Moottoritiellä on puuma: Ihmisistätykkääjä

Danau Poso -järven rannalla

No hitto soikoon, miä oon yhä täällä Tentenassa. Tääl on niin mahottoman mukavaa, että miä en vaa jaksanu vielä tänää lähtee täältä äheltämään mihinkään. Huomenna lähen, varmasti.

Se alkaa kohta toi Ramadanki painaa päälle, se alkaa viikon päästä, pitää siis siirtää perse johonki misä saa rauhassa päivisinkii syyä ja kaljaa lipittää, ilman että nälkäset muslimit kattoo pahasti. Tosin tääl Sulawesilla on tähä mennessä näkyny enempi noita ristittyjä, joten oletettavasti ramadan ei ny kauhiasti matkustelijan elämään vaikuttais, vaikkei saarille pakeniskaa. Sen sijaan kalenteriin on syytä suurella piirustaa ramadanin loppuminen, eli juhlapyhä nimeltäns Idul Fitri (tunnetaan myäs nimellä Hari Raya, ainaki Malesiassa). Tämä näin vinkiksi muslimimaissa matkaileville mainittakoon. Sillon koko muslimiväestö säntää liikekannalle, aineski Indonesiassa, ja ruuhkat tukkii kaikki maholliset tieverkostot, lennot junat bussit kaikki on täynnä, ja pelkästään tieliikenteen kolareissa kuolee joku tuhat ihmistä päivässä. Sillon on ihmisen hyvä sijaita jossain lepposalla saarella ja olla ihan rauhassa tuo Idul Fitrin ajankohta. Tänä vuonna toi päivä sijoittuu tonne johonki elokuun loppupuolelle ja sillo meikäläinen aikoo sukellella ihan ahvenena Bunakenin saarella eikä mietikään liikkumista mihinkään.

Mutta juu. Tentenassa jumitan ja on niin perkeleen mukavaa. Siitä suurin kiitos kuuluu kyllä majapaikalle, joka on heittämällä yks mukavimpia majataloja missä oon kuunaan jarruttanu. Nyt oon kaikenlisäks ainoo asukas joten voi sanoo että palvelu pelaa. Toinen suuresti miun täällä viihtyvyyteen vaikuttanu asia on ollu toi miun mahtava mopojätkä Aki (kirjotetaan oikeesti et Achim ja lausutaa et Akim mutta miä sanon Aki vaa). Siin on meinaan niin mukava heppu, et ei mitään järkee. Hää on paimentanu miuta täällä, pitäny ku kukkaa kämmenellä, viäny kattomaan kaiken mitä tääl on nähtävää, pitäny seuraa, kantanu kaljaa, kyydittäny mopolla, huolehtinu ja järjestäny asioita. Siltä ois oletettavasti lohjennu yhtä toisenlaistaki kyytiä mopokyytien lisäks, mutta koska miä nyt sitte seurustelen ihan törkeen vakavasti, suorastaan veren maku suussa, sen miun isovehkeisen mielikuvituskarjun kans, ni Aki ei oo ihan täysillä ruvennu myllyttään ja pyrkiin kalsareihin. Hiukan on tupannu miun ilmatilaan ja kosketellu (ja on ollu tunne että nyt on ollu kyseessä koskettelu nimenomaan panemistarkotuksessa), mutta on sitte aina nopeesti vetäytyny kauemmas ja pyytäny anteeks. Tavattoman kohtelias hän on kyllä, uskovainen kristitty mies kun on, et ei oo tullu yhtää sellain ahistunu olo et vittu mikä lääppivä limanuljaska. Meil on ollu tosi mukavaa ku on tuol suhailtu pitkin pusikoita mopolla ja eilen ryypättiin oikeen kekkulitki ja turistiin vaa kaikenlaista. Puhelinnumerot on vaihettu ja täällä ois vaimonpaikka auki, jos jostain syystä jutska miun mielikuvituskönsikkään kans kopsahtaakii karille. Kiva tietää. Miä just oonkii aatellu, että voisin ruveta uskovaiselle miehelle rouvaks johonki viidakkoon ihan enidei nau.

Vesi putoo

Nähtävyyksillä on siis käyty. On käyty vesputouksella Saluopassa, ja oli ihan vitun hienot putoukset. Kiipeiltii ihan sinne ylös kahlailemaan ja vesi oli kylmää mutta hianoo. Käytii ton ison järven rannalla jossai paikassa hiippailemassa, ja siel oli älyttömän hienoo ja siel oli kehräävä sylissä viihtyvä kissa, joten miä olin ihan liekeissä. Siel oli myös joku paikallissuku viettämäs päivää, onkien ja eväitten kans, ja ei voi taas ku kehuu kui mukavaa sakkia nää paikalliset tääl on. Miä olin välittömästi siäl joku kakkukimpale käessä suvun keskellä haastateltavana ja se vasta haasteellista olikii, ku keskustelu käytiin indonesiaks. Jotain tajusin ja jotain osasin sönköttää vastaukses mutta aika onnetontahan se jutustelu sikäli oli. Mutta mukavaa oli kuitenki. Indonesialaiset ihmiset on ylipäätään helvetin mukavaa sakkia, mutta täällä ne tuntuu olevan sitä oikee potenssiin tsiljoona. Miähän noin lähtökohtasesti en ihmisistä järin paljo välitä, mutta joudun tässä ja nyt avoimesti tunnustamaan, et täällä Tentenassa oon viihtyny niin julmetun hyvin nimenomaan ihmisten takii. Se on miun kaltaselta ihmisvihaajalta aika rajusti avauduttu, ku tuommosen meen tunnustamaan näin julkisesti.

