Sankarimatkailijanne on tehnyt ihmeen, ja saanu perseensä irti Hiekkakikkareesta. Sankarimatkailijanne on ulkomailla. Lomalla, saatana.
Sankarimatkailijanne on ihan vitun väsyny ja haluaa takasin kotiin. Hiekkakikkareelle. Kissojaki on ikävä jo nyt.
Kaikkihan meni jotakuinkin hienosti aika pitkälle tänään. Olkoonkin että moskeija herätti viieltä, mutta herätyskello ois soinu puali-kuus enivei ni ei haitannu. Oli ehkä piäni sellanen olo että kaljaakin tuli vimosena iltana otettua. Ihan vaan muutama, mutta kyllähän suussa maistu sellanen vanha ja mätä sukka. Muutenki oli paskanen olo, koska vedet oli huushollista koko tiistain poikki ja ei ollu päässy suihkuun, piti ihan peseytyy sellasella perinteisellä sanko-ja-kuuppa-loiskutuksella. Ei tullu vettä aamullakaan ku heräsin, eli oli tosi raikas olo.
Kuha olin laitellu torpan kuntoon kaveria varten (kamu asuu siinä ku oon liatsussa, hoitaa kissat, paitti Sepon, Seppo menee Lutwalaan täysihoitoon) ni kello oliki jo sen verran että sai laittaa lipokasta toisen eteen että kerkes seiskan veneeseen. Paikallisveneellä Bangsaliin Lombokille, misä autokuski jo oottikin siä rannassa heti räpylä ojossa. Parin tunnin autoajelu Lombokin lentokentälle. Tsekin ja oottamaan lentoa. Pieni hiki oli ku immigrasionin kanssa asioiminen aina jänskättää, varsinki ku nyt en ollu maasta poistunu kuukausiin.
Passissa toki kaikki asianmukasesti kunnossa, mutta eihän nua imigreissönin setät mitään ihan tolloja ole. Haiskahtaahan se, jos on aukeematolkulla pelkkää Indonesian viisumia ja niien jatkoja, ja välil ei oo mitää saapumisleimoja mihinkää muihin maihin, vaikka muka on maasta poistuttu. Miun passia aika pitkään selattiin ja sitte kysyttiin että puhunko indonesiaa. Ymmärsin kysymyksen mutta ajattelin että nyt on parasta olla ihan vaan tyhmä turisti eikä tajuta mistää mitää. Enklanniksi sitte tiedusteltiin että asukkonää täällä. NO EN TIÄTENKÄÄN ASU! Matkustelen vaan. No misäs oot käyny. Luettelin liudan paikkoja mitä mieleen tuli akselilta Flores-Lombok-Bali. Setä Imigrasi pyöritteli päätään ja kysy vielä että nähäänkö huomenna tuolla maahantulon imigrasissa? Miä siihen ihan ihmeissäni et no ei tiäteskää, emmiä oo huamenna takasin tulossa. Tuukko ylihuomenna? No en tuu. No millos? Emmiä tiiä, kuhan nyt meen Malesiaan ensin. Just just ja pläts-pläts leima passiin ja morjes.
Lento oli ajallaan ja meni sujuvasti. Sitte laskeuduttiin Kuala Lumpuriin LCCT-terminaaliin. Miä oon LCCT:n kautta menny sata kertaa ja ikinä ei oo ollu siellä imigreissöniin sellasta jonoa ku tänää. Jumalauta. Siinä kohin alko keittämään. Olin jo tosi väsyny, ihan hirveessä nälässä ku mitää ollu syäny ja muutenki sellanen haisevainen ja tuhnunen olo. Sitte alko kiilailijat puuhastelemaan. Jono oli tosiaan satoja metrejä ja kiemurteli pitkin hallia valtavana pötkönä ja vaikka siä oli vartijat vahtimasa ni aina jostain suikkais joku (kiinalainen) joka koitti luikertaa ja oikoo. Onneks miun takana oli yks äijä joka huus aina suuree äänee jos pongas etuilijan. Hianoja tyylejä oli näillä etuilijoilla. On niitä kekkä ikäänku vihellelen tulee vaa siihe johonki seisomaan ja rupee menemään jonon mukana ihan ku muka kuuluis siihe. Miulla palo hihat yhen (kiinalaisen) akan kanssa, joka jostain sluibas miun selän taakse. Sen taktiikka oli semmonen et ei katto ketään, puhuu (muka) puhelimeen hirveen tohkeissaan ja muutenki vetää roolia et on joku kauhee kriisi ja tilanne päällä. Miun silmät selässä seuras vaivihkaa kui homma etenee. Ku akka pääs miun kohalle ja koitti luikkia ohitte ni siinä kohin miä karjasin et nyt saatana TÄSTÄ siä et eteepäi mene. Eikä menny. Pakitti jopa uiseta metrejä kohteliaammille jonotushuudiloille.
