Setäliukuhihnan kautta ulkomaahan

Hulinata Siem Reapin hämärtyvässä illassa

 Iiiiiiik. Taakse jäi normaalit kirjaimet ja edes pikkiriikkisen ymmärrettävät kielet, ja varsinkin hyvin tajutut aksentit. Nyt ollaan paikassa missä kirjotetaan spagetilla, puhutaan kieltä mistä en tajua sitäkän vähää mitä indonesian/malesian kielistä, ja missä kaiken päälle mongerretaan enklantiakin silviisiin et oon koko ajan ihan et TÄH. Vaatii hetken että korva tottuu, mut luottavaisin mielin tässä kuiteski. Se on siis ny alkanu, se pienimuotonen HOLIDAY IN CAMBODIA. (Ja Dead Kennedys on vitun kova pändi)


Eniveis, alku ei ollu ihan hersyvää jälleennäkemisen riemua (oon ollu Siem Reapissa ennenki, vuonna 2008), meinas tulla ahistus ja kulttuurishokki ja jonkinlainen reissuvitutuski siihen kaiken päälle ku Siem Reapiin saavuin. Siihen on kyllä selitys ja se on tajuton väsymys ja univelka. Tuli viimisenä yänä Kualassa nukuttua noin 2 tuntia, koska oon enisnnäki sellanen hermooja et jos on aamulle joku tärkiä kellonaika et pitää jossain olla johonki aikaan ni nukkumisesta ei tule mitään. Myöhästyminen, se on miulle aina jostain syystä ollu ihan kauhea peikko, vaikka järki sanoo et maailma ei lopu jos jostain myöhästyy. Eli kun oli kello soimassa kolmen jälkeen aamuyöstä ni untahan en saanu millään, vartin välein katoin kelloa et noniiiii, enää 5 tuntia aikaa nukkua enkä saa unta, äääk, nyt enää 4 tuntii 45 minsaa jne. Unettomat tietää tän kuvion.



Intia kulkee ikkunan alla
Ku vihdoin jossai kohin nukahin, ni heräsin melkeen saman tien, tismalleen puolilta öin, johonki helvettiliseen mölinään, piipaa-autoihin, papattien ja rakettien paukkeeseen ja yleiseen sellaseen hässäkkään. Vaikka huone oli kerroksessa 11 niin mekkala kadulta kantautu mainiosti ja olin ihan et mitäs vittua nyt tapahtuu. Kurkistin ulos ja jumalaaaaare, koko katu vello ihmisiä ja kauhee meininki ja mitä helvettiä jotain ihme valoa loistavaa pömpeliä kanniskellaan. Näytti että koko helvetin Intia on lähteny jolleki jumalalliselle ohikävelylle, keskellä yätä, perkele sentäs, ja ku ihmeissäni kiskasin vaatteet ylle ja painuin hotellin ovelle alakertaan pällistelemään ni juu-u, koko Intia se siinä tallusti ja joku hindujen juhlahommahan se oli. Ei näkyny Äiti Ammaa eikä Von Hertzenin Mikkoa, joten vetäydyin tyhjin silmämunin takas omaan kammariini ja jätin valaistuneet sinne pihalle tamppaamaan. Vaikka kansanvaellus noin tunnissa taukoski ni jostain kuitenki jotain rakettien pauketta raikas aina ku just meinas uni viiä. Että ku sisäinen kello herätti kolmen jälkeen aamuyällä, siinä 10 minuuttia ennenku puhelimen kello ois pärissy (tääki tapahtuu aina, en juuri koskaan herää herätykseen vaan herään itekseni just vähän ennen ku joku väline alkaa päristä), ni pirteestä peipposesta ei siinä kohtaa voi varsinaisesti puhua. Mutta silmät sikkurallaan eiku menoks, pirssi alle, lentokentälle, ja viuuuuuuuh aikanen aamulento Siem Reapiin!


