sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Epämuotiplogipostaus

Kröhöm. Olen tehnyt muodikkaita hankintoja Assholeni kilomäärän ylläpitämiseksi. Olen shoppaillut. Heittäytynyt villin kulutushysterian kouriin ja vinguttanut luottokorttia aivan raivolla. Eli nyt on hyvä hetki vähän hupsutella, heittäytyä kreisiks ja kirjotella materialistisia, pimumaisia hömpötyshommia. Moottoripuuma goes (epä)muotiblogi, olkaat hyvät.



Yllä olevassa kuvassa vaatehankintani. "Aidot" Puuma-sortsit, liian kireet mutta toivon että joko sortsit venyy tai miä nahistun, 15 MYR. Varmasti ei penniäkään Podomien kaljakassaa kartuttava Children Of Bodom t-paita, 18 MYR, terveisiä vaan ja sori. Pari rokkitoppia, vihreitä (äääk!), 15 MYR kappale (näitten hinnasta jouduin oikein tappelemaan ja lopulta myyjää vitutti niin paljon että paiskas paidat suunnilleen miun naamalle... olen oppinu tinkimään, siis), musta-perus-hihaton-toppi, 15 MYR, lököt maaliman mukavimmat mutta kauheen näköset rikoopökät eli munahousut eli ns. puolipitkät kalsarit, 29 MYR. (Ja se rahan kurssi on sillai et 10 MYR on noin 2,5 euroa).

Kuvassa olevien riepujen lisäks tuhlasin helvetisti rahaa uusiin phikhineihin ja tissiliiveihin. Ne kävin hakemassa Petronas-tötteröitten alla olevasta bling-bling-ostarista. Ja siel niinki exoottisesta kaupasta ku Marks&Spencer! Kattokaas, faktahan on, että sekä phikhiniä että hinkittimiä täältä Chinatownistakin toki saa, mutta meikäläisen melooneilla ei varsinaisesti oo kiinalaisiin kuppikokoihin menemistä. Päättelin siis, viksu kun olen, että KLCC-supermegahyper-blingbling-ostarilta löytyy joku tuttu ja turvallinen ketjuliike, josta saa näillekin tisseille vaatetta. Ja khyyylllä, nyt on kahet uuet phikhinit ja hinkittimet ja oho pari nirunarutoppiaki vahingossa ostin viel, ku sai kaks yhen hinnalla, Sulo Villeeni otti vallan.

Vaatehankinnoissa on tärkeintä ollu et rievut on mukavia päällä. Muu on toisarvosta. Mitään kiristävää ja puristavaa ei voi ees ajatella. Ei näissä lämpötiloissa ja kosteusprosenteissa. Rikoo on riskillä ruma, tiedetään, mutta ah ku vaate venyy ja vanuu ja joustaa ni on se niin mukavaa.

Täällä reissatessahan useasti ei ole murjussa ees kunnon peiliä, eikä muutenkaan jaksa vittujakaan kiinnostaa miltä näyttää. Pahalta, se on selvä, mutta ulkonäkökriisit ja -kompleksit ei täällä paljon mieltä rassaa. Mikä ihana ja vaputtava ja erikoinen tunne! OOH! Hyvin voi roikkua ja tursuta pikineissään vaikka vieressä kuinka olis 17-kesäsiä 45-kilosia ruotsalaisplondeja. Olen keski-ikänen elämää nähny vanha nauta, en voi näyttää kiinteeltä sileeltä neitseelliseltä gasellilta (ainakaan ilman rekkalastillista botoxia ja Nordsrtömin Rolfin moottorisahoja), paikat roikkuu ja pursuaa, mutta mitä vitun väliä? Ei mitään. Sitäpaitsi, tässä iässä suunta on pelkästään alaspäin, eli juuri nyt olen kuitenkin parhaimmillani. Ja nyt olen jo huonompi ku äskeistä lausetta kirjottaessa. Ja nyt! Ja taas rupsahin! Äääääk! Ja taas! AARRRGGGHHH! Mutta se asettaa hetkelliset ulkonäkökriisit oikeisiin mittasuhteisiin ku muistaa että joka hetki olen jo rupsahtaneempi ku äsken, eli olen koko ajan parhaimmillani.

Mainittakoon närkästyneenä sit yks asia: jos Mordorissa joskus tuli valitettua miten miähille ja pojille on aina kivempia vaatteita, ni vittu tilanne ei ole mitään verrattuna siihen mitä se meininki täällä päin maailmaa on. Miähille on räyhäkästä vaatetta vaikka kuinka, mutta naisten t-paidatki on lähinnä jotain rimpsusta glitteriä, tai sitte varustettu jollain helvetin kuvottavilla teksteillä (paras mitä oon nähny: "I'M NOTHING WITHOUT HIM!") tai vähintään ny jollain pehmoeläinten kuvilla koristeltuja. Saatana. Jotta sai todellakin nuohota tuolla riepukaupoissa, että löyty tuo miun vaatekasa, eikä tarvinu sortua mihinkään värikkäisiin (oo äm gee!) pimukuteisiin. Sentäs ihan koko itteeni en oo täällä viel hukannu, luajan tähren.


Mutta vaikka vaateshoppailut meni viel aika rekkaseksuaaliseen malliin (bändipaitoja ja enimmäkseen mustaa) niin kemikaaliokaupassa lähti mopo lapasesta ihan täysin. Aina oon vähän ajatellu ettei miussa oo oikeestaan muuta naista ku tissit ja pillu, mutta ai juma kun vapautin itteni kemppariin ni löytyhän se neiti jostain. Kattokaa:




Tukkapampuloita, pinnejä, aurinkorasvoja, kynsiviiloja, peili, naamanpuhitsusaineita ja -tarpeita, tukanpesu- ja hoitoaineita, hammasharja ja tahnaa, pikkuhousunsuojia, kosteuspyyhkeitä, särkylääkettä ja mitähän vielä. Tää säkillinen paskaa makso liki 200 MYR (melkein 50 egee, aaarrrgghhhh), mutta nytpä ei tartte vähään aikaan tämmösiä asioita ostella

Mainittakoon, että mm. aurinkorasvat on täällä huomattavasti halvempia ku esim. Indonesiassa, ja varsinkin Gilillä. Sinne suuntaajien muutenkin kannattaa raahata kaikki mahollinen tarvike muualta. Saarelta toki saa kaikkea, mutta kaikki myös maksaa kaksin- tai kolminkertasesti mitä vaikkapa Balilla tai Lombokilla.

Kasa ei sisällä kosmetiikkaa. Meikkiä oon käyttäny viimeks 15.11.2011 kun oli Jakartassa Bodomien keikka, sillo laitoin vähä ripsiväriä ihan sen kunniaks et pääs hengaa komeitten pitkätukkasten poikien kans. Sittemmin ripsivärikin on jääny tarpeettomana matkan varrelle. Et toi säkillinen kempparikamaa ei sisältäny mitään tekoripsipakkauksia ja huulikiiltoja, ihan vaan aurinkorasvoja ja puumanpesuaineita ja sellasia.

Jotta näin. Rahaa on palanu aivan perkeleesti, mutta nyt on taas moneks kuukaudeks vaatetta ja tököttiä, ei tartte vähään aikaan ostaa muuta ku majotuksia, ruokaa, kaljaa ja elämyksiä.

Että kyl maar nyt on kepee (ja köyhä) olo.


Ei kommentteja:

Tsekkaa myös nämä