-pusi-lööv)

Tänää käytii viel Akin kaa aamulla piänellä krapula-ajelulla. Ensteks viidakossa kattoos yhet hianot luolat ku ne on täynnä ihmisluita, kert tuli eilen illalla kaljaa ryypätessä puheeks että tykkään kovasti hautausmaista ja semmosista. Sit jossai kukkulan nyppylällä kattoos komioita maisemia, järven rannoilla uiteltii varpahia ja lopuks viä jouduin töllistelee mahottoman rumaa jeesusta tua jossai tiän poskes. Sanoin kyllä suoraan et sori vaa, mutta onpa muuten harvinaisen ruma jeesus, ihan kaikella kunnioituksella siun uskontoa ja jumalaa kohtaan, oikee maisemanpilaaja, etten sanois. Akin enklanti on onneks sen verran viel vaiheessa, et se ei tainnu täysin ymmärtää.

Tsiisös mikä maisemanpilaaja

Mutta tämmöstä täällä. Ny miä loppupäivän puuskuttelen täs majatalolla, lötköttelen, lueskelen, laiskottelen. Jossai kohin käyn kylillä ehkä viä hiukka hiippailees. Käsväsky hajos (niitä menee ku liukuhihnalta, ei oo ääsiän käslaukkujen laatu järin tanakka) joten pitää kattoo jos jonkuu korvaavan kantopelin käsväskyssä kulkeville tärkeimille asioille täältä löytäs. Illalla ois sitte eessä rojujen pakkaus.  Voi snif miä vaan sanon, mutta toisaalta miulla on nyt matkustusinto hyvällä mallilla ja ootan kovin jo uuenlaisia maisemia.

Huomenna miä siis lähen aamulla posottaa bussilla ensteks Posoon (sinne on täältä noin 2 tuntia), ja siellä vaihan Ampanaan menevään linjuriautoon (Poso-Ampana ehkä noin 5 tuntia, vähintään, luulisin). Ampanassa joudun majailee yhen yön, ja toivon et sit het maanantaiaamuna saan veneen alle ja pääsen Togeanin saarille retkottaan. On seitinohkanen mahis et joku Akin kaveri Ampanasta tulee illalla tänne Tentenaan, ja pääsisin hänen kyyillä (pientä korvausta vastaan toki) huomenna suoraan täältä Ampanaan, mutta oon oppinu et tuommosten onnenkantamoisten varaan on turha suunnitelmia tehä.

Togeanilla on sitte semmonen homma, et siel voipi olla vähäsen hakemista tän tiedon valtatien suhteen. Koittakee siis kestää, jollei tää miun ploki ihan jatkuvalla syätöllä lähiviikkoina päivity. Miä lupaan kuitenki ahkerast kirjotella, ja paskannan sit kaiken takautuvasti teijjän lueskeltavaks, jahka jostai koneksönii löytyy.

Nii ja peeäääääs: miä oon aivan kuula punasena tääl ku tyä ootte ny jostain syystä ihan riahaantunu kehumaan näit miun lätinöit. Mut ihan sikakiva ku tykkäätte ja tuahan se tähä nakutteluu vähä fiilistä ku tiiän että lopputulos ei vissii aivan pelkkää ongelmajätettä oo. Syvä niiaus ja kiitos!

Vesiputokselle menossa (nää oli ns. esileikki-osaston putousta)

Niin hieno!

Ihan siel ylhäällä käytii töllistelemäs ku vesi vaa putoo

Danau Poso -järven rannalla

Järvenrannan kehräävä kissa. Tuo vihree on kakkua ja se on menossa sisäänpäin, eikä tulossa ulos, vaikka kuva vähä siltä näyttääki.

Miä niin tykkäsin hänestä! Lööv lööv jne.

Tää oli kiva täti. Sil oli niukasti hampaita, eikä sanaakaan enklanninkiältä, mutta juteltii kovasti.