Näit libui ja labui saa koko ajan olla täyttelemäs ku maata vaihtaa
Juma miä sanon, on meinaan virkamiästen työllistäminen hoidettu täällä Kamputseassa, tai Kambodzassa niiku se kai kuuluis kirjottaa, hianosti. Viisumihomma lentokentällä meni nimittäin tälviisiin, setäliukuihihna-menetelmällä:
- yks miäs ovella antamassa viisumianomuslapukkeen maahan saapuvalle turistiturjakkeelle
- turjake menee piiitkän tiskin alkupäähän antamaan 20 dollaria ja passin + passikuvan + sen viisumianomuksen yhelle setälle (setä nro 1)
- rahat saatuaan setä numero 1 nakkaa passit ja paprut setälle numero 2
- setä numero 2 komentaa viisumia vailla olevan turjakkeen sinne kauas tiskin toiseen päähän odottamaan ja nakkaa samalla passit ja paprut setälle numero 3
- setä numero 3 tekee jotain, ja vippaa asiat setälle numero 4
- setä numero 4 tekee jotain, ja vippaa asiat setälle numero 5
- setä numero 5 tekee jotain, ja vippaa asiat setälle numero 6
- setä numero 6 tekee jotain, ja vippaa asiat setälle numero 7
- setä numero 7 tekee jotain, ja vippaa asiat setälle numero 8
- setä numero 8 tekee jotain, ja vippaa asiat setälle numero 9
- setä numero 9 tekee jotain, ja vippaa asiat setälle numero 10
- setä numero 10 tekee jotain, ja vippaa asiat setälle numero 11
- setä numero 11 tekee jotain, ja vippaa asiat setälle numero 12
- setä numero 12 kattoo passista nimen ja kailottaa sen suureen ääneen
- nimensä kuultuaan turistiturjake kirmaa setän numero 12 luokse ja saa nätillä viisumilla koristellun passinsa takas
- turjake menee immigrationjonoon ja sitä kautta tapaamaan setää numero 13, joka ottaa sormenjäljet ja leimaa passin ja departure cardin, jonka jälkeen saa nyt ihan luvan kanssa painella maahan. Jee!

Enkä nyt liiottele yhtään, siel oli viisumipapruja käsittelemässä sellanen 12 setän liukuhihna (laskin ne setät ku oottelin et setäkoneisto ruksuttaa miun passin sieltä ulos), jotka heitteli passeja eteenpäin. En tiiä mitä kukin setä siinä oikeen teki, mutta varmasti yhen tehtävä on ollu vaan riipiä viisumitarrasta se paperi sielt takaa pois. Ja seuraava ehkä sit liimas ne tarrat passeihin. Seuraava kirjotti siihen viisumitarraan asioita. Seuraava allekirjotti. Seuraava laitto ehkä jonku leiman. Jne.


Mun huane
Mutta tän tehokkuusnäytöksen jälkeen olin saapunut maahan. Hotellin autokuski pojotti siel pihal vastassa ison kyltin kans (noutopalvelu kuulu hintaan, jei) ja toi miut hotellille. Angkoriana Hotel. 29 ämerikän dollaria yö eli noin 22 ja pual egee. Kelpo on hinta, ja ihku ja symppis on hotelli, ja uima-allas pihalla, ja huone on iso ja komia ja ILMASTOITU ja on jääkaappi ja kirjotuspöytä ja vaikka mitä, lisäks mahottoman ystävällinen ja mukava henkilökunta. Mutta saatana tää on aivan syrjässä, ehä miä pöljä varatessa paljo katellu mittakaavoja ku kartasta katoin et joojoo on se siin ihan hyvin huudiloitten äärellä. Ei ole kävelymatka Siem Reapin pubikadulle, eikä itseasiassa mihinkään, paitsi Angkor National Museumiin, joka on tiän toisella pualella. Hyvä homma sekin, koska oli aikomuskin käyä toi kyseinen museo kattomassa. Vähän kylddyyriä kaiken kaljajuonnin lomaan, niinku.

Mut en lannistunu, vaikka baari- ja basaarisirkukseen oliki matkaa, nimittäin vuokrasin ensitöikseni fillarin et lähen  kattoo kuinka skutsissa miä oikein olen, käyn kylil hakees rahaa ja syämässä jotain, ja totta helvetissä tavote oli samalla mennä ottamaan kuva Siem Reapin ehkä toisiks kuuluisimmasta nähtävyydestä, eli PIPPELI PENSIONESTA. Ekalla fillarilla pääsin jonku muutaman sata metriä johonki ku puhkes takakumi. Nilkutus noin tuhannen asteen helteessä takas hotelille ja vimmanen kimitys siinä sitte että KATTOKAA NY PERKELE, UUS EHJÄ JA PAREMPI MANKELI TÄNNE HETI (helle, väsy, nälkä... en ollu parhaimmillani siin kohtaa vaikka koitin olla hermostumatta. Mutta vaikka moneen asiaan pystyn ni en ihmeisiin). Sain uuen konkelin alle ja eiku uuestaa menoks. Saatana mikä helle, oikeesti niin korventavaa et vaikka luulis et ois jo tropiikkiin tottunu ni ei vitussa tämmöseen kuumeisen lehmän hönkimään liekehtivään ilmaan kuiteskaan. Kyllä huomaa eron ku ollaan sisämaassa, ei viilennä merelta puhaltavat vienot tuulet, ei raikasta ilmaa puhkuvat ukkoskuurot. Se on silkkaa paistetta ja korvennusta. Pyärtymispiste oli lähellä ku pääsin kylille. Saman tien ekaan rojukauppaan ja hattua ostamaan, aurinkonpistos oli siinä kohin ehkä noin minuutin päässä.

