Lopun Aikojen Luontokatsaus

Hiekkakikkareen luontoa vihreimmillään. Ties mitä kärmehiä noissakin pusikoissa vaanii....

Hiekkakikkareemme on käymistilassa. Helmikuussa oli tuo rantojen raivaus rakennuksista ja niitä ravintelien ja hieromalaitosten ja kauppojen raunioita on tuolla pitkin rantoja edelleen. Miltei samaan syssyyn saaren piällikkö lähti tiettävästi linnaan, roskahuolto meni seis, island security otti hatkat ja tilanne oli aikamoinen soppa. En ihan tarkkaan ees tiiä mitä kaikkea oli ja on yhä meneillään, mutta moni asia on yhä jopa enemmän päin vittua kuin aikasemmin.

Voitte kuvitella mitä tapahtuu kun kukaan ei käy tyhjentämässä kadunvarsien ja bisneksien roskiksia. Turistimäärä mikä täällä ramppaa päivittäin tuottaa aivan helvetisti roskaa. Meiän kaatopaikka on tursunnu yli jo vuosia, Gili Eco Trust tekee minkä pystyy mutta ihmeitä nekään ei saa aikaseks, varsinkin kun asioita pitää hoitaa kaikenmaailman virallisten tahojen kanssa, jotka ajattelee etupäässä rahaa. Roskahuollon loputtua rantakadun varteen alko helvetin nopeesti muodostumaan hirveitä jätekasoja, jotka rupes tietysti haisemaan ja keräämään kärpäsiä. Tervetuloa Paratiisisaarelle,elä välitä vaikka täällä haisee mätänevät jätteet ja tuhat biljardia raatokärpästä pörrää ympärillä. Jumalauta.

Tältä näytti rannat sen jälkeen kun meri oksens meiän biitseille

Kun lisäks kissaklinikan aikana jylläs hirveet kaatosateet ja meri oli ajoittain helvetin raivokas, meiän rannoille ajautu järjetön määrä meressä lilluvaa roskaa. Muovipaskaa lähinnä. Rannat oli ihan hirviän näköset, täynnä kaikkea saatanan kuonaa: varvastossuja, pulloja, pillejä, hehkulamppuja herrätiäs mitä. Ja kun miettii, että se meiän rantahietikolle ajautunu sonta on vaan yks kärpäsen paska siitä määrästä mitä tuolla merissä lilluu ja jatkaa lillumistaan... ei jumalauta. Ihmiskunta ei ansaitse tätä planeettaa, kun meininki on pelkkää tuhoamista. Vittu kun ahistaa ja maailmantuska välillä vetää fiilikset sellaseks että tekis mieli ampua kaikki, itteni mukaanlukien.

Rehellisesti sanottuna: jos olisin itte ollu turisti tulossa tänne ekaa kertaa ja oisin tohon satamaan saapunu just sillon kun tilanne oli pahimmillaan ni olisin lähteny seuraavalla veneellä ihan jonnekin muualle.Sillä oikeesti: kuka haluaa viettää lomansa keskellä paskaa ja kaaosta? Ei kukaan.



Mutta rannat on nyt siivottu roskasta, rakennusjätettä siellä yhä toki on mutta pikkuhiljaa niitäkin raivataan. Jonkinlainen jätehuolto pyörii taas ja roskakasat häviää katujen varsilta jotenkuten. Tilanne on silti yhä ihan hervoton, kun ei tämmösen pienen kikkareen sietokyky riitä sille kuonamäärälle mitä täällä päivittäin syntyy.

Miun tekis mieli lyödä jokaista vitun ihmistä, jonka näen kaupassa ottavan muovipussin. Jos jumalauta ostat yhen tölkin kokista ja askin röökiä, ja siulla on reppu selässä tai joku vitun rantakassi kylessä ni mihin vittuun tarvit muovikassia? Jollet jaksa ostoksias laittaa omaan kassiis, ni siulla on kaks kättä, voit ihan vaikka kantaa sen kokistölkin ja röökiaskin siihen tien toiselle puolelle rannalle mihin oot enivei menossa.

Puhumattakaan kun käy Lombokilla shoppailemassa. Kassajonossa katton aina silmät ymmyrkäisnä, kun joku ostaa vaikka vaippapaketin. Jossa on jo kantokahva valmiina, että ei tavis kun maksaa se paketti ja tarttua kantoremeliin ja poistua.. Mutta eikö mitä, se saatanan vaippapaketti pakataan ei yhteen vaan KAHTEEN päällekkäiseen muovipussiin. Siinä sitte tuhisen syvää vihaa ja heiluttelen omia mukana raahaamiani kangaskasseja, että kattokaa taulapäät, sitä vois tuua ostoskassin mukanaan, jumalauta. Räyh.

