Lehmänpaskahengitys is the new black

Good times!

Puuuhhhh. On olevinaan kiirettä, vaikkei oikeesti ees oo. Helvetillistä sähköpostirumbaa, lähinnä tuon seuraavan ison elukkaklinkkarypistyksen järjestelyä, sen pysyvän klinkan kans ähräämistä, rahankeräyskirpputorin pusaamista ja muuta sälää. Lisäks Master Chef USA vitoskausi alko just (Gordon Ramsay.... mmmmmhhh....) ja on kissanpennut ja erikois-Seppo ja flunssa joka ei paranen näköjää ikinä ja pihaa pitää kuopsuttaa ja kastella ja kauppareissut ja tiskausta ja  pyykkiä ja ja ja... kaljallaki tarttee keretä käymään. Ja hyvin oonki kerenny. Kun ei sukeltamaankaan voi mennä, korvat on umpitukossa, ni mitä sitä muutakaa tekis ku istuis regeibaarissa? Kotonakaan ei jaksa ihan joka päivä jumittaa, alkaa seinät kaatua niskaan kun muutamanki päivän nyhjää himassa vaan eikä mee ees portista ulos. Paitsi sunnuntaisin kyllä jaksaa olla kotona koska sillon tulee Master Chefin uuet jaksot. Uumama.

Kuivaa näivetystä on huudilot

Saari on saatanan kuiva. Hienon sileeks muussautunu huudilo lentää tuulen mukana joka läpeen, keittiö on jatkuvan pölisevän maaston ja lehmänpaskapölyn peitossa, ja samaa huttua tulee hengitettyä ämpäritolkulla joka päivä. Ei ihme että kaikki tuntuu olevan tukossa ja nuhassa. Arvostaisin sellasta vedenpaisumus-tyyppistä ukkoskuuroa nyt varsin kovasti että sais ees päivän pari hengittää ihan vaan ilmaa eikä tätä liki kiinteää ruskeeta pölinää. Mut ehkä tää pulveroituneen huudilon ja naudansonnan ineen puuskutus on uus musta? Päihittänee Putin-juustot, koska on ilmasta!

Sellasta vedenpaisumusta ei oo näkyny, mutta meil oli ihan naseva maanjäristys tuos yks ilta. Kyllä meinas tulla papana housuun kun alko torppa tärisemään. Sänkyssä just makailin tietsikkahommia tuhertaen kun Mutsi Maa käynnisti vibraattorin. Jännää näissä järinöissä on se kummallinen muriseva ääni joka edeltää hytkytystä. Tää järinä oli 4.5 magnitudia ja suoraan Lombokilla, eli siksikin tuntu aika rajusti, kun se suunnilleen suoraan perseen alla tapahtu. Ihan hyvä muistutus taas siitä, että ruutitynnyrin päällä asustellaan ja maaperä takaliston alla on hyvinkin napakasti elossa ja liikkeessä.

Muumio ja sen kaveri. Tyypit tarvii kyl kohta nimii. Ehotuksia?

Kissat voi hyvin. Musta kääpiö, jonka nimi on Muumio, syö hyvin ja voi paremmin, ja saa pikkuhiljaa vähän tavaraa luurankosa päälle.Emokissa Lumikki on aivan huippu, ja ansaitsee kyllä jonkun äitiyden Nobel-palkinnon. Se imettää seittemää käääpiötä ja pihalla asuvat Hämäläisen Santtu ja Koukkukin käy sen tisseillä koko ajan.  Lumikki ei oo hinkeistään järin tarkka, tissihoro on hän, huomaan, näyttää vahvasti silt jotta kuka tahansa joka ohi menee ja haluu vähän imasta ni Lumikki ei oo milläskään, kellahtaa vaan kylelleen ja antaa mennä. Lisäks Lumikki kunnostautuu naapurilähiön pahimpana varkaana todella kunnioitettavasti. Hän häippäsee tästä aina johonki ja tulee tovin päästä takasin raahaten jotain saalista. On tuonu pussillisen keksejä, puolikkaita kaloja, kananluita, puoliks syötyjä nasi goreng annoksia ja mitä vielä. Joka aamu saan siivota keittiön lattialta kalanruotoja ja kappaleiks rouskuteltuja kananluita ja tyhjiä paperisia ruokapakkauksia ja muovipusseja.

