Turistikikkare ja tekemisen ilo

Tuli oltua vähäsen turistina omalla Hiekkakikkareella tuossa männäviikolla. Enpä ollu vuoskausiin esim. kävelly saaren ympäri, tahi kiivenny meiän valtavalle vuorelle. Aikaa oli siitäkin vierähtäny, että kävin meressä muutenki ku sukeltamassa (sukeltamassakaan en o käyny aikoihin), mutta nyt repäsin ja kävin ihan vaan meressä lillumassa. Jumaliste.

Vaikka tämä Hiekkakikkare on pieni, niin sitä onnistuu näivettymään todella kituliaisiin ympyröihin, kun ei ole mitään mikä pakottais liikkeelle. Kun kissakauppaakaan ei enää ole, ei tuu juurikaan poistuttua omilta lähihuudiloilta. Elämä on käpristyny alueelle koti-Golfin kuppila-Eden-Lutwala ja saattaa mennä viikkoja etten edes näe merta. Jos tuon miun mukavuusalueen ulkopuolelle lähen ni puhutaan jo seikkailusta, jota joutuu miettimään, suunnittelemaan ja ressaamaan päivätolkulla.

Täten olikin aika jännittävää kun Eijja tuli viikoks tänne hillumaan ja piti näyttää mestoja. Käpöteltiin saaren ympäri ja kiivettiin mein nyppylälle pällistelemään maisemia. Röhnötettiin rannalla varpaat hiekassa ja miä särvin aamiaiseks kaljaa, ihan ku oikeen kunnon lomaileva ihminen! Avot!

Maisemaa Mount Hiekkakikkareen huipulta

Mutta nyt on Eijja jo poistunu saarelta, joten miä olen saanu näivettyä rauhassa omiin ympyröihini. Pitää oikeen potkia ittiään perseelle, että pääsee Palatsista ulos, kun ei huvittais oikeen mikään. Onneks on helvetisti tekemistä ja kotona ei toimi netti, niin sentäs joudun raahaamaan perseeni Golfille tietsikkahommiin. Ja toisinaan myös kaljalle.

Ohjelmassa on ollu mm. miun uuen työluvan säätämistä. Homma alkaa taas pisteestä nolla, koska siirryn virallisesti töihin Gili Palmsiin (syystä että: uus kissakauppa tulee Gili Palmsin tiluksille niin on loogista että min työlupa siirtyy myäskin siihen, ei sitte tarvitte paska housussa jännittää imigrasin salaisten agenttien tapaa tulkita asioita). Täten työlupa ei mene helpolla ihan vaan uusimalla vanha Edenin työlupa, ehei suinkaan, koska kun työnantaja vaihtuu niin kaikki alkaa alusta. Paperisota on hirviä (luoja mikä lista papruja vaaditaan ulkomaalasen palkkaavalta yritykseltä! Plus läjä ties mitä todistuksia miulta), mutta nyt pitäs olla kaikki liput ja laput ja valokuvat ja muut härpäkkeet Jakartassa käsittelyssä. Mysteeri toki yhä on se, että millä helvetillä tuon työluvan tällä kertaa maksan, mutta asioilla on tapana järjestyä. Kattotaan mitä täst tulee. Aijjettä, niin lämmöllä muistelen miten tämä homma meni kun ekaa kertaa työlupaa miulle viimeks ähellettiin, se oli mahtava projekti.

Ja nyt kun miulla on vihdoin uus toimiva läppäri, jolla voi tehä muutakin kun hankkia hermoromahuksen, nin olen vähän väsänny nettisivuja tutuille. Tai yhen sivuston vasta, niiku näytiks, mutta kattotaan josko siitä jotain maksasivat ja tulis lisääkin hommia. Rahat on nimittäin niin finaalissa, että rupiaa hirvittämään. Mutta persaukisuus, se pitää toimeliaana! Ja tekemisen ilo, kyllä silläkin melkeen elää. On pollee olo kun saa jotain aikaseks, ees joskus.