Pien vesiputous jossai matkanvarrella

Aki vei miut syämään. Oli ihan vitun hyvää, vaikka oonki aika varma et toi kala on se sellain perseeseen kiipeevä kiipijäkala. Mutta söin sen.

Tentena

Tentena

Ihan mahtava luola täynnä ihmisten luita

Kyltissä lukee et "jotain-jotain-30 miljoonaa vuotta sitten-jotain-jotain".

Viidakossa on niin hienoo!

Tentena nyppylän laelta katottuna. Komia on.

Joki posottaa siin kohti Posoo

Järvellä

Järvellä

Yhen järvenrantapaikan sympaattinen hauvva

Tentenat siul on pöxyissäs

Ei Lady- vaan Tentena

No hei taas, evribadi, eipä vähän jebaa tämä Tentena-niminen käpykylä jossain vuoriston kupeessa, joen rannalla, Danau Poso -järven välittömässä läheisyydessä! Ei ollu nimittäin minkäänmoisia odotuksia paikan suhteen, olin vaan kattonu että tää on hyvä kohta hypätä pois bussin kyyistä ja ottaa pien varikkostoppi yheks tai kaheks yöks, enneku matka jatkuu.  Mut tää onkii niin kiva paikka että oon täällä kolome yätä. Ihanaa kun ei oo kiire!

Linjuriautossa on hauska matkustaa

Bussimatka tänne eilen oli kyllä aika helvetillinen. Kesti 13 tuntia (millähän vitun teleportaatiolla Lonely Planetin kirjottajat on noita Sulawesin bussikyytejä vetäny? Tästäki välistä ne sano että 10 tuntia, ja totuus oli aivan jotain muuta). 13 tuntia tota kyytiä rupes aika rajusti olemaan yli sen kohan missä miun zeniläinen mielenrauha heittää voltin, ja tilalle tulee pelkkää pimeyttä huokuva hulluus.  Varsinkin, kun bussi ei ollu mikään luksus (ei silti ollu niin paha ku bussikyyti Jaavalla, eikä lähelläkään Jaavan ekonomi-junaa...siihen helvettiin verrattuna eilinenki oli ihan silkkaa leikkiä ja lystinpitoo). Oli ahasta, ei ilmastointia, miulla ihan paska takapenkkipaikka, penkin aluset ja käytävät täynnä pahvilaatikoita (ja jep, nyt oli kyydissä myös kanoja) ja niitä tuli jostain jatkuvalla syötöllä lisää. Linjuriautot täällä toimittaa myös jonkinmoisen kuriiripalvelun sivutointa, eli millon minkäki risumajan kohalla huitoo joku ja tuuppaa kyytiin jonkun boksin. Lisäks ajeltiin niin huikeita vuoristoreittejä, että siin alko jo hiukkasen hirvittää. Älyttömiä spagetteja nuo tiet. Ja ku yleiseen kiemuraisuuteen yhistää jäljet jo sattuneista maanvyörymistä (sekä ylhäältäpäin, että tien alta) ni rupes jossai kohin olee aika railakas kuolemanpelko kehissä taas. Kännykkäverkkookaan ei ollu oikeestaa koko päivänä ku vedettii tua niin kaukana kaikesta, joten pelotti sekii et jos jotai käy ni eihä täält voi ees soittaa apua, saatana. Silmät kiinni ja Stam1naa täysillä, silläviisiin siitä kuivin housuin sitte jotenkuten selvis. Ja reissun oikeestaan kruunas se, että ku alko hämärtymään aurinkon laskiessa niin jostain penkkien väleistä ja bussin yleisistä uumenista ryömi esiin veikeet torakkalaumat. Siin kohin miulla rupes ote zeniläisestä mielenrauhasta todenteolla lipeemään. (BTW, hintaa tällä ei-aivan-nojatuolimatkalla oli 120 000 rupiaa, eli jotakuinkii 10 euroa. Että hinta-laatusuhre matkan pituuteen verrattuna on melko kohillaan, kuitenki).