Kanat lajittelee roskakasaa

Kaikkea ekoa ja vihreetä ja kierrätystä ja lajittelua täällä kovasti yritetään, mutta jos ihan suoraan sanon niin asiaan liittyvä tiedotustoiminta takkuaa aika tavalla. Esimerkiks tämmönen yksinkertanen asia: vesipullojen täyttöpisteitä on olemassa jo ihan vitusti. Niistä on tehty kartta mihin on merkattu kaikki mestat mihin voit lampsia täyttämään vesiputelis, joissain paikoissa jopa ilmasiks, joissain se maksaa muutaman tonnin (mutta kuitenkin vähemmän kun uuden vesipullon ostaminen). Mutta mistä sen kartan löytää mihin nää täyttöpisteet on merkattu? Helvetin hyvä kysymys. Välillä se feispukissa seilaa mutta jos tarttisin sitä just NYT kun kävelen tässä ja hokaan et min juomaputeli on tyhjä ni mistä voin tsekata missä on lähin täyttöpiste? En tiiä. Joku appsi ja nettikartta on tulossa, "piakkoin". Kuulemma.

Ommmmmmm.... koitan hakea sisäistä rauhaa ja huolehtia vaan omista jätteistäni ja laittaa miun ähellysvoimavarat kissaprojektiin. Koska koko maailmaa en voi korjata. Asia ois toinen jos olisin Maailman Kuningas. Jumalauta hommat olis sillon tip ja top.

Murhattu cobra

Ja nyt kun tässä luontokatsauksessa ollaan, niin kerrottakoon että Hiekkakikkareen matelijaskene voi hyvin. Tuossa muutama ilta sitte tulin kotio piänessä siävässä ja heti huomasin että jotain on meneillään kun kaikki kissat kasaantunu yhteen nurkkaan tuijottamaan jotain. Menin kattomaan ja siällähän olikin cobra vastassa ja hyökkäysasennossa. Sinkosin naapuriin kun kuulin että ukot istuu siä henkilökunnan tiloissa iltaa viettämässä ja vedin kunnon neiti-momentin kirkumalla koobraa patti punasena. Ukkoja tuliki sitte piha täyteen samoin tein, aseistautuneina lapioin ja kivenmurikoin. Kärmesparka pääsikin pian hengestään. Siitä jäi paha miäli, koska eihän se kärmeen vika ole että eksy miun pihaan, mutta tuommosten äkästen myrkkyotusten kanssa ei ole leikkiminen. Onneks se ei ehtiny lahdata miun kissoja.

Ja sitten naapuri postas alla olevan kuvan feispukkiin eilen. Pieni sisilisko oli hänen pihaan ilmestyny. Ja minä taas laskemaan kissoja että onhan kaikki tallella.

Sisilisko naapurissa

Ja liittyen vielä luontohommeleihin: tuo yks saaren nurkka, josta meri on syäny tiluksia jo muutaman vuoden, se nurkka vaan kutistuu. Aallokko vie hiekan, siitä on lähteny rantapuut ja kaikki. Joku aika sitten asennetut katuvalot pötköttää puoliks meressä. Muutama sähkötolppa siinä vielä sinnittelee mutta on vaan ajan kysymys millon nekin pötkähtää mereen. Tätä samaa rantaeroosiota tapahtuu ympäri saarta. Kun rannat rakennettiin täyteen ties mitä kioskeja, puut sai väistyä. Kun ei ole puita, hiekkaa ei pitele paikallaan mikään.

Punasen viirun kohalla meni joskus muutama vuosi sitten tie/polku ja sen jälkeen oli vielä aimosti rantaa ennenku alko vesi.

Se on ollu kyllä kiva huomata kun rakennukset rannoilta lähti, et on siellä vielä puitakin jälellä. Mutta lisää vois istutella kilvan, tilaa on! Tästäkin on puhetta ollu, että jonkinmoinen Plant A Tree -projekti ois kova. Ongelma on tiättävästi ollu oikeenlaisten puuvauvojen löytäminen. Sellasten mitkä viihtyy suolasessa hiekassa.

Mutta vaikka puita istuteltais nin kyllä myö ollaan tää homma jo niin kuralle vedelty ihan koko planeetan suhteen, että ei hyvältä näytä. Aliens, come nuke us all. Aijoo mutta ei tarvita siihenkään vissiin apua ulkopuolelta, taitaa sekin hoitua ihan omin voimin kuhan nuo muutamat Suuret Johtajat alkaa kunnolla kalistella pieniä pippeleitään.