Huomatkaa optimistinen ote: "opening SOON"

Uuen kissakaupan rakennushommat ei oo tiätenkään vielä ees alkanu. Tontti on siivottu, mutta raksaukot väsää uutta massiivista huvilaa siähen naapuriin eiväkkä oo vielä ehtiny sieltä siirtymään miun tontille. Ja täällähän on nyt menossa ramadan joten kaikki on hitaampaa - ja hitaammalla - kun normaalisti, koska päivät paastotaan ni kaikkia niin kovin väsyttää ja heikottaa, ettei mitään pysty tekemään. Miä niin kovin toivoin että kauppa ois valmis ennen kun high season alkaa, mutta ei näköjään ole. Suunnitelma on nyt se, että täräytän heinäkuun alusta trendikkään muodikkaan pop-up kaupan Golfin kuppilaan, kun ei muutakaan paikkaa ole. On saatava kissaroinaa kaupaks ja kissoille rahaa, muuten jää rakennushommatki puolitiehen, säätänä. Lisäks nettikauppa pitää saaha auki ja rahankerjuukampanjoita ja uutiskirjettä tulille ja vaikka mitä.

Kissahommat on muuten ollu vähän ankeella tolalla. Huhtikuun klinikan jälkeen miulla kävi kotona kuolemassa yhteensä 8 kissapentua ja lisäks kaks miun aikuista mirriä, Surma ja Morkkis, lähti vihreemmille niityille.

HULK!!!!

Oli vähän heikko happi kaiken tuon kanssa, mutta aina jotain ilostakin tapahtuu: HULK löytyi! Hulk asuu lähinnä naapurin sukellusjätkien kanssa, ja hyö miulle sitte yhessä kohin kertovat, että Hulk ei ole ollu himassa vähään aikaan. En ollu miekään häntä nähny hetkeen. Aika varmoja oltiin että jotain on käyny, kärmes purru ja Hulk on menehtyny johonkin ryteikköön. Suru oli puserossa kaikilla. Mutta kas, olin tuossa viime viikolla polkemassa kyliltä kotio, ja tulin tuolta saaren läpi pitkin kinttupolkuja. Meiän futiskentän lähellä (hyvin kaukana miun himasta) tietä ylitti musta saparohäntänen kissa, jolla oli tutun näkönen vihriä panta kaulassa. Kattoin että eijjumalauta, ei voi olla totta, tuon saparohännän ja tepastelutyylin kyllä tunnen! Hihkasin että HULK ja hän maukas vastauksen että juu. Jälleennäkemisen riemu oli miun osalta niin raju että vähän tuli tippakin silmään. Otin Hulkin kainaloon ja polkastiin kotio ja nyt on siltä osin hommat takas ennallaan. Hulk asuu naapurissa, käy miun luona syömässä, ja muutoin vartioi huudiloita aitojen päältä pällistellen.

Naapuriin muuttaa uus sukellusopettaja ens viikolla ja hänen mukana siihen muuttaa myös nuori ja komea vuohipoika (mein kissasairaalaan vauvana tuotu pieni orpo otus, hän on niin siisti ja ihana!). Katotaan mitä Hulk tuumaa kun saa uuen määkivän kaverin pihaansa. Miä olen ainakin hirviän innoissani. Vuohinaapuri! Jess!

Ja lopuks kuvakimara lähinnä Hiekkakikkareen turstikierrokselta.

Sexi mushroom????

Hän ei ole tuleva uus naapuri

Vaikka Noutaja on käyny miun Palatsilla aivan liian usein niin vielä on mirrejä jäljellä. Vieraat kekkä portista sisään tupsahtaa saavat aina läheisyysriippuvaisen ja huomiohakuisen vastaanoton. Kuvassa Gäry mirrien piirityksessä.

Suuri ja mahtava Lombok

Toimisto Golfin Kuppilassa

Alkavaa iltaa, arvoisa internet. Minulla on uusi, kaupasta uutena ostettu läpänderi (kiitos Eijja joka sen tänne Mordorista roudas)! Se toimii! Se on nopea! Siinä on vitusti levytilaa! OOOOHHHH!!!! Nyt jos vielä Palatsini huudilot pääsis takasin tiedon valtatielle ni kyllä alkas hommat suihkimaan.