Reppureissariluukkini (haaremi-malliset kauheet rikoohousut millasii kaikilla muillaki on + liian piukee toppi sitä mallia mitä on kaikilla muillaki + jotain paskarenksuja ranteessa, kaikil on niitäkii + varvastossut, onko muita tossuja muka olemassa?) on nyt siis viimeistelty hipsterimäisellä olkimaisella tosi trendikkään nuorekkaalla kotsalla, millanen kans on joka helvetin ainoolla pimulla joka tääl viipottaa Lonely Planet kainalossa ja on niin helvetin hobo chic. Vittu ku olen tyylikäs ja rokeuroul, jumalauta. Tää menis viel jos oisin samanikänen ku muut yhtä ärsyttävän hipahtavan kulkuriluukkimaisesti pukeutuneet mutku en oo ni.. no, kattokoot pennut että katos, täti koittaa olla nuorekas. Vittuakos se miuta haittaa.


Bling-bling-temppelillä
Kävin kylil syämässä, kirjakaupassa hakemassa lukemista, jossain kimaltavaises temppelissä hillumassa ja sit ramppasin matkatoimistoissa kyselemässä kyytejä Laosiin. Unohtakaa aiempi uhoni siitä et nyt on käntyllä seikkailunhalua ja raju meininki, lähen täältä bussilla nykimään Laosia kohti. Vitut lähen. Imekää bussejanne, saakeli! Ekalle etapille Laosin puolelle pääsy vie matkatoimistotyyppien mukaan 14 tuntia, mikä tarkottaa melko varmasti et oikeesti matkaan menee noin 20 tuntia, jos edes se riittää. Sillä kitumisella olisin vasta ihan Laosin etelänokassa, ja ei nyt se seutu kiinnosta yhtään. On pakkomielle mennä Luang Prabangiin, pohjoseen. Olen pohjosen pimuja, pohjoseen mieli tahtoo, magneetin lailla vetää pohjola puoleensa. KUUSAMO, NYT KUTSUU MUA KUUSAMO, tiättekste, tää sama homma mistä Däniki on vuoskaudet jaksanu jollottaa. Sinne siis, pohjoseen. Ja lentokoneella, kiitos, sillä pääsee täältä sinne parissa tunnissa. Mutta karmeen hintasta on, perkele, se on sellanen 140 euron tienoilla oleva pyrähdys, halvimmalla mahollisella lennolla (Vietnam Airlines). Lippua en ole viel ostanu mutta käyn sellasen ihan näillä näppäimillä lunastamassa. Ja joo ei, ei löydy ite netistä kaivamalla halvemmalla, noi matkatoimistojen myymät hinnat on parempia.

Matkatoimistomayhemin jälkeen polkasin viel toiveikkaana, intoa puhkuen, siihen suuntaan missä kartan mukaan piti PIPPELI PENSIONEn olla mutta en perkele löytäny. On se jumalauta kumma et nyt ei pippeli osu puuman tielle, ei sitte millään. Voimat ehty täysin, luovutin etsinnät, polkasin kotiin, survoin itteni uusiin phikhineihin ja ampasin uima-altaaseen. Oli niin jumalattoman kuuma et jos altaasta koitti nousta ni ennenku kerkes takas pötkölleen ni hiki virtas jo silviisii et silmiä kirvels.



