Setäliukuhihnan kautta ulkomaahan

Hulinata Siem Reapin hämärtyvässä illassa

 Iiiiiiik. Taakse jäi normaalit kirjaimet ja edes pikkiriikkisen ymmärrettävät kielet, ja varsinkin hyvin tajutut aksentit. Nyt ollaan paikassa missä kirjotetaan spagetilla, puhutaan kieltä mistä en tajua sitäkän vähää mitä indonesian/malesian kielistä, ja missä kaiken päälle mongerretaan enklantiakin silviisiin et oon koko ajan ihan et TÄH. Vaatii hetken että korva tottuu, mut luottavaisin mielin tässä kuiteski. Se on siis ny alkanu, se pienimuotonen HOLIDAY IN CAMBODIA. (Ja Dead Kennedys on vitun kova pändi)

Eniveis, alku ei ollu ihan hersyvää jälleennäkemisen riemua (oon ollu Siem Reapissa ennenki, vuonna 2008), meinas tulla ahistus ja kulttuurishokki ja jonkinlainen reissuvitutuski siihen kaiken päälle ku Siem Reapiin saavuin. Siihen on kyllä selitys ja se on tajuton väsymys ja univelka. Tuli viimisenä yänä Kualassa nukuttua noin 2 tuntia, koska oon enisnnäki sellanen hermooja et jos on aamulle joku tärkiä kellonaika et pitää jossain olla johonki aikaan ni nukkumisesta ei tule mitään. Myöhästyminen, se on miulle aina jostain syystä ollu ihan kauhea peikko, vaikka järki sanoo et maailma ei lopu jos jostain myöhästyy. Eli kun oli kello soimassa kolmen jälkeen aamuyöstä ni untahan en saanu millään, vartin välein katoin kelloa et noniiiii, enää 5 tuntia aikaa nukkua enkä saa unta, äääk, nyt enää 4 tuntii 45 minsaa jne. Unettomat tietää tän kuvion.

Intia kulkee ikkunan alla

Ku vihdoin jossai kohin nukahin, ni heräsin melkeen saman tien, tismalleen puolilta öin, johonki helvettiliseen mölinään, piipaa-autoihin, papattien ja rakettien paukkeeseen ja yleiseen sellaseen hässäkkään. Vaikka huone oli kerroksessa 11 niin mekkala kadulta kantautu mainiosti ja olin ihan et mitäs vittua nyt tapahtuu. Kurkistin ulos ja jumalaaaaare, koko katu vello ihmisiä ja kauhee meininki ja mitä helvettiä jotain ihme valoa loistavaa pömpeliä kanniskellaan. Näytti että koko helvetin Intia on lähteny jolleki jumalalliselle ohikävelylle, keskellä yätä, perkele sentäs, ja ku ihmeissäni kiskasin vaatteet ylle ja painuin hotellin ovelle alakertaan pällistelemään ni juu-u, koko Intia se siinä tallusti ja joku hindujen juhlahommahan se oli. Ei näkyny Äiti Ammaa eikä Von Hertzenin Mikkoa, joten vetäydyin tyhjin silmämunin takas omaan kammariini ja jätin valaistuneet sinne pihalle tamppaamaan. Vaikka kansanvaellus noin tunnissa taukoski ni jostain kuitenki jotain rakettien pauketta raikas aina ku just meinas uni viiä. Että ku sisäinen kello herätti kolmen jälkeen aamuyällä, siinä 10 minuuttia ennenku puhelimen kello ois pärissy (tääki tapahtuu aina, en juuri koskaan herää herätykseen vaan herään itekseni just vähän ennen ku joku väline alkaa päristä), ni pirteestä peipposesta ei siinä kohtaa voi varsinaisesti puhua. Mutta silmät sikkurallaan eiku menoks, pirssi alle, lentokentälle, ja viuuuuuuuh aikanen aamulento Siem Reapiin!

Näit libui ja labui saa koko ajan olla täyttelemäs ku maata vaihtaa

Juma miä sanon, on meinaan virkamiästen työllistäminen hoidettu täällä Kamputseassa, tai Kambodzassa niiku se kai kuuluis kirjottaa, hianosti. Viisumihomma lentokentällä meni nimittäin tälviisiin, setäliukuihihna-menetelmällä:
- yks miäs ovella antamassa viisumianomuslapukkeen maahan saapuvalle turistiturjakkeelle
- turjake menee piiitkän tiskin alkupäähän antamaan 20 dollaria ja passin + passikuvan + sen viisumianomuksen yhelle setälle (setä nro 1)
- rahat saatuaan setä numero 1 nakkaa passit ja paprut setälle numero 2
- setä numero 2 komentaa viisumia vailla olevan turjakkeen sinne kauas tiskin toiseen päähän odottamaan ja nakkaa samalla passit ja paprut setälle numero 3
- setä numero 3 tekee jotain, ja vippaa asiat setälle numero 4
- setä numero 4 tekee jotain, ja vippaa asiat setälle numero 5
- setä numero 5 tekee jotain, ja vippaa asiat setälle numero 6
- setä numero 6 tekee jotain, ja vippaa asiat setälle numero 7
- setä numero 7 tekee jotain, ja vippaa asiat setälle numero 8
- setä numero 8 tekee jotain, ja vippaa asiat setälle numero 9
- setä numero 9 tekee jotain, ja vippaa asiat setälle numero 10
- setä numero 10 tekee jotain, ja vippaa asiat setälle numero 11
- setä numero 11 tekee jotain, ja vippaa asiat setälle numero 12
- setä numero 12 kattoo passista nimen ja kailottaa sen suureen ääneen
- nimensä kuultuaan turistiturjake kirmaa setän numero 12 luokse ja saa nätillä viisumilla koristellun passinsa takas
- turjake menee immigrationjonoon ja sitä kautta tapaamaan setää numero 13, joka ottaa sormenjäljet ja leimaa passin ja departure cardin, jonka jälkeen saa nyt ihan luvan kanssa painella maahan. Jee!

Enkä nyt liiottele yhtään, siel oli viisumipapruja käsittelemässä sellanen 12 setän liukuhihna (laskin ne setät ku oottelin et setäkoneisto ruksuttaa miun passin sieltä ulos), jotka heitteli passeja eteenpäin. En tiiä mitä kukin setä siinä oikeen teki, mutta varmasti yhen tehtävä on ollu vaan riipiä viisumitarrasta se paperi sielt takaa pois. Ja seuraava ehkä sit liimas ne tarrat passeihin. Seuraava kirjotti siihen viisumitarraan asioita. Seuraava allekirjotti. Seuraava laitto ehkä jonku leiman. Jne.