Palatsini on kuitenkin jossain katveessa ja hädin tuskin puhelinverkko tavottaa, mutta eipä hätää: olen perustanu toimiston Golfin Kuppilaan. Täällä ongelma tosin on se, ettei ole pistokkeita tarjolla järjellisillä sijainneilla, joten kun akku loppuu nin loppuu myös hommelit. Positiivista on se, että tämähän on baari ja kalja o kylmää. Kippis! Kelpaa piellä toimistoa, ja samalla voin eteerisenä tuijotella miun kissakaupan tonttia, jossa ei oo toistaseks muuta elämää kun että kanat siinä käy kuopsuttelemassa. Huokaus.

Asiaan. Olen männäviikkoina rampannu Lombokilla enemmän kun tarpeeks. Oon käyny shopinkia hoitamassa, turistiretkellä kavereitten kanssa, hammaslääkärissä, optikolla tilaamassa uuet kakkulat ja tiäs mitä. Oi, suuri ja mahtava Lombok! Tuossa se on, ja aina siellä käyminen on pääosin ressaavaa. Ja kallista. Ja vaivalloista. Mutta ei voi auttaa, Lombokilla pitääpi siun käymän, mikäli tarvii silmälasia tahi vesiputouksia tahi jotain muuta mitä ei täällä Hiekkakikkareella ole tarjolla.

Viime viikolla mentiin turistimatkalle Senaruun. En ollu ittekään siällä ikinä käyny, joten oli siistiä. Senaru sijaitsee Lombokin pohjosessa päässä Rinjanin rintehillä ja sinne mennään joko kattomaan päheitä vesiputouksia tahi alottamaan Rinjanin huipulle kiipeeminen tahi voihan sinne mennä ihan vaan olemaan vähän kaukana rannoista ja turistisimmista hulinamestoista. Meiän retki oli vesiputouksien pällistely.


Bangsalin satamasta Senaruun ajelee jotain pualtoista tahi kaks tuntia. Myö oltiin etukäteen buukattu autokuski, joka oli meitä Bangsalissa vastassa ja vei meiät perille. Auto parkkiin ja turistit ulos. Vesiputouksille tepastelu makso 10.000rp per lärvi ja perille vie kelpo polut. Opaspalveluja ne innolla lippuluukun tienoilla myöskin kauppaa mutta ei tarvi ottaa, perille pääsee ihan itekseen kans. Meiän peesiin kuitenki tälläs kaks arviolta 10 vuotiasta piänt viidakkopoikaa, jotka periaatteessa vaan juoks meiän eellä ja ootteli aina siellä sun täällä, että tuleekohan ne urpot yhä perässä. Ihan hyvä että liimautuvat meihin, koska heiän apua kyllä vähän tarvittiin. Kun viittäkybää lähentyvät vaivaset punkerot lähtee ylittämään kivisiä jokia niin se ei ketterää menoa varsinaisesti ole.

Vesiputous numero yx

Senarussa on kaks isoa vesiputousta. Ekalle pääsee kastumatta ja sekin on jo aivan hieno ja suuri ja valtava putoova vesi, mutta jos haluaa isompaa nähä, ni pitää rämpiä vielä jokunen tovi isommalle ja päheemmälle putoukselle. Reitti on suurimmaks osaks siivoa polkua, mutta on muutamia kohtia missä vähän puntti tutis. Jyrkkää rappusta ja korkiaa siltaa. Ja se helvetin joen ylitys. Liukkaita kiviä ja virtaavaa kylmää vettä. Kyllä siinä kelpas piänen viidakkojätkän käestä piteleminen että pääs sieltä luikkimaan takas kuivalle maalle. Itte en jokee ylittäessä mulassu (lähellä se tosin oli, koska paljaat varpaat ei tarjoa parasta pitoa liukkaille kiville), mutta Gäry Mäkelä mulas. Sluiskis vaan ja siellä hän olikin kylvettämässä persettään raikkaassa vuoristopurossa.

