Kinabalun vuorenjärkäle ja killumista puitten latvoissa ja... (otsikonkeksimisplokki)

Mount Kinabalu

Myä ollaa nyt suoritettu kauheesti kaikkee. Siis muutakii ku ostareilla hengailua ja sushibaareissa syämäpuikkojen heiluttelua tahi baarikuppilassa kaljapullojen kilistelyä. On oltu nyt elämysmatkailijoita, saatana, on käyty aa: ryhmämatkaretkellä vuoristossa ja pee: on käyty ihan omin nokkinee saarella ottamassa punaa nahkoihin. Kerron teille näistä yyber-PÄRÄYTTÄVISTÄ (grrrrh) kreisielämyksistä nyt hiukan. Ottakee pipoista kii, lets gou!

Ryhmämätkaretki vuoristoon oli koko päivän (noin11 tuntia) retki Mount Kinabalu Parkkiin sekä Poring Hot Springseille. Suurin osa ajasta kuitenkin istuttiin autossa matkalla johonkin, sekä syystä jos toisestakin ooteltiin retkiseurueeseen kuulunutta 5 hengen hongkongilaisturistin lössiä. Nää seikat aiheutti hienoista hermon kiristymistä ajoittain, mutta onneks retkipäivä parani loppuakohden ja oli hintansa väärti.

Ekana ajeltii pari tuntia Mount Kinabalu Parkkiin. Matkalla oli puolen tunnin tauko jossain mis oli vitusti turistikrääsää myyviä puoteja, mutta myös perkeleen hieno paikka räpsiä kuvia hianosta Kinabalu-vuoresta. Se oli varsin hyvä että siinä pysähyttiin, kert hetki ennen stoppia yks hongkongilaisten seurueesta jo vääns oksennusta muovipussiin. Kattokaas ku kippuraiset vuoristotiet ni paha olo tuli. Miten ei voinu huutaa sielt et auto seis, lentää laatta? Juu ei, siinä mein eessä olevalla penkillä akka yrjös koristen muovipussiin. Jumalauta.

Oota siin, myä tullaa Vähixen kaa kiipeemään siut viel!

Kinabalun vuorenkikkare on piirun yli 4 kilsaa korkee komistus, kertakaikkisen mykistävä ilmestys. Sinne tehää kiipeilyretkiäkii, pari päivää ja yhen yön kestäviä settejä joista kaiketi selviää ihan tämmönen kiipeilykokematon pullukkakii, joka ei oo kiipeilly ku tikapuita aikasemmin. Mutta myä Vähiksen kaa ei nyt sellaseen lähetty, vaan tyydyttiin ihasteleen vuorta alapuolelta. Lyätiin kyllä kättä päälle että 2014 myä kiivetään toi vuori. On siis reilusti aikaa asennoitua olemaan oman elämänsä veikkagustafsson vai mitä niitä nyt on. Aiomme yhistää kiipeemiseen mm. korkeanpaikan leirin ennen kapuumista sekä varsinkin runsaasti doupingin nauttimista sisältävän matalan tason megaleirin kun vuori on vallotettu. Ja koska asia on nyt tänne vannoen ja vakuuttaen ja seitinohkasesti leuhkien kirjattu, ei voia perääntyä. Elämässä kattokaas pitää olla tavotteita, ja ku tässä ny sukellellaan syvyyksiin jo ihan niiku like there's no tomorrow ni seuraava etappihan on luonnollisestikin tavotella korkeuksiin.

Mutta se retki on vasta tulevaisuudessa, eilinen meil jatku sillai et sit mentii sinne varsinaiseen Kinabalu Parkkiin tekeen pieni viidakko-"trekki". Se meille sit ikäänku selvittikii millasella porukalla ollaan matkassa ja mikä on homman nimi. "Trekki" oli todella raju, siistiä polkua pitkin joku ehkä sata metriä mentii ja pysähdyksiä oli jokaisen saatanan saniaisen ja sammaleen ja puukalikan kohalla et täs on nyt tämmönen ja tos on tommonen. Ja honkkarilaiset valokuvas kaiken. Alettiin olee vähä kärsimättömiä, et ku meil oli käsitys että mennää mettään rämpimään ja sit tulee hiki. Meit palels tolla osuudella.

