Are you deaf yet?

Nonii. Miä olen täällä. Kotona Hiekkakikkareella jo, mutta siitä lisää tuonnenpana. Nyt mennään Bangkokkiin juomaan kaljaa ja kattomaan Bodomeja. Olinhan miä siinä ennen Bangkokkia muutaman päivän Kuala Lumpurissa, mutta siel oon ollu niin monesti ja tälläki reissulla et paskaaks siitä kirjottelemaan. Kaik on jo sanottu. Kiva kaupunki.

Oli mukavaa mennä Bangkokkiin, koska en ollu aikoihin, vuosiin, käyny siellä, enkä muuallakaan Thaimaaseessaksessalla. Tuli todellakin olo että nyt oon vakavasti ulkomailla. Malesia kun on jo niin kotosa, kun on tullu nuohottua, puhuvat tutun olosta kieltä ja toiminta on Malesiassa muutenkin sellasta mikä tuntuu jo ihan normaalilta. Thaimaa on miulle ulkomaa. Riipasin asumaan Khaosan Roadille eli reppureissarigettoon, ja aivan tarkotuksella. Se on kauhee mesta, mutta miä tykkään tuommosista hulinapaikoista. On kiva istua hetkonen jossai katukuppilassa ja töllistellä kaikenmaaliman hahmoja jota hiihtää ohi. Ja niitä hahmoja tua Kaaos Roadilla nimittäin riittää.

Khao San Road

Miulla oli aikomus tuolla suorittaa jotain nähtänyystyyppistä hommaa ja hoitaa ittelleni viisumi Indonesiaan, mutta kummastaa asiasta ei tullu mitää. Nähtävyyksiin en jaksanu ees yrittää, ohan ne nähty, plus kun Bangkokin reissu osottautu melkoseks kokoontumisajoks vanhojen ja uusien tuttujen kans ni se tarkotti melkosta määrää kaljaa ja melkosta väsymystä päivisin. Mihinkä jaksanu lähtee, päivänokoset hotellissa oli ohjelmassa koko ajan. Viisumihomma taas kusi siihen että lähetystö vietti jotain arkipyhää eli passin saaminen sieltä ulos ois viivästyny sillai, et nou kän duu ku piti jo lauantaina lentää sieltä poies ja passin oisin saanu takas vasta maanantaina. No mut ihan sama.

Lisäks kesken Bangkokin ilotteluja kävi ilmi, että miun luottokortti, ainokaiseni, tukiverkostoni ja survival settini, on jossain kohin kopioitu ja sillä villisti ruvettu shoppailemaan netissä. Piti siis sulkea kortti ja nyt on pieni kiipeli tässä kun ei oo luattoa. No mut ihan sama. Johan tässä on yli 2 ja pual vuatta maalimalla perseilty ja vasta nyt sattu tuommosta. Olihan se odotettavissa et ennemmin tahi myöhemmin noin käypi.

Myö hengailtiin kolome iltaa Khaosanin tienoolla, mutta siellä istuttiin illat vähän siellä jossai syrjässä yhen piänen kaposen kadun varressa olevassa minipienessä kioskityyppisessä baarissa. Älyttömän mukava paikka. Oli rauhallista eikä koko ajan ollu joku sammakon raapija ja skorppionitikkarien myyjä siinä hönkimässä niskaan ja tuputtamassa jotai. Kaljaki oli halpaa ja oli kivoja koiria siinä ketä sai rapsutella.