Vesiputoukset oli tavattoman hienoja ja tepastelu viidakon läpi myöskin kaiken hien ja vaivan arvonen. Matkalla nähtiin myös villieläimiä: ystävällinen kissa ja ystävällinen lehmä, sekä muutama äkänen ja pelottava apina. Apinoista ei ole kuvia koska miulla on apinafobia ja juoksin välittömästi karkuun kun apina vähänkään näytti hampaita ja alko näyttään siltä että täältä tullaan, luovuta omaisuutes tai TAPAN.

Suosittelen lämpimäisesti visiittiä Senarun putouksille. Vinkkinä, ota mukaan: vettä juotavaks, hyvät töppöset jotka saa kastua (varvastossuillakin toki pärjää suurimman osan, ja jos ei ahista viidakossa paljain varpain tepastelu ni okei), kamera, uikkarit alle jos haluaa pulahtaa uimasilleen (vesputous Kakkosella voi uia) ja hiukan seikkailunhalua. Ei tarvi olla atleetti, että hommasta selviää hengissä, mutta ihan muutamin paikoin reitti on vähän työlästä. Kyllä siitä ihan perus-sohvaperunakin silti selviää ilman että syränkohtaus tulee.

Senarussa on päheet maisemat myös viidakon ja vesiputousten ulkopuolella. Riisiniittu tässä.

Exoottisen vesiputousseikkailun lisäks oon rampannu lähinnä Lombokin ah niin kauniissa pääkaupungissa Mataramissa. Vittu mikä persläpi, jos suoraan sanotaan. Mataram on kaupunki, jossa ei ole mitään tolkkua. Se sijaitsee jossain käsittämättömässä magneettikentässä, jossa häviää kaikki aistit välittömästi. Miulla on maailman paras suuntavaisto, pystyn esim. täältä Hiekkakikkareelta käsin sanomaan aikamoisella varmuudella että Majava Baari sijaitsee tuossa ilmasuunnassa ja sen terassi osoittaa tuohon suuntaan. Mutta kun menen Mataramiin ja hyppään autosta ulos ja pyärähän kerran ympäri niin en löytäis ees omaa persettäni ellei se olis miussa kiinni.

Eilen käytiin Gäry Mäkelän kanssa Mataramissa. Gäry kävi hoitamassa viisumiasioita ja tällä välin miä kävin hammaslääkärissä (kadonneen hammaspaikan fixaus + koko kaluston joku helvetillinen hiekkapesu ja kiillotus: 850.000rp eli vajaat 60 egee) sekä piipahin optikolla näöntarkastuksessa ja tilaamassa uuet kakkulat. Se olikin miälenkiintosta, koska optikkopojat puhu enklantia nolla sanaa ja miun indoneessian taito on yhä säälittävän onneton. Mutta niin vaan hoisin koko spektaakkelin köpöllä indoneessialla ja uuet anitahirvos-kuosiset kakkulat on tilattu. Hintaa 280.000rp eli vajaat 20 egeä. Joudun siis taas ens viikolla pahrustaan takasin Mataramiin hakemaan prillejä. Veikkaan että, koska Indonesia, siällä oottaa kakkulat jotka ei ole miun vahvuuksilla eikä kehyksetkään ole anitahirvoset mutta ehketi pessimisti yllättyy ilosesti. Ei voi tietää, ens viikolla sen sitte näkee.

Ah, suuri ja mahtava Lombok. Hän on kaunis ja vihreä ja vuoristoinen ja siellä on Starbucks ja tarjolla kaikkea hilavitkutinta mitä kukaan ei ees tarvitte, mutta saatana että siellä siellä käyminen on Riesa Numero Yxi.

Ja ens viikolla uusiks! Hurraa!

Kuvakimaraa next.

