Seikkailumielellä komeroon Kualassa

Hiiiiiiii. Pienenpieni komero Kuala Lumpurista varattu! Kaikenlaisen arpomisen ja säätämisen jälkeen päädyttiin Vähiksen kanssa halpaan ja jännittävään Cube Hotelliin Bukit Bintangin alueelle. Piänestä putkasta köyhtyy 85 MYRriä eli Malesian ringittiä, se tekee vähä alle 20 egee yä, Sulo Vilén suunnattomasti arvostaa! Molemmille omat komerot, tietenkin! Huoneet ovat pieniä, tuskin on ikkunaakaan, mutta eihän tuonne mennä komerossa istumaan, sitä touhotetaan kylillä pällistelemässä meininkejä ja komerossa käyään vaan suihkussa ja tutimassa.

Luksusta tärkeämpää on se, että netistä löytyvissä arvioissa ei missään mainita sanaa "bedbugs". Kuala Lumpurissa luteet kun tuntuu olevan oikee epidemia, joten tän asian kanssa on oltava tarkkana kuin porkkana. Suosituksena omatoimimatkaajille sanoisinkin, että kantsii aina ennen varaamista vilkasta esmes. Tripadvisorin sivuilta kyseisestä majapaikasta olevia arviointeja. Yksittäisestä negatiivisesta arviosta ei vielä kannata saaha sätkyä, mutta jos joka toisessa motkotetaan bedbugseista ja seinissä olevista spermatahroista ja huoneen nurkissa asuvista rotista niin lienee syytä kattella ihan jotain muuta mörskää.

Kuutiohotelli!

Kuutiohotelli sijaitsee siis Bukit Bintangin alueella, tai siinä liäpeillä enivei. Bukit Bintangin pitäs kans olla joku karnevaalialue kreiseine shopinkeineen ja kuppiloineen, mutta katotaa ny. Lyhyt matka siitä on kyl myös Chinatowniin eli regeibaarissa piipahdus ei vaatine mitään erityisjärjestelyjä. Jännää! Ihan ku ois ulkomailla ku aivan uutta huudiloo ympärillä! Jei! Varaus tehtiin AsiaRoomsin kautta, jota suuresti arvostan. Varaaminen on nopeeta ja näppärää, eivät velottele etukäteen mitään, peruminen onnistuu ilman kuluja kuhan sen tekee ajoissa ja muutenki kaikki toimii.

Toisin kuin esim. Agodassa, josta ensin yritettiin buukata yhtä toista hotellia. Vähis ei saanu varausta menemään läpi millään, mie sain, mutta kappas, se roiskaskin jossain maksamisen jälkeen täysin väärän päivän varaukseen. Sen varauksen peruuttaminen ja rahojen takas saaminen onki sit yhenlainen operaatio. Perumisen sain sentäs menemään lopultakin läpi, mutta täs viel kylmä hiki ottalla oottelen tuleeko hyvitystä luottokortille koskaan. En enää IKINÄ edes yritä asioida Agodan kanssa! Uskon tuttuun ja turvalliseen Asia Roomsiin.

Räyh.

Eli Kualahommat on nyt selvät. Vähis pyhkäsee sinne hillumaan jo vähä eeltä, miä tuun peräst ja oon vaan pari yätä. Sitte matka jatkuu Balille, eli seuraavaks täs nyt koitan ihan malttavaisena rauhassa ootella että Air Asia tajuis roiskasta jotain sikahalpaa Bali-tarjousta kehiin. Bagus!

Kyyti Kualaan

Ostin tänään lennon HongKongista Kuala Lumpuriin. Air Asiallapa tietenkin. Oli tarjoushinta, jota oon vahdannu jo pitkään ja nyt huomasin että alkaapi moiset hinnat huveta tarjonnasta joten shopauttaa pläjäytin kyydin pois roikkumasta. Ei mitenkään sellanen sikahalpa että SuloVilén olis jotenki erityisesti pillastunu, mutta jokusen kympin perushintaa halvempi kuiteski. Hintaa kaikkine veroineen ja matkatavaramaksuineen tuli vajaat 115 euroa. Saattaahan tossa läpsähtää tarjouksia vielä myöhemmin, paljonkin halvemmalla, mutta ku miä en jotenkii malttanu enää. Syyhytti ihan mahottomasti tehä ees jotain varauksia eteenpäin, että ikäänku pääsee pykälän lähemmäs Giliä.