Yks ilta siihen pälähti semmonen joku hipsterin olonen brittijätkä, joka oli sekasin ku seinäkello. Ihan ekana vittuili baarin omistajalle, sellasta fuck off -tyylistä neroilua. Heti seuraavaks alko kysyy et oisko kellää kovia huumeita. Ketamiinia, kokkelia, heroiinia, anything. Jätkän suu kävi koko ajan ja kysy meiltä joku sata kertaa et mistä myö ollaa. Lopuks kukaa ei enää ees yrittäny jutella sen kans ku se oli ihan eri aurinkokunnassa ku myö kaljankittaajat. Sitte se alko aukomaan et myö ollaan tylyjä, mutta pöytäähän hän ei vaihtaa silti halunnu vaan siinä vaan huoju ja vittuili. Miulle räyhäs että miten naivi ja idiootti olen jos en ymmärrä että heroiini on PUHDAS LUONNONTUOTE ja sitä kannattais ennemmin vetää ku kaliaa. Voi saatanan perse. Siähen ei tehonnu ees useaan kertaa suaraan sanottu fuck off, hänet saatiin pois vasta kun baarin henkilökunnan jäbä sen siitä poisti. Ilmassa oli pientä orastavan nyrkkitappelun vibraatiota siinä kohin, mutta thaimaalaiset osaa oikiat otteet ja saivat sen idiootin siitä pois pilaamasta tunnelmaa. Saatana.

Perjantaina - päivänä jota oon ehkä ihan hiukan oottanu - myä, osa porukasta, muutettiin kylille sikahienoon hotelliin. 70 egee yö, kyllä kirpas, mutta en oo ikänä niin hianossa hotellissa asunu. Siä tuli tervetuliaisdrinkki ja niskahierontaaki tarjottii het kättelys (en ottanu, en tykkää hieronnoista) ja huone oli spektaakkeli ja ikänä oo niin isoa sänkyä nähny ku mitä siä oli. Kylppärissä oli sekä suihku että amme, erillisinä osatoina oikee ja vessanpöntön viäres oli puhelin ja pöntön takana peili. Pojille kiva ku voivat tuijotella vehettää ku käyvät kusella. Uima-allas-osasto oli huikee ja muutenki olosuhteet kohillaan. Ja hevimuusikot asu samassa hotellissa ni sehän kätevöitti meininkiä kivasti.


Bodomien keikka oli jossain ihan huitsin vitussa, jonkun junalinjan päätepysäkin kupeessa Centre Point Studiosilla. Hyvä keikkamesta, ja kauhiasti porukkaa. Ja saatana olihan se nyt ihan mahtavaa, meinas tulla pissa housuun ku mättivät menemään. Miulla aina tuntuu pöxyissä kun Alexi Laiho ottaa tukevan haara-asennon, kattoo ylöspäin ja räkäsee kattoon. Se aina jotenki vattanpohjassa juilii, miusta siinä on jotain tavattoman ihanaa. Se vois tulla miun sängyn päätyyn seisoon kitaran kans sillai ja räkiä miun makkarin kattoon ihan enitaim. Mitää muuta ei tarvis. Miä senku vikisisin onnesta siin sit. "Allu, sylkäse kerran viä!" miä anelisin. Oi näitä varhaiskeski-ikäsen kääkän eroottisia fantasioita!

Yleisö oli siä ihan kreisinä. Siellä seilasivat kumiveneellä ja jossai kohin joku juoks siellä ympyrää liäkkeihin tuikatun kuminyrkin kanssa. Raju meno, pikkusen toista ku Kakkosen Koralpiitsin regei-illoissa. Ihan saatanan hianoo, miä oon viäki ihan täpinöissä ja toivosin et oisin juur nyt Kiinassa kattomassa lisää heviä.

Keikan jälkee myä paineltii mein hotellin huudiloille. Siinä oli ihan viäressä semmonen joku Rock Bar, missä soitti joku älyttömän ankea thaimaalainen pändi. Ihan hirviää paskaa. Tai kyllä ne kai ihan hyvin soitti, mutta laulaja oli semmonen karismaatiton vinkuja että päähän sattu. Ja ku on justiisa tullu kuuroks maaliman parhaan Bodomien keikalla ni joku onneton covereita päin vittua jyystävä paskapändi ei järin kovasti kiinnostanu muutenkaan. Siirryttiiki sitte johonki siihe lähelle juomaan MaiTai-kannuja ja ku siellä laitettii paikka sulki ni viä vähän kaljaa hotellissa.

