Räjähtävä lähtö

Käyttäydy, siä senkin strangeri, kert et oo kotonas.

IIIIIKKKKKKKKK! Oon lähössä Hiekkakikkareelta, tiättekste, menee. Ihan tuos parin tunnin pääst. IIIIKKKKKKK!!!! Tää on vähä ittelleinkii ylläripylläri. Tapahtu äkkinäisiä päätöksiä. Salamannopeaa liikehdintää. Räjähtävä lähtö. Miulla on tässä viimeiset hetket Hiekkakikkareella yllättäen käsillä, sillä ittenikin hämmästytin ostaa lojauttamalla venekyydin Lebongan-saarelle. Se saari makaa tua Balin edustalla, ja meen sinne - kyllä, kyllä, kuinkas muuten - SUKELTAMAAN. Mutta suklailuista tulee taas erilliset löpinät, joskus tos koht, et niist ei täs sen enempää. (Paitsi pakko sanoo et vittu, hait on hienointa ikinä ja sukeltaminen on parasta!)

Tää on just tämmösen lorvailevan elämän parhautta, että voi tost vaa tehä äkkinäisii päätöksii. Tai voi olla tekemättä. Kaikki ovet on auki, koko maailmaan. Vaikkei liikkuis mihinkää, vaikka vaa löhöis ja raapis takapualtaan, ni pelkästään se tunne et kaikki on mahollista... Se on vapauttavaa. Se on ihanaa.

Tää valoshou on joka ilta vähä kuuen jälkee.

Hiekkakikkareella on ollu ihanaa, tietysti. Tää on miun koti. Kuulun tänne. Muualla on aina olo, että oon käymässä, mutta täällä tuntuu siltä, että oon perillä. Ja tää breikki tääl Hiekkakikkareella oli just eikä melkeen mitä miä tarttin tähän kohtaan reissua. Mukavilla huudiloilla löhöömistä, kissalauman kanssa laiskottelua. Vaikka highseason meinas alussa käräyttää käämit ihan totaalisesti, ni asiat kuiteski piänellä ähellyksellä asettu kohilleen ja pääsin kunnolla kasaileen itteeni. Oon ottanu aika helvetin rauhallisesti, menny aikasin nukkumaan, heränny yhtä aikaa auringon kanssa. Oon jopa hämmentävän vähän istunu baarissa kattomassa pändiä, koska koko S2B ei oo täällä, jätkät on käymäs kotoon Sulawesilla, ja paaris on soittanu sekalaiskokoonpano joka ei oo niin ihku ku aito ja oikee S2B. Kaljaakaan en oo lipittäny joka helvatun ehtoo, mutta muutamat kunnon vanhanajan perskännit oon riipassu, ja ne on tullu tarpeeseen. Ei ois silti eilen tarttenu ihan niin montaa kaljaa juua, tää liikkuminen rapulassa on aina yhtä saatanaa. Mutta hauskaa oli ja lähtökippixet kuuluu asiaan. Nyt vaa pikkusen hermostuttaa et mitä oon pakannu mukaan, ja mitä oon jättäny Kakkosen Koralpiitsille säilöön. Kännipakkaus tuo toki suloista jännitystä elämään, et seikkailumiälellä vaihan maisemaa. On tää hurjaa tää varhaiskeski-ikäsen ahavoituneen pullukan elämä!

Ei voi vituttaa ku elämä on tätä

Miun ajatukset on täs jo jonkun aikaa meinannu koko ajan vaeltaa vituttaviin asioihin, en tiiä miks, epäilen et pääkoppa on saanu overdosen hyvää miältä ja yrittää ny väkisin palauttaa tilannetta normaaliks. Et nyt loppuu toi jatkuva hymyily, puukko käteen ja ranteet auki, saatana. Sori, hyvä yritys, mutta ei tääl tämmösis olosuhteis saa siitä kunnon vanhanajan vitutuksesta kuitenkaa otetta. Ohimeneviä apeus-kohtauksia tulee jos ote herpaantuu ja antaa ajatusten vaeltaa (Mordoriin), mut ne menee nopeesti ohi ku ravistaa ittensä takas tolkkuihinsa, kattoo eessä avautuvaa maisemaa, hautaa varpaat syvemmälle rantahiekkaan ja herää tähän todellisuuteen, jossa ei oo mitään mistä valittaa. On keskityttävä tähän hetkeen koska ei oo mitään tätä hetkee tärkeempää. Keskityn kissoihin. Sukeltamiseen. Miun tässä ja nyt olevaan elämään, joka on MIUN, eikä kenenkään muun.