Mun huane

Mutta tän tehokkuusnäytöksen jälkeen olin saapunut maahan. Hotellin autokuski pojotti siel pihal vastassa ison kyltin kans (noutopalvelu kuulu hintaan, jei) ja toi miut hotellille. Angkoriana Hotel. 29 ämerikän dollaria yö eli noin 22 ja pual egee. Kelpo on hinta, ja ihku ja symppis on hotelli, ja uima-allas pihalla, ja huone on iso ja komia ja ILMASTOITU ja on jääkaappi ja kirjotuspöytä ja vaikka mitä, lisäks mahottoman ystävällinen ja mukava henkilökunta. Mutta saatana tää on aivan syrjässä, ehä miä pöljä varatessa paljo katellu mittakaavoja ku kartasta katoin et joojoo on se siin ihan hyvin huudiloitten äärellä. Ei ole kävelymatka Siem Reapin pubikadulle, eikä itseasiassa mihinkään, paitsi Angkor National Museumiin, joka on tiän toisella pualella. Hyvä homma sekin, koska oli aikomuskin käyä toi kyseinen museo kattomassa. Vähän kylddyyriä kaiken kaljajuonnin lomaan, niinku.

Mut en lannistunu, vaikka baari- ja basaarisirkukseen oliki matkaa, nimittäin vuokrasin ensitöikseni fillarin et lähen  kattoo kuinka skutsissa miä oikein olen, käyn kylil hakees rahaa ja syämässä jotain, ja totta helvetissä tavote oli samalla mennä ottamaan kuva Siem Reapin ehkä toisiks kuuluisimmasta nähtävyydestä, eli PIPPELI PENSIONESTA. Ekalla fillarilla pääsin jonku muutaman sata metriä johonki ku puhkes takakumi. Nilkutus noin tuhannen asteen helteessä takas hotelille ja vimmanen kimitys siinä sitte että KATTOKAA NY PERKELE, UUS EHJÄ JA PAREMPI MANKELI TÄNNE HETI (helle, väsy, nälkä... en ollu parhaimmillani siin kohtaa vaikka koitin olla hermostumatta. Mutta vaikka moneen asiaan pystyn ni en ihmeisiin). Sain uuen konkelin alle ja eiku uuestaa menoks. Saatana mikä helle, oikeesti niin korventavaa et vaikka luulis et ois jo tropiikkiin tottunu ni ei vitussa tämmöseen kuumeisen lehmän hönkimään liekehtivään ilmaan kuiteskaan. Kyllä huomaa eron ku ollaan sisämaassa, ei viilennä merelta puhaltavat vienot tuulet, ei raikasta ilmaa puhkuvat ukkoskuurot. Se on silkkaa paistetta ja korvennusta. Pyärtymispiste oli lähellä ku pääsin kylille. Saman tien ekaan rojukauppaan ja hattua ostamaan, aurinkonpistos oli siinä kohin ehkä noin minuutin päässä.

Reppureissariluukkini (haaremi-malliset kauheet rikoohousut millasii kaikilla muillaki on + liian piukee toppi sitä mallia mitä on kaikilla muillaki + jotain paskarenksuja ranteessa, kaikil on niitäkii + varvastossut, onko muita tossuja muka olemassa?) on nyt siis viimeistelty hipsterimäisellä olkimaisella tosi trendikkään nuorekkaalla kotsalla, millanen kans on joka helvetin ainoolla pimulla joka tääl viipottaa Lonely Planet kainalossa ja on niin helvetin hobo chic. Vittu ku olen tyylikäs ja rokeuroul, jumalauta. Tää menis viel jos oisin samanikänen ku muut yhtä ärsyttävän hipahtavan kulkuriluukkimaisesti pukeutuneet mutku en oo ni.. no, kattokoot pennut että katos, täti koittaa olla nuorekas. Vittuakos se miuta haittaa.

Bling-bling-temppelillä

Kävin kylil syämässä, kirjakaupassa hakemassa lukemista, jossain kimaltavaises temppelissä hillumassa ja sit ramppasin matkatoimistoissa kyselemässä kyytejä Laosiin. Unohtakaa aiempi uhoni siitä et nyt on käntyllä seikkailunhalua ja raju meininki, lähen täältä bussilla nykimään Laosia kohti. Vitut lähen. Imekää bussejanne, saakeli! Ekalle etapille Laosin puolelle pääsy vie matkatoimistotyyppien mukaan 14 tuntia, mikä tarkottaa melko varmasti et oikeesti matkaan menee noin 20 tuntia, jos edes se riittää. Sillä kitumisella olisin vasta ihan Laosin etelänokassa, ja ei nyt se seutu kiinnosta yhtään. On pakkomielle mennä Luang Prabangiin, pohjoseen. Olen pohjosen pimuja, pohjoseen mieli tahtoo, magneetin lailla vetää pohjola puoleensa. KUUSAMO, NYT KUTSUU MUA KUUSAMO, tiättekste, tää sama homma mistä Däniki on vuoskaudet jaksanu jollottaa. Sinne siis, pohjoseen. Ja lentokoneella, kiitos, sillä pääsee täältä sinne parissa tunnissa. Mutta karmeen hintasta on, perkele, se on sellanen 140 euron tienoilla oleva pyrähdys, halvimmalla mahollisella lennolla (Vietnam Airlines). Lippua en ole viel ostanu mutta käyn sellasen ihan näillä näppäimillä lunastamassa. Ja joo ei, ei löydy ite netistä kaivamalla halvemmalla, noi matkatoimistojen myymät hinnat on parempia.

Matkatoimistomayhemin jälkeen polkasin viel toiveikkaana, intoa puhkuen, siihen suuntaan missä kartan mukaan piti PIPPELI PENSIONEn olla mutta en perkele löytäny. On se jumalauta kumma et nyt ei pippeli osu puuman tielle, ei sitte millään. Voimat ehty täysin, luovutin etsinnät, polkasin kotiin, survoin itteni uusiin phikhineihin ja ampasin uima-altaaseen. Oli niin jumalattoman kuuma et jos altaasta koitti nousta ni ennenku kerkes takas pötkölleen ni hiki virtas jo silviisii et silmiä kirvels.

Arvakkaa mikä katu?