Seuraavaks suuntima oli lounastauolle, mut enne sitä pysähyttii johonkii mis myytii jotaa vitun panaaneja ja kaalinpäitä. Häh? Honjkkarilaisethan toki siinä halusivat ostoksia tehä, joka vei oman  aikansa. Ne osti mm. riisiä. Riisiä? Mitä vittua? Meil rupes tosissaan pinnat kiristymään. Kello ku tais olla jo tulossa yks, ja myä oltii varttia-vaille kasista istuttu lähinnä autossa, mitä nyt oli ollu se yks kusi+valokuvaustauko ja sit se onneton hiipiminen mettässä kattomassa sammalia.

Maisemat oli kuiteskii koko ajan niin komiat et hoettii vaa siä takarivin penkeil et kyllä juu on ollu tän kaiken arvosta ku niin komiat on näkymät.


Luajan lykky että meininki parani huomattavasti ku päästii lounaan jälkee Poring Hot Springsseille. Hot Springsit sinänsä oli enempi Boring Hot Springs, mutta niien kuumavetisten poteroien takana oli pähee keski-maan olonen viidakko, mihi on pykerretty sellaset canopy walkit, elikäs puitten latvojen tasalla menevät vaijerien varassa killuvat siltahässäkät. Sinne päästäkseen piti ens kuiteskii jolkottaa viidakossa ylämäkeen reipas matka, ja myä otettii alkuusa taktiikka et nyt saatana riisiä shoppaavaat honkkarilaiset saavat laittaa töppöstä toisen eteen. Eli myä pikkusen Vähiksen kanssa karattiin ryhmästä. Mein opas, nuor pien poika, hätäänty tietysti ihan helvetisti ku akat karkas heti alusta ja hää juoks meiän perässä ihan pää hiessä. Aina välil sit pysähyttii levähdyspaikalle oottamaa et hitaat honkkarilaiset saa meijät kiinni, mut ei tod annettu heille lepäämisaikaa, vaan myä pyhkästii samoin tein seuraavalle etapille. Johan saatana rupes heiltä hymy hyytymään.

Tommoset on canopy walkit

Mutta sitte mentii canopy walkeille! Ihan mahtavaa! Siä meni viis vai kuus sellasta siltahässäkkää joitten välissä oli aina sellanen laituri josaa puun latvassa. Korkeimmissa kohissa killuttiin vissii jossai 40-50 metrissä (sademettien puut on korkeita ku stadionin tornit, jynöy). Maisemat oli huikeet, mutta välillä pelotti sen verran ettei siin pal kuikuiltu näkymiä vaan tuijotettiin tiukasti seuraavaa etappia. Vaikkei korkeen paikan kammoo ookkaa, ni pikkusen siis puntit tutis, tunnustettakoon se tässä näin julkisesti.

Canopy walkkien jälkee myä pyyhällettii viä käymää läheisel pienel vesiputouksel, honkkarilaiset sen aikaa oottelivat jossaa ja keräilivät ittiänsä. Vesiputous oli söpö ja piän, ei mitenkää erikoinen, mutta reitti sinne oli niin hianoo satumetsää et ei ois varmaa silmää lotkautettu jos ois paukannu eteen joku hobitti ihan puskista siin kesken tarpomisen.

Yks jo mätääntyny rafflesia ja toinen joka kukki kuin viimistä päivää

Tän jälkee lähtii ajelee takas Kota Kinabaluun, mutta matkalla pysähyttii viä kattomaan rafflesia-kukkasta, ku sellanen siin sattu just olee kukinnolla. Rafflesia on sellain harvinainen kukka, se kukkii vaa muutaman päivän ja sit mätänee niille sijoilleen. Mahtia oli se nyt nähä, ku oon mones paikas nähny erityisii rafflesia-retkiä, enkä oo raaskinu/jaksanu sellasille mennä. Ni nyt se sit tuli ikäänku ylimääräsenä yllätysnumerona eteen. Oli hiano, ja iso.

Semmonen retkihomma. Noi seuramatkat on aina vähä raskaita, koska niis on muita ihmisiä ja ku ite oon "vähä" sellain et muitten odottelu käy ihan vitusti hermoon ni siin alkaa pikkusen toi tunnelma kiristymään ku koko ajan saa jossain hermostuneena stepata paikallaan ku JOKU MUU hidastelee jossaa.

