Kapasen tyäleiri suoritettu

Voihan Kapasen saari. Vittu että oli ihana viikko siellä. Miä olen mykkänä meiningistä, oli niin kivaa ja siistiä ja kaikkee. Ja kuppilan pitäjä Hans on yhä yhtä komia ja ihana ku ennenki ja sillä oli mahtavia uusia tyyppejä duunissa ja kaikkee. Miä join viikon aikana melkeen 50 tölkkiä kaljaa ja söin hyvin ja makasin rannalla ja luin kirjoja ja asuin Hansin varastohuoneessa. Se kuttuu sitä kyllä tittelillä Homestay mutta varastohan se on, semmonen miähekäs autotallityyppinen kaaos. Puuttuu vaan tikkataulu (tulossa!) ja alastomien pimujen kuvia seiniltä (tulossa niitäkin, Hans väittää). 


Meininki tuolla Kapasella on erittäin sosiaalista. Miä oon semmosesta yleensä aika karvat pystyssä ja en jaksa enkä oikeen osaa olla, on vaikia olla heti sellanen et jeejee kaikkien kans lässynlässyn päläpälä mutta tuolla jotenki se ilmapiiri on niin viihtysä että jopa miun kaltanen mörkö alkushokin jälkeen on ihan et no vittusaatana, ollaan sitte yhtä suurta perhettä. Tiätysti miä pari päivää vähän tarkkailin ja olin aika ripustautunu Hansiin ku en muita viel tuntenu ollenkaa. Mutta pikkuhiljaa siitä sitte rupes rentoutuu. Miäkii asustelin sujuvasti kahen ventoviaraan pojan kans Hansin varastomurjussa. Vaikka miulle oliki tehty sinne takaosaan oma kammari, oli seinät ja ovi ja kaikki ja oli laitettu peti ja moskiittoverkko ja suklaakeksejä pöyälle. Hans tiätää miut ja totes et siulle tehtii vähä tämmönen oma huone, ku siä tarvit vähä sitä omaa rauhaa välillä. Hianosti ajateltu. Asuttii silti niiku samassa talossa poikien kans. Pojat oli ranskasta ja germaaniasta. Mainioita tyyppejä molemmat. Ei voi olla muuta ku hyvä tyyppi, jos siulla on perskannikassa tatuointi missä lukee HORNY COCKHORSE ja on kuva hevosesta jolla on pippeli. Tämä sankari oli tietysti se germaani.

Hansin mesta on KBC-ravinteli ja vieressä on KBC-majatalo. Ne on eri puljut, vaikka nimi on ainaki vielä sama. Kummassaki on sellanen oma sisäpiiriporukka, ja enimmäkseen siel näytetää myös pysyvän omis porukois. Majatalon jengi ei pahemmin Hansin kuppilassa käy, ja päinvastoin. Kummassaki on kuiteski samanlainen työleiri-meininki, jos siä niin haluat. Pakko ei ole, ihan vapaasti saa vaa olla ja juua kaljaa, mutta jos alkaa löhööminen käyä tylsäks ni eipä hätää! Voit suikkaa sukkana sisään porukoihin ja ruveta touhottaa jotain helvetin projektia. Aina on jotain askarreltavaapaskarreltavaa, viilattavaa höylättävää, järjesteltävää ja kuokittavaa. Tiskattavaa ja tarjoiltavaa ja lakastavaa. Välillä nauratti kattella ku joka saatanan thaimaalaisissa kalastajapöksyissä haahuileva reppureissari siä hiki päässä ja aivan innoissaan nysvää jotain helvetin asiaa, kuka höylää pöytää ja joku maalaa ja yks haravoi ja mitä millonkii. Miusta ihan hauska meininki. Miä puuhastelin lähinnä tiskaamista, tarjoilemista ja muutaman iltapäivän pidin baaria pystyssä yksiksee ku muu porukka oli tauolla. Neljästä seittemään miä myin limpsaa ja kaljaa like there's no tomorrow. Ja välillä miun piti vaan pitää Hansille seuraa, esmes kun se alotti sen varastomurjunsa uuelleenjärjestelyn. Se ähräs siellä ja järjesti kaikki uusiks ja miun piti vaan istuskella sohvalla ja höpötellä sen kans. Ei haitannu, kyllä miä ihan miälellään kattelen komiaa urosta kun se puuhastelee miähekkään olosena kaikenmaailman ruuvvimeisselien ja putken pätkien keskellä hiki valuen. Avot.

Sain miä kyllä lomaillaki vaan ja ihan riittävästi. Nahka on punain ja meressä oon lillunu ihan perkeleesti. Vitutti ku koko viikon oli flunssa niskassa ni sukeltaa en pystyny menee ku kaikki röörit tukossa. Täten keskityin sitte kaiket illat kaljan kittaamiseen.

Oli ihan mahtava viikko ja kyllä miä toivottavasti meen pian takasin lomailemaa sinne vähän lisää.