Ketty-yhtiön kreisi menopeli ruokatauolla jossain

Jos kyyissä jotain hyvää ny oli, ni maisemat oli mahtavat, se mitä niitä uskals kattella. Ja paikallisihmisten ystävällisyys ja kohteliaisuus on ihan älytöntä. Siel oli miun ympärillä jokaisen jaloissa ja melkee sylissäkii kanssamatkustajien nyssäköitä ja niitä matkan varrelta kyytiin tuupattuja pahvilaatikoita, mutta miun päälle niitä eivät kehanneet ruveta lastaamaan. Ikkunoita eivät lähellä istuneet uskaltanu avata eikä sulkee, enneku olivat kysyvästi tuijottaneet miuta niin kauan että huomasin ja tajusin nyökätä hyväksyvästi. Ku noin mukavia ovat ni kestin myös ajoittain piinaavankin tuijotuksen ja "salaa" kuvien räpsimisen kännyköillä. Meikäpunkero on aika kova nähtävyys täällä Sulawesin suunnalla, ette uskokaan.

Ysin maissa illalla bussi pysähty johonkin ja kuski karjas että TENTENA. Miulla tirahti siinä ilon kyysel sekä silmäkulmaan että housuun, voin kertoa. Olin jo niin lähellä sekoomista, ku väsymys oli ihan tolkuton ja torakat juoksenteli jaloissa et miun pysäkki ei tullu sekuntiakaa liian aikasin.

"Pysäkki" tarkotti täs kohtaa jotain tien poskee tuol aika kaukana varsinaisesta Tentenan kylästä. Mut ei se mitää, sieltä heti innokkaana tuli auttavaa mopoa tarjoomaan kiva nuar mopokolli, jonka nimi on Aki. Hää otti miut ja miun rojut kyytiin ja kaahas majottumaan tämmöseen ihkuun Ue Datu Cottages -nimiseen paikkaan. Matkalla Aki haastatteli niin perkeleesti ja perusasioitten jälkeenhä heti ekana tiedustellaan että missä mun matkaseuralaiset on. Sitte kerron että oon reissussa yksin. Sitä hämmästellään hetki ja sitte kysytään että nii mut entäs siun poikaystävä/aviomies. Tän keskustelun oon käyny tänne saapumisen jälkee jo ihan vitun monta kertaa. 

Onneks muistin et miullahan on jumalauta nimenomaan näitä tilanteita varten olemassa aivan ihana mielikuvituspoikaystävä. Olin hänet vallan unhoittanu, ku en oo vähää aikaa ollu tilanteissa, joissa ois ollu tarvetta. Mut nyt on tuo komea ja kookas, oikee kunnon karju ja könsikäs (ja herraisä minkä kokonen parru sillä on!) kaivettu taas naftaliinista. Valitettavasti hän on niin kiireinen, että ei just nyt kerenny miun kans lomailemaan, töitä paiskii vaan, se saatanan työnarkomaani, mut siis kuhan se ehtii lomalle ni myä nähää ens kuus...öö... olikohan se nyt Balilla? Oon siis aivan korviani myöten rakastunu häneen kyllä, ni että minkään mopokollin tai viixekkään bizniz-miehen on turha kuvitella mitään. Niin jykevää on rakkaus!

