Mutta juusto! Aijjettä. Mikä tahansa paska maistuu kyllä kuhan sen hukuttaa juustoon. Voi hyvin syyä vaikka pahvia kuhan sen päällä on tarpeeks juustoa.
Aasiassa juusto on vaan helvetin kallista, ihan joka maassa. Verrattuna siis kaikkeen muuhun ruakasälään. Tääl Hiakkakikkareella paketin nuudelia saa noin 10 sentillä, 5 kiloa riisiä lähtee noin kolomella ja pualella egellä, markkinoilta saa ihmisvauvan kokosia papaija-hetelmiä reilulla eurolla ja sillai. Muna, tärkeä asia, maksaa noin 10 senttiä tsibale. Mutta joku 10-12 tsiibaleen juustopaketti (sellasta siis aamupala-tyyppistä mautonta paskaa) maksaa helposti parikin euroa. Toki jos menee Lombokille ni siällä asiat on hiukan edukkaampia. Lombokilla käydessä miulla onki aina vakiostoppi Mataram Mallin Hero-ruokakaupassa. Se on ku stockan herkku, oikee sellanen taivas, siel on KAIKKEA.
Juuston kans miulla ei nykysin oo varaa kauheesti hekumoia, rahatilanteeni on katastrofaalinen (ajantasainen talouspoliittinen katsaus tulee later, edessä on tiukkoja aikoja!), mutta välillä pientä luksusta tarttee elämään vaikkei siihen varaa oikeen oliskaan. Että joskus saattaa sitä tsiipaloitua juustoa lähtee mukaan. Viimeksi kun näin kävi ja lankesin porsasteluun, ni hippasen hämmennyin kun kotona juustopakettia tarkemmin kattoin. Että mikä tuo yks merkintä oikeen on? Helvetti, viiminen käyttöpäivähän se vissiin. Ja sen mukaan tämä juusto menehtyy vasta tammikuussa 2054. KAKSTUHATTAVIISKYTNELJÄ, jumaliste!
Vittu, 50 vuotta säilyvää juustoa? Mitä helvettiä? Pakko olla sai-raan terveellistä ja orgaanista ja kaikkee!
Mordorissa on tottunu että kaupoissa tietyt asiat on tietynlaisissa säilytystiloissa. Juustot ja maidot ja markariinit ja semmoset on kylmätiskissä. Ei täällä. Tääl juustotki on ihan siä jossai nuudelien ja keksipakettien seassa kuivaruokahyllyssä, lämpösessä. Samoin markariininomainen leivälle sipastava tuote. Jotain niissä on ettei ne oo milläskään kuumuudesta. Oon ihan iloin etten tiedä tarkemmin.
Tuonki ikuisen juustopaketin vois saletisti viiä tuonne johonki rannalle ottamaan aurinkoa ja tulla sitte 50 vuoden päästä siähe pikniktarpeitten kans ja siinä ois juusto yhä aivan timmissä kuasissa, valmiina leivän päälle.
Hämmentävää.
No, tässä iässä säilöntäaineet liänee vaan hyväks. Mistä aasinsiltana mainittakoon että tänää on miun syntymäpäivä. Olen köyhä ja vanha, mutta aivan iloinen!
10 kommenttia:
Vietä hyvä synttäri hyvässä seurassa! Onnee!
Kissanturkinpehmoiset onnittelut!
Niin ja oluenviileet kans :)
Lämpimät onnittelut! :)
Suosittelen juustonystävälle seuraavalla Bangkokin visiitillä dinneriä Millenium Hilton hotellin buffassa. Siellä on JUUSTOHUONE jossa ainakin tämä Aasiassa asuva juustofani tunsi löytäneensä maanpäällisen paratiisin. Enkä yhtään valehtele jos sanon että juustoja oli ainakin 50 erilaista. Toki hinta menee yli reppureissaajan budjetin mutta tarjoa itsellesi vaikka synttärilahjaksi kerran elämässä mentaliteetilla:-) Onnea!
Hih, meillä onkin sama synttäripäivä! Myöhästyneet onnittelut, toivottavasti oli kiva päivä!
t. M-A
Eipä ihme, että talous on kuralla. Matikka kun ei onnistu.
Vuosilukuvähennyslaskussa 2054-2013 on 41 (neljäkymmentä yksi) vuotta. Ei toki viisikymmentä.
Anonyymi
Se on kumma juttu että joidenkin on ihan pakko päästä pätemään ja ilkeilemään, kun mikä tahansa vähäpätöinen tilaisuus ilmenee. Viittaan siis äskeiseen anonyymiin kommentoijaan. Kaikille nyt sattuu kiireessä lasku- tai kirjoitusvirheitä. Mutta tärkeää ois osata ymmärtää lukemansa tekstin pointti. Tässä se pointti ei ollut se, säilyykö juusto päiväyksen mukaan 50, 41 vai 23 vuotta, vaan se, että niitä vuosia on epätavallisen monta.
Tuun minäkin ilkeilemään ja pätemään. Varsinkin pätemään. Varmaankin tuo parasta ennen päivä on E:181113, elikkä marraskuun kahdeksastoista. Pakkauspäivämäärä lienee tuo helmikuu (P:210213). Sikäli kyllä pitkä aika juustolle, muttei ihan puoli vuosisataa. Oisko tuo 01/2054 joku eränumero.
Anyways, osantottoni vanhenemisen vuoksi.
UUh, kiitos pätemisestä, jos toi E-kirjaimen perässä oleva onki se vika käyttöpäivä ni ehkä noita ei-miltään-maistuvia kumilettuja voi syyä ilman että alkaa hohtaa pimiässä.
Pahoittelen myös että heitin ton 50 vuotta. Katokaas ku oon jämähtäny tonne 2000-luvulle, sisäinen kalenteri elää yhä siellä missä olin kolmekymppinen.
Koittakee kestää.
Nii ja tuo JUUSTOHUONE! Herraisä. Sinne!
Lähetä kommentti