Renppajätkien paluu!

OOOHHHHH!

Jumalavita! Ihmeiden aika jne!

Heräsin tänään ja painelin pihalle aamukaffelle ja tupakille ja syättämään kissat. Tukka pystyssä siinä yävermeet päällä ja ihan unipöhnässä yhä ja eikö siä aidan takaa välittömästi nouse parikin jätkän päätä ja hirviä mökä että avaa ovi avaa ovi. En tajunnu yhtää mitä tapahtuu mutta menin avaan oven ja kas, palatsini portista alko vyärymään tavaraa sisään ja jätkiä kauhee lauma. Remontti is bäk! Hurraa!

Tässä kun on kuunnellu kuukausitolkulla sitä "maybe next week"-tyyppistä aikataulutiedotusta ni aikalailla olin jo toivosta luapunu ja nöyränä, joskin kyrpä otzassa, olen siivonnu paskaa keittiöstä ja ajatellu että no josko sitte seuraavan sadekauden sais jo olla sisätiloissa. Luonnollisestikin olin palatsini omistajalle sanonu että okei, minen kysele enää et millos millos mitäs häh, mutta pliide varota sitte vähän etukäteen kun hommat miun huushollilla joskua meinaa oikiasti jatkua että tiiän vähän laittaa romuja kasaan ja pois tiältä.

Eihän se tiätenkä mitään ilmottanu, asia tola kävi ilmi kun sirkkeli alko laulamaan, mutta aiiiivan sama, pääasia että keittiööni vihdoin nousee seinää sekä oven ja ikkunoinen raameja.

Siinä muuten onki jätkillä erikoisprojekti rakennella mitään kun koko ajan on kissa tai kaks istumassa laastikasassa tai säikkymässä millon vasaraa ja millon sähköjohtoa ja jahtaamassa millon mitäki vaakanarun pätkää.

Oisin muuten itte halunnu että rakentavat ensin miulle eteerisen loungen siähen pihaan, jotta saisin sinne tyhjennettyä keittiön rojuja katoksen alle, ja ois paikka missä olla pois raksajätkien jaloista. Oisin myäs toivonu että ne ois ennen sitäki tehny pihan uuen aidan päälystelyhommat, jotta sillä välin ku ne rakentaa muuta, ni miä voisin jo istuttaa vimmalla viidakkoa aidan vieruksiin.

Mutta niikun sanottu, pääasia että jotain  tapahtuu. En napise mistään, olen vaan tyytyväisnä että vihdoin tääkin päivä koitti. Remppa jatkuu!

Toho tulee ovi

Oven viäree tulee kaks ikkunaa

Cisse Häkkinen tsekkaa että oven karmit on suarassa

Nimittäin kyllä on kannattanu selkä vääränä kantaa hevosen pökäleitä pihaan. Papaijafarmi kukoistaa. En oo ikinä ennen saanu papaijoita kasvamaan näin isoiks! Kohta pukkaa etelän hetelmää ihan omassa pihassa! 

Mahollisesti myäs tomaattifarmini on menestys. Toivoa ainaki hiukan on. Huomatkaa köyhän ruukkuviritys: kissaruokasäkki skulaa tähän hommaan täydellisesti!

Mirriuutiset

Olen kuula punasena säätäny viime aikoina kissoihin liittyviä juttuja. Saatana kun olis joku sihteerikkö, joka hoitais näitä asioita mutta ei ole ja vaikka oliski ni miä olen niin kireepiponen kontrollifriikkinatsi, että helpommalla pääsen kun teen itte. Onpahan kaikki sitte just niiku miä haluan ja jos jotain on päin persettä ni ei voi ku ittiään piiskata. Tämä on sairaus, tiedän. Diktaattorin elämä on raskasta.

Ensmäänen asia joka on valmihiksi puserrettu on kissaprojektin uutiskirje. Historian eka "MEOWSLETTER" lähti justiisa liikenteeseen. Sen voi tsekata klik-klik-tästä.

Postituslistalle voi liittyä joko menemällä mein nettisivulle ja liittymällä siellä olevalla lomakkeella tai sitte, ku kuitenki ootte laiskoja klikkaileen, ni laitetaa se tilausjutska nyt tähänki eli laita tuohon siun sähköpostiosote ja klikkaa tota nappulaa ja sitte seuraile ohjeita jotka pamahtaa siun meiliin:

Tilaa mirrien uutiskirje!