Elämä Hiekkakikkareella on uomissaan ja ihanaa. Just yks ilta tuossa istuttiin muutamakin tuokio yhes mestas miun parin kaverin kans ja vaahottiin miten tääl on kivaa elää. Vaikka jokainen päivä on periaatteessa samanlainen kun edellinenki, ei ole eroa onko lauantai vai tiistai, niin se on vaan hieno asia. Hommia ei tarvi sopia kalenterit käessä, eikä oikeen mitenkään muutenkaan. On aina se paikka tai pari mihin voi pyyhkästä jos kaipaa seuraa, aina on tuttuja jossain. Eikä oikiastaan tarvitte kun lähteä ovesta ulos niin heti on joku tervehtimässä. Luonto on heti tuossa ulkona, kanat, kukot, vuohet, lehmät, hepat ja kissat juoksentelee valtoimenaan. Pidän myös Kakkosen Kuppilan uudesta baarimanagerista. En oo häntä ees montaa kertaa tavannu ja jo nyt se tuppas halaamaan kun olin ollu kuppilasta pari iltaa pois ja menin takas mestoille. Welcome welcome, we missed you here, hope the beer is cold enough tonigh. Pidän.

Jos jotain pitää napista niin ärsyttää joskus kun rahaa on niin helvetin niukasti. Suurin osa miun tutuista täällä omistaa jotain ja tienaa hyvin ja joskus siinä on sellanen miepä-en-sano-mitään-meininki kun muut länkyttää projekteistaan ja virityksistään ja ite on siinä et no kuhan nuudelia saa ostettua ni ei kai tässä hätää. Lisäks reklamoisin tontuille että takapihan puuhun asettunu helvetin iso hämähäkki vois muuttaa vaikka naapurin pihan puihin ja et joka päivä miun pihaan tuleva kana ja kukko voisivat lopettaa miun kukkapenkkien ja takapihan kompostiprojektin mylläämisen koska miä en jaksa koko ajan olla lapioimassa ja lakasemassa sotkua jonka hyö saa aikaseks.

Ja muurahaiset, jotka yrittää sinnikkäästi muuttaa miun palatsiin asumaan, voisivat painua vaikkapa helvettiin. Eilen illalla lötkötin kääpiöitten kans petissä kun huomasin että kappas, tuolla makkarin nurkassa velloo joku valtaisa elävä massa. Muurahaisarmeijahan se siinä päätti muuttaa sisään. Myrkytin heidät.

Myös miun panaanipuut sais kasvaa nopeammin ja ruveta pukkaamaan tsikiittaa niiku olis jo.

Ja nettiyhteyteni vois toimia esim. ees 50% ajasta. Just taas hävyksissä, tietysti heti kun tää lätinä ois niiku redi ty gou.

Massiivisia ovat ongelmat Hiekkakikkareella.Kuinka tästäeteenpäin? KYSYN VAAN!

Lumikki koittaa syyä mut Hämäläisii pukkaa tisseille.

Tän nimi on Naamio

Naapuri. Vaikia oppii indonesiaa ku suurin osa naapureista puhuu lehmää.

Muu? Muu!

Mini-Seek

Kylmää kaljaa, pehmiää juomaa, eloisaa musaa, siäntä, kaikille kaikkee. Jos haluu.

No Wirman No Cry

Ai miä asun yksin? No enpä vissii.

Mirri poikineen

Tuli jo noottia että lisempää kuvia kissoista ja varsinki kääpiöistä. Se on ollu tyän alla, mutta miun nettiyhteys pätkii niin ettei tästä julkasusta meinaa tulla hevonpersettä.

Pientä positiivisuutta on ilmassa Mustan Kääpiön kanssa. Hän söi hiukan kissanruokaa ja kävi Lumikin tissilläkin. Mutten uskalla vielä ajatella pitemmälle. Päivä kerrallaan.