Majapaikan ravinteli on ihanas vihrees meiningis kirkasvetisen lähteen päällä

Majapaikka on siis Ue Datu Cottages. Sain sikahalvan (100 000 rupiaa/yö)) kivan huoneen, mis ei ollu mitää krumeluureja, pelkkä puhas sänky, hylly ja naulakko. Ei ees omaa vessaa, saatana, mutta muuta ei tarjolla ollu ja miä olin kuolemanväsyny ja totesin et en tarvihe ku sängyn nyt, kiitos ja hyvää yötä. Nopee hampaien pesu ja kyykkypisu toki oli tarpeen myös, ne hoitu yleises kamar mandis (=kylppär på indonesiska) ihan jees muuten, mutta siel möyri kaikenlaist otusta, joten varsin hermostunutta oli miun asioitten toimitus, voin kertoa. Miulle onneks luvattii et saan tänää sit muuttaa luksuksempaa huoneesee, mis on oikee oma kylppäri (250 000 rupiaa yö, hintavahkoa, mutta tarvin nyt hyvää mulle itelle). Sen spektaakkelihuoneen vapautumista oottelin nimittäin aika kovasti. Kakatti aamusta saakka mutta julkiseen kyykkikseen en todellakaan rupee pykertämään kakkosta, plus en käyny suihkussa enkä vaihtanu vaatteitakaan, vaan löyhkäsin ja mätäännyin ku nahkaa ja rytkyjä kuorrutti eilisen bussimatkan kaikki hiet. Olemus oli siis vähintäänkin uskottava. Oli tosi raju olo, sellain et nyt oon travelleri, saatana, koska ei oo omaa vessaa ees, ja haisen. Jos ois viel päälle painellu syömää jotai tuhatjalkasia ni siin ois vapissu Madventurekset ja kaikki muutkin päräyttelijät. Mut ei, tyydyin vaan löyhkäämään keskenäni, ja sit uikuttamaan onnesta ku vihdoin sain luksushuoneen. Suihku mist tuli PAINEELLA lämmintä vettä. Morjes! Piänestä sitä tulee tyytyväiseks, kuulkaa.

Nukuin enivei siinä perushuoneessa ihan vitun hyvin, ja ai saatana kun arvostin, että sai aamulla herätä ihan omine aikoineen. Ei ollu ikkunan alla sataa kukkoa huutamassa kurkut suorana jostai aamuneljästä saakka. Joku ehkä yks vaivanen kukonkäntsä tuolt jostai vienosti kuiskaili et kukko-täs-nyt-vähän-ehkä-kiekasis-sori-vaan-mut-miä-en-voi-tälle-mitää ja joku kana tosta meni ohi jossain kohin ja totes et kot-kot, mut muuten ei mitään mekkalaa. Majapaikka sijaitsee syrjässä keskustasta, lähimmät naapurit makaa mullan alla (hautuumaa vieressä!), joten niistäkää ei järin paljo ääntä lähe. Ihanaa. Hämmentää tosin hiukan, miks nuo haudat on katettuja ja varsinkin miks ne on aidattu. Haudat on ristittyjen, mutta pelätääks tääl, et jos ei laiteta aitaa ympärille ni vainajat ponkasee sielt ku Ristus konsanaan ja lähtevät kyllile riehumaan? En tiiä, mutta jännä juttu on.

Arvostan myös ihan vitusti, että jokaisen vastaantulevan kulkupelin lavalla tai katolla tai tarakalla ei ole eläviä sidottuja huutavia possuja. Miulla meinaan kippas tuon Torajan kanssa ihan yli toi homma, käänty loppujen lopuks aika tanakasti vitutuksen puolelle se meininki. Ja kesti eilen aikansa, että päästii bussilla Torajalta pois, ja koko matka oli sellasta et joka vitun auto oli matkalla johonkin saatanan seremoniaan, eli niitä hätäänsä huutavia sätkiviä possuja oli köytettynä auton lavoilla tai katoilla, tai jopa mopojen tarakalla. Vittu, että vitutti, en kestäny enää yhtää tota paskaa.