Jos miul ois retkimatkatoimisto ni siel ois meno sellasta natsimatkailua et siin ei nokka kauaa tuhisis minkää ihmeen äärellä. Eikä hidastelijoita, eikä varsinkaan myöhästelijöitä, ooteltais, vittu, missään. Jos kerrotaan et siut haetaan hotellista klo 8, ja tuut siihe ala-aulaan minuutin yli kasi, ni voi voi, kato ku natsimatkojen tila-auto meni jo. Tai jos jäät räpsiin tuhatta kuvaa jostaa muurahaisesta ni sinne jäät sit viidakkoon yksinäs, hei vaan, koita löytää itekses kotiin.

Joo. No, retki oli kuiteskii kaiken vaivan ja hidastelijoitten sietämisen arvonen, kert maisemat oli komiat ja se puitten latvoissa tepastelu canopy walkkeja pitkin oli ihan huikeen mahtavaa. Ja nähtii rafflesia. Avot, kyllä kelpas.

Pulau Sapi

Tänää myä lähettii sit ihan omin nokkinee vähä saarihommiin. Oli fiilis et nyt on päästävä pois kaupungista ja johkii saarelle makaamaan, joten aamusella paineltiin laiturille, valkattiin saari nimeltä Sapi (vähä niiku Säpi mut ei) ja sit ei ku vene alle ja sinne. Kiva saari, perkeleesti porukkaa, mut ei häirinny. Siinä retkotettii koko päivä, meres pulikoitiin, vähä snorklailtiin ja sillai. Mukava, lepposa, rento päivä.

Huomenna myä kuikuillaa aamulla viä sunnuntai-markkinoita vähäsen ja sit siirrytään kolmeks yöks luksustelemaan uima-altaalliseen resorttiin tonne jonnekkii. Keskiviikkona tullaa takas tänne cityyn, kert torstaina aamulla aikasin meil on siirtymishommat eessä. Vähis lentää Hong Kongiin ja miä lähen nylkyttää bussilla Sempornaan.

Elämä lyhyt, vuoristo pitkä

Lopuks ihan toisenlaista asiaa viel: miun eilinen aamu alko pysäyttävällä suru-uutisella. Miun yks kaveri on kuollu Thaimaassa moottoripyöräonnettomuudessa. Oli tarkotus että tuossa vuodenvaihteen jälkeen rehvataan Gilillä, ku hänen reissu ne huudilot saavuttaa, ku hän oli myöskin pitemmälle reissulle muutama kuukais sitte hilpassu. Ei nähä nyt sitte.

Tätäki kautta toivotan viel Juhiksen läheisille voimia. Mein yhteiset kaverit: ootte kaikki mielessä, koittakaa jaksaa. Sen enempää en osaa tämmöseen tilanteeseen sanoa.

Tuommonen uutinen heti aamusta pisti päivään melkosta alavirettä, asia oli koko ajan siellä mielen perukoilla. Pisti kyllä miettimään, taas kerran, elämää ja sen lyhyyttä. Ja ku tuon uutisen yhisti mykistäviin maisemiin, vuoristoon ja sellasiin, ni se ihmisen pienuus ja särkyvyys jotenkii hakkas tajuntaan oikee tosissaan. Kyllä tuli mietittyä päivän mittaan sitä, miten yllättäen se viiminen pihaus saattaa itte kultakin lojahtaa. Se ois hyvä pitää mielessä. Aikaa on rajallisesti, täs ei oo aikaa arpomiseen! On kiire ELÄÄ!

Että näin. On ihanaa olla elossa ja elää tätä miun elämää just niiku tällee ku se tässä nyt on. Oon kiitollinen, että miun kosmisessa pierunhenkäyksessä on viä pikkusen pihinää.

 Nyt miä lähen syämää ja juomaa, moi!

Borneo on vihree

Canopy Walk

Piän söpis vesputous

Pulau Sapi

Sapilla oli noit monitor lizardei ja joku urpo ruokki niitä

Aurinko laskee Kota Kinabalussa

Loppukevennys, osa 1: Suck&Blow-shotteja

Loppukevennys, osa 2: jännittävä soitin on tämä. Tämmösellä nuoret poijaat pöräyttelee jotta saisivat oman poikaystän. Jahas.