Ihmisiä ja kehräävä kissa

(Ystävät siel Mordorissa voisivat pikkuhiljaa ruveta kyselemään miulle vapaata pehmustettua huonetta jostain mukavasta laitoksesta, mihi miut voiaa ens keväänä sitte suoraan Helsinki-Vantaalta viiä jokeltelemaan ja palautumaan ennalleni. Tää miusta esiin kaivautunu ihmisistä tykkäävä tunteellinen onnellisuuteensa pakahtuva värillisiin vaatteisiin pukeutuva pihtaava hippi rupee meinaan kohta tosissaan kyrpimään. Identiteettikriisi alkais kaatua päälle, jos miä enää ees mihinkään kriiseihin oisin kykeneväinen. Mut juu en oo, koska oon vaa niin ärsyttävän häpi-häpi-tsoi-tsoi-ai-lav-jyy-ool-elämä-on-ihanaa-pusi-pusi-lööv)

Tänää käytii viel Akin kaa aamulla piänellä krapula-ajelulla. Ensteks viidakossa kattoos yhet hianot luolat ku ne on täynnä ihmisluita, kert tuli eilen illalla kaljaa ryypätessä puheeks että tykkään kovasti hautausmaista ja semmosista. Sit jossai kukkulan nyppylällä kattoos komioita maisemia, järven rannoilla uiteltii varpahia ja lopuks viä jouduin töllistelee mahottoman rumaa jeesusta tua jossai tiän poskes. Sanoin kyllä suoraan et sori vaa, mutta onpa muuten harvinaisen ruma jeesus, ihan kaikella kunnioituksella siun uskontoa ja jumalaa kohtaan, oikee maisemanpilaaja, etten sanois. Akin enklanti on onneks sen verran viel vaiheessa, et se ei tainnu täysin ymmärtää.

Tsiisös mikä maisemanpilaaja

Mutta tämmöstä täällä. Ny miä loppupäivän puuskuttelen täs majatalolla, lötköttelen, lueskelen, laiskottelen. Jossai kohin käyn kylillä ehkä viä hiukka hiippailees. Käsväsky hajos (niitä menee ku liukuhihnalta, ei oo ääsiän käslaukkujen laatu järin tanakka) joten pitää kattoo jos jonkuu korvaavan kantopelin käsväskyssä kulkeville tärkeimille asioille täältä löytäs. Illalla ois sitte eessä rojujen pakkaus. Voi snif miä vaan sanon, mutta toisaalta miulla on nyt matkustusinto hyvällä mallilla ja ootan kovin jo uuenlaisia maisemia.

Huomenna miä siis lähen aamulla posottaa bussilla ensteks Posoon (sinne on täältä noin 2 tuntia), ja siellä vaihan Ampanaan menevään linjuriautoon (Poso-Ampana ehkä noin 5 tuntia, vähintään, luulisin). Ampanassa joudun majailee yhen yön, ja toivon et sit het maanantaiaamuna saan veneen alle ja pääsen Togeanin saarille retkottaan. On seitinohkanen mahis et joku Akin kaveri Ampanasta tulee illalla tänne Tentenaan, ja pääsisin hänen kyyillä (pientä korvausta vastaan toki) huomenna suoraan täältä Ampanaan, mutta oon oppinu et tuommosten onnenkantamoisten varaan on turha suunnitelmia tehä.

Togeanilla on sitte semmonen homma, et siel voipi olla vähäsen hakemista tän tiedon valtatien suhteen. Koittakee siis kestää, jollei tää miun ploki ihan jatkuvalla syätöllä lähiviikkoina päivity. Miä lupaan kuitenki ahkerast kirjotella, ja paskannan sit kaiken takautuvasti teijjän lueskeltavaks, jahka jostai koneksönii löytyy.

Nii ja peeäääääs: miä oon aivan kuula punasena tääl ku tyä ootte ny jostain syystä ihan riahaantunu kehumaan näit miun lätinöit. Mut ihan sikakiva ku tykkäätte ja tuahan se tähä nakutteluu vähä fiilistä ku tiiän että lopputulos ei vissii aivan pelkkää ongelmajätettä oo. Syvä niiaus ja kiitos!