Olin ihan et vittu en kestä, tahon kotiin Gilille, mut on se kumma juttu ku hetken jäähty ilmastoinnissa, kävi suihkussa, vaihto puhtaan hiettömän "olen nuorekas reissaaja eli todellakin cool"-univormun ylle ni fiilis parani aivan täysin. Ja kaljaahan se rupes mieli tekemään eli tuk-tuk alle (en ees yritä enää fillaroida täällä, ei tällä kelillä) ja Pub Streetille. Pub Street on semmone  kadunpätkä mis on   - ette ikinä arvaa - kuppiloita. Menin johonki, sielt sai 50 sentillä tuopin ja kolmella $:lla ihan järkyttävän hyvää jotain khmer-ruokaa. Kaks tuappia ja kauhee mättö herkkua, neljä dollaria! Ilmasta! Ei mitn järkee. Sitte tallustin katuja ja räpsiskelin paskoja kuvia ja mietiskelin samalla sotasuunnitelmaa et miten tän ny hoidan tän tääl olemisen ja lähtemisen ja millo ja mitä ku kaikkee pitää nähä ja tehä ja on kuitenki saatava kans olla vaan ja äää ja väää. Mutta siin kävellessä kylää ympäri suunnitelmat selkeni ihan täysin. Pippeli on pakko löytää, museossa on käytävä, El Grande Temppelitour on on tuk-tukin avustuksella suoritettava, lento Laosiin on ostettava. Nää kaikki hommat hoidan nyt ihan lähimpinä päivinä. Ja arvostan uima-allasta täs viel pari päivää, sit muutan tuonne kylille yhtee ihkuu sivukadun sivukadulla olevaan pieneen majataloon, minkä vahingossa löysin ku hiippailin vähän pahimmasta hulinasta hiljasemmille reiteille.  Lauantaina tai sunnuntaina lennän Laosiin, luulisin.

Täällä olut on tätä

Olo on ku ulkomailla, pitkästä aikaa. Ja tuol sykkivässä ytimessä hirvee hulina, tuktuk-kuskit tyrkyttää kyytejä, ja on meteliä, hulinaa, pörinää. Tykkään kuiteski kovasti tosta Siem Reapin keskustasta, miusta on mukava istua baarikadulla, tuijotella ohikulkevia ihmisiä ja tissutella kaljaa. Ja tääl on nimenomaan kateltavaa, ohi menee jos jonkinlaista. Millon ryömii joku onneton rampa jolla sojottaa jäsenet (jos niitä on) epäluonnollisiin ilmansuuntiin, seuraavaks tulee joku sokea nokkahuilun soittaja, sit lauma lapsia jotka joko ihan vaan kerjää tai sit yrittää myydä jotain, helvetisti kanssamatkustajia erilaisissa kokoonpanoissa, on lesoja kaiken-muka-nähneitä-maailmankansalaisia, jatkuvassa hämmennyksen tilassa olevia noviiseja, keski-ikäsiä naisihmisiä hakemassa kulttuuri-yliannostusta, kreisibailu-nuorisoa ja kaikkee näitten väleiltä.

Tänää ohjelmassa taitaa olla ihan vaan uima-altaalla lötköttelyä, asioitten hoitoa ja kenties se museovisiitti. Huomenna aion herätä aikasin ja lähen rykäseen hillittömän temppelikierroksen tuonne Angkor Watin suuntaan. Senpä jälkeen ei tartte tällä reissulla enää yhtään temppeliä nähä, eiköhän ne temppelisulakkeet kärvähdä ku nuo hienot tsydeemit käy taas kattomassa.

Ja huomenna, perkele, ilmestyy myös Stam1nan uusi levy, ja miun on se jostain shopautettava ja latailtava, vaikka siinä menis miten kauan. Koska Stam1na on, vittu, PARAS! RÄYH! Tosin jänskättää kovin, kert edellinen heijjän levy oli jo paras koskaan ikinä missään tehty levy, enkä ylipäätään tajua miten ne moisen mestariteoksen jälkeen pystyy enää mitään pusaamaan. Mutta aavistan, että huikeutta on luvassa. Tämä tälleen tähä lopuks vaan piti mainita, sen merkiks että olen vielä ihan kärryillä siitä mitä maailmassa tapahtuu. Ainaki tärkeitten asioitten suhteen.

Bling-bling!

Pyhät lehmät

Joki menee kaupungin läpi

Pääsin iltakaljalta kotiin BATMOBILEN KYYDISSÄ! Whoop whoop!

Epämuotiplogipostaus

Kröhöm. Olen tehnyt muodikkaita hankintoja Assholeni kilomäärän ylläpitämiseksi. Olen shoppaillut. Heittäytynyt villin kulutushysterian kouriin ja vinguttanut luottokorttia aivan raivolla. Eli nyt on hyvä hetki vähän hupsutella, heittäytyä kreisiks ja kirjotella materialistisia, pimumaisia hömpötyshommia. Moottoripuuma goes (epä)muotiblogi, olkaat hyvät.

Yllä olevassa kuvassa vaatehankintani. "Aidot" Puuma-sortsit, liian kireet mutta toivon että joko sortsit venyy tai miä nahistun, 15 MYR. Varmasti ei penniäkään Podomien kaljakassaa kartuttava Children Of Bodom t-paita, 18 MYR, terveisiä vaan ja sori. Pari rokkitoppia, vihreitä (äääk!), 15 MYR kappale (näitten hinnasta jouduin oikein tappelemaan ja lopulta myyjää vitutti niin paljon että paiskas paidat suunnilleen miun naamalle... olen oppinu tinkimään, siis), musta-perus-hihaton-toppi, 15 MYR, lököt maaliman mukavimmat mutta kauheen näköset rikoopökät eli munahousut eli ns. puolipitkät kalsarit, 29 MYR. (Ja se rahan kurssi on sillai et 10 MYR on noin 2,5 euroa).

Kuvassa olevien riepujen lisäks tuhlasin helvetisti rahaa uusiin phikhineihin ja tissiliiveihin. Ne kävin hakemassa Petronas-tötteröitten alla olevasta bling-bling-ostarista. Ja siel niinki exoottisesta kaupasta ku Marks&Spencer! Kattokaas, faktahan on, että sekä phikhiniä että hinkittimiä täältä Chinatownistakin toki saa, mutta meikäläisen melooneilla ei varsinaisesti oo kiinalaisiin kuppikokoihin menemistä. Päättelin siis, viksu kun olen, että KLCC-supermegahyper-blingbling-ostarilta löytyy joku tuttu ja turvallinen ketjuliike, josta saa näillekin tisseille vaatetta. Ja khyyylllä, nyt on kahet uuet phikhinit ja hinkittimet ja oho pari nirunarutoppiaki vahingossa ostin viel, ku sai kaks yhen hinnalla, Sulo Villeeni otti vallan.

Vaatehankinnoissa on tärkeintä ollu et rievut on mukavia päällä. Muu on toisarvosta. Mitään kiristävää ja puristavaa ei voi ees ajatella. Ei näissä lämpötiloissa ja kosteusprosenteissa. Rikoo on riskillä ruma, tiedetään, mutta ah ku vaate venyy ja vanuu ja joustaa ni on se niin mukavaa.