Joku kauhee paikallinen pändi

Myähään meni, ja aamulla oli ihana herätä seittemältä. Hotellissa oli tarjolla ihan älytön aamiainen, mutta miulla oli niin hirviä rapula etten pystyny syämään huoneen hintaa takasin, vaikka siä kuinka oli munaa ja briejuustoa ja kaikkee herkkua pöyät notkollaan. Vitutti kyllä.

Myä Pariskunta Kiisken kanssa lähettii sitte lentokentälle ja Kuala Lumpuriin, Bodomit läks lentokentälle ja Taiwaniin, Miikka ja Ossi jäi viä yheks yäks Bangkokkiin ja menivät sitte takas Mordoriin, Toni jäi Bangkokkiin viä kolmeks yäks ennen Mordoriin paluuta, ja Jenni tais jatkaa matkaa Chiang Maihin. Terveisiä kaikille ja olipas kivaa.

Meil oli Kiiskien kaa Kuala Lumpurissa vaan yks yä ja ei jaksettu lähtee ytimeen ku oli hiukan väsy ja sunnuntaiaamuna helvetin aikasi piti olla taas lentokentällä, ni oltii varattu majotus jostain lentokentän läheltä. Paikan nimi oli Enstek, semmonen paikallinen Kuusankoski, ja sepä vasta oliki menomestojen ykkönen. Kattokaa kuvaa, siinä on hulinaa kerrakseen.

Enstekin lauantai

Sunnuntaina lennettii Lombokille, ja tultii Hiekkakikkareelle. Home sweet home. Miä olen ihan vitun kiireinen ku kissaklinikkaa pukkaa ja oon heti ihan stresseissä ja nukkunu huonosti ja ihan sellain zombie-meininki. Mutta kyl tää tästä.

Kissaklinikka alkaa ylihuomenna ja miä ounastelen, etten sen aikana ehi enkä jaksa paljo mitää tähän plokiin kirjotella. Seurakkaa kissahommia kissaplokista ja varsinki tualta miun kissarojektin feispuuksivuilta, sinne koitan joka ilta laittaa kuvia ja jotain pientä raporttia et kui mäni.

Palaillaan sitte tuossa loppukuusta asioihi. Molo vaan!

Kovat säännöt Khao Sanin hotellissa

PERKELE!

Mikä ihme on tämän firman bisnes? PORN FROM METAL???

Kaljuuntuva läski Kouvolasta ottaa tatuointia

Enstek, menomestojen ykkönen. Tuonne täytyy lähtee parin viikon lomalle joskus.

Kapasen tyäleiri suoritettu

Voihan Kapasen saari. Vittu että oli ihana viikko siellä. Miä olen mykkänä meiningistä, oli niin kivaa ja siistiä ja kaikkee. Ja kuppilan pitäjä Hans on yhä yhtä komia ja ihana ku ennenki ja sillä oli mahtavia uusia tyyppejä duunissa ja kaikkee. Miä join viikon aikana melkeen 50 tölkkiä kaljaa ja söin hyvin ja makasin rannalla ja luin kirjoja ja asuin Hansin varastohuoneessa. Se kuttuu sitä kyllä tittelillä Homestay mutta varastohan se on, semmonen miähekäs autotallityyppinen kaaos. Puuttuu vaan tikkataulu (tulossa!) ja alastomien pimujen kuvia seiniltä (tulossa niitäkin, Hans väittää). 


