torstai 29. lokakuuta 2015

Biän Intia ja junalla saapuva sushi



Jalat on muussina ja rakkuloilla, joka paikkaa jomottaa. Singapore on kävelty, kiitos, riittää.

Tänää nuohosin Little Indiaa, mikä on esteettisesti miun silmää miellyttävä värikäs mayhem. Viihyn siellä, sekä Chinatownissa, paljo paremmin ku missään bling-bling-ostareilla. Sellanen piäni rähjäsyys jotenki on kotosampaa. Kävin nyt ekaa kertaa Mustafa Centerissä, mikä on 24/7 auki oleva tilpehööriostarispektaakkeli. Valtava tavarahelvetti, missä on KAIKKEA. Ja kohtuuhinnoin. Hirviä paikka, saatana, rojua ja ihmisiä ihan vitukseen ja siältä ei meinannu löytää ulos. Miä ramppasin ees taas ja kerroksista toiseen ja koitin seurata EXIT-kylttejä mutta ne vei aina vaan hätäuloskäynteihi. Eikä missää tullu vastaan reikää josta pääsis pihalle. Lopulta joku viiksekäs indiaani tuli kysyyn et voiko jotenki auttaa, ku oli vissiin seurannu ku miä pyärin ku pualukka perseessä ees taas ja ukkospilvi pään päällä alko aika rajusti kasvamaan. Totesin, että voit auttaa, että pliis kerro miulle miten helvetissä täältä pääsee ulos. Viiksimies anto oikiat neuvot ja lopulta löysin jonku kolon joka johti ulkotiloihin. Oi onnea.

Kuvasatoa Little Indiasta hiukan tuolla lopussa.

Jännintä tänää oli kun päätin syyä sushia, enkä Subwayn patonkipökälettä. Erikoismeininki. Yhellä ostarilla oli joku teknisen ja vaikeen näkönen sushipaikka, joka oli tupaten täynnä, eli oletettavasti sushi on edes kohtuullista. Sinne vaan rohkeesti naama eellä jonon jatkeeks oottamaan että tulee tilaa.

Sain pöyän, tai pikemminki sellasen oman syämisaseman,  ja sitte opastuksen kuinka toimia. Siin meni sellaset junakiskot eessä ja oli taplettitietsika siinä kans. Tapletti toimitti tarjoilijan virkaa, eli siitä sai kattoa ruokalistaa et mitä on tarjolla ja klikkaili että tommosta ja tommosta ottaisin. Kun tilaus valmis, senku hyväksy sen siitä tapletista ja sitte ootteli jännäkakka housussa et mitä seuraavaks tapahtuu. Kohta alkoki pöyän eessä oleva valo vilkkumaan ja kauhee piippaaminen ja kas, siältä kiskoja pitkin suhas tuhatta ja sataa sellanen piäni junahomma, missä oli lautaset ja miun tilaamat sushit. Jarrutti siihen miun nenän eteen. Piti noukkia lautaset siitä ja sitte kuitata nappia painamalla että kiitos, juna tuli ja oikeet lautaset kyydissä. Sen jälkee se juna läks siitä ku ohjus takasin keittiöön.

Sushibaarin syämisasema


Siinä oli kuulkaa elämän ehtoopuolella oleva punkero ihmeissään. Että näin täällä nykyajassa hommat skulaa, sushitki saapuu junalla, huh huh.

Ei kummonen sushi mutta ihan okei silti

Sushi ei ollu kummosta, kas kun en syä kalaa ni vetelin vaan jotai kasvis/munahommia (munahommat, hyvät hommat!), mutta kun ne hautas wasabiin ja uitti soijassa ni ihan sama vaikka ois ollu palat pahvia siä riisin seassa.

Kun oli syäny ni siitä tapletilta saatoin kattoa miun laskun, klikata et ookoo, oon syäny ja haluisin maksaa, ja sitte senku käveli kassalle ja siä oli lasku valmiina tulostettuna. Kauheen kätevää.

Singapore on miun osalta tällä erää nähty. Miä en jaksa enää pahrustaa senttiäkään tua kuumuudessa. Huamenna haen passin iltapäivällä ja sitte lähen nylkyttään bussilla Kuala Lumpuriin.












Katukissa Little Indiassa. Huomakkaa merkattu korva!


Mr.Fish, parasta Singaporessa

Ei kommentteja: