Vappuaaton eksymisyritys Kualassa

Rojahin Kuala Lumpuriin eilen illalla. Lento laskeutu vähä ennen kaheksaa illalla ja kuhan jurnutin lentokentältä bussilla tänne Kualan sykkivään Chinatowniin ni olihan kello jo reippaasti ohi miun normaalin nukkumaanmenoajan. Siinä ku sit viel hoiti majotusta perseen alle, kipas lähikaupassa, kävi suihkussa, hokas että huonehan on vittu täynnä torakoita ja niitä juoksee myös pitin sänkyä, kävi rähjäämässä resepsuunissa, sai uuen huoneen ja siirs ittesä sinne ni hupsis kello oli jo yli puolen yän. Kääääk.

Min hotla

Olin eilen sitä mielipidettä että muutan uittuun tästä torakkaläävästä, mutta koska uuessa huoneessa mihi yällä muutin ni ei oo mitään (ei tosin myöskään ikkunaa) ni emmiä jaksa minnee muuttaa. Tää Chinatown Boutique Hotel misä majailen on kuitenki miun vakkarihotla täällä, hinta on kelpo, sijainti hyvä ja kaikki muutenki okei ni oon tässä. Kulman takana on Starbucks ja Subway, oven eessä olevasta kiinalaiskuppilasta saa hyvät kahvit ja kylmän kaljan, ja kaikki Chinatownin hulina on ihan tossa askel alaovelta. Kelpaa.

Olen uskollista sorttia ja laitan muutoksille aina hanttiin, koska muutokset jännittää. Tuttu ja turvallinen, riskitön vaihtoehto. Siinä sitä ollaan sitte, saatana.

Nukuin tänään pitkään, mistä kiitos sille, ettei ole ikkunaa ni ei toi aurinkon mesoominen tua ulkona vaikuta mitenkää. Jahka heräilin ja kävin nöyränä respas sanoos et miä sittenki jäisin vien muutamaks yäks, ni lähin ekana varvastossut suihkien Starbucksiin. Java Chip Frappe, extra capuccino, no cream, size venti, terima kasih ja hetkellinen pojotus Starbucksin terdellä ihan hurmoksessa.

Sen jälkee lähin kokeilee saanko eksyttyä. Ei karttaa mukaan ja tosta tonne kaikenlaisille pikkukaduille poukkoileen, huudiloille missä en oo koskaa ollu. Ihanaa sellasta laahustelua vaan, kuvien räpsintää ja ei minkään miettimistä. Olin ihan hyvästi sillai ettei hajuakaan missä olen, mutta kun alko tulee ihan perseenä vettä ni rupes tulee ikävä tuttuja huudiloita. Löysin ongelmitta takasin, kiitos miun spektaakkelimaisen suuntavaiston sekä Kuala Lumpurin maamerkeille, kaikenmaaliman korkeille pytingeille, joita pongaamalla tietää aina mihin suuntaan pitää mennä ja mihin ei.

Miä valtavasti tykkään tepastella kaupungeissa, ja myös muunlaisilla huudiloilla. Kävellessä näkee enemmän ja näkee sellasta oikeempaa elämää ku et jos vaa suhais johku sightseeing-kiertueen mukana tai viuhtois metrolla tai taksilla paikasta toiseen. Ja Kuala Lumpur on kävelemiseen just hyvä, vaikka kartasta kattoen näyttäs et on pitkä matka tonneki ni paskat on, senku lipokasta toisen eteen ni täs kantakaupungissa kävelee mihin vaan.

Huamenna jatkan tepastelua, mutta aion ajella myäs metrolla, koska sekin on kivaa ja meinasin et meen tonne Petronaxen tötteröille ja koitan siellä suunnalla eksyä.

Tajusin muuten vasta äsken et hei on vappuaatto. Taian mennä riipasee vappuoluen - ehkä jopa kaks - tonne regeibaariin. Laitan ehkä oikee ripsiväriä, tällee valpurin kunniaks. Jos jaksan.

Kuvakollaasi keski-ikäsen hermoromahdusta ja burnouttia potevan tunnevammasen läskin eksymisyrityskävelystä Kuala Lumpurin säpisevässä ytimessä next.

Reppureissarimuoti ei sinänsä oo miksikään muuttunu tässä viime vuosina. Samaa rytkyä joka kojussa tarjolla.