Meininki tuolla Kapasella on erittäin sosiaalista. Miä oon semmosesta yleensä aika karvat pystyssä ja en jaksa enkä oikeen osaa olla, on vaikia olla heti sellanen et jeejee kaikkien kans lässynlässyn päläpälä mutta tuolla jotenki se ilmapiiri on niin viihtysä että jopa miun kaltanen mörkö alkushokin jälkeen on ihan et no vittusaatana, ollaan sitte yhtä suurta perhettä. Tiätysti miä pari päivää vähän tarkkailin ja olin aika ripustautunu Hansiin ku en muita viel tuntenu ollenkaa. Mutta pikkuhiljaa siitä sitte rupes rentoutuu. Miäkii asustelin sujuvasti kahen ventoviaraan pojan kans Hansin varastomurjussa. Vaikka miulle oliki tehty sinne takaosaan oma kammari, oli seinät ja ovi ja kaikki ja oli laitettu peti ja moskiittoverkko ja suklaakeksejä pöyälle. Hans tiätää miut ja totes et siulle tehtii vähä tämmönen oma huone, ku siä tarvit vähä sitä omaa rauhaa välillä. Hianosti ajateltu. Asuttii silti niiku samassa talossa poikien kans. Pojat oli ranskasta ja germaaniasta. Mainioita tyyppejä molemmat. Ei voi olla muuta ku hyvä tyyppi, jos siulla on perskannikassa tatuointi missä lukee HORNY COCKHORSE ja on kuva hevosesta jolla on pippeli. Tämä sankari oli tietysti se germaani.

Hansin mesta on KBC-ravinteli ja vieressä on KBC-majatalo. Ne on eri puljut, vaikka nimi on ainaki vielä sama. Kummassaki on sellanen oma sisäpiiriporukka, ja enimmäkseen siel näytetää myös pysyvän omis porukois. Majatalon jengi ei pahemmin Hansin kuppilassa käy, ja päinvastoin. Kummassaki on kuiteski samanlainen työleiri-meininki, jos siä niin haluat. Pakko ei ole, ihan vapaasti saa vaa olla ja juua kaljaa, mutta jos alkaa löhööminen käyä tylsäks ni eipä hätää! Voit suikkaa sukkana sisään porukoihin ja ruveta touhottaa jotain helvetin projektia. Aina on jotain askarreltavaapaskarreltavaa, viilattavaa höylättävää, järjesteltävää ja kuokittavaa. Tiskattavaa ja tarjoiltavaa ja lakastavaa. Välillä nauratti kattella ku joka saatanan thaimaalaisissa kalastajapöksyissä haahuileva reppureissari siä hiki päässä ja aivan innoissaan nysvää jotain helvetin asiaa, kuka höylää pöytää ja joku maalaa ja yks haravoi ja mitä millonkii. Miusta ihan hauska meininki. Miä puuhastelin lähinnä tiskaamista, tarjoilemista ja muutaman iltapäivän pidin baaria pystyssä yksiksee ku muu porukka oli tauolla. Neljästä seittemään miä myin limpsaa ja kaljaa like there's no tomorrow. Ja välillä miun piti vaan pitää Hansille seuraa, esmes kun se alotti sen varastomurjunsa uuelleenjärjestelyn. Se ähräs siellä ja järjesti kaikki uusiks ja miun piti vaan istuskella sohvalla ja höpötellä sen kans. Ei haitannu, kyllä miä ihan miälellään kattelen komiaa urosta kun se puuhastelee miähekkään olosena kaikenmaailman ruuvvimeisselien ja putken pätkien keskellä hiki valuen. Avot.

Sain miä kyllä lomaillaki vaan ja ihan riittävästi. Nahka on punain ja meressä oon lillunu ihan perkeleesti. Vitutti ku koko viikon oli flunssa niskassa ni sukeltaa en pystyny menee ku kaikki röörit tukossa. Täten keskityin sitte kaiket illat kaljan kittaamiseen.

Oli ihan mahtava viikko ja kyllä miä toivottavasti meen pian takasin lomailemaa sinne vähän lisää.