Vetiset maisemat

Tänää oon aamiaisen jälkee käyny jolkottaas kylillä tutkimusmatkailua. Ei ol juurikaan näkemistä, ei siis mitää erikoisia rakennelmia tai vastaavaa, mutta uuet ja vetiset maisemat riittää yhelle päivälle ihan hyvin. Pien kiva kylä tää on ja kerrassaan on mukavat ihmiset. Turisteja tääl ei kauheesti vissiin hillu, joten miuta on tervehitty vilpittömän kiinnostuksen vallassa ja aina erittäin ystävällisesti. Rohkeimmat tuppaa juttusille ja ovat kovasti kiinnostuneita mistä oon ja miten nyt täällä sitte ja mihin meen seuraavaks ja missä se miun poikaystävä oikee kupeksii. Ja palvelu pelaa, jumantsuiggeli. Miun piti yks paperi saaha printattua (Mordorin asuntoasioita helvetti sentäs, eli muistutus siitä että paluu on vielä joskus edessä) ja kert majapaikan rintteri on rikki ni lampsin tuoho tien tois pua kioskille ku pongasin et siel on tietsikka ja rintteri, vaikkei se tod mikään sen alan palvelupiste ookkaa, et saisko mitenkää yhen paperin tulostella. Sais toki, jahka siihe oli kerääntyny ehkä kaikki lähitienoon kollit tuijottamaan et jumalaare, tatuoitu punkero tulostaa paperin, nyt räjähtää elämyssulakkeet! Eikä siitä tarttenu ees maksaa mittää, koitin rahaa tuputtaa ni poijaat vallan käet pystyssä siinä et eijeijeijei, "it is free, just for you!". Voe pojat, että vanhan kalkkunan syräntä lämmitti.

Eilisillan mopokollin, eli Akin, ostin huomiseks, hää vie miut vesiputouksille (kyl, laitan yhäkin vain varvastossut ja aion taas liukastella viidakossa ihan vitusti) ja tuonne järvelle ja johonkii, mitä nyt sitte keksii. Mahtava meininki ja mopokolli Aki on oikeestaa kauheen suloinen, sellasella nuorella mopokollimaisella tavalla. Ja niin kohtelias. Tuli aamulla käymään tääl ku olin vetääs aamupalaa ja  niin hattu kourassa siihen että "saisiko häiritä, mädäm" ja sitten tuolia alle, ja hyvin totisena sitten kainosti avautumaan, että jos hän mitenkään saisi ehdottaa, niin josko voisin harkita pientä sightseeingiä, hän kovasti mielellään miuta kuskailis ympäri huudiloita. Kaupat tuli ja huomisaamuna lähetää kiärtämää vähä Tentenaa! Jee!

Naapurissa on hautausmaa

Värikäs meininki haudoillaki. Miks meil Mordoris on kaikki kirkkohommat niin helvetin synkkää? Verratkaa ny mein hautuumaita vaikka ees tähä.

Tönöjä joen rannassa

Lisää tönöi

Joen yli menee kiva silta

Tentenan liikenneympyrä ja hirvee ruuhka

Veneileen lähös noi gimulit

Kivaa ku on pitkäst aikaa vettä ympäril. Tää ei oo meri mutta kuitenki.

Rantahökkeleitten yhteydes näyttäs aina olevan noit kala-altaita

Kotikatu

Pitää viel selvittää mikä legenda tähän majapaikan ravintelin alla pulputtavaan lähteeseen liittyy. Kerron sit ku tiiän.

Ristityt mellastaa täälläkin aika voimakkaasti. Kirkkoja on. Tää vaanii satanistia heti tuos majapaikan yläpuolella.

PERSIS ja PASKAH samassa mainostaulussa. Huumorisulakkeet sano että TIRSK!

Ankka. Kivempi ku kukko.

Papis!

Mikä ihme toi ny sitte on????

Saatana mikä ötökköskene täällä on. Tuommoin vihree vei eilen illalla pissimisrauhan.

Näitä on täällä IHAN VITUSTI. Tätä plokipostausta naputellessa yks könys tuolta pihalta ihan sisään saakka. Ens näky pää, et moi vaan, aattelin tulla käymään, ja sit se ihan muina tuhatjalkasina vipels sisään niiku kotiinsa. Hain luudan ja lakasin sen takas pusikoihin. En tiiä onko tää myrkyllinen (tietääkö joku?), mut ihan sama, en haluu asuu tämmösen kans.

Piäni ja hento ote (kameran testailua lähinnä, mutta ku tuli noin tarkka kuva ni laitan tänne ja oon niiku olevinaa luontokuvaaja)

Söpöyttä lopuks.Vooooooooiiiiii.