Mutta kuveja tässä, olkee hyvät. Nyt klikkaan tota nappulaa ja toivon että netti sykkii sen verran että meneepi läpi. Trallalaa!

Koti makee koti

Koti ilman kissaa on vain asunto. Miulla ei ole sitä ongelmaa.

Home sweet home, koti makee koti, ja muita latteuksia, mutta jumaliste on ihanaa olla taas kotona Hiekkakikkareella! Vaikka high season on kuumana ja saari turvoksissa porukkaa ni jo se yksinkertanen asia, ettei oo mopoja tai autoja pärisemässä miun äänimaisemassa, se tekee paljon. Sialu lepuuttaa.

Tulin kotio viime perjantaina. Venekyyti Balilta Hiekkakikkareelle oli taas tapansa mukaan yhtä saatanaa. Balin päässä Padang Bain lähtökaaos on aina sellasta, että järki lähtee. Mestan laituri ei pysty hanskaamaan liikennettä ja ihmismäärää joka siellä pyrkii veneisiin. Ja kun liki kaikki paatit yrittää lähtee samaan aikaan ni kaaos kauhee. Tolloja turisteja laituri täynnä, matkalaukkuja ja reppuja, kaupustelijoita, kaiken saatanan säätäjää. Vaatii pitkää pinnaa, ja kaikilla ei hermo oikeen kestäny. Ilmassa väreili äänenkorotusta ja yleistä kireyttä niin töpäkästi, että ois voinu veittellä leikellä. Kun kaiken lisäks miun vene lähti noin tunnin myöhässä ni rupes zeniläinen mielenrauha olemaan hippasen koetuksella miullaki. Tuon helvetin perään sit vielä saatanallisen rynkyttävä venekyyti ni avot. Ihmiset oksenteli ja steppaili rauhattomana ympyrää, osalla naamat vihreenä. Miä olin matkapahoinvointitablettipöhnässä ja kuuntelin heviä ja toivon että pääsen hengissä perille.

Melkeen pussasin rantahiekkaa kun vene karahti kotisaaren rantaan ja pääs sieltä yrjönhajusesta purtilosta pihalle.

Palatsini oli pystyssä ja hyvässä kuosissa ja kissat kaikki hengissä ja tallessa ja terveenä. Seittemää pientä kääpiötä sai vähän etsiskellä, Lumikki tuppaa pesueensa viemään koko ajan naapurin raksaukkojen huusholliin ja miä käyn heitä sieltä yhtenään keräämässä ja hakemassa kotio. Raksaukot auttaa aina ja naureskelee miulle. Kääpiöt on kaikki - yhtä lukuunottamatta - pontevia ja reippaita ja vilkkaita, ihania ja sulosia. Yks heistä ei kuitenkaan voi hyvin, pieni musta kääpiö, hän ei oikein syö, ja hengittää kummallisesti. On kovin hoikka. Lääkitys on menossa mutta en uskalla oikein toivoa mitään. Mustien kissojen kanssa kun miulla tuntuu olevan pelkkää surua ja murhetta.

Seppo ja sen tyttöystävä Anita Hirvonen

Seppo Rädyn hain Lutwalasta kotio. Seppo on fyysisesti hyvässä kuosissa mutta henkinen puoli on vähän niin ja näin. Hän on täynnä testosteronia ja kun ei muutenkaan oo kaikki whiskasit samassa kupissa, näkö on heikko ja mitään oikee kuulekaan, ni Seppo on ajoittain varsin vaikea tapaus. Äkäin ja agressiivinen, kiimasen lisäks. Miulla on hänen kanssa ollu melkosta episodia tässä, kun hän päätti ettei enää halua ottaa lääkkeitään. Miulla on kädet ja kintut haavoilla, huuli auki ja naamassa muutama reikä lisää. Hän tuli niin sanotusti silmille ja aivan tappajan aikein. Sepon elämä ja elämänlaatu miuta tässä nyt kovasti askarruttaa, ja surettaa, mutta minkäänlaisia toimenpiteitä tässä ei voi tehä ennenku saan eläinlääkäriä saarelle. Marraskuussa viimeistään on ratkasujen aika. Pallit pois, se on vähintäänkin edessä, vaikka voi olla ettei Seppo nukutusta kestä.