Tiistaikävely Saattohoitolassa

OLEN LOMALLA! Olen myös puhelimeenvastauslakossa (satunnaisiin textareihin ehkä vastaan jos on supertärkeetä), feispuuklakossa ja sähköpostilakossa ja kaikissa vitun whatsapp/mese/whatever-lakoissa. OLEN LOMALLA! Saatana. Epäsosiaalisuusmatkat Oy Ab Cd ehkä jopa DVD:n järjestämällä latausmatkalla siis. Älkää puhuko minulle, antakaa olla rauhassa, kiitos.

Laitan kuitenkin päivittäin yhen tai kaks lomakuvaa min feispuukrohviiliin ja tiedotan et HOLIDAY, jotta äiti ja miun yks tai kaks ystävää tietää et on se hengissä vaikkei kommunikoi.

Ja katsokaas, höpönassukat, päivitän myös blogia. Kuvapainotteisesti, koska miulla on ulosannillinen tukos runosuolessa ja miun pää käy miljoonilla kierroksilla, nyt kun se vihdoin saa olla itekseen. Sen huomasin heti, että sellanen ittesä kesken oleminen on jääny viime kuukausina niin vähiin, että jo senkin takia alko vintissä vippaamaan aika rajusti. Ei oo ehtiny sulattelemaan kaikkea mitä on ollu, kaikenlaisia kuolemisia (kissoja ja ihmisiä) ja kaikenlaisia ihmisjuttuja ja kaikenlaisia muita juttuja. Niistä lisää joskus toiste, kunhan oon saanu kaikki sisällä vellovat olotilat käsiteltyä ja järjestettyä, kuten kontrollifriikki ne tykkää käsitellä ja järjestää. Mutta sen voin näin tiiserinä kertoa että jos tunnevammaisuudesta ja yleisestä mielen kiemuraisuudesta myönneittäis Nobeleita niin miulla ois jo muutama.

Mut aivasama, koska MIÄ OON LOMALLA! Läksin maanantaina Hiekkakikkareelta ja posotin kuolemanpelossa velloen pikavenekyydillä Balille. Oli taas sellanen rytkytys että siin oli vähän vitsit vähissä. Matka kesti 3 tuntia ja kun lähettiin avomerta ylittään ni tuntiin en nähny veneen ikkunasta mitn muuta ku vesiseinämän. Se anto sellasta mittakaavan tuntua ihmiselle, että pieni ja mitätön olet, luonto on suuri ja syä siut tuosta vaan jos sille fiilikselle sattuu. Luukutin kaverein tuomaa uutta Mordorilaista musaa päähän täysillä ja siinä kuolemanpelon ohessa liikutuin taas vähän kaikesta sanomisesta millon missäkin piisissä. Snif. Oli roskaa silmänkulmassa.

Maanantaina olin viä sosiaalinen, koska oli hirvee kaljanhimo. Käytiin Annen (kekä asuu Palilla) kanssa vähä Sanurin Saattohoitolan sykkivässä yäelämässä. Siä ei sykkiny nimittäin mikään! Mutta bintsu oli kylmää ja täytti sen tarpeen joka miun sylkirauhasia oli koko päivän kolottanu. Ja oli kivaa Annen kanssa höpöttää ja otetaa uusiks jahka palajan huudiloille.

Tiistain muhin vaan omissa oloissani, joskin riipasin sellasen pienen "lähen ihan lyhkäselle kävelylle"-päivätepastelun, joka kesti jonku kolme tuntia ja joka pisti jalat vesikelloille. Ei se mitää, oli jees, sillai päämäärätönnä tallustella, räpsiä kuvia ja antaa aivojen olla narikassa. Onnistuneen haahuilun päätin kivassa vegeravintelissa, missä mässytin törkeen hyvän tyystin vegaanisen purkerin. Oli älyttömän sellanen terveellinen ja hyvä olo sen jälkeen.

Keskiviikkoiltana lensin Kuala Lumpuriin, mutta siitä lisää kohta. Sen verran tähä jo tuuletusta et pääsin sentäs maasta ulos ihan vaan pienellä tenttaamisella (passini näyttää hirviältä taas ja rupee ihan liikaa kiinnostamaan imigration-viranomasia...). Mutta hyvin toimi I JUST LOOOOOVE INDONESIA, tissien heilutus ja neitimäinen kiherrys perään ja kas, se oli siin, pläts leima asiakirjaan ja tervemenoa. Terima kasiiiiiih!

Kuvakollaasi keski-ikäsen hermoromahdusta ja burnouttia potevan tunnevammasen läskin päiväkävelystä Sanurin Saattohoitolan sivu- ja rantakujilla next.

Sit ku voitan lotoissa ni haluan palatsin mis on tämmöin portti.