Ilmastoitu ostariloma Borneolla

Kota Kinabalu

Terveisiä neitimäiseltä, ilmastoidulta ostarilomalta! Sellasta ollaan tässä nyt muutama päivä vietetty Kota Kinabalussa, Borneolla nääs. On kuultu huhuja et tääl ois luontoa ja kaikkee, mut ei oo hirveesti viä keretty sellasiin, ku on ollu ihan käet täynnä noien ostoskeskusten kans.

Tultiin Vähiksen kaa tänne Kota Kinabaluun myöhään maanantai-iltana. Olin netist kattonu jonkuu whatever-tyyppisen hotellin, johon suhautettiin pirssillä. Luaaaajan kiitos kyseinen majatalo oli täynnä, kert kävi ilmi et sen sijainti oli jossain misä ei ollu mitään kivaa. Joku pimu/pimpsa-baari  siin oli kulman takana ja pano- eli tuntihotelliki siinä ohitettiin, ku lähettiin sit rinkat selässä, sateessa, tarpomaan johonki mis ois jotain. Aika perkeleen monta hotellia käytii kysymässä, mutta ne olivat kaik joko täynnä tahi liian kalliita tai liian nahjusia. Lopulta löyettiin ihana hotelli Sarangnova, missä oon asunu muutama vuos sitte ku täällä Kinabalun Kotassa ekaa kertaa kävin. Sarangnovasta otettii yhteinen huane, ku ei muutakan tarjolla ollu. Aikamoista meitzille, ku en piä ihmisten kans majailemisesta ja arvostan omaa huonetta. Mut onneks Vähis on harmiton kämppis, ku se vaan nukkuu ja kakkaa, eikä sinkoile pitkin seiniä. Huomenna muutetaa eriksee pariks yöks ku tää mein kimppakämppä ei oo vapaa, mut kaks erakkohuonetta on, ni mennää niihin mökötteleen.

Kota Kinabalu welcomes miiiiiii! Terima kasiiiih!

Kota Kinabalu on sairaan kiva kaupunki. Min muistikuvat jostaa 3 vuoden takaa oli vähä sellaset ja tollaset, mutta tää onkii ollu kertakaikkisen miellyttävä yllätys. On kivoja kuppiloita, ostareita, Starbuckseja joka nurkalla, meri on tos, ihmiset on kivoja ja hintataso on erittäin lompsaystävällinen.

Häh?

Myö on lähinnä täs lampsittu ympäri kaupunkia. On toki hoiettu asioita, miä oon käyny esmes Indonesian konsulaatissa vinkasemassa uuen 60 päivän viisumin Indoihin. On käyty laittamassa vähä postikortteja postiin. On hengattu ilmastoiduissa ostareissa ja shoppailtu. Miä oon ostanu HIM-paidan ja Biitles-paidan, ja Vähis on ostanu mm. Immortal-paidan ja 22 Pistepirkko -hupparin. 22 PISTEPIRKKO! Mitä vittua? Mutta sellanen huppari se vaan yhessä ihan perus-vaatetta myyvässä kaupassa henkarissa roikku. Pakkohan se oli nyppää sieltä mukaan.

Ollaan syäty hyvin, kert tääl on ihania ravinteleja. Myä suasitellaan mm. Sushi Tei -japanialaista, missä on valtavan hyvät sushit (hintaluokkaa 14 sushipökäleen setti jotain noin 7 euroa). Ja toissailtana juotiin myös ihan helvetin hyvin tua yhes baaris mis soi aluks AC/DC ja lopuks soitti joku ankee pändi ja meil oli seurana yks paikallisjätkä, joho oltii tärmätty jo aikasemmin aamulla ja uuestaa päivällä, ja sit viä siä baarissa illalla. Mukava tyyppi, mutta se tuppas aika hanakasti Vähiksen iholle eli kopeloitsija oli hän. Siinä otettii sit aika monta olutta ja jotkuu rinksutkii ja täten meil oli eilen kankkuspäivä eikä tehty juur muuta ku tihkuttiin tuskanhikee ja maattiin hotlassa kattomassa telkkarista kaikenmaaliman paskaa, joptaa CSI Miamia ja WipeOutteja. Ja illalla mentiin eläviin kuviin elikäs leffaan kattomaan uus James Pond. Jumalauta mikä elämys! En oo leffassa käyny yli vuoteen, telkkariakaan en yleensä nää missään, et jo sellanen liikkuvan kuvan kattominen pisti pään sekasin. Mutta jumaliste, en oo tiännykään kui seksykäs könsykäs Daniel Craig oikee on! Herraisä sentäs, miulle tuli välitön hinku saaha pukumiestä! Mistä voi tilata oman agentin?