Jalan Petaling

Eli siis kaks yötä oon ens siellä Hongkongissa ja sitten lennän Kualaan, siellä varmaankin pari yötä, ei enempää. Seuraavaksi vahtaan lentoja Kuala Lumpurin ja Balin välille, sekä pähkäilen Kualassa majottumista. Menenkö vähän budjetin ylittävään mutta ah niin ihanaan, tuttuun ja turvalliseen The 5 Elements Hotelliin Chinatowniin, jossa huudilot on tutut, regeipaari parin korttelin päässä, rihkamapuodit ympärillä, vai otanko ihan seikkailun kannalta ja meen rohkeena ihan jollekin muulle alueelle asumaan? Laajenisi elinpiiri, näkis vähä muutaki Kualaa ku ne ainaset Jalan Petalingin tienoot ja olis sit ehkä enempi sellanen jännittävä olo, kun on ihan uuet mestat ympärillä. Bukit Bintangin aluetta oon vähä katellu ja sieltä löytyis ihan siivoja ja edullisia komeroita, joissa voi pari yötä majottua ihan mainiosti. Mutta toisaalta ehin kyllä tämän reissun aikana kurvata Kuala Lumpurin kautta varmaan sata kertaa, joten ehketi nyt vielä kutsuu tutut ja mukavaksi koetut kotoisat huudilot.

Ja kappas vaan, Vähis tuossa tiedotteli tovi sitten, että ostaa lojautti juuri lennot Singaporeen. Lähtee samana päivänä ku miä, nylkyttää Singaporesta sitte Kualaan ja siel meil sit 4.11. tärät. Ja arvatenkin noudatamme perinteitä, eli regeibaari kutsuu ja pienimuotoinen kekkulihomma on oitis ohjelmassa, koska.... noh, lomallahan siinä sitte ollaan. Jatkamma siitä sit yhtä matkaa Balin kautta Gilille löhöömään. Vähis poistuu sitte joskus marras-joulukuun vaihteen tienoilla, ja miä jään viel Gilille röhnöttämään, jatkan matkaa vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Seuramatkan merkeissä alkaa siis, mutta ei haittaa!

Bintang!

Muutenkin lähtövalmistelut sujuu hissunkissun hienosti, ja Murjun Tyhjennys 2011 etenee mainiosti. Hassut hatut, diskopallo ja nippu vanhoja pornolehtiä on lahjoitettu hyvään kotiin 3.Linjalle. Ensimmäinen lasti kirjoja on kannettu divariin ja niistä ihan mukavat bintang-rahat vastaanotettu. Parit hassut poistoon menevät huonekalut ovat löytäneet myöskin uuden kodin. Hesari, maksulliset tv-kanavat ja tv-lupa on peruttu.

Tishmalleen sheitshemäntoista viikon kuluttua olen jo matkalla, lentokoneessa, kiitämässä kohti Hongkongia. Ei paha. Tulkoon marraskuu!

Salaliitto?

Nelisen kuukautta ja hilut lähtöön. Tuntuu äkkiseltään helvetin pitkältä ajalta, iik miä en kestä enkä malta, mutta heti kohta iskee paniikki: ENÄÄ öbaut 4 kuukautta aikaa hoitaa kaikki asiat.

Onneksi olen hyvä yhdessä asiassa: järjestelmällisyydessä ja listojen tekemisessä. Paniikki valtaa jos asiat on yhtenä paskaläjänä päässä, mutta helpottaa heti kun hommat jäsentää taulukoksi tahi listaksi, josta saa ruksia selvitettyjä/hoidettuja juttuja yks kerrallaan pois. Hiirikäsi meinaa jo krampata kun oon kaiket illat väkertäny laskelmia ja to do -listoja ja suunnitelmia exceliin. Selvitä sitä ja kysy tätä ja peruuta toi tilaus ja käy siellä ja hanki toi jnejnejne. Mutta yks kerrallaan, ruksi listaan, asiat hoituu.

Ja kyl tää tästä. Esmes Murju tyhjäksi 2011 -projekti on hyvällä mallilla, mikä helpottaa ihan helvetisti. Siitä oli suurin stressi ja lamaannus et vittu tää himohamstraajan roinamäärä ei lopu koskaan. Mutta muutaman päivän uurastus ja tadaa: jäljellä on enää suunnilleen divareihin ja kirppareille ja muuten myyntiin menevää roinaa, sekä säilytettävät aarteet. Säilytettävien kamojen sijoituspaikat on vielä vähän levällään, ehkä, mutta hämmentävästi sijoituskotia huonekaluille sekä vapaata kellaritilaakin on tarjottu ennenku oon ehtiny asialle tehä ajattelua enempää. Hmmmm.... nää tsysteemit tuntuu lutviutuvan siihen malliin että rupee tulee fiilis että miusta kertakaikkiaan halutaan päästä eroon. Pyöriiköhän tuol selän takana joku salaliitto et "ottakaa työ ne kissat ni toi lainaa kellarin ja noi yhet ottaa huonekalut, ni saahaan se saatanan luuska vähäks aikaa pois jaloista"????Kenties, kenties. Mutta ei haittaa, izekin haluan izestäni eroon, joten antakaa palaa, toverit!