Tänää oli kyllä vähä alahuuli lerpallaa ku piti lähteä, oisin miälellää ollu viä toisenkii viikon. Kyllä siinä vähä tuli tippa silmään ku miä jouduin kapuumaan veneeseen ja lähtemään pois. Rahaa miulla ei menny tuohon viikon lorvailuun ja kaljan kittaamiseen paljo paskaakaan, alle sata euroa koko viikosta, sisältäen jopa ne melkee 50 tölkkiä kaljaa. Hans on kavereilleen överisti reilu ja höveli ja vieraanvaranen ja kova tarjoomaan. Ja hei miä tiskasin ihan perkeleesti kyllä, jollainha piti esmes ilmanen majotus kuitata. Mutta sinne jäi nyt kaikki. Kapasen sosiaalinen working holiday -meininki, komia Hans, Horny Cockhorse, mahtava ja aina niin iloin Sha, kitaranrämpyttäjä ATM, keittiön Mia ja Hansin kissat Josephine, Nike, Puma ja Adidas, ja kaikki muut tyypit. Kaipaus on takasin, mutta kyllä miulla on myös jo aika kova ikävä kotio. Kotio Hiekkakikkareelle siis.

Mr. Singh ja yks niistä Hankan&Zäckin kaksosista

Ku päästelin veneellä takasin manterelle, ni Mr. Singh, Hansin taksikuskituttu, haki miut Marangin satamasta ja käytii hänen kans sit viä Terengganussa morjestaa miun tuttua, Hankaa. Hanka on tsekeistä ja se on naimisissa malesialaisen Zackin kanssa ja ne sai jotn 3 viikkoa sitte kaksoset. Ni ikäänku piti mennä niitä ihmisvauvoja kattomaan, miä olin arvatenki ihan vitun innoissani, mutta oli kiva nähä Hankaa ja niillä oli ihana kissa, ni en ollu kauheen vaikeena siinä kuitenkaa keskellä kaikenmaailman vaipanvaihtoja ja imetyksiä, koska miulla oli kissa mitä rapsutella siinä samalla. Ja ne ihmisvauvat oli älyttömän pieniä ja semmosia puikulapäisiä pötköjä. Poikia. Toinen oli ollu aluks vähä heikos hapes ku oli syntyny, joutu olee viikon teholla, mutta ny ne molemmat on ihan kondikses ja kotoon. Ja opin uutta: tässä kylddyyrissä nainen on synnytyksen jälkeen 40 päivää vähä niiku kotiarestissa. Ei saa lähtiä kylille laisinkaan. Ihmehomma. Hanka sanokii et ku se 40 päivää tulee täytee ni hän pakkaa ipanat kärryihin ja liipasee tuosta ovesta ulos eikä tuu ihan hetkessä takasin.

Nyt miä oon Kuala Lumpurissa. Oikeessa hotellissa. Oma suihku ja vessa ja ilmastointi. Woooot-wooooot, tsuppiduppiduu, koska viikon tua Kapasella käytössä oli vaa henkilökunnan rähmänen toiletti ja suihku. Yks yä siä vessassa oli niin vitun iso hämähäkki et meinas lojahtaa paska housuun. Että nyt arvostan kyllä omaa kylppäriä ihan mahottomasti.

Huamenna miä hoitelen asioita, internettihommia, sähköposteja ja plokeja ja kaikkea perkeleen säätöä. Ja sit sen minkä jaksan ja kerkiän ni käyn jossai huudiloil vähä kävelees ja pälyilees. Maanantaina pitää löytää hammaslääkäri ja semmosta yleistä haahuilua. Tiistaina miä lennänki sitte Bangkokkiin. Loman loppuhuipennus elikäs Bodomien keikka lähestyy. Ilopissa on jo melkee housussa.

Lentämisestä tuliki miäleen että saatana sentäs. Air Asia on muuttanu uuelle lentokentälle, KLIA2-kentällä, eilisestä alkaen. Tuli heti ikävä vanhaa köpöö LCCT-kenttää koska tuo KLIA2 on julmetun iso ja eihä sieltä perkele meinannu löytää ees ulos. Hyvää tuossa on että uuella kentällä on KAIKKEA (SUBWAY! STARBUCKS!) ja pikajunayhteys (only 33 minutes!) Kualaan. Mutta junakyyti makso 35 ringittiä joten miepä sitte aivan nöyränä ettin tutun Starshuttle-bussin ja huristelin sillä pualtoista tuntia Chinatowniin. Bussi maksaa vaan kympin ni emmiä raaskinu sikailla millää junalla. Ni että tiedoks vaan kaikille, jotta meininki on tuolta osin siirtyny vahvasti nykyaikaan. Uus kenttä on siis julmetun kokonen ja sienne onki syytä mennä tosi hyvissä ajoissa. Siellä ei nimittäin ihan parissa minuutissa juosta lähtöportille.