Tänää oli kyllä vähä alahuuli lerpallaa ku piti lähteä, oisin miälellää ollu viä toisenkii viikon. Kyllä siinä vähä tuli tippa silmään ku miä jouduin kapuumaan veneeseen ja lähtemään pois. Rahaa miulla ei menny tuohon viikon lorvailuun ja kaljan kittaamiseen paljo paskaakaan, alle sata euroa koko viikosta, sisältäen jopa ne melkee 50 tölkkiä kaljaa. Hans on kavereilleen överisti reilu ja höveli ja vieraanvaranen ja kova tarjoomaan. Ja hei miä tiskasin ihan perkeleesti kyllä, jollainha piti esmes ilmanen majotus kuitata. Mutta sinne jäi nyt kaikki. Kapasen sosiaalinen working holiday -meininki, komia Hans, Horny Cockhorse, mahtava ja aina niin iloin Sha, kitaranrämpyttäjä ATM, keittiön Mia ja Hansin kissat Josephine, Nike, Puma ja Adidas, ja kaikki muut tyypit. Kaipaus on takasin, mutta kyllä miulla on myös jo aika kova ikävä kotio. Kotio Hiekkakikkareelle siis.

Mr. Singh ja yks niistä Hankan&Zäckin kaksosista

Ku päästelin veneellä takasin manterelle, ni Mr. Singh, Hansin taksikuskituttu, haki miut Marangin satamasta ja käytii hänen kans sit viä Terengganussa morjestaa miun tuttua, Hankaa. Hanka on tsekeistä ja se on naimisissa malesialaisen Zackin kanssa ja ne sai jotn 3 viikkoa sitte kaksoset. Ni ikäänku piti mennä niitä ihmisvauvoja kattomaan, miä olin arvatenki ihan vitun innoissani, mutta oli kiva nähä Hankaa ja niillä oli ihana kissa, ni en ollu kauheen vaikeena siinä kuitenkaa keskellä kaikenmaailman vaipanvaihtoja ja imetyksiä, koska miulla oli kissa mitä rapsutella siinä samalla. Ja ne ihmisvauvat oli älyttömän pieniä ja semmosia puikulapäisiä pötköjä. Poikia. Toinen oli ollu aluks vähä heikos hapes ku oli syntyny, joutu olee viikon teholla, mutta ny ne molemmat on ihan kondikses ja kotoon. Ja opin uutta: tässä kylddyyrissä nainen on synnytyksen jälkeen 40 päivää vähä niiku kotiarestissa. Ei saa lähtiä kylille laisinkaan. Ihmehomma. Hanka sanokii et ku se 40 päivää tulee täytee ni hän pakkaa ipanat kärryihin ja liipasee tuosta ovesta ulos eikä tuu ihan hetkessä takasin.

Nyt miä oon Kuala Lumpurissa. Oikeessa hotellissa. Oma suihku ja vessa ja ilmastointi. Woooot-wooooot, tsuppiduppiduu, koska viikon tua Kapasella käytössä oli vaa henkilökunnan rähmänen toiletti ja suihku. Yks yä siä vessassa oli niin vitun iso hämähäkki et meinas lojahtaa paska housuun. Että nyt arvostan kyllä omaa kylppäriä ihan mahottomasti.

Huamenna miä hoitelen asioita, internettihommia, sähköposteja ja plokeja ja kaikkea perkeleen säätöä. Ja sit sen minkä jaksan ja kerkiän ni käyn jossai huudiloil vähä kävelees ja pälyilees. Maanantaina pitää löytää hammaslääkäri ja semmosta yleistä haahuilua. Tiistaina miä lennänki sitte Bangkokkiin. Loman loppuhuipennus elikäs Bodomien keikka lähestyy. Ilopissa on jo melkee housussa.

Lentämisestä tuliki miäleen että saatana sentäs. Air Asia on muuttanu uuelle lentokentälle, KLIA2-kentällä, eilisestä alkaen. Tuli heti ikävä vanhaa köpöö LCCT-kenttää koska tuo KLIA2 on julmetun iso ja eihä sieltä perkele meinannu löytää ees ulos. Hyvää tuossa on että uuella kentällä on KAIKKEA (SUBWAY! STARBUCKS!) ja pikajunayhteys (only 33 minutes!) Kualaan. Mutta junakyyti makso 35 ringittiä joten miepä sitte aivan nöyränä ettin tutun Starshuttle-bussin ja huristelin sillä pualtoista tuntia Chinatowniin. Bussi maksaa vaan kympin ni emmiä raaskinu sikailla millää junalla. Ni että tiedoks vaan kaikille, jotta meininki on tuolta osin siirtyny vahvasti nykyaikaan. Uus kenttä on siis julmetun kokonen ja sienne onki syytä mennä tosi hyvissä ajoissa. Siellä ei nimittäin ihan parissa minuutissa juosta lähtöportille.

Hansin Homestay / miesvarasto

Min huane

Hansin kuppila vasemmalla ja jihuu, sukelluspulju oikialla. Sukelluspuljun kohalla oli ennen rämä käytöstä poistettu toilettirakennus. Nysse on rempattu ja saaren sukellusputiikki asuu siinä. Miten kätevää!

Pelastin tän rotan kiipelistä. Se oli menny roskapönttöön eikä tiätty päässy sieltä liukkaita muoviseiniä pitkin poies. Miä ohikävelles kuulin sieltä jotain mekkalaa, menin kattomaan ja rotta oli siel ihan näännyksissä roska-astian pohjalla. Siä oli vettä ja tyhjiä pulloja ja rotta ihan hädäs siel koitti kellutella pullojen päällä ettei huku. Asensin sinne kepukan ja rotta tapitti miuta nappisilmillä ens vähä aikaa, miusta ihan selkeesti katse sano että KIITOS, ja sitte se kiipes kepukkaa pitkin vapauteen ja paineli viidakkoon.

Josephine