Mutta vaikka voisin tääl mukavis, helpois, ihanis, kissasis Hiekkakikkare-olosuhteis retkottaa vaikka loppuikäni, tuli yhtäkkinen fiilis, et vittu, miähän muuten lähen Lembonganille sukeltaa ihan niiku nyt. Ajatus iski kunnolla toissailtana, nukuin yön yli, ja eilen ostin venekyydin. Miulla oli tarkotus mennä sinne vasta syyskuun lopulla, ku palaan taas Indonesiaan, mutta päätinki mennä sinne jo nyt. Ens viikolla enivei oli matkan jatkaminen eessä, koska viisumi umpeutuu ja Indonesiasta on miun poistuminen. Ja sitäpaitti on tärät tuttujen kanssa Kuala Lumpurissa ens keskiviikkona ja se on ihan mahtavaa se. Ja sit pitää mennä takasin Kapasen saarelle kattomaan oisko siä viä tiskaajan pesti keittiössä tarjolla ja vieläkö komee Hans on komee, ja mitä homokissoille kuuluu. Ja Kapasen jälkee tarttee käyä kattomassa mimmonen on kaupunki jonka nimi on suomeks kissa, eli Kuching. Näien katsausten jälkee, syyskuun lopulla, onkii sit taas aika palata takas kotii, tänne Hiekkakikkareelle, meuhkaamaan kissojen kans, bailaamaan synttärit ja ehketi, kenpä ties, suorittamaan jotain jännää. Saapa nähä mitä kaikkee täs viäl elämä eteen vippaa. Hmm.



Ei miul muuta. Nyt seuraava saari, kiitos!

Yäk ihmisii

Ihku risumajabaari tua yhes paikas

Kakkosen baarin pojat

Ilman kuvaa ette uskois, mutta ny teijjän on pakko: kävin tua saaren sykkivän ytimen regeipaari Sama-Samas yks ilta krebaas villisti

Meijusuvas on miun idoli näis laiskotteluhommis

Mut kyl Poika Nimeltä Ritvaki osaa olla

Maisema joka on todellinen

Ilta hämärtyy, laskuvesi, oma ranta

Kerranki tulivuorimonsteri Rinjani vähä siintää siäl.

Taidekuva jossa on vene

Taidekuva jossa on puu

Polkasumatka

En kerro teille yhtää mitää kuulumisia nyt. Tikahtukaa uteliaisuuteenne siä ihan vapautuneesti. Ette tiiä vaikka oisin mitä jännää tääl puuhannu, ties vaik ois sujahtanu kiipijäkala takapualeen tai ois ollu jotaa muuta ihan siis timanttisen ömeisingii.

No jos ihan rehellisii ollaa, ni miulla on ihan helvetillinen lomaummetus, niin perä- kuin runosuolessakin. Siinä siis se oikee syy et en jaksa nyt länkyttää kilsatolkul mitää et uubeibi-jee-ihanaa. Vaik siis, uubeibi, jee, kaikkihan todellakin on ihanaa. Koska oon tääl, enkä siäl!

Laitan tähä nyt sit vaa tämmösen taiteellisen ja kuvallisen reportaasin, ku tein tos yks päivä jotain niinki jännää ja ravisuttavaa että pidin kameraa (Olympuksen tough-sarjan joku se on, tiedoks sille jolleki joka kysy) käessä samalla ku polkasin mankelilla sukeltamaa. Tältä siis näyttää miun matka kotoo sukelluspuljulle. Kuvat on paskoja tuhnuja, koska kun meikä polkasee ni siin ei paljo jarruja käytellä. Pois alta risut, kanat, lehmät ja kookospähkinät! Ja sit jäi noi uhkaus-asetukset kameraa päälle, ni siks kaikis kuvis on tollain ihan helvetin taiteellinen väritys änd feelis. Joo.

Ei miul muuta täl kertaa.

Kotiterassi kun taakse jää.

Otan rämän mankelin siit puun kupeesta ja toivon et siin ei kiipeile kovin montaa hämähäkkii

Kakkosen Koralpiitsin takapihalta pois

Uima-allaksen ohitus

Iso-Stigu, tööt tööt, pois alta!

Moottoritielle hetkeks

ÄÄÄK tulee koni vastaan

Pois motarilta ja viidakon halki vievälle oikasureitille

Paikallisasutuksen halki

Mökkejä

Täst risteyksest oikeelle

Pölisevää polkua pitkin...

...viidakkokaupan ohitte

Polku jatkuu

Lehmä ja miäs pusikossa

Ohitan tätin

Ohitan lehmiä

Melkee jo perillä

Viel tää kinttupolku

Ja sit ollaakii jo suklauspuljun takapihalla

Parkkeeraan fillarin pihaan ja sit...