Hansin Homestay / miesvarasto

Min huane

Hansin kuppila vasemmalla ja jihuu, sukelluspulju oikialla. Sukelluspuljun kohalla oli ennen rämä käytöstä poistettu toilettirakennus. Nysse on rempattu ja saaren sukellusputiikki asuu siinä. Miten kätevää!

Pelastin tän rotan kiipelistä. Se oli menny roskapönttöön eikä tiätty päässy sieltä liukkaita muoviseiniä pitkin poies. Miä ohikävelles kuulin sieltä jotain mekkalaa, menin kattomaan ja rotta oli siel ihan näännyksissä roska-astian pohjalla. Siä oli vettä ja tyhjiä pulloja ja rotta ihan hädäs siel koitti kellutella pullojen päällä ettei huku. Asensin sinne kepukan ja rotta tapitti miuta nappisilmillä ens vähä aikaa, miusta ihan selkeesti katse sano että KIITOS, ja sitte se kiipes kepukkaa pitkin vapauteen ja paineli viidakkoon.

Josephine

Kuala Lumpur syrän syrän

Kuala Lumpur on ihana, syrämmenkuvia tähän. Vaikka täällä onki tällä kertaa menny likimain kaikki päin helvettiä tai ainaki vastoin yleviä odotuksia. Ruikutin jo ankeesta asumuksesta, mutta sen päälle on tullu hirviä lunssa ja vituttaahan se olla kipiänä reissussa. Sitte kävi ilmi että paskat tuo Kualan Indo-lähetystö enää mitään 60 päivän turistiviisumeja myöntää. Eipä tarvinu sitte sitäkää asiaa hoitaa, meen Bankokissa sitte lähetystöasioille. Ja sitte miun näpykällinen kivikautinen puhelin päästi viimisen kylmän pierunsa ja kuoli. Ja sitte ku koitin äsken tua Chinatownin regeibaarissa rauhassa juoda kaljaa ja räpeltää uutta puhelinta (kallis, nykyaikanen, enkä osaa sitä käyttää) ni kylkeen liimautu kaks jotain helvetin könsikästä lässyttämään paskaa ja meininki oli sellasta et eissaatana. Lähin aika hätäsee, ku just nyt ei jaksa. Puhelinnumeroaki toinen niistä tyrkytti että soittele hei jos tuut Kuala Lumpuriin takasin, kato hei, meitzi tarjoo seuraa, vink-vonk, uuu jyy aar sou priti, ai lav joor tattoos, mussunmussun-lässynlässyn-bullshit-bullshit. Vittusaatana. Mut ihan kiva et tämmönenki rupinen kurppa viä jolleki epätoivoselle pleipoille kelpais.

Älkää ees kysykö paljonko olen mällänny luottokortilla täällä. Uuen puhelimen hankinnan lisäks tulin nyt yheks yäks porsastelemaan oikeaan hotelliin, ja vaikkei tämä maksa ku noin 20 egee yä ni kyllähän ahistaa. Lisäks sikailin ja ostin lennon huomiselle tuonne Kuala Terengganuun. Ajatuski siitä et pitäs 7 tuntia muhia bussissa tässä flunssassa ni ei käy. Pyhkäsen lentokoneella, ja olen sitte jo iltapäivällä Kapasen saarella ja aion enstöikseni juoda kaikki saaren kaljat, oli flunssa miten äkäsenä hyvänsä. Saunds laik ö plään.