Täällä reissatessahan useasti ei ole murjussa ees kunnon peiliä, eikä muutenkaan jaksa vittujakaan kiinnostaa miltä näyttää. Pahalta, se on selvä, mutta ulkonäkökriisit ja -kompleksit ei täällä paljon mieltä rassaa. Mikä ihana ja vaputtava ja erikoinen tunne! OOH! Hyvin voi roikkua ja tursuta pikineissään vaikka vieressä kuinka olis 17-kesäsiä 45-kilosia ruotsalaisplondeja. Olen keski-ikänen elämää nähny vanha nauta, en voi näyttää kiinteeltä sileeltä neitseelliseltä gasellilta (ainakaan ilman rekkalastillista botoxia ja Nordsrtömin Rolfin moottorisahoja), paikat roikkuu ja pursuaa, mutta mitä vitun väliä? Ei mitään. Sitäpaitsi, tässä iässä suunta on pelkästään alaspäin, eli juuri nyt olen kuitenkin parhaimmillani. Ja nyt olen jo huonompi ku äskeistä lausetta kirjottaessa. Ja nyt! Ja taas rupsahin! Äääääk! Ja taas! AARRRGGGHHH! Mutta se asettaa hetkelliset ulkonäkökriisit oikeisiin mittasuhteisiin ku muistaa että joka hetki olen jo rupsahtaneempi ku äsken, eli olen koko ajan parhaimmillani.

Mainittakoon närkästyneenä sit yks asia: jos Mordorissa joskus tuli valitettua miten miähille ja pojille on aina kivempia vaatteita, ni vittu tilanne ei ole mitään verrattuna siihen mitä se meininki täällä päin maailmaa on. Miähille on räyhäkästä vaatetta vaikka kuinka, mutta naisten t-paidatki on lähinnä jotain rimpsusta glitteriä, tai sitte varustettu jollain helvetin kuvottavilla teksteillä (paras mitä oon nähny: "I'M NOTHING WITHOUT HIM!") tai vähintään ny jollain pehmoeläinten kuvilla koristeltuja. Saatana. Jotta sai todellakin nuohota tuolla riepukaupoissa, että löyty tuo miun vaatekasa, eikä tarvinu sortua mihinkään värikkäisiin (oo äm gee!) pimukuteisiin. Sentäs ihan koko itteeni en oo täällä viel hukannu, luajan tähren.


Mutta vaikka vaateshoppailut meni viel aika rekkaseksuaaliseen malliin (bändipaitoja ja enimmäkseen mustaa) niin kemikaaliokaupassa lähti mopo lapasesta ihan täysin. Aina oon vähän ajatellu ettei miussa oo oikeestaan muuta naista ku tissit ja pillu, mutta ai juma kun vapautin itteni kemppariin ni löytyhän se neiti jostain. Kattokaa:

Tukkapampuloita, pinnejä, aurinkorasvoja, kynsiviiloja, peili, naamanpuhitsusaineita ja -tarpeita, tukanpesu- ja hoitoaineita, hammasharja ja tahnaa, pikkuhousunsuojia, kosteuspyyhkeitä, särkylääkettä ja mitähän vielä. Tää säkillinen paskaa makso liki 200 MYR (melkein 50 egee, aaarrrgghhhh), mutta nytpä ei tartte vähään aikaan tämmösiä asioita ostella

Mainittakoon, että mm. aurinkorasvat on täällä huomattavasti halvempia ku esim. Indonesiassa, ja varsinkin Gilillä. Sinne suuntaajien muutenkin kannattaa raahata kaikki mahollinen tarvike muualta. Saarelta toki saa kaikkea, mutta kaikki myös maksaa kaksin- tai kolminkertasesti mitä vaikkapa Balilla tai Lombokilla.

Kasa ei sisällä kosmetiikkaa. Meikkiä oon käyttäny viimeks 15.11.2011 kun oli Jakartassa Bodomien keikka, sillo laitoin vähä ripsiväriä ihan sen kunniaks et pääs hengaa komeitten pitkätukkasten poikien kans. Sittemmin ripsivärikin on jääny tarpeettomana matkan varrelle. Et toi säkillinen kempparikamaa ei sisältäny mitään tekoripsipakkauksia ja huulikiiltoja, ihan vaan aurinkorasvoja ja puumanpesuaineita ja sellasia.

Jotta näin. Rahaa on palanu aivan perkeleesti, mutta nyt on taas moneks kuukaudeks vaatetta ja tököttiä, ei tartte vähään aikaan ostaa muuta ku majotuksia, ruokaa, kaljaa ja elämyksiä.

Että kyl maar nyt on kepee (ja köyhä) olo.

Lumpun ympärikävely

Hiano piirustus Pasar Seni -aseman läheisessä seinässä

Koska suoritin eilen lähes kaiken pakollisen (=shoppailun... siittähän tarttee ehkä viel tehä hömpötyspostaus, Moottoripuuma goes muotiblogi! Joo!) ni tänää olin vähä et no mitäs vittua sitte. Jollain pitäs aikaa tappaa, eikä sen parane olla pahasti kukkaroa verottavaa äksnöniä, sen puolen oon hoitanu jo ihan ite. Ku tää päivä Kualassa sinänsä on ihan turha, mutta ei ollu tänää lentoa Siem Reapiin ni siks tuli tämmönen ylimääränen lorvailupäivä suurkaupungin sykkeessä.

Merdeka Square

Läksin siis aamulla vähän kylille, et no käyn hieman kävelemässä joo, ihan vaan tässä jossain huudiloilla, en lähe vaeltamaan koko vitun kylää ympäri, ei ei. Mutta ku sitä taas yhtäkkiä huomas olevansa Merdeka Squarella, ja sitte ku sattu olemaan mukana sellanen kävelykartta Kualan ytimeen ni huomasin et tossahan ois aika lähellä iso puisto ja siellä vaikka mitä, et jos ny sinne hilpasis, ihan vaan nopeesti käväseen. Just. Että sellanen Kualaavan Lumpun ympärikävelyhän tästä sit taas kuitenki tuli, vaikkei ollu aikomus.

Puistossa

No mut kattokaas ku eihän se puisto niin lähellä ollu ku kartta anto ymmärtää, ja jos on tavote asetettu ni loppuun saakka mennään vaikka kuinka hiki valuis ja varvastossut hiärtäis. Ja kannatti mennä! Puistossa oli ihanaa! Vihreää, hiljasta, kaunista. Suihkulähteitä ja palmuja ja sademetsämäinen tunnelma. Olin onnekseni myös liikkeellä helvetin aikasin aamulla, eli ei ihmisiä juuri missään. Uskalsin siks mennä jopa Bird Parkiin kun satuin sen kohalle just kun se oli auennu, eli ounastelin reittiä turvalliseks, ei varmaankaan lapsiperheitä vielä koko puisto täynnä. Oikeessa olin, ei siel ollu oikein ketään vielä. Sain ihan rauhassa pällistellä riikinkukkoja ja papukaijoja ja flamingoja ja vaikka mitä tsirbuloita mitä siel oli. Hiano oli ja kaikenlaisii ihme tipuja tuli nähtyä.