Bintang time oli

Perjantaina oli ohjelmassa tietysti saapumiskippikset ja hauskaa oli. Oli kivasti miun saarikavereita mestoilla, pändi rämpytteli, meininki hyvä ja tunnelma kiva, tanakka hutikkahan siitä seuras. Kuulema johonki neljään saakka oltiin rannalla möyritty. Eilenki kävin vähä regeihommissa, ja hyvä kun kävin koska Unelmien Rastasulhain pärähti mestoille ja kävi laulaa luikuttamassa. On se komia. Koitti se tulla jotain puhumaanki ja yritti istua miun makaamossa mut miä taannuin heti ujostelevan aivottoman älykääpiön tasolle enkä saanu yhtää järkevää lausetta suusta ulos. Kun en osaa ni en osaa. Tai osaan kyllä normaalien - ja varsinkin mordorilaisten - miästen kans, mut jotenki tua Rastasulhain lojauttaa miulta välittömästi paskat sukkiksiin. Tarkennan, että miulla ei ole hänen suhteen mitään intressejä, en lähtis hänen matkaan vaikka pyytäis, ei oo siis sellasesta kyse että miun pörrö ois tulessa. En ymmärrä miksen voi olla normaali älykäs ja säkenöivä itseni jos tuo lampsii samaan kuppilaan. Heti ihan pasmat sekasin.

Mutta ohan se hyvä tietää etten oo sisältä ihan kuallu, sentäs reagoin johonkin, jotenkin. Miulla on tunteita kyllä muutenki, oon huomannu jo muutama tovi sitten. Ja oon kova itkeskelemään nykysin. Miä liikutun ihan mistä sattuu. Oon tirauttanu kyyneleen mm. kun oon kuunnellu Rytmihäiriön Olen kännissä -piisiä. Mutta ehkä asia on niin että kun ei oo vuosiin uskaltanu tuntea oikein mitään ni jossain kohtaa se pato murtuu.

Miä oon nukkunu ihan älyttömästi, vedelly semmosia 12 tunnin unia melkeen joka yä. Asiaan on syytä tulla muutos, ku ei saa mitää aikaseks kun heräilee vasta puolilta päivin. Ei se mitää, oon kyllä aivan nautiskellu semmosesta kotona nyhjäämisestä kissojen kans ja telkkarin toljottamisesta ja ihan vaan ittekseen olemisesta. Oon sentäs kerenny suhaamaan kissahommissa ja palavereissa. Ja kävin kattomassa miun tulevan ELÄINLÄÄKÄRIASEMAN! Kyllä, jumalauta, sellanen on miulle tuonne kylille rakennettu ja on ihan viittä vaille valmis jo. Tila on pieni, mutta kelvollinen ja kylkeen oli vielä laitettu hyvänkokonen varastotila. Kohta alkaa eläinlääkäritoiminta sekä pimeä kissanruokakauppa ja muu pisnes, saakeli! Hirviä ähellys eessä tietty että saan homman pyörimään mutta ohan tuo nyt aivan upiaa. Semmonen ranskalaispariskunta tuon pytingin miulle rakensivat. Miä en oikee vieläkää usko asiaa todeks. Valokuvia tulee sitte ku tönö on valmis ja siivottu, eli ihan lähipäivinä.

Marraskuussa on tulossa iso klinikkarypistys ja sen kans on jo nyt kiirusta. Kaikki eläinlääkärit oon jo saanu varmistettua ja on niin mahtavaa et Mordorista tuleepi jälleen lekurei ja oikeen kolme kappaletta täl kertaa. Kyllä kannatti mussuttaa Hesarissa paskaa, koska sen jutun jälkeen alko sähköposti huutamaan, erityisesti eläinlääkärit ottivat yhteyttä et hei luin hesarista, kerro lisää. Marraskuun megaklinikasta tulee aika rankka rupeama, vejetään melkeen 2 viikkoa ja käyään muilla saarilla kans.