Mut vaikka universumi tuntuu nyt petaavan kaikki asiat ihan hämmentävän helpoks, niin totta munassa ajoittain iskee ihan järjetön hätäännys. Erityisesti siitä, mitä tapahtuu kun joskus ens vuonna palaan takas. Ei ole kotia, niinku. Se jos mikä saattaa olla varsin hermoja raastava tilanne: pamahan Mordoriin lentokentälle, pitkä lento takana, keskelle kaamosta ja loskaa, yleinen paluushokki niskassa ja sit ei ole paikkaa mihin mennä, omaisuus on levällään ties missä ja pitäs siinä sit ruveta keräilemään elämäänsä. Saattaa hiukan kiristää vannetta pään ympäril, luulen.Vaik mistäs sitä tiätää, saatan reissussa valaistuu niin perkeleesti et uhkun vaa zeniläistä mielenrauhaa vaikka kaikki ympärillä on ihan levällään. Ja onneks, ainahan on Omenahotelli, ekojen öiden turvasatamaks, jos ei muutakaan keksi ja kaikki siltojen ja veneitten aluset on jo varattu.


Tokihan iskee välillä myös ihan sellanen yleinen paniikki. Että mitä helvettiä miä oon oikee tekemässä. Hyppäämässä ihan vaan yhteiskunnan ulkopuolelle, jättämässä kaiken piiiitkäksi aikaa. Jätän kaverit ja karnevaalit ja tutun&turvallisen arjen, ei oo luvassa festareilla hillumista eikä  baarissa vartalolonkeron ryystämistä ja paskan jauhamista ja pändipelin pelaamista, ei omaa sohvaa jossa retkottaa kissojen kanssa. Mut nää muutosvastarinnan ja järkeilyn aiheuttamat hätäännykset menee onneks ohi heti ku ottaa vähä jotaa LonelyPlanettia  räpylään ja paneutuu siihen, mikä on tärkeintä. Matkustamiseen.

Ja kyllähän Mordor täällä odottaa.

Kaiken pohdiskelun ja säätämisen lomassa hieman matkasuunnitelmiakin oon tehny, mutta mitään en oo vielä varaillu. Pirnatun Air Asia ei nyt vaan saa pusattua oikeenlaisia tarjouksia pihalle. Mutta täs on aikaa kyttäillä viel. Niistä hommista lisää sit ku oon jotain saannu shoppailtua.

Eka majotusvaraus tehty! Hop Inn ät HongKong!

Hihi. Ihihihihihi. Innostus. Ensimmäinen majoitusbuukkaus on tehty! Nää matkavalmistelut ja suunnittelut on niiiiiiin KIVAA!

Hongkong on se ensimmäinen etappi ja nyt kun tässä oon hiiri ujeltaen surffannu ympäri internettiä ihan patti punasena niin sai havaita että Hongkong on taas yks perkeleen Singapore. Helvetin kallista majoittua. Turha haaveillakaan mistään kivoista hotellihuoneista hienoin maisemin ja kohtuullisin hinnoin. Ei sinne päinkään. Sitä majotutaan joko iloiseen ja sosiaaliseen hostellihommaan nuarison kanssa tahi sitten maksetaan mansikoita omasta rauhasta ja oikeasta hotellista.