Riigingukko

Mutta kestihän se hetken sit sieltä vihreestä keitaasta päästä takas ihmisten ilmoille, ja varsinkin löytää vielä KL Sentral -asemalle, jonne menin saadakseni junan Petronaxen tötteröille. Kävelin, ja kävelin, ja vittu, kävelin, ja ku lopulta löysin sen saatanan KL Sentralin ni sit olikii yhenlainen seikkailu löytää mistä vitusta sinne pääsee sisään. Näin kyllä et no tossa se on, tien tois pua joo, mutta ku välissä on jotain moottoritietä ja ramppien muodostamaa spagettia ja autoja kaahaa tuhattajasataa, eikä missään mitään jalankulkureittiä sinne oikeaan suuntaan. Onneks tuli sit joku pimu miulta kysyy että onko tää jättipömpeli minkä pihalla päätäni raavin ni National Museum, ja osasin kertoa että kyllä on, ja kysyin sit siltä pimulta et mistä helvetistä tästä pääsee tonne Sentralin asemalle. Pimu neuvo sitte et tosta kato juokset tien yli, ja tuolta sillan kupeesta menee rappuset ton-ja-ton ajorampin päälle, ja sitte seuraat vaan sitä ni tuut aseman pääoville. Just. Ei muuta ku seikkailunhalua suoleen ja sinne vaan autojen sekaan säntäilemään. Kaikenlaiset jalankulku-systeemit loppu jossain kohin ihan täysin ja siel tepsutin autotiellä sit. Mutta perille pääsin, yhtenä kappaleena, otta hiessä mutta hengissä. Pikanen junakyyti Petronaxen tötteröille, nopee shopautus ja äkkiä takas kotiin. Puuh.


Kuala Lumpur on nyt (taas) nähty, varusteet on täydennetty, rahaa on tuhlattu niin et ahistaa, jalat on kävelty rakkuloille. Olen valmis siirtymään muualle. Ja kyllä, Kuala Lumpur on yhä miun suosikkikaupunki. Tääl on kaikkee ja tääl voi todellakin kävellä vaikka koko paskan ympäri ja on hyvät shopinkit ja on mukavaa ja sillee sopivasti rupsahtanutta ja rähjästä, mutta myös bling blingii jos sitä haluaa.

Loppupäivän ohjelmassa miul on syömistä, kaljan juontia, Assholen pakkaus, kenties skypepuhelua Mordoriin ja aikanen nukkumaanmeno. Ainii, ja se hömpötys-muotiploki-nakutus. Joo. Katotaa, ehkä tos myöhemmin kuhan oon saanu hieman ruokaa ja varsinkin olutta.

Kivakumara viel tähä loppuun! Jee!

Merdeka Square

Joku jossain vanhan juna-aseman lähellä oleva pytinki

Tuolta ne huutaa koko ajan jotain.

Bird Parkin vesiputous

IIIK! Nää oli lintupuiston söpöläiset.

Kotkotkotkot! KOT!

Ihmeelliin otus

Lumpurissa, Kuala puhelimessa!

Chinatownissa ollaan ja sen kyllä huomaa

Olipahan ähellys tuo eiliin päivä, mutta kaikki meni jopa paremmin ku Strömsöössä konsanaan. Huikeeta!

Näin siis matkustetaan bussilla Singaporesta Kuala Lumpuriin:

Lento laskeutu 20 minuuttia etuajassa, ja Singaporen Changi Airporthan toimii kuin unelma, siel ei aikaa kulu jonoissa eikä missään, liki suorilta pääsee kävelemään tsekpointilta toiselle ja ulos. Lentokentällä MTR-asemalle, josta juna kaupunkiin (3 Singaporen dollaria ja yks SGD on noin 60 senttiä) Lavender Streetin asemalle. Sieltä taksi alle ja kyyti Golden Mile Complexille. Sinne olis kyllä kävelly jos selässä ei olis ollu 15 kilon Assholea, kainalossa noin 5 kilon reppua jne, mutta ihan sama, taksi makso vajaat 4 dollaria. Golden Mile Complexilla kioskilta toiselle kysymään millo lähtee seuraava bussi ja mitä maksaa. Siel on useita eri matkatoimistokioskeja, joilla omat bussit ja tsydeemit ties mihinpäin maalimaa, eli kannattaa käydä kyselemässä hintoja useemmasta paikasta ennenku ostaa. Miulleki ekas paikas tarjottii 60 SGD:n kyytiä ja ku kiekasin kauhistuneena et SIXTY DOLLARS ni tuli tympääntyneen olonen vastaus et "madam, it is superluxus coach". Aha. No miä en tarvinu superluksusta, ihan perusluksukseen voisin tyytyä.

Mitäh?

Olin kuitenki päättäny et otan ekan mikä vaan lähtee kohti Kualaa, koska vittuuks sitä Singaporessa aikaa tappamaan. Olin mestoilla vähän jälkee yhen ja pienellä kyselykierroksella löysin bussin joka lähti puol kaks ja oli kohtuuhintanen (30 SGD eli alle 20 egee). Mahtavaa, kert olin etukäteen varovasisen toiveikkaana ajatellu et jos jossain kolmen tienoilla lähtevässä bussissa olen kyydissä ni päivä on menestys. Kioskista vähän evästä ja sit bussin kyytiin. Hiukan kohotin kulmakarvaa ku bussi mainosti olevansa "massage coach", et mihin helvettiin sitä nyt joutuu, mut bussi oli kaikin puolin mahtava. Penkit oli ku nojatuolit, ei ollu täyttä, kyyti tasasta ja mukavaa.

Moimoi Singapore!

Noin kolmen vartin suhaamisen jälkeen tultiin Singaporen puolen rajanylityskohalle. Bussi tipautti kyytiläiset viranomaispömpelin ovelle. Passi tanassa poistumaan maasta siis, eli yhestä ovesta sisään, nopea asiointi imigrationissa, leima passiin, toisesta ovesta ulos, bussi odotti siellä, takas kyytiin ja matka jatku. Hurjan sillan yli Malesian puolelle ja siellä samanlainen operaatio, joskaan ei niin nopea ja sujuva, plus piti tullijuttujen takia kantaa myös rinkat ite maahan. Ruuhkainen jonotus immigrationiin, sormenjäljet, leima passiin, jonotus customsiin, rinkan ym nyssäköitten läpivalasu, ovesta ulos ja takas bussiin.

Rajanylitysbyrokratiat oli täten suoritettu, eli sen jälkeen ihan silkkaa kaahausta kohti Kuala Lumpuria. Vessataukoja ei pietä, eli pissihädät piti hoitaa noissa rajanylityspysäytyksissä. Yks nopee 5 minuutin tauko oli jossain, siinä kerkes hätäsimmät käyä vessassa ja toiset polttaa tupakin, mutta muuten ei pysähelty.