Ommmmm ajattelen vain kissoja ja kuopsuttelen omaa kompostiani ja istuttelen puita Palatsini pihaan ja odottelen viimeistä loppua ommmmmmmm.

Vittu että ahistaa.

Ja sillon kun oikeen alkaa maalimantuska vetämään hartioita lysyyn niin kannattaa lähteä kävelylle. Jotta näkee myös sen toisen puolen ja muistaa, miten nättiä täällä yhä on, kun lähtee vähän tuolta pahimmista ryysiksistä poies. Silmä ja mieli rauhottuu.

Hiekkakikkareen maisemaa parhaimmillaan. Meinaa välillä unohtua miten nättiä täällä yhä kuitenkin on.

Katuvalo on hävinny taistelun

Tätä betonikuonaa on vielä rannoilla paljon

Lepposampi villieläin

10 käskyä

Huhtikuun mirriklinikka

Kissaklinikkaviikon kelit oli lähinnä tämmöset

Täällä ollaan, joskaan ei aivan täysillä käyvänä. Jos ois takki, se ois yhä tyhjänä. Ollu seitinohkasesti tekemistä viime kuukaudet ja vaikka nyt on melkeen niiku ois lomalla, niin rauhottumista joutuu oikeen opettelemaan. Hermo on kireellä ja pikkusen kaikki ärsyttää. Oispa valiumia.


Viime aikojen suurimmat ähellykset oli tuossa kuun alussa pietty kissaklinikka ja samaan syssyyn piti tyhjentää vanha kissakauppa ja roinavarasto Egoistesta. Molempiin hommiin tietysti liitty paljon kaikenlaista, myäskin tunteiden vuoristorataa. Kun on sisältä kuollut Tuonelan tienviitta niin tunteminen se vasta ottaakin koville, jumalauta.


Kissaklinikka oli 7 päivän hulabaloo (4 päivää Trawanganilla ja 3 päivää Airilla) ja niikun aina, olin jo ennen klinikan alkua aivan puhki. Kun ennen klinikan alkua piti jo pakata kissakauppa ja tyhjentää sieltä roinaa, tartti käyä Lombokilla shoppaamassa, kuurata ja puunata kaikki kissakorit ja kantokopat ja häkit, organisoia yhtä sun toista, nin klinikan vihdoin alkaessa oli jo selkä paskana ja helvetillinen väsymys päällä. Itku ei ollu kaukana kun siihen lisukkeeks heitti järjettömät kaatosateet koko klinikkaviikolle (yleensä huhtikuussa ei juurikaan sada) ja vanhan kissakaupan kattohan vuoti kuin seula. Ei ollu tunnelmat korkeella meitzillä ja olinkin koko klinikan ajan ku perseeseen ammuttu karhu.

Kissanpyydystäjäsankarit

Vapaaehtosia apulaisia ei juurikaan täällä Trawanganilla ollu, Airilla sentään porukkaa tuli jeesimään,niikun siellä aina tulee. Onneks kaukaa Borneon viidakoista tuli veljekset Doni & Adi pyydystämään kissoja, ja hyö tulivat jo tänne miun omalle Kikkareelle. Doni ja Adi oli sellasia kissanpyydystäjä-supermiähiä että ei mitään tolkkua. Jätkät ravas saarta ympäri ja toivat kissoja klinikalle liukuhihnatyylillä. Vettä tuli ku esterin perseestä mutta sekään ei tahtia hidastanu. Huikeet jätkät ja toivottavasti saan heiät seuraavallekin klinikalle. Jostain räävin rahat että maksan heiän lennot, jos se siitä on kiinni.

Eläinlääkäreitä oli tällä klinikalla vaan kolme, mutta heillä pärjättiin mainiosti. 7 päivää ja meillä kävi reilut 250 kissaa eläinlääkäreien pakeilla ja niistä hiukan yli 200 mirriä steriloitiin. Greit sakses!

Eläinlääkäri Rini hommissa

Parasta oli, että tällä klinikalla meillä ei juurikaan ollu sairaita kissoja. Miltei kaikki kissat oli hyvässä kunnossa ja pullukoita. Yhtään kissaa ei jouduttu klinkan aikana lopettamaan, ja ainoostaan kaksi kissaa menehtyi. Toinen oli tosi sairas pentu joka ei jaksanu elää ja toinen kissa sai erikoisen reaktion ilmeisesti ehkä anestesialääkkeistä ja oikas koipensa muutamia tunteja leikkauksen jälkeen. Sellasta ei ole koskaan tapahtunu aikasemmin ja se olikin koko klinikkaporukalle melkonen järkytys.