Kuhan pääsin lopulta Malesian maaperälle ni äkäsee bussi alle ja kohti Kuala Lumpuria.No ihan vitullinen liikenneruuhka tiätysti. Chinatownissa olin vasta joskus kuuen jälkeen. Miulla oli henkisesti Subwayn pötkylä jo huulessa ja olin intoo täys. Into läsähti kyllä ku löysin miun majapaikan. Ihan vitun hirveä huonehan miulla on. En miä niin daiju toki ole että oisin kuvitellu noin 6 egee yöltä maksavan kämpän sisältävän huonepalvelua ja flyygeliä ja isomunaista veistoksellista orjaa, mutta siitä hualimati kyllä naama vähän venähti ku tän kopperon alleni sain. Noin niiku muuten ihan "okei", mutta sänkysä oleva patja on niin visvanen ja kauhee et saletisti saan siitä sukupuolitaudin, vaikka kuinka ois kolme saronkia päällekkäin patjan ja miun välissä. Vähäkö sitte nimittäin vituttaa, jos tippuri tulee, noin niiku ihan turhanpäiten. Ei siinä mitää jos sen ois hankkinu ihan niiku oikeen tekemällä, mutta tälviisii, oha se vähä vittumaista.
Huoneen katossa on lisäks helvetin iso aukko johonki katon yläpuoliseen synkkyyteen. Odotan rottia ja torakoita ens yän viihenumeroiks. Wuppiduu.
Lisäks tää mesta on hostellityyppinen persereikä, eli täynnä saatanan sosiaalista nuarisoa jotka juttelee toisilleen ja on sellasta... nuarisoo. Saatana. Sekin viälä.
No, koska miä olen niin persaukinen ni nöyränä otin kuitenki tän hikisen tippurikolon kaheks yöks ny ainaki. Säästän kaks yätä ja sit voin mennä yheks yöks johonki piirun kivempaan. Saa maksaa vaik 10 tai 15 egee yä, lupasin sen ittelleni jos kaks yätä kihnutan täs persereiäs. Ja kolmen yän jälkee miä lähenkii sit Kapasen saarelle, majotuksen taso on sielläki aika beisik, mut se ei haittaa ku... no ku se on Kapain.
Ku olin majottunu ni lähin heti oikee kipittämällä Subwayhin. Kuala valu pitkin suupiäliä ku mehustelin miälessäni veggiepatty-pötkylää mihi lääpästyin Singaporen Subwayssa, ni EIHÄN NIILLÄ TÄÄLLÄ SELLASTA OLE. Voi jumalanmunat miä sanon. No okei tosi jees oli ihan pelkkä rehu-juusto-pötkyläki mutta ei kuitenkaa aivan sama asia. Kyllä vähä kaihoten siinä kattelin tonnikalapötkylän tilannutta asiakasta et oijoijoi tuo se on hyvää (miä en oo yli vuoteen ny syäny enää mereneläviäkää, mitään niistä, eli meikä elää rehuilla, ja munalla ja juustolla, jos juustoa raaskii ostaa).
Sitte menin vähä depiksissä tuost Subway-fiaskosta viä Chinatownin reggaebaariin ottaan oluen ja tähtäimes oli iso Tiger Beer mutta paskat niillä Tigeria ollu. Saatanan Carlsbergia perkele piti sitte tuoppi ottaa vitutukseen.
Lisäks jotenkii ihan shokkia paukahtaa suorilta tänne hirveeseen hulinaan. Ennenhä oon aina menny balin kautta, siäl on kerenny vähä totutella autoihin ja semmoseen, mut nyt ku täräytin bussista ulos tuos Chinatownis ni meinas kyllä tulla lusikallinen housuun ku aistit ylikuormittu ihan vitusti. Ihmisii autoi metelii ryysistä ahasta äääääääääää.
No juu. Miä oon varma et JOS tässä persehostellissa saa ylipäätään nukuttua ni miä oon huamenna ihan toisilla fiiliksillä. Miä oon nyt vaan ihan yliväsyny ja sellasessa väsyn aiheuttamassa mökötysfiiliksessä. Et ikäänku kaikki ois päin helvettiä. Vaikkei kaikki todellakaan ole. Mutta ku väsyneenä ei jaksa oikee mitää.
Huamenna miä aion vaa tepastella täs lähihuudeilla, tai saapa nähä kui käy ku lähen pienelle kävelylle. Tiijä mistä sitä ittesä löytää. Tykkään kävellä kaupungeissa ja useesti tuleeki pohrattua perkeleellisiä matkoja. Meinaan huamenna myäs vähän shoppailla pienesti asioita mitä kipeesti tartten, ja saatan käyä kampaajalla. Sitte perjantaina miulla on vitusti virallisia asioita: Indonesian lähetystöön könyyminen (uutta viisumia oisin tietysti taas vailla), hammaslääkärissäki voisin käyä ja semmosta.
Sitäpaitsi, asiat ei todellakaan ole päin helvettiä, sillä enää 2 viikkoa ja 2 yätä Bodomien keikkaan. Sitä kohti!
Nyt miä käyn tosi rentoutuneena tähä visvaselle tippuripatjalle pötkölleen ja rupeen oottaa niien rottien ja torakoitten vyäryä tuolta huoneen katossa olevasta reiästä. Hyvää vappuyötä, moi!
Ps. sori ku ei o mitää stylei matkakuvii, on ollu niin raskasta tää suureen maalimaan täräyttämiin ettei oo kameraa jaksanu tänää ees koskee mut laitan tähän kuvan Bodomeista. Voi pojat!