Ja jumalauta tääl ei saa leffateattereista suolasia perus-popkorneja lainkaan! Oli tarjolla vaan jotain helvetin karamellisoituja poppareita. Oltiin aivan paskana kert oltii rapuloissamme koko päivä asennoiduttu sellasiin 10 litran popkorniämpäreihin. Pettymys oli niin tiheetä et sitä ois voinu leikata veittellä.

Isot mirrit!

Tänää sentäs irtauduttiin ilmastoitujen ostoskeskusten joululauluhelveteistä (jep, joulu on tulossa ja sen kyllä huomaa) ja kipastiin aamusella Lok Kawi Wildlife Parkissa töllistelemässä eläimiä. Ihan kiva oli, mutta ei nyt millään lailla huippuluokkaa. Eläimillä ihan siedettävät tilat ja norsut oli mahtavia ja oli mulkkunenäsii apinoita ja pari tiikeriä ja kaikenlaisii bambeja ja ties mitä.

Et tänää vähä harjoteltii tuommost retkeilytyyppistä äksöniä, ja huomenna lähtää sit vähä isommin luontoelämysten äärelle. Myä ois haluttu mennä sellaselle jokiristeilylle mis näkis villejä ja vapaita mulkkuneniä ja tulikärpäsiä ja kaikkee, mutta koska täällä alkaa näemmä joka perkeleen iltapäivä satamaan ni todettiin et ei hirveesti innosta joku 6 tunnin istuminen kaatosateessa veneessä jossain viidakon ytimessä. Ei siis sinne, vaan toisaalle. Ostettiin sit äsken huomiseks koko päivän retki Kinabalu Parkin pöheikköön ja johonki kuumille lähteille. Siäl ois luvassa jotain narusiltoja pitkin keikkumista ja yleistä luonnon pällistelyä ja sit likoomista jossain kuumissa vesipoteroissa. Jännää! Äksöniä!

Sunnuntaihi saakka majaillaan täs Kota Kinabalussa, ja sit lähetää kolmeks yöks luksustelemaan johonki hevonkuuseen. Varattii äsken päheen näkönen hiukan hintavahko huane jostaa resort&spa-tyyppisestä hotellista, mikä on jossai rannalla jossain tual mis ei sit vissii mitää muuta ookkaa. Mut tarttetaa vähä sellasta veden äärellä olemista ja luksusta ja yleistä lötkötystä, kert on siis tavattoman raskasta tää shoppailu ja mässääminen.

Äh täst tuli nyt ihan paska lätinä mut ku ei oikee runosuoli nyt syki. Ummettaa. Plus meijän huoneen vessa vetää todella huonosti et täs ei uskalla muutenkaa suolistojen kans sillai rentoutuu et mistää tulis mitää.

Kattokaa kuvia ny sit ku ei täst tekstuaalisest osuudest oo vittu mihinkää. Miä palaan piakkoin kertomaa kuinka kovasti kuolemanpelkoo pyrki munahousuihin ku narusiltoja pitkin korkeella viidakossa ollaan hilluttu.

Jonun paikallisen merihaka-tyyppisen ruman kerrostalokompexin aidassa varotettiin

Kalasteluveneitä

Kellotorni (kello ei kuvassa näy mut on se siäl)

Pieni viidakkopolku

Sänkipillupullia

Tääl on erittäin hämmentäviä t-paitoja tarjolla. Muiden muassa tämmöinen.

Kalasteluvene

Tämmöst tääl

Lok Kawi Wildlife Parkissa oli norsuja

Ihanat pellefantsut!

Pampeja

Mulkkunenäsen apinan rouva

Tää oli kuulemma BEAR CAT! Onko ehkä söpöin evö?