Kaikkinensa matka kesti noin 5 ja pual tuntia, Kualaan bussi pysähty siinä tismalleen klo 19. Jonkun huikeen ostoshelvetin eteen, ja miä olin ihan et missähän vitussa sitä ollaan ku yhtään ei näyttäny tutulta. Mut ei se mitään, aikomus oliki ottaa taksi suoraan majapaikkaan. Heti siinä joku pirssikuski tuli kyytiä tarjoomaan ja olin et no joojoo, mitä maksaa Chinatowniin ja kuski yrittämään heti vanhanaikasta et 20 ringittiä ja miä siihen et pffffffft, eiku et mitä suunnilleen maksaa ku laitat mittarin päälle. "Meter not working, miss", sanoi pirssikuski ja miä siihen vaan halveksuvasti totesin et HAH! Tommosta vanhaa kikkaa koittaa, eikö miusta nää että oon raju maailmankansalainen ja käyny Kualassa ennenki ja muutenki kiärtäny vähä mualimaa et noin helppoon en mene? Mitä? Kuski koitti kovasti viel seurata perässä ja vaani joka nurkan takana ku läksin siitä niskojani nakellen ettimään Seveneleveniä josta saisin sekä tupakkaa että automaatista paikallista rahaa (koska sitä oli joku ehkä 3 euron verran), ja samalla oli pyrkimys selvittää missä vitussa miä olen. Sehän selvis ja samalla löyty myös ihana taksilipukekioski, josta saa ostaa taksilipukkeen haluamaansa kohteeseen ja ei tarvi sit pirssikuskien kans vääntää kättä hinnassa. Chinatowniin kyyti makso 10 ringittiä, eli noin 2,5 euroa.

Miun hotelli

Tulin Chinatowniin siks koska tarvin uusia vaatteita, ja täällä riepumarkkinat kukoistaa. Myös Bukit Bintangin kiva ja ihana alue oli harkinnassa, mutta siel on vähän toisenlainen shoppailuskene ja nyt tarvitten nimenomaan halpaa rättiä ja loimea eli Chinatown it is. Lisäks tääl on mukava ILMASTOITU The 5 Elements Hotel, jossa oon useasti ennenki asunu. Tänne lampsin nytki, ja sain kivan mukavan 11.kerroksen huoneen. 150 MYR yö (noin 37 egee). Vähän tyyris, mutta olkoot, ens viikolla palaan ruotuun ja loppuu tää sikailu, se on paluu alle 25 egen majotuksiin (jolla hinnalla onneks esmes Siem Reapista saa ihanaa luksusta mut siitä lisää sit ens viikolla)  Ja sen jälkee se oli nopee kamojen nakkaus huoneeseen, saman tien takas pihalle, lähimpään kiinalaiseen katukuppilaan vetämään yks ölyt ja annos nasi gorengia ja sit hirveetä kipitystä pakoon ja turvaan takas hotelliin. Kauhee hulina ja älämölö ja järjetön ihmistungos. Ja väsymyski oli ihan älytön, ku olin kuuelta aamulla jo heränny Balilla ja matkustanu jotakuinkii 12 tuntia ni siin ei paljo kerenny pää tyynylle ees laskeutuu ku olin jo taju kankaalla.

Huomioita matkan varrelta:

- Singapore on siisti, toimiva ja tehokas. Mutta tyly. Ei puhettakaan että esmes taksikuski olis tehny elettäkään auttaakseen miuta matkatavaroitten kans. Vasta ku ite kimitin pihalla ja naputin ikkunaan et hei kamoon, on vähä tätä tavaraa ni kuski loksautti takaluukun auki. Mutta ei todellakaan tullu auttamaan rinkan sinne nostamisessa. Eikä myöskään sillo ku jäin kyydistä, ei persettään nostanu ku miä siäl ähellän Assholeni kans. Myöskään bussikuski ei sormellaankaan koskenu ihmisten matkalaukkuihin ja auttanu lastaamisessa tavaratilaan (joka  kaikenlisäks oli vitun korkeella oleva, ei sellanen maan tasalla menevä niiku yleensä). Sentäs avas tavaratilan luukut mutta muuten kukin sai paiskoa romujaan sinne ihan ite. Olin ihan pöyristyny ja seisoinkii varmaan 10 minuuttia rinkan kans bussin vieressä ennenku tajusin et ei, kukaan ei nosta tätä paskaa tonne.

Lohikärmeen vuosi on alkanu

- Oli terapeuttista ja ihanaa matkustaa 6 tuntia bussissa. Maisemissa ei ollu mitään kattomista (palmuplantaaseja ja pusikkoa lähes koko matka) joten oli sellanen hyvä aika kuunnella musiikkia ja vajota transsiin omien ajatustensa kans. Tuli mietittyä monenlaisia asioita, ja sehän on välillä helvetin tärkeetä hommaa. Se että miettii elämäänsä ja asioitaan vähä tarkemmin. Pitkään aikaan en ollu kunnolla musiikkiakaan kuunnellu, siis tolviisii napit korvissa, keskittyen ja täysillä, ja siin oli taas liikutusta (VITTU! MIKÄ MUA VAIVAA???) ilmassa. Jos Palefacen Syntyny Rellestääki koskettaa ja HERKISTÄÄ niin et silmät kostuu ni jotain on nyt kyllä pahasti vinxallaan.  Mutta ehkä se on tää et nyt vihdoinki elämässä ei ole mitään paskaa ja stressaavaa, ei tarvi olla koko ajan hampaat irvessä pitämässä mitään lankoja käsissään, ni miun sisällä oleva pimeys alkaa murentua. Ja kai seki jotain vaikuttaa että näin pitkää onnellisuusjaksoa en oo kokenu varmaan koskaan. Aina on tullu se kaamos ja synkkyys katkasemaan jos on hetkenkää ollu hyvä fiilis. Ni ehkä nyt sit on joku onnellisuus-overdose ni herkistää niin vitusti koko ajan. Jos tuun joskus takas Mordoriin ni oon varmaan hirvee itkupilli ja uhkun pelkkää tunnetta joka suuntaan.

- Liikuttuminen ei liity mitenkään siihen et ois ikävä Mordoriin. Ajatuski siitä aiheuttaa lähinnä ahistusta tällä hetkellä. Sellanen tuli tuos matkalla mieleen et koska tää reissu on elämäni paras idea koskaan ikinä, niin tästähän voi vetää suoran johtopäätöksen että päätös (pakko) paluusta Mordoriin tulee olemaan elämäni typerin idea. Mutta täs on vasta reilut 3 kk matkaa takana, alussa ollaan vasta (toivottavasti), tunnelmat voi muuttua toki jossain kohtaa (en kyllä usko mutta jyy nevö nou).


- KISSOJA ON IHAN KAUHEE IKÄVÄ! Sekä Mordorin pullukoita Humppaa ja Suitsua, mutta toki myös Gilin mirripesuetta, varsinki Pirkkoa. Syrän oikee pakahtuu ikävästä. Joka kerta ku oon Gililtä lähön jälkeen syäny jotain ni melkeen tulee tippa silmään (kuinkas muuten...) ku on niin outoo syyä kert ei oo kukaan kiipeemässä lautaselle ja vaatimassa annoksesta omaa osuuttaan. Lihon helmikuussa varmaan 10 kiloa ku kissat ei oo syämässä pualia miun sapuskoista. Huooooh. Nyyh.