MERI KUTSUU! MINÄ KUUNTELEN!

Mirrien kuulumiset ja kuvapläjäys

99% kuvista mitä Hiekkakikkareella räpsin on kissoista. Koska kissat on söpöjä ja ilmeikkäitä ja niil on hassuja asentoja ja ne touhuaa aina jotaa miälenkiintosta. Paitsi sillon kun ne nukkuu, eli suurimman osan päivästä. Mutta ne on nukkuessaankii kuvauksellisia. Nukkuvaa kissaa vois tuijottaa vaikka kuinka kauan. Puhumattakaan itteesä (tai vaikka pelkkää kättään) pesevästä kissasta. Se on loistavaa viihdettä, päihittää kaikenmaaliman Kauniit&Rohkeet ja Salkkarit ja muut ihan satanolla.

Ja ku noita kuvia on jo ihan vitullinen kasa ni  oisko taas aika kissamaisen Kivakumaran? OIS, maukasen miä, ja tyä ketä ei kissat liikahuta ni voitte klikkailla vaikka johonkii sivuille mis on kuvia..öö... no vaik autoista tai kengistä tai ilmapalloista tai varpaanväleistä.

Mirrien kuulumiset lyhkäsesti vois tähän kans rykästä: Hiekkakikkareen kissoilla on kaikki hyvin, ainaki tässä Kakkosen Koralpiitsin huudiloilla. Miun pesue on koossa, hyvässä kuosissa ja osa aika pullukoina taas. Ministigulla on aika omat kuviot eikä se paljo hengaa muitten kissojen tai miun kanssa, mutta asuu tässä kuitenki ja käy välillä moikkaamassa miun terassilla. Pirkko touhuaa kans ihan omiaan ja se ei oo ollenkaa enää se joka on ekana pää sipsipussissa jos sellasen aukasee. Poika Nimeltä Ritva makoilee kaikki päivät miun kans rannalla. Meijusuvaksella on pohjaton ruokahalu ja se on jo ihan läski. Hertta on vähän erakkoluonne ja vaativa tapaus. Iso-Stigu asuu nyt ihan vakkarina Kakkosella ja on kertakaikkisen lepposa, ihana katti.

Muut tutut kissat ketä täs hyörii: Pehmee on muuttanu naapuriin. Katikati on yhä tolpillaan (Tuiskulle terkkuja), Sosis on edelleen ihan suoranainen saatana jonka silmille ei hypi kukaan, Kortsulla on flunssa ja oli laiha ku luuranko ku tulin, mutta nyt on tervehtyny ja syö koko ajan, Musta Raato samaten on taas paremmassa kuosissa ku on lääkitty, Isopää lampsii välillä huudiloitten läpi ja on varmaan saaren isopallisin kolli, yks uus Ruma potee silmätulehusta ja on vähä ärhäkkä mutta kauhian hellyyrenkipiä. Ja sit on vaihteleva määrä erilaisia mirrejä ketä tässä kulkee tilusten läpi ja poikkeevat matkalla ehkä  vesi- ja ruokakupillaki.

Kissaflunssaa tässä jyllää yhä, mutta oon lääkinny antipiootilla niin omat pari nuhanenääni (Ritva ja Meiju) sekä kaikki tässä hengaavat ns. ei-kenenkään-kissat, jos niillä on nokat tuhissu. Paranemaan päin mennään, toivottavasti. Hirveitä räkäklönttejä jotkut pärskii, mutta ei enää ihan niin pahasti ku viel pari viikkoa sitte. Siivoan räkäset kärsät nenäliinoilla ja putsailen rähmäset silmät ja pienet haavat, kissanruokaa ja nakkeja kannan eteen, samoin vitaminoitua maitoa, ja huolehin että on juomavettä. Keittiön kupeeseen jo ajat sitte ostin vadin jossa on tarkotus pitää kissoille raikasta vettä tarjolla. Ihan ei toimi vielä niin, että kupissa ois aina vettä, keittiön tsiksit ei aina muista asiasta huolehtia, mut pikkuhiljaa menee asia selkärankoihin ku käyn joka päivä tarkistamassa että vettä on ja jollei oo ni oon ihan et miiiiiiiiks on vesikuppi tyhjä, ääääk.

Tykkään ku joka illan ramadan-ruokailun aikana on tarjoilu pelannu myös kissoille. Auringon laskiessa ku paikalliset saavat vihdoin koko päivän paastoomisen jälkee mättää pöperöö napaa ni hyvät herkut sielt aina irtoo kissoilleki. 

Ja nyt niitä kuvia, olkaats hyväts.