Vaikka oon jo melkeen viikon ollu kotona ni vielä on vähän sellanen rauhaton asettumismeininki. Palatsi on ihan epäjärjestykses ku en oo jaksanu orkanisoia, tavarat kaikki ihan levällään (kih tirsk hihi tavara levällään tirsk kikatikikati) ja muutenki on vähän sellain lomailufiilis. Olihan Mordorin reissu niin raju, että kyllä sen jälkeen niitä kahentoista tunnin nokosia ja ihan vaan lorvimista tarviikin.

Mordorin reissua vähän sulattelen vieläki, ihan henkisesti ja fyysisestikin (viis kiloa lihoin, mutta so what, ne lähtee sitte joskus). Kavereita on kyllä ihan hirviä ikävä, mutta onneks sieltä on tulossa porukkaa kylään pitkin syksyä, ei taia olla montaa viikkoa koko loppuvuonna etteikö ois jotain tuttuja huudiloilla. Se on kyllä aivan mahtavaa! Että nekin kaikki jotka on kohta kolme vuotta jauhanu sitä että juu tullaan käymään ni voisivat tajuta ettei tänne tuleminen ny niin helvetin vaikiaa ole, vähän perselihaksia vaatii lentämisessä mutta muuten ihan piis of keik ja parhaassa tapauksessa tänne suhauttaa Helsingistä noin 24 tunnissa, ns. ovelta ovelle. Lentolippuja saa esim. internetistä.

jaa kappas, internettiyhteys hävis taas. Vittu että menee hermo. Tämä tuleepi siis nettiin jahka tuo paska suvaittee skulaa. No ei se mittää, laterrrrrrr!

Miau

Irvan tulkitsee täysillä

Mordorille kiitos ja näkemiin!

Loma Mordorissa on ohi. Tätä kirjotellessa olen jo Balilla, Sanurin Saattohoitolassapa tietenkin. Tutussa ja turvallisessa Gustav Homestayssä. Aina mukavaa tulla tänne. Majatalon täti kertoi heti että olen lihonut. Tiedetään, vartalolonkerot ja rakettispaketit ja pestokastikkeet Mordorissa tekivät hyvää. Lärvi on turvoksissa ja jopa munahousut kiristää. Röyh. On vähän sumuset meiningit, jetläkiä kyllä, ja kauhee flunssa, et meneepi aika laiskotellen ainaki tää päivä.

Viimiin viikko Mordorissa meni vahvasti viihteellisissä merkeissä. Kävin toki moikkaamassa entisiä tyäkavereita Espoossa, tepastelin ympäri Hietsun hautausmaata ja morjestin Speden. Kävin kuikuilemassa vanhaa kotikatua. Asuin entises elämäs Kalevankadulla, joka tuolloin tunnettiin nimellä Puutteenkuja. Nyt miulle on kerrottu ettei ole puutetta enää sillä kujalla. Hutsut päivystää huudiloilla öisin. Mutta näinhän se aina menee. Missä miä asun niin sieltä erotiikka kaikkoaa ja osoitteeni on aina ja forever Puutteenkuja, sijainti vaan muuttuu. Se on kyllä kumma juttu. Elkää ihmiset muutako naapuriin, se ei hyvää tiiä!

Viime perjantaina käytiin Porissa festivaaleilla. Miun piti nähä Stam1na (oli hiano!) ja samalla oli mahis pieneen aikamatkaan. Nuarna plikkana olin ihan sukkikset rullalla porilaisest Dead City Klowns - pändistä, ja hyö tekivät tuol Porin festivaalilla kampäkkikeikan parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Hyvin rokkasivat, katoin koko keikan. Kotimatka yällä  takas Hesaan oli riehakas, mutta tunnelmat aamulla kun päästiin perille oli hiukan väsyneemmät. Sattuuhan sitä.

Läksiäisbilettä juhlittiin sunnuntaina Majava Barissa, ja oli ihan helvetin hauskaa. Kaverit tilas miulle jonkun ihanan pirskahtelevan sateenvarjodrinkin. Ks. kuva. Ehkä paras sateenvarjodrinksu koskaan misään ikinä.