Arvakkaa mikä katu?
Olin ihan et vittu en kestä, tahon kotiin Gilille, mut on se kumma juttu ku hetken jäähty ilmastoinnissa, kävi suihkussa, vaihto puhtaan hiettömän "olen nuorekas reissaaja eli todellakin cool"-univormun ylle ni fiilis parani aivan täysin. Ja kaljaahan se rupes mieli tekemään eli tuk-tuk alle (en ees yritä enää fillaroida täällä, ei tällä kelillä) ja Pub Streetille. Pub Street on semmone  kadunpätkä mis on   - ette ikinä arvaa - kuppiloita. Menin johonki, sielt sai 50 sentillä tuopin ja kolmella $:lla ihan järkyttävän hyvää jotain khmer-ruokaa. Kaks tuappia ja kauhee mättö herkkua, neljä dollaria! Ilmasta! Ei mitn järkee. Sitte tallustin katuja ja räpsiskelin paskoja kuvia ja mietiskelin samalla sotasuunnitelmaa et miten tän ny hoidan tän tääl olemisen ja lähtemisen ja millo ja mitä ku kaikkee pitää nähä ja tehä ja on kuitenki saatava kans olla vaan ja äää ja väää. Mutta siin kävellessä kylää ympäri suunnitelmat selkeni ihan täysin. Pippeli on pakko löytää, museossa on käytävä, El Grande Temppelitour on on tuk-tukin avustuksella suoritettava, lento Laosiin on ostettava. Nää kaikki hommat hoidan nyt ihan lähimpinä päivinä. Ja arvostan uima-allasta täs viel pari päivää, sit muutan tuonne kylille yhtee ihkuu sivukadun sivukadulla olevaan pieneen majataloon, minkä vahingossa löysin ku hiippailin vähän pahimmasta hulinasta hiljasemmille reiteille.  Lauantaina tai sunnuntaina lennän Laosiin, luulisin.



Täällä olut on tätä
Olo on ku ulkomailla, pitkästä aikaa. Ja tuol sykkivässä ytimessä hirvee hulina, tuktuk-kuskit tyrkyttää kyytejä, ja on meteliä, hulinaa, pörinää. Tykkään kuiteski kovasti tosta Siem Reapin keskustasta, miusta on mukava istua baarikadulla, tuijotella ohikulkevia ihmisiä ja tissutella kaljaa. Ja tääl on nimenomaan kateltavaa, ohi menee jos jonkinlaista. Millon ryömii joku onneton rampa jolla sojottaa jäsenet (jos niitä on) epäluonnollisiin ilmansuuntiin, seuraavaks tulee joku sokea nokkahuilun soittaja, sit lauma lapsia jotka joko ihan vaan kerjää tai sit yrittää myydä jotain, helvetisti kanssamatkustajia erilaisissa kokoonpanoissa, on lesoja kaiken-muka-nähneitä-maailmankansalaisia, jatkuvassa hämmennyksen tilassa olevia noviiseja, keski-ikäsiä naisihmisiä hakemassa kulttuuri-yliannostusta, kreisibailu-nuorisoa ja kaikkee näitten väleiltä.

Tänää ohjelmassa taitaa olla ihan vaan uima-altaalla lötköttelyä, asioitten hoitoa ja kenties se museovisiitti. Huomenna aion herätä aikasin ja lähen rykäseen hillittömän temppelikierroksen tuonne Angkor Watin suuntaan. Senpä jälkeen ei tartte tällä reissulla enää yhtään temppeliä nähä, eiköhän ne temppelisulakkeet kärvähdä ku nuo hienot tsydeemit käy taas kattomassa.

Ja huomenna, perkele, ilmestyy myös Stam1nan uusi levy, ja miun on se jostain shopautettava ja latailtava, vaikka siinä menis miten kauan. Koska Stam1na on, vittu, PARAS! RÄYH! Tosin jänskättää kovin, kert edellinen heijjän levy oli jo paras koskaan ikinä missään tehty levy, enkä ylipäätään tajua miten ne moisen mestariteoksen jälkeen pystyy enää mitään pusaamaan. Mutta aavistan, että huikeutta on luvassa. Tämä tälleen tähä lopuks vaan piti mainita, sen merkiks että olen vielä ihan kärryillä siitä mitä maailmassa tapahtuu. Ainaki tärkeitten asioitten suhteen.


Bling-bling!

Pyhät lehmät
Joki menee kaupungin läpi

Pääsin iltakaljalta kotiin BATMOBILEN KYYDISSÄ! Whoop whoop!







Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Madafakin MATI LAMPU!

Naapurin vuohet kävi kylässä

Hiekkakikkareen kuulumiset: kobra, kissabile, siämenneste, vuohet

Hei me rakennetaan!

Blogiremppa