Paitsi et tiikerikissat on parhaita

Kilppari

Hupsut karhut oli niin söpöjä kans

Hän osas ottaa rennosti.

Leijonakuningas ja valkoset tiikerit

Kiidettiin tänää aamusella meren halki tuhatta ja sataa takasin Balille. Romppeitten tehokas ja nopee viskaaminen majapaikkaan (Yulia 2 Homestay, mikäpä muukaan) ja saman tien toiveikkaana tien poskeen huitomaan pirssiä alle. Meil oli missio, ja sen nimi oli Valkoiset Tiikerit ja sellasia hienouksia näkee Bali Safari & Marine Parkissa.

Oon käyny siel aikasemminkii joskus nelisen vuotta sit (tjsp), mutta uusintavisiitti oli ihan paikallaan. Miulla on ylipäätään vähä ristiriitaset fiilikset kaikenlaisten eläintarhojen suhteen, mutta tää bali Safari&Marine parkki on miusta onneks siältä hyvästä päästä tämmösiä laitoksia et siel ei tuu välitön paha miäli. Elukoilla on hyvänlaiset oltavat ja kunnolla tilaa. Ja se varsinainen safariajelukii oli sillai informatiivinen ja muutenkii kaikenlaist opettavaista asiaa oli tarjolla. Et koitetaa sivistää ihmisii siin ohes ku ne töllistelee ja valokuvaa jotaa norsun takapualta ihmeissään.

Täl kertaa oli niin turkasen kuuma, et siä tyypit lähinnä makoili varjoissa ihan raatoina, mut ei se haitannu. Miä voisin töllöttää nukkuvaa kissaelukkaa, mitä lajia hyvänsä, vaikka kuinka kauan.

Ja tiikerit, voi perse ku ne vaan on hienoja. Niillä on niin isot tassutkii! Tiikeri on miun ehoton ykkössuosikkielukka. Mikä varmaan kaikille tulee yllärinä, ku sillai ei oo ilmi käyny että kissat, oli ne mitä lajia hyvänsä, on aika lähellä miun syräntä.

"Syäkää vaan ihan rauhassa siäl ravintelin puolella, ei miulla tässä mitään kepposia miälessä oo..."

Käytii vetäsee lounasta sellases ravintelis mis ikkunana takana makoili Leijonakuningas ja sen horo, sekä toises kohas adhd-mangustit säntäili touhukkaina ees taas. Vetele siin sitte pitsaa leipäläpeen ku ikkunan tois pua on leijona. Ja sit just ku oltii ehitty pihalle kimittää mangusteille ni Leijonakuningas liikahti ja rupes karjahtelemaan. Miä en tiännykää et se kuulostaa sellaselta. Nimittäin sellaselta niiku nyt ois joku todella raju runkkari jossain justiisa saavuttamassa sen homman minkä takia ylipäätään tumputetaan. Hyvin hämmentävää.

Tämmöst meil tänää. Huomenna myä lennellään aamulla ens Singaporee ja sitte sieltä illalla viä Kota Kinabaluun. Se on Malesian Sabahissa, joka on yks osa Borneon saarta. Meil ei o juur mitää hajuu et mitä vittua, mutta eiköhä myä saaha aika kulumaa ja luontoelämyksiä lukujärjestykseen.

Kivakumara kaikenlaisit elukoist tähä nyt hep!

Valkoin tiikeri lepää

Keltaset tiikerit lepää

Oman elämänsä virtahepoiset

Sarvikuanopariskunta

Leijonakuningas ja sen horo

ADHD

ADHD * 2

Nors nors nors trööt prööt!

Syrämmen kuvia tähän!

Hän söi hiukan kanaa ja oli vissiin ihan maiskis

Onko hienoin kissa evö? Onko mitä hä?

Tipu

Haukotus joka tarttu

Noit en haluis nähä ikiin muuta ku lasin takaa turvallisesti

Loppukevennys. Vähiksellä vasemmalla trendikäs kirahvihattu, Pädellä oikealla uhanalainen valkoinen tiikerihattu. Tyylipisteet: zero puääääng. Kiitos ja anteeks ja palaillaa ens viikolla asioihi! Siihe asti molo vaan!