Salaliitto?

Nelisen kuukautta ja hilut lähtöön. Tuntuu äkkiseltään helvetin pitkältä ajalta, iik miä en kestä enkä malta, mutta heti kohta iskee paniikki: ENÄÄ öbaut 4 kuukautta aikaa hoitaa kaikki asiat.

Onneksi olen hyvä yhdessä asiassa: järjestelmällisyydessä ja listojen tekemisessä. Paniikki valtaa jos asiat on yhtenä paskaläjänä päässä, mutta helpottaa heti kun hommat jäsentää taulukoksi tahi listaksi, josta saa ruksia selvitettyjä/hoidettuja juttuja yks kerrallaan pois. Hiirikäsi meinaa jo krampata kun oon kaiket illat väkertäny laskelmia ja to do -listoja ja suunnitelmia exceliin. Selvitä sitä ja kysy tätä ja peruuta toi tilaus ja käy siellä ja hanki toi jnejnejne. Mutta yks kerrallaan, ruksi listaan, asiat hoituu.

Ja kyl tää tästä. Esmes Murju tyhjäksi 2011 -projekti on hyvällä mallilla, mikä helpottaa ihan helvetisti. Siitä oli suurin stressi ja lamaannus et vittu tää himohamstraajan roinamäärä ei lopu koskaan. Mutta muutaman päivän uurastus ja tadaa: jäljellä on enää suunnilleen divareihin ja kirppareille ja muuten myyntiin menevää roinaa, sekä säilytettävät aarteet. Säilytettävien kamojen sijoituspaikat on vielä vähän levällään, ehkä, mutta hämmentävästi sijoituskotia huonekaluille sekä vapaata kellaritilaakin on tarjottu ennenku oon ehtiny asialle tehä ajattelua enempää. Hmmmm.... nää tsysteemit tuntuu lutviutuvan siihen malliin että rupee tulee fiilis että miusta kertakaikkiaan halutaan päästä eroon. Pyöriiköhän tuol selän takana joku salaliitto et "ottakaa työ ne kissat ni toi lainaa kellarin ja noi yhet ottaa huonekalut, ni saahaan se saatanan luuska vähäks aikaa pois jaloista"????Kenties, kenties. Mutta ei haittaa, izekin haluan izestäni eroon, joten antakaa palaa, toverit!

Mut vaikka universumi tuntuu nyt petaavan kaikki asiat ihan hämmentävän helpoks, niin totta munassa ajoittain iskee ihan järjetön hätäännys. Erityisesti siitä, mitä tapahtuu kun joskus ens vuonna palaan takas. Ei ole kotia, niinku. Se jos mikä saattaa olla varsin hermoja raastava tilanne: pamahan Mordoriin lentokentälle, pitkä lento takana, keskelle kaamosta ja loskaa, yleinen paluushokki niskassa ja sit ei ole paikkaa mihin mennä, omaisuus on levällään ties missä ja pitäs siinä sit ruveta keräilemään elämäänsä. Saattaa hiukan kiristää vannetta pään ympäril, luulen.Vaik mistäs sitä tiätää, saatan reissussa valaistuu niin perkeleesti et uhkun vaa zeniläistä mielenrauhaa vaikka kaikki ympärillä on ihan levällään. Ja onneks, ainahan on Omenahotelli, ekojen öiden turvasatamaks, jos ei muutakaan keksi ja kaikki siltojen ja veneitten aluset on jo varattu.


Tokihan iskee välillä myös ihan sellanen yleinen paniikki. Että mitä helvettiä miä oon oikee tekemässä. Hyppäämässä ihan vaan yhteiskunnan ulkopuolelle, jättämässä kaiken piiiitkäksi aikaa. Jätän kaverit ja karnevaalit ja tutun&turvallisen arjen, ei oo luvassa festareilla hillumista eikä  baarissa vartalolonkeron ryystämistä ja paskan jauhamista ja pändipelin pelaamista, ei omaa sohvaa jossa retkottaa kissojen kanssa. Mut nää muutosvastarinnan ja järkeilyn aiheuttamat hätäännykset menee onneks ohi heti ku ottaa vähä jotaa LonelyPlanettia  räpylään ja paneutuu siihen, mikä on tärkeintä. Matkustamiseen.

Ja kyllähän Mordor täällä odottaa.

Kaiken pohdiskelun ja säätämisen lomassa hieman matkasuunnitelmiakin oon tehny, mutta mitään en oo vielä varaillu. Pirnatun Air Asia ei nyt vaan saa pusattua oikeenlaisia tarjouksia pihalle. Mutta täs on aikaa kyttäillä viel. Niistä hommista lisää sit ku oon jotain saannu shoppailtua.