Tämmöstä täältä Lumpurin Kualasta. Nymmää lähen kylille hillumaan, vähä shoppaileen jotai riepuja ja asioita, ja varmaan taas vahingos kävelen sata kilometria ympäri kylää. Tai sit en. Katotaa kuinka käy.

Huominen viel täällä, ja sit maanantaiaamuna vitun ainkanen lento Siem Reapiin Kambodzaan. Tarkottaa siis sellasta et herätys viimeistään 3:30 aamuyöllä ja sit äkkiä pirssi alle ja lentokentälle.

Jalan Petaling. Täällä taas!

Varokaa, vieraissakävijät!

Aamu ät Chinatown

Sivistykseenpaluushokki ja Hanur

Hanur Beach

Eilen se sitte koitti. Lähtö kotoisalta hiekkakikkareelta. Eikä siitä tälläkään kertaa ilman itkun tuhertamista selvitty, saatana. Ei vaikka kuinka tiiän et hei, 4 viikon pääst oon siel taas. Siinä kohin ku hyppäsin Oscarin eli heppataksin kyytiin ja Pirkko jäi sinne baarin rappusille vilkuttamaan ni volloti-volloti. Ihan älytöntä nyt tää meininki, aurinko pehmentäny pään niin et oon ku saatanan Saimi Hoyer Suamen Huippumalleissa, sehän kans koko ajan on siel "herkistymäs".  Siinä kohin ku heppataksi lähti liikkeelle ni oli fiilis että tää täältä lähteminen on typerin idea ikinä. Saatana.

Sinne jäi miun kissapesue. Syrän-syrän-syrän.

Mutta oli mukava viiminen aamu, kaikki miun mirrit, jopa Iso-Stigu, tuli aamiaiselle, ja Pirkko käveli koko aamun peräs, en meinannu päästä viemää fillariakaan hoitopaikkaan ku Pirkko juoks pyörän perässä. Piti pari kertaa tehä uu-käännös, kerätä Pirkko pyörän koriin (se tykkää matkustaa pyörän korissa, ollaan monta kertaa fillaroitu yhes murjulle ja takas baariin, miä polen ja Pirkko korvat luimussa korissa nauttii vauhdin hurmasta) ja kiikuttaa se takasin baariin, ja sit tuhatta ja sataa karkuun ennenku se juoksee taas perään. Voi että. Mut en naputa siit ny enempää ku alkaa taas itkettää. Kyllä ne kissat siel pärjää, baarin pojat lupas pitää huolta.

Viimeinen aamu omalla rannalla.

Ekajayan vene alle ja kohti Balia (venelippu: 350 000 rupiaa). Jänskätti et millanen aallokko on mutta ei ollenkaan paha, pahemmassaki rytyytyksessä oon tuon välin matkustanu. Mut ku keskellä merta yhtäkkiä vene pysähty ni olin jo ihan et vittuuuuuuuuu, et nytkö tuli merihätä, kert merihätä on hädistä yks pelottavin. Enitaim otan kakkahädän mielummin ku merihädän. Mutta sit alko ihmiset säntäämään ikkunoihin ja veneen katolle ja innokas kimitys ja kameroitten esiinkaivelu joten sinne miekii sit könysin katolle ihmettelemään et mitä nyt tapahtuu. Vittu, siinähän oli veneen melkeen vieressä VALAS! Ihan huikeeta ja mahtavaa, en oo ikinä valasta nähny ja siinä sellanen nyt sit polski ihan muina kaskelotteina. Kuvaa ei oo, kert just ku sain vihdoin kameran esiin ja oikeet asetukset ni se lotko sukels takas pinnan alle. Mutta oli se vaan hianoo. Edellisellä kerralla ku Gililtä Balille matkasin ni veneen vierellä polski jonkun matkaa kauhee delfiiniparvi, mut eihän ne ny o mitään verrattuna valakseen. Mahtavaa!

Autoja!!!!!

Ja sitte rantautuminen Padang Baihin ja ensimmäiset tutinat sivistykseenpaluushokista. Kaupustelijat kimpussa heti ku laiturille astu, autoja koiria mopoja ihmisiä ääääk. Onneks siel ei kauaa tarvinu olla, autokyyti lähti samantien ja sillä pääs suoraan hotellille tänne Balin Sanur Beachille. Voi Sanur, tämä rauhaisa iäkkäämmän väen lomakeidas, jota Lonely Planet kutsuu myös nimella "Snore", ja jota itse kutsun nimillä Hanur ja Sanurin Saattohoitola. Ei tätä voi paratiisiksi sanoa, mutta tuhat kertaa mielummin täällä majailee kuin vaikkapa Kutalla, sinne en enää jalallani astu, se on vissi. Mutta Sanurilla kelpaa olla, ja mukavahan se on joskus olla paikassa jossa tuntee ittensä nuoreksi. Kaduilla pahrustaa pääosin harmaatukkasta turistiporukkaa ja homma on sikäli hyvinkin seesteistä.

Ovi miun VALTAVAAN huoneeseen

Mun romantillinen terassikatos

Ensimmäisen orgasmini meinasin saada kun sain hotellihuoneeni. Odotukset ei ollu mitenkään korkeella, koska olen majottunu tässä Swastika Bungalowseissa useasti ennenkin, ja huoneet on aina ollu silläviisiin ihan ok, mutta ei mitään erikoista. Nyt pullukkaa lykästi, sillä sain valtaisan kakkoskerroksen huoneen. On ilmastointi, on on, jääkaappi (!!!!!), telkkari, iso sänky, tuoleja ja pöytejä ja vaatekaappi ja tuos pihalla ihana romantillinen terassikatoshökötys. Ja jumalauta, suihkussa kuuma vesi, ei hyvää päivää! Orgasmi numero 2! Jännä miten sitä ihminen unohtaakin tollasten aiemmin itsestäänselvyyksien ihanuuden. Kaks kuukautta kylmän veden suihkulla, pienes pimees hämäräs kostees bambuhökkelissä ja oon ihan järkyttävän tohkeissani siitä et huone on tilava, valosa, KUIVA, ötökätön, hiekaton, ja et on huonekaluja. Ja telkkari! Herraisä! Viimeks oon nähny telkkarin marraskuun puolivälissä Jakartassa ni siitäki oon nyt ihan liekeissä et ooooh, mitä paskaa sieltä tuleekaan.

VALTAVA HUONE! oooohhhh! (Huomatkaa ilmastointilaite katonrajassa!)

