Hei sun patongeilles, Luang Prabang!

Hupsis. Olenkin jo jättänyt Luang Prabangin zeniläisen munkkimayhemin taakseni ja siirtyny ihan toisenlaisiin mayhemeihin. Hyvää iltaa Vang Viengistä, siis. Mutta ei mennä asioitten edelle, miä tilitän ny äkkiä alta pois piänesti jonkuu yhteenvetelyn Luang Prabangista.

Hieno, hieno paikka, mutta jotenki miulla tuli eilen mitta täyteen. Rupes vaan ärsyttämään kaikki piänet asiat ja tuli jonkinlainen leipääntyminen kehiin. Tai patonkoituminen, koska patongit, nuo ranskalaisten veikeet pötkylät, ne oli munkkien lisäks semmonen paikan niin sanottu homma, patonkia tuli aamiaisella ja niitä tuli ostettua katukioskeista ja kaljan kyytipojaks silviisii et tulee jo korvista.

Niin mukava kaupunki ku Luang Prabang onkaan ni ehketi sain siitä vaan tarpeekseni. Ei jaksanu enää yhtää kullitettua temppeliä eikä kattoa enää ainootakaan oranssikaapusta hiipparia kadulla, rupes keittämään tosissaan jaloissa pyörivät kaupustelijakakarat ja se valtava turistien määrä. Ai tuos taas tulee yks lauma haaremipöksysiä sontasia rastahippitravellereita, wuppiduu jee ja katos ku tuossa menee taas lauma japanialaisia kääkkiä kamerat räpsyen ja jeejee. Ku viel naapurihuoneeseen tuli möykkääviä germaaneja ni meni yäunetkii (siinä yks syy miks olin niin patonki perseessä poikittain siel norsuretkelläkii) ni alko lauantain aikana hiipimään mieleen et vittu pitäsköhän siirtyä muualle. Mutta oli pyykit pesussa  ja siirtymisahistus ja mitä enemmän luin vang Viengistä ni sitä vähemmän sekää huvitti (tsekatkaa esmes Wikitravelin tarinat).

Kohtalon sormi kuitenkii neppas ottaa kun illalla hiippailin kylillä ni osu silmään yhen matkatoimiston kyltti et huomisaamulle viel pari paikkaa vapaana minivänissä Vang Viengiin, satatuhatta kipiä ja kyyti on siun (muissa halvimmat hinnat mitä olin jo kerenny kysyy ni oli siinä 125 000 kipiä). Kipasin siltä seisomalta takas kotiin määkimään pyykkejä et oisko ne jo, ja ku nekii sain, ni hilpasin takas matkatoimistolle ostamaan sen halvan kyyin. Sit vaa pelonsekasen innostuneen helpotuksen kourissa kotiin pakkaamaan Asshole ja unta palloon. Lähtö tuli ja mikäs siin, paikan vaihto tuli ihan tarpeeseen kyl jo.

 

Vetelen Luang Prabangin yhteen:
Iso Beerlao 10 000 kipiä, patonki mistä vaan noin 15 000 kipiä millä vaan täytteillä. Vitun hyvää kahvia saa joka paikasta, juokaa sitä, oijoijoi. Pitsa lähtee jollain 40 000 kipillä. Intialaisen mätön naanleipineen ja isoine oluineen voi mättää 50 000 kipillä. Aski röökiä (ei malporoa mutta hyvää menttoolia) 8000 kipiä. Majotus edukasta ja tasokasta, alle 20 egen kepeesti saa anaalisiistin uuen huoneen ilmastoinnin kera ihan siitä sykkivästä ytimestä. Kyyti lentokentältä ytimeen 50 000 kipiä. Pyykin pesetys 10 000 kipiä kilo. Minivan Vang Viengiin 100 000 - 130 000 kipiä, kestää 5-6 tuntia, ja kumma kyllä, hitaammat bussit on kalliimpia. Hieno, hieno kaupunki. Upeita temppeleitä, komiat maisemat, ja ois ollu vaikka mitä shopattavaa, jos ois voinu shopata. Mutta miulle riitti viikko. Ei se silti sitä sano ettenkö menis toisenkii kerran. Saa nähä.

Mut nyt miul on nyt kiire kattomaa mikä meininki tääl Vang Viengissä oikee on. Tuun kertomaan tilanteen ja selvittämään et MIKS olen täällä tossa myöhemmin, ehketi jopa heti huomenissa. Heippa!

(viimiset Luang Prabangin kuvitukset loppuun heeeeep!)

Lihatori

Paatteja Mekongilla

Munkeil oli rumputunti

IIK! Piäniä söpöyksiä!

Kippis!