Tuolla jossain on mulle koppero buukattuna

Löysin kuitenkin jonkinlaisen välimuodon näistä vaihtoehdoista. Jonkun nettisivun kautta jotenkin vahingossa klikkasin Hop Inn -nimisen majatalon linkkiä ja innostuin kovin. On ekolookinen meininki ja sijainti vissiin hyvä (Tsim Sha Tsui -niminen alue Kowloonissa.... ööö.... olen ihan vitun kartalla näis hommis....). Paikka on voittanu viimevuonna "Hoscarin" eli jonku hostellijärjestön palkinnon ja on siten ikäänku Honkkarin parasta öö-ryhmää, ja internetin matkailusivustotkin tursuaa paikasta pelkkiä kehuja. Yhen hengen ikkunaton koppero omalla kylppärillä kustantaa noin 38 euroa yö. Meneepi pudjetin yli (koitan taas mennä sellasella max. 25 egee yö), mutta ei oikein oo varhaiskeski-ikäselle epäsosiaaliselle erakkomatkaajalle halvempia vaihtoehtoja tuossa kaupungissa. Pistin HopInniin eilen illalla emailia, koska ne muutamat harvat varaussivustot joissa HopInn on listattuna väittivät sinnikkäästi että se on täynnä miun haluamilla päivillä. Paskat oli, sieltä vastattiin heti että kyllä löytyy yhen hengen erakkohuone, laitetaako sellanen? Laitetaan! Maksoin hetimiten 10% varausmaksun PayPalin kautta ja homma on sitä myäten selvä, varausvaffistusta vielä oottelen.

Vietän HongKongissa 2 yötä, käyn pällistelemässä jotain nähtävyyksiä ja hillumassa pilvenpiirtäjäin seassa, ja sit jatkan matkaa Kuala Lumpuriin. Seuraava rasti onkii täs kytätä AirAsialta lentotarjouksia HK-KL-välille.

Ai että! Kyl on kivaa!

Jätesäkki kerrallaan

Operaatio Murju Tyhjäksi 2011 etenee. Eilen raivasin komeroita ja vintillä olevan kanakopin. Raahasin selkä vääränä rompetta roskikseen ja lähimpään Uffin lootaan, sillä tämä murju tyhjenee nähtävästi kätevimmin jätesäkki kerrallaan. Ja ofkoors viikonloppu kirpputorimuorina on suunnitelmissa, sillon ois tarkotus myydä kaikki sälä joka on säästynyt jätesäkkimuilutukselta. Olen myös käynyt läpi noin viisi kaziljoonaa kirjaa kattavan kirjastoni ja poiminut sieltä hyvät ja tärkeät talteen, loput lähtee myyntiin. Yhen kirjadivarin kanssa oon sopinu että alan täs lähiviikkoina roudaamaan opuksia sinne. Levyille pitäisi vielä tehdä sama operaatio, samoin leffoille.

Luopumisen tuska on suuri, sisäinen hamsterini parkuu eikä haluis luopua mistään, varsinkaan kirjoista. Toisaalta, samalla tunnen suorastaan perverssiä mielihyvää tyhjenevistä komeroista. Ah, mikä vapautumisen tunne, kun materia ympäriltä vähenee! Kun joskus palaan takaisin ja saan (toivottavasti) jostain kivan uuden murjun kodiksi, yritän pitää hamsterihommat aisoissa. Ainakin niin, että tavaraa lähtee ulos vähintään samaan tahtiin kuin sitä tulee tulee sisään.

Olen tehnyt myös aimo pinon kaikenlaisia laskelmia (rahallisia), plärännyt uuen Southeast Asia Lonely Planetin  ihan tötterölle, olen surffanut hiiri vinkuen pitkin internettiä ja tehnyt matkasuunnitelmia. Olen selvitellyt vakuutusasioita ja perunut kaikenlaisia jäsenyyksiä ja tilauksia. 

Lentolipun oston jälkeen oli pari päivää päällimäinen fiilis ihan totaalinen kauhu ja paniikki, mutta nyt kun asioihin on vaan kylmänviileesti yks kerrallaan tarttunu,  ni  kyl tää täst alkaa jo huomattavasti helpottaa. Hommat hoituu. Murju tyhjenee pikkuhiljaa, muita asioita selvittelen sitä mukaa kun mieleen tulee. Todennäköisesti uusi kauhu ja lamaantuminen iskee sitten kun lähtöön on enää muutama viikko ja tajuan  tsiljoonien asioiden olevan yhä täysin levällään. Juuri siksi touhotan jo nyt otta hiessä ja käet kyynärpäitä myäten sonnassa. Jokainen nyt hoidettu asia vähentää paniikkia sitten kun lähtö lähenee.

Ja siihen lähtöön on enää/vielä 151 yötä. Hui/voipaska. En oikein tiiä miten tohon nyt suhtautuis. Toisaalta oon ihan et vittu marraskuu tänne, tahon mennä jo, mutta sit taas kun mietin mitä kaikkea on hoidettava ennen lähtöö niin oon ihan et äääääk, SATAVIISKYTPÄIVÄÄENÄÄ.

Äh. Kyl se niin on et menis jo tää kesä ja tulis jo se marraskuu. Ei siin oo mitää epäselvää.