Orgasmi numero 3: Hardy's Supermarket! Hintalapullinen tavarataivas! Kolme kerrosta krääsää, vaatetta, matkamuistoja, tilpehööriä, elintarvikkeita, KAIKKEA! Vietin siellä varmaan tunnin ihan vaan hipelöiden asioita ja lopulta ostin vaan kassillisen naksuja ja keksejä ja vettä ja kaljaa, koska olin päättäny että lukittaudun ILMASTOITUUN ihanuushuoneeseeni heti kun oon ruokkinu itteni ja käyny ostamassa iltanapostesteltavaa sillai ettei todellakaan tarvi ennen aamua pistää nokkaansa tuonne kosteena höyryyvään hikiseen ulkoilmaan. Ja näin tein. Siinä iltapäivällä neljän jälkeen painuin huoneeseen enkä ennen aamua käyny ku pihalla tupakilla. Levittelin KAIKKI, aivan kaikki, tavarat ympäri huonetta, ku sitä tilaa kerta on, ja ripustelin vaatteet kuivumaan ja makasin sänkyssä (siel ei oo hiekkaa!) ja napostelin keksejä ja ryyppäsin yhen kaljan ja tuijotin ihan zombiena telkkarista jotain viihdepaskakanavaa. Ai juma.

Hintalapullinen supermarket. ooohhhh!

Nii, ja tää Swastika Bungalowin orgastinen spektaakkeli on varattu Asiarooms.com:n kautta ja hintaa tällä estottomalla porsastelulla on noin 35 euroa yö. Mutta on jokaisen lantin arvosta, jumaliste. Loppukuusta tuun tänne taas, sitte ku on Kamputseat ja Laosit käyty ja oon matkalla takas kotiin Gilille.

Tänää aamulla aamupalan jälkee läksin kävelylle, vaik tääl ny ei mitään nähtävää juurikaan ole, mutta Sanurin hienoin asia on tuol rannalla menevä kilometrien pitunen rantapolku. Sitä hiippailin jonku tunnin johonki suuntaan, räpsin valokuvia ja tepastelin paljain jaloin. Nääs ku ei oo kauheesti käyttäny ees lipottimia sitten marraskuun puolivälin, ku on vaa juoksennellu paljain varpain, ni sanomattakin on selvää et varvastossut aa) ahisti ja pee) alko heti hiertää. Et kyl täs nyt on tullu sivistykseen palaamisen aiheuttamia kaikenlaisia shokkeja aika tarpeeks. Mutta mukava oli rantapolkua tepsutella, vaikka olikii aika paljo ihmisiä liikentees. Tääl on nimittäin  joku erikoispäivä tänää ja/tai vissii huomenna, en tiiä mikä, mut joku paikallinen pyhä kuiteskii. Ja hei, oon osannu väistää autoja ja mopoja ku oon ylittäny katua. Eiks o siistii, hei?

Rantapolku

Mut pyhästä huolimati: Hardy's Megakultaturbosuperstore oli auki eli kotimatka ehottomasti sen kautta. Ja varovaista shoppailua, herrantähren. Siihenki piti oikeen ottaa suorittava asenne, ku mitää ei oo oikee ostellu tässä ni tuntu kauhialta laittaa joku 2 euroa t-paitaan ja 3 euroa varvastossuihin, luoja mitä sikailua! Kuala Lumpurissa sitte lisää vaatevaraston päivitystä, virttyneet lumput jää sit sitä mukaa matkan varrelle ku ne korvataan uusilla. Kun on vaatetta vähän mukana, sitä joutuu pesettämään riepujaan usein, ja sen kylä huomaa. Sitä kun ei sillälailla muutenkaan ottanu mukaan mitään järin prameeta vaatetta, kaikki tais olla jo valmiiks vähä virttynees ja kulahtanees kuasis, ni nyt ne vasta onki kauhias kondikses. Parit phikhinit on jo menehtyny ja lähteny vihreemmille niityille, muutama t-paita myös. Mut tää täst hömpötyksest, tää on vakava ja asiallinen ploki nääs, eli hus pinnallisuus pois ja takas tärkeisiin ja syvällisiin asioihin.

Miul oli tänää aikomus myös hetkeks kellahtaa tuonne rollaattoriporukoitten sekaan uima-altaalle, mut just ku sain nykästyy pikinit ylle ja aurinkorasvat ruhoon, ni rupes satamaan. Hyvä! Saa rauhassa makailla sänkyn pohjalla ILMASTOINNISSA. Mutta nyt siel vissii alkaa olla sade loppu, joten miä lähen johonkii vähä syämää jotain ja sit katon jos hulluttelis ja pulahtais vaikka altaas. Tai kävis hotellin hoitolas ottamas jonkuu hoidon (en oo ikiin käyny, jännittää niin etten ehkä kuitenkaa uskalla, vaikka sekä naama että ruho kaipais kipeesti kaikki maaliman kuorinnat ja käsittelyt). Tai sit tulis takas tänne ILMASTOINTIIN ja jois kaljan. Nii, ohan sekii mahollista.

Et tälviisii rennosti hotellissa tää exoottises Balis lorvailu menee. Ai että.

Temppelihomma

Ainii, kuukausi vaihtu taas, eli tässä viel rahastollinen tiedote: rahaa meni tammikuussa jotakuinkii tishmalleen tasan tuhat euroa. Sisältäen siis ihan kaiken, myös eläinlääkärikulut. Helmikuussa menee reilusti enemmän, koska nyt on tämmönen liikkuvainen ja ilmastoitu lomailuhomma. Mutta ensimmäisen 3 kuukauden majotuskulujen keskiarvo on piirun alle 15 euroa yö. Kun oli se sääntö et max 25 egee yö, ni nyt siitä voi vähän luistaa ku on asunu reippaasti halvemmalla viimiset 2 kk.


Huomenna aamulla lennän Singaporeen ja sieltä koitan löytää bussin joka vie miut Kuala Lumpuriin. Jos hommat menee niiku Strömsöössä, ni Kualassa oon huomenna illalla. Ja siellä jatkan sikailulinjalla ja menen hyvään hotelliin, se on varma. Mitään ei ole varattuna mutta tiiän mihin ekana yritän pyrkiä. Kualassa oon maanantaiaamuun asti, eikä oo aikeena muuta ku täydentää hiukan Assholen sisältöä ja lorvailla vaan. Kuala Lumpur on miun ehoton suosikkikaupunki, joten sinne on mukava mennä.

Eli seuraavat kuulumiset tulee jossain kohin viikonlopun aikana Kualasta, luulen. Heippa!

Ainii, sit viel kuvakimara tähän perään, olkaat hyvät.

Liikenneympyrä

Hiano aita

Jossain temppelissä hiano koriste

Temppelin ovella on portsari

Maisema miun terdeltä

Hotelli tarjos tervetuliaisdrinkin

Tääl on tämmösiäki! Ne sanoo vuh eikä miau.