Itku vähän tuli kun Mordorista maanantaina illalla läksin. Kavereita on jo nyt aika kova ikävä, mutta ei miulle tullu yhtään olo että nyt Mordoriin takasin asumaan ja olemaan ja töihin ja kuukausipalkka ja kiiltävä koti ja robotti-imuri. Miun koti on Hiekkakikkareella ja vaikka Mordorissa on paljon ihkuja ihmisiä niin miusta ei ole hyvä elää elämäänsä millään tavalla muitten ihmisten takia. Pitää elää ittelleen vaan eikä tehä ratkasuja muitten hyypiöitten vuoks. Kaverit voipi tulla Hiekkakikkareelle käymään (ja niitä onki tulossa ihan jonomuodostelmassa jo aivan lähiaikoina), ja mie voin käyä sillon tällön Mordorissa. Kyllä sinne voi lomalle mennä, kesäsin, ehottomasti.

Ihan heti en oo kuiteskaa takasin menossa. Kunto ei kestä tuommosta kreisibailaamista, mutta antohan tuo vauhdikas Holiday in Hell mahottoman hyviä muistoja. Miähän en oo varmaan ikiin lomaillu Mordorissa, oon aina siel vaa pusannu peräsual lotkollaan duunia ja sitte ku on lomaa ni viuh muualle. Nyt sitte lomailin ja oikeen kunnolla. Ja olihan mahtavat kelit, kolkytä mittarissa koko ajan ja aurinko porotti. Tuasta kaikesta tuli tietysti sellanen epätodellinen käsitys elämästä, mutta kyllä on ihan hyvin muistissa viälä se oikea arki. Ja vaikka miun kaverit on mahtavia niin Mordorissa on aika moni muu asia niin päin helvettiä että kiitos ei.


Pahoittelut etten kerenny järkätä mitään nimmarinjakotilaisuutta tai vastaavaa. Miä kuiteski ekaa kertaa melkeen kolmeen vuoteen pääsin hengaa ystävien kanssa ni ne meni vähän tärkeysjärjestyksessä kaiken muun ohitte. Paljon muutaki jäi tekemäti, mutta en jaksanu juasta kuula punasena kaikissa mestoissa sanomassa heippa. Ens kerralla sit.

Valtavat kiitokset kaikille, kaikesta. Miulle tarjottiin ihan helevetisti ruokia ja juomia ja sohvannurkkia ja yösijoja muutenki ja kyytejä ja keikkoja ja meininkejä, et köyhä turisti piettiin kyllä kekkulissa, kylläisenä ja poissa siltojen alta.



Nyt tääl Balil miul on parin päivän varikkostoppi, pitää toipua jetläkistä ja flunssasta. Huomenna on hammaslääkäri ja visiitti yhelle eläinlääkäriasemalle. Perjantaina ois aikomus painella takasin Hiekkakikkareelle. Järki lähtee kun saan miun kissat sylkyyn.

Kissahommista on muuten tulossa lähiaikoina uutisia ja hyvejä semmosia. Juoruan lisää sitte kun oon asiat käyny henk.koht. kattomassa ja tarkistamassa, mutta sen verran kerron jo - ku en malta olla sanomatta - et näyttääpi siltä että Hiekkakikkareella on kohta kenties pysyvä eläinlääkärimestapaikka.

Ja varmaan miä palaan viälä Mordorhommiin lähiaikoina. Miulla on viälä vähän asioissa sulateltavaa, en ihan tiiä viälä mikä on niiku fiilis. Kun olihan siinä kaikenlaista. Ykkösfiilis on kuitenki et vittu kun oli hauskaa ja et miulla on maailman mahtavimmat kaverit.

Aijoo, ja opin myäs uusia sanoja: nyhtöpossu, twerkkaus, suppaus ja slaavikyykky.

Kuveja lopuks. Enempi fotoja on feispukissa Holiday In Mordor ja Ladyboys Of Mordor -kansioissa. Tsekakkaa.

Spede

Entinen Puutteenkuja

Maailman paras Majava

Maailman paras Stam1na

Kotimatkal Porist

Tultiin Porista takas Hesaan aamulla. Toisia väsytti.