Toi ehkä toimii tai sitten ei, mutta yritys on kova. Seuraavana ohjelmassa on saaha miun kissatuotteitten nettikauppa julki. Siinä on viä vähän säätämistä, mutta tavote on kuun loppuun mennessä. Sitte jumaliste ostatte KAIKEN jotta miun ja kissojen elämästä tulee täällä yhtään mitään. Tilaatte niin perkeleesti kangaskasseja, että miä en muuta ehi tekeekään ku paketoita niitä ja juosta Lombokilla postikonttorissa. Kiitos.

Toivoo mitä nöyrimmin nimim. Vuokrakin pitäs maksaa muttei oo rahaa -69

2017 ja muutoksen vieno tuulenvire

Vuotta on täällä Hiekkakikkareella perinteisesti vaihdettu seuraavasti: hirveät lärvit, filmi poikki ja vuoden ekat 5 päivää krapulassa ja sielun myymistä Saatanalle siitä hyvästä että tämä hulluus loppuis joskus.

Tällä kertaa meni vähän toisin. Vuosi vaihtui täällä melko erikoisissa merkeissä. Noin ihan yleisesti ottaen. Itte otin vähän iisimmin koska duunia evri dei. Ja tietenkin saari oli tuttuun tapaan piukassa porukkaa, mutta uutena oli ilotulituskielto. Raketteja sai ampua vaan luvan kanssa. En uskonu hetkeäkään että kiellolla olis mitään vaikutusta, oottelin että tauoton pauke alkaa jo jouluna ja kestää pitkälle tammikuun puolelle. Mutta jumaliste: ei lennelly kun satunnaisia raketteja harvakseltaan. Vasta siinä tismalleen puolilta öin täys ralli päälle ja miäääääälettömät shout. Erikoista.

Kavereitten kanssa meillä oli suunnitelma viettää uuen vuuen aatto Windy-bungalowien regeibailuissa tuolla saaren pohjoisrannalla. Bileethän oli järjestetty perinteiseen tapaan: kukaan ei tiiä mistään mitään, ei lainkaan mainosteta kemuja jottei paikalle vaan ihmisiä tulis. Kun koittaa kysellä aikatauluja tahi esiintyjiä niin vastataukset on ristiriitasia ja MAYBE on suuressa roolissa. Mentiin kuitenki seittemän aikoihin paikalle, että kai siellä ny sitte jotain tapahtuu. Eipä juurikaan tapahtunu. Siäl ei ollu oikeestaan ketään. Ja kun kaljan hintaan oli läiskästy juhlalisä ja bisse oli lisäks kusilämmintä, ni miä rupesin olemaan aika vitun pahalla tuulella. Mielenosotuksellisesti hain kylmää kaljaa lähimmästä kaupasta, kunnes päätettiin että vittu paskimmat bileet ikinä ja lähettiin pois.

Mieletön bile Windyssä.

2017 alko näin

Vaihettiin vuosi tutussa ja turvallisessa Kakkosen Kuppilassa. Siäkään ollu mitään menoa, mutta sentäs pörrösiä kissoja ja paikan omistaja hilpeessä tuiskeessa viihyttämässä meitä hupsuilla jutuillaan. Tai ensin Mister Kakkosen Koralbiits tuppas vaan meiän makaamoon istumaan, oli hiljaa tunnin pari, kunnes hutikka tuotti taas kyvyn puhua enklantia. Melko suomalaiseen tyyliin siis: ei sanaakaan kunnes känni mahollistaa jopa kiälillä puhumisen. Lupsakka herra on hän, mitä nyt hieman alko loppuvaiheessa olemaan turhan tuttavallinen ja oli vähän sellasta hassuttelua että kertoo vitsin tai murjasee jotain muuta ja kuittaa sen tuttavallisesti laittamalla kättä reidelle tai vastaavaa. Mikäs siinä, tässä iässä se on vaan positiivista että ylipäätään kukaan pukkaa iholle.


Kun oltiin raketit katottu ja huuettu uutta vuotta ni lähettiin menee. Aateltiin koukata Windyn kautta et josko siä ois bileet jotenki kuitenki lähteny vauhtiin. Olihan ne. Jo Windyn takaa pusikosta löyty uupunu juhlija. Jätkä makas jossain pusikossa/roskaläjässä, täysin tiedottomana, mutta silmät auki. Luulin sitä ekana kuolleeks ja aika kovin peljästyin. Tsekattiin, hengittää, mutta ei reagoi mihinkään. Ei ollu kyllä pelkkä kännimeininki, veikkaan että on jotain kovempaa settiä napattu ja överit vedetty. Ravaus Windyn baariin ja huuto jätkille että vittu yks teiän frendi makaa tuolla takana överitiloissa että voisitteko vittu kattoa kavereittenne perään, kun vetelette ties mitä huumeita napaan. Kyllä siitä sitte eniten tolkuissaan olevat ponkaski pystyyn ja käytiin taskulampun kanssa ettimässä se gubbe sieltä puskasta ja vietiin parempaan mestaan tokenemaan. Vittu miä sanon.

