 |
| Hiano piirustus Pasar Seni -aseman läheisessä seinässä |
Koska suoritin eilen lähes kaiken pakollisen (=shoppailun... siittähän tarttee ehkä viel tehä hömpötyspostaus, Moottoripuuma goes muotiblogi! Joo!) ni tänää olin vähä et no mitäs vittua sitte. Jollain pitäs aikaa tappaa, eikä sen parane olla pahasti kukkaroa verottavaa äksnöniä, sen puolen oon hoitanu jo ihan ite. Ku tää päivä Kualassa sinänsä on ihan turha, mutta ei ollu tänää lentoa Siem Reapiin ni siks tuli tämmönen ylimääränen lorvailupäivä suurkaupungin sykkeessä.
 |
| Merdeka Square |
Läksin siis aamulla vähän kylille, et no käyn hieman kävelemässä joo, ihan vaan tässä jossain huudiloilla, en lähe vaeltamaan koko vitun kylää ympäri, ei ei. Mutta ku sitä taas yhtäkkiä huomas olevansa Merdeka Squarella, ja sitte ku sattu olemaan mukana sellanen kävelykartta Kualan ytimeen ni huomasin et tossahan ois aika lähellä iso puisto ja siellä vaikka mitä, et jos ny sinne hilpasis, ihan vaan nopeesti käväseen. Just. Että sellanen Kualaavan Lumpun ympärikävelyhän tästä sit taas kuitenki tuli, vaikkei ollu aikomus.
 |
| Puistossa |
No mut kattokaas ku eihän se puisto niin lähellä ollu ku kartta anto ymmärtää, ja jos on tavote asetettu ni loppuun saakka mennään vaikka kuinka hiki valuis ja varvastossut hiärtäis. Ja kannatti mennä! Puistossa oli ihanaa! Vihreää, hiljasta, kaunista. Suihkulähteitä ja palmuja ja sademetsämäinen tunnelma. Olin onnekseni myös liikkeellä helvetin aikasin aamulla, eli ei ihmisiä juuri missään. Uskalsin siks mennä jopa Bird Parkiin kun satuin sen kohalle just kun se oli auennu, eli ounastelin reittiä turvalliseks, ei varmaankaan lapsiperheitä vielä koko puisto täynnä. Oikeessa olin, ei siel ollu oikein ketään vielä. Sain ihan rauhassa pällistellä riikinkukkoja ja papukaijoja ja flamingoja ja vaikka mitä tsirbuloita mitä siel oli. Hiano oli ja kaikenlaisii ihme tipuja tuli nähtyä.
 |
| Riigingukko |
Mutta kestihän se hetken sit sieltä vihreestä keitaasta päästä takas ihmisten ilmoille, ja varsinkin löytää vielä KL Sentral -asemalle, jonne menin saadakseni junan Petronaxen tötteröille. Kävelin, ja kävelin, ja vittu, kävelin, ja ku lopulta löysin sen saatanan KL Sentralin ni sit olikii yhenlainen seikkailu löytää mistä vitusta sinne pääsee sisään. Näin kyllä et no tossa se on, tien tois pua joo, mutta ku välissä on jotain moottoritietä ja ramppien muodostamaa spagettia ja autoja kaahaa tuhattajasataa, eikä missään mitään jalankulkureittiä sinne oikeaan suuntaan. Onneks tuli sit joku pimu miulta kysyy että onko tää jättipömpeli minkä pihalla päätäni raavin ni National Museum, ja osasin kertoa että kyllä on, ja kysyin sit siltä pimulta et mistä helvetistä tästä pääsee tonne Sentralin asemalle. Pimu neuvo sitte et tosta kato juokset tien yli, ja tuolta sillan kupeesta menee rappuset ton-ja-ton ajorampin päälle, ja sitte seuraat vaan sitä ni tuut aseman pääoville. Just. Ei muuta ku seikkailunhalua suoleen ja sinne vaan autojen sekaan säntäilemään. Kaikenlaiset jalankulku-systeemit loppu jossain kohin ihan täysin ja siel tepsutin autotiellä sit. Mutta perille pääsin, yhtenä kappaleena, otta hiessä mutta hengissä. Pikanen junakyyti Petronaxen tötteröille, nopee shopautus ja äkkiä takas kotiin. Puuh.
Kuala Lumpur on nyt (taas) nähty, varusteet on täydennetty, rahaa on tuhlattu niin et ahistaa, jalat on kävelty rakkuloille. Olen valmis siirtymään muualle. Ja kyllä, Kuala Lumpur on yhä miun suosikkikaupunki. Tääl on kaikkee ja tääl voi todellakin kävellä vaikka koko paskan ympäri ja on hyvät shopinkit ja on mukavaa ja sillee sopivasti rupsahtanutta ja rähjästä, mutta myös bling blingii jos sitä haluaa.
Loppupäivän ohjelmassa miul on syömistä, kaljan juontia, Assholen pakkaus, kenties skypepuhelua Mordoriin ja aikanen nukkumaanmeno. Ainii, ja se hömpötys-muotiploki-nakutus. Joo. Katotaa, ehkä tos myöhemmin kuhan oon saanu hieman ruokaa ja varsinkin olutta.
Kivakumara viel tähä loppuun! Jee!
 |
| Merdeka Square |
 |
| Joku jossain vanhan juna-aseman lähellä oleva pytinki |
 |
| Tuolta ne huutaa koko ajan jotain. |
 |
| Bird Parkin vesiputous |
 |
| IIIK! Nää oli lintupuiston söpöläiset. |
 |
| Kotkotkotkot! KOT! |
 |
| Ihmeelliin otus |
Mutta kestihän se hetken sit sieltä vihreestä keitaasta päästä takas ihmisten ilmoille, ja varsinkin löytää vielä KL Sentral -asemalle, jonne menin saadakseni junan Petronaxen tötteröille. Kävelin, ja kävelin, ja vittu, kävelin, ja ku lopulta löysin sen saatanan KL Sentralin ni sit olikii yhenlainen seikkailu löytää mistä vitusta sinne pääsee sisään. Näin kyllä et no tossa se on, tien tois pua joo, mutta ku välissä on jotain moottoritietä ja ramppien muodostamaa spagettia ja autoja kaahaa tuhattajasataa, eikä missään mitään jalankulkureittiä sinne oikeaan suuntaan. Onneks tuli sit joku pimu miulta kysyy että onko tää jättipömpeli minkä pihalla päätäni raavin ni National Museum, ja osasin kertoa että kyllä on, ja kysyin sit siltä pimulta et mistä helvetistä tästä pääsee tonne Sentralin asemalle. Pimu neuvo sitte et tosta kato juokset tien yli, ja tuolta sillan kupeesta menee rappuset ton-ja-ton ajorampin päälle, ja sitte seuraat vaan sitä ni tuut aseman pääoville. Just. Ei muuta ku seikkailunhalua suoleen ja sinne vaan autojen sekaan säntäilemään. Kaikenlaiset jalankulku-systeemit loppu jossain kohin ihan täysin ja siel tepsutin autotiellä sit. Mutta perille pääsin, yhtenä kappaleena, otta hiessä mutta hengissä. Pikanen junakyyti Petronaxen tötteröille, nopee shopautus ja äkkiä takas kotiin. Puuh.
1 kommentti:
Kiitos blogistasi! Ihana nojatuolimatkailla täältä pakkasten keskeltä ;-)
Lähetä kommentti