Mutta kyllä Kuala Lumpur on ihana. Tykkään tästä kaupungista kovasti. Miä oon kaks päivää vaan tepastellu ympäriinsä ja ollu ihan silmät ymmyrkäisnä kaikesta. Miähän en ole sitten viime elokuun oikeestaan käyny missään ni vähäkö sitä on ollu ihan et jumalauta mikä meininki. Vaatekaupoissa miä en tajua noista loimista vittu mitään. En oo ennenkää ollu muodista jyvällä mutta nyt... jo on jumalauta karmeeta rättiä joka paikka täys. Ei mitn järkeä. Ja sit ku on istuskellu millo missäki ja pällistelly ihmisiä ni ihan ihmeissään saanu olla. Kaikilla joku täpletti tai muu vekotin käessä koko ajan ja muutenki sellanen kiireinen kaupunkilaismeininki. Ja komeita miähiä olen pongannu monta. Ihan silmät killillää oon niitä ihastellu.

Kävin kampaajalla eilen. Asiaa edelsi hauska vartin pelleily kampaajatätin kanssa. Se oli ens niin topakkana ja palvelualttiina että juu, tätä väriä ja sitte leikataan ja laitetaan semmonen megahoito ja plääplää. Hinta: 250 ringittä (100 ringittiä on noin 23 euroa). ÄÄÄÄÄÄÄK. Kauhee tinkaaminen ja ruikutus ja sitte sovittii että saan satasella juurikasvuun värin ja sitte pikasen tukkalatvojen trimmauksen. Okei. Täti ruokkos miun tukkaa ihan vimmalla ja oli ihan ihmeissään ku miä halusin et laitamma tummaa ruskiaa juuriin. Ku niin on nättiä plondia päänahasta puskemassa. Ei meinannu millään mennä jakeluun et plondi, not mii, not guuud. Ku täti laitteli väriä miun päähä ni se kälätti kaikille muille asiakkaille jotain ja miä en kauheesti ees yrittäny kuunnella. Mutta yhtäkkiä miä vaan tajusin et miä tajuan et se puhuu miusta ja miun tukan värjäämisestä. Heitin siihen pari sanaa indonesiaks (indonesian ja malesian kiälet on tosi lähellä toisiaan) ni kampaajatäti sai melkeen slaagin. Rauhotin sitte, et ehä miä tajua ku sanan sieltä ja toisen täältä, et nou worries. Hauska tuokio oli kampaamossa enivei ja ihanaa ku on tukka vähä vähempi takkusta hamppua.

Huamenna miä lähen saarihommeleihin viikoks. Aaaahhh. Aion hankkia rusketuksen, juoda kaljaa, lukea ja olla vaan. Voipi olla ettei siellä vieläkään, toivottavasti, olla kauheesti tiedon valtatiellä, ja vaikka oltais ni en meinaa kauhiasti tietsikassa roikkua. Kuulumisia luvassa siis tuossa reilun viikon päästä ku oon palannu takas tänne KeiElliin.

Tsiljoona kuvaa next!

No kai miä nyt kissoja täälläki pongaan. Kuus kissanpoikasta Chinatownissa.

Kaljaa. Huamakkaa täti kuvan oikiassa reunassa.

JESSSSHHHHHH!

JESSSSHHHH!

No kas, taas osuin mielenosotukseen ja orastavaan mellakointiin. Tässä vaiheessa oli vielä aika rauhallista. Petronaxen tötteröien ostarin eessä tämä homma. Kun alko meteli nousemaan ja touhukkuus kasvamaan ni miä suikkasin metroon ja lähin muille huudiloille. Kerta kyynelkaasua Kuala Lumpurissa riitti (muutama vuosi sitte ku mielenosotukset oli täällä tosi isolla, sillon miun uteliaisuus palkittiin kyynelkaasulla, ei ollu kivaa)

Living Cabin on ihana tilpehöörikauppa

AAAAH. Oikea hotellihuone missä on sänky ja siinä lakanat!