Kemut oli loppumaisillaan, porukka sekasin ku seinäkellot. En tiä mitä viagraa oli pojat popsineet, mutta jutut ja meininki oli aikamoista. Pariutumisen tarve oli joillakin suunnaton. Eräskin sankari pyöri siinä käsi munissa ja nylkytti ties mitä pylväitä paremman puutteessa ja ulvo hätäänsä.

Kun itte en ollu normaaleissa uuden vuoden promilleissa, niin meno oli ajoittain hiukan raskasta. Mutta kylllä sai vatta kippuralla nauraa kun jutut oli ihan järetöntä. Miltei aamuunhan siinä taas vierähti.

Oli eilen ihanaa herätä kuuen jälkeen ja lähteä töihin, kun oli nukkunu vaan pari tuntia. Mutta viime yänä vetelin reippaasti 12 tuntia unta kuulaan ni kylä taas jaksaa pakertaa.

Ja elämme täällä nyt jännittäviä aikoja, kuulkaa. Uusi vuosi, uudet kujeet! Muutoksen vieno tuulenvire puhaltelee, mikäli huhuihin on uskominen.

Jo viitisen vuotta sitten kuulin huhuja, että jossain kohin rannat raivataan. Tämä on nyt tulossa todeks, eli ihan tässä lähiaikoina rantsut on siivottava rakennuksista. Tarkoittaa siis sellasta, että kaikki kiinteät rakennelmat pois rannoilta ja rannat takasin rannoiks. Faktahan on, että jossain kohin täällä ei enää edes ole rantaa, vaan suoraan vesirajasta lähtee ravintelirakennelmat ja ties mitkä hieromalaitokset. Tiettävästi sääntö on ollu, että 35 metriä nousuveden vesirajasta sisämaata kohti on oltava rakentamatonta. Tämä on ollu kaikkien tiedossa, tai olis ainaki pitäny olla, ja jumalavita jos miäkin tämmöstä huhua kuulin jo vuosia sitte, niin ei tämän mikään ylläri pitäs kenellekään olla. Siitä huolimatta viime vuosina on vaan rakennettu lisää. Massiivisia ravintelivirityksiä ja ties mitä. Turha se on nyt sitte vollottaa, sellasta se on et aina ei voi voittaa kun riskiä ottaa.

Viksuimmilla paikoilla on pietty rantarakennelmat keveinä ja helposti siirrettävinä, ja on ollu valmiit suunnitelmat mitä sitten tehään kun tää homma ajankohtaseksi tulee. Pöllöimmät on viis veisanneet, pykänneet rannalle ties mitä järettömiä palatseja ja rantatien toisen puolen niin täyteen ettei sinne enää mahu ravintelia tms siirtämään.

Saa nähä mikä myllerrys täällä kohta käy. Toisaalta: uskon vasta sitten kun näen, koska niikun sanoin, jo 5 vuotta sitten kulki huhut että "ens vuonna tää tapahtuu".

Toinen potentiaalinen jännitysmyllerrys täällä on tuo Balin ja Gilien väliä suhaava pikaveneliikenne. Siitäkin on liikkunu villejä huhuja jo hyvän aikaa ja kreisein niistä semmonen, että pikaveneet ei sais enää lainkaan rantautua Gileille vaan kaikki ihmiset matkatavaroineen potkastaan ulos Lombokilla Bangsalissa ja tulkoot turistit sieltä sitte ties millä paikallispurtiloilla tänne. Tiettävästi jonkun Lombokin ison päällikön ajatus on, että näin saahaan ihmiset ja varsinki heiän rahat valumaan Lombokille eikä tänne Gileille. Toinen versio on, että veneet saa yhä Gileillä käydä, mutta ennen kun saavat lähteä takasin Balia kohti niin niiden on pakko töräyttää tuonne Bangsalin satamaan, oli sinne muuta asiaa tai ei. Siellä on käytävä, piste.

Bangsalin satama tuossa Lombokilla on ihan hirviä persereikä. Kyllä se ihan varmasti herättää ihmisissä halun jäähä Lombokille, ihan vaan jos heiät käytetään siellä väkisin kattomassa et kui makeeta siäl onkaan.

Elämme miälenkiintosia aikoja, todellakin. Saapi nähä mitä tapahtuu. Vai tapahtuuko mitään. Kaikkihan voipi olla taas vaan mölinää ja aikataulut ja deadlinet siirtyy ja sitä sun tätä. Uskon vasta kun näen. Koska Indonesia.