Jos muistelee kolmen vuoden takasia ekoja klinikoita mitä järkkäsin niin ero entiseen on aivan huikee. Sillon oli klinikoita, missä varmaan päivittäin piti eutanasioida kissoja, jotka oli niin huonossa kunnossa ettei muuta ollu tehtävissä. Eläinlääkäreillä meni välillä suurin osa päivistä sairaiden kissojen hoitamiseen, sen sijaan että oisivat tehny sterilointeja. Eli saarten kissapopulaation kunto on tässä 3-4 vuoden aikana huomattavasti parantunu ja se miältä tietenki hirviästi lämmittää. Että on tällä miun äheltämisellä jotain saatu aikaan, ei oo ihan hukkaan heitettyä ollu kaikki aika ja raha ja mielenterveys mitä tähän kissaprojektiin olen syytäny.

Hauskaa oli tällä klinikalla, että vapaaehtosena pyöri yks gimuli joka tuli yhestä Sumatran eläinsuojelujärjestöstä kattomaan miten miä tätä hommaa pyöritän. Vähän niinkun oppimistarkotuksessa. Olin ihan että häh, emmiä tiiä yhtää teenkö hommia mitenkään erikoisen hyvin, kun olen kaikki hommat itte kehitelly, kun eihän miulla oo mitään kokemusta miten vastaavia klinikkahärdeleitä ns. "oikeemmat" järjestöt pyörittää. Mutta ilmeisesti miun itte keksimät systeemit on toimivaks ja hyväks koettu ja ehkäpä Sumatralla alkaa jossain vaiheessa kissaprojekti, jossa mirrejä seuraa pahviset numerolaput koko niien klinikalla olemisen ajan ja missä tehään asioita tälleen ja tolleen ja samalla tavalla niiku täällä.

Min hima näyttää nyt tältä. Romuvarastolta.

Klinikan jälkeen olin aivan loppu mutta piti vielä pari päivää jaksaa äheltää. Piti tyhjetää kaikki vanhasta kissakaupasta Egoiste-ravintelin tiluksilta. Siinä sai heppakärryllisen jos useemmankin roudata kamaa ennenku oli koko kauppa tyhjänä. Romut on nyt miun palatsilla varastoituna, uutta kissakonttoria oottamassa.

Vaikka vanhan kissakaupan sulkemisen ajankohta oli tiedossa, ja siihen olin valmistautunu, vähän alahuulio väpätti kun viiminen hevoskärryllinen roinaa lähti. Että tässä se ny sitte on, yhen ajanjakson loppu. Ei niin että vanhaa kauppaa ikävä sinänsä tulis: katto vuoti ku seula, ei valoja, lavuaari ei ole koskaan vetäny pätkääkään, hiiret mellasti ja pasko ympäriinsä, termiitit nakers kaiken mikä oli puuta. Mutta se oli kuitenki miun kissakauppa.

Olo oli todella tyhjä kaupan tyhjennyksen jälkeen ja kävin viä monta päivää ihan ylikierroksilla. Oli vaikia rauhottua kun vimoset 3 vuotta elämää on rytmittäny kissakaupan pitäminen. Olin ihan hukassa että mitä vittua miä nyt teen kun ei ole mitään luomassa päivään järjestystä.

Olo on vähän hukkanen vieläkin ja hermostuttaa ihan perkeleesti, koska uuden kissakonttorin rakennushommia ei oo vielä ees alotettu. Kissat ei tällä hetkellä juurikaan saa rahaa, lahjotuksia lukuunottamatta, ja siitä miulla on hirviä stressi. Kun pitäis rakentaa ja samalla pitää kissasairaalan mirrit sapuskoissa ja lääkkeissä. Raha, se on se mitä puuttuu ja mikä stressaa.

Toiveena on, että uus pytinki alkais ens kuun alussa nousemaan. Se on saatava pystyyn piakkoin, jotta kauppa alkaa pyörimään ja mirrien kirstuun alkaa ropista tuloja.

Steriloituja mirrejä

Vitamiinia kissoille

Eläinlääkäri Liz. Hän on Balilta ja tulee toivottavasti tulevaisuuessa käymään täällä säännöllisesti pitämään päivän tai parin miniklinikoita. Sitte joskus kun uus kissakonttori on valmis.

Huhtikuun kissaklinikan jengi.