Näin kaunis on Lombok kun oikein silmin oikeista kohista kattelee

Ystävällinen villieläin vesiputousvaelluksella

Lehmän perse

Pyytämättä saatiin kaks piäntä tartsania oppaaks. Gary ja Eija jätti niille hervottoman tipin ku saivat meiät henkisä takasin kuiville maille. Olivat hienot pojat.

Vesputous numero kaks eli Kakkosen Putous

Lombokin iso kirkko. Tuo on järettömän kokonen spektaakkeli. Ja aivan vastapäätä Imigrasi-konttoria, jota kukaan täällä pitempään lorviva ei voi välttää.

Eväksenhakumatka

On se luajan lykky ettei miulla ole enää kissakauppaa Egoisten tiluksillä. Hehän avasivat sinne leipomopuodin jokunen kuukaus sitte, ja kun se oli siinä kissakaupan viäressä ni eihän sieltä kotio päässy koskaan ilman että kävi ostamassa pari patonkipötkylää mukaan. Tai evästeli heiän kasvis-piirakoita. Ja ihan vaan pelkästään vilkasemalla leipomokaupan donitsitiskiä paino nous varmaan kahexan kiloa.

Kissakaupan vimosinä viikkoina alkoki jo vähän sortsit kiristämään ja tissiliivit tuntu jälleen täysiltä. Turposin ku pullataikina, koska hyvä leipä, se on ollu asia jota täältä ei meinaa mistään löytää. Ja kun leipomopuoti aukes ja alko myymään uunituoreita patonkeja niin morjens, miehän mussutin menemään like there's no tomorrow.

Nyt kun oon reilun kuukauen ollu kaukana leipomosta nin pöxyissäin mahtuu taas hengittämään. Toki suhautan sillon tällön leipomolle hakemaan pari pötkylää, samalla kun käyn morjestamassa miun Egoiste-kissoja, mutta se on ehkä kerta viikossa eikä joka helvatun päivä.

Ruokahommat onkin täten muodostunu vähän vaikiaks. Minen jaksa käyä kylillä ostamassa ruokaa, kun en jaksa käyä kylillä muutenkaan, ja lähikioskien pakettinuudelit alkaa tulla korvista. Lisäks keittiökin oli pitkään ihan sekasten ni ei paljo huvittanu ees niitä kämäsiä nuudeleita siä keitellä.

Täten ratkaisu oli seuraava: kartottaa kaikki miun himahuudiloitten warungit eli paikalliset ruokakipsat ja ettiä sellanen mistä saa kasvismätön vaivatta ja halavalla (max eurolla saatava vatta täyteen kiitos koska miä olen persauki ja ruoka on asia johon miuta ei kiinnosta juurikaan rahaa mällätä) ja miälellään  jos sais viä sellasen sapuskan ettei se oo niin tulista että kituset palaa ja perse sylkee tulta.

Esittelyssä eväksenhakumatka, olkaat hyvät.

Tästä lähetään, miun Palatsin edustalta. Rakennusjätettä on polun posket pullollaan mutta kylä ne siitä jossain vaiheessa taas siivotaan.

Isojen puitten alle nous vähän aikaa sitte pari hökkeliä. Tämä etummainen on ruokakipsa eli warung ja siällä täti tekee oivat pöperöt. Mutta nysse oli sulettu. Tuossa kyltissä lukee "JUAL PULSA ALLOVRATOR" ja se tarkottaa että myyvät myös sykettä puhelimiin ja ilmeisesti kaikkien operaattorien liittymiin. ALL OPERATOR siinä kai koitetaan sanoa, mutta ALLOVRATOR on ihan yhtä hyvä, viesti menee perille ainaki miulle.

Hevot tauolla

Hepotalli. Näitten kauramoottorien paskaa miä käyn kottikärrykaupalla nyysimässä miun pihaan, jotta lähtis viidakko rehottamaan.

Siähen nous äskettäin tönö ja siinä asuu näjemmät uuet naapurit.

Kotieläimiä

Tuosta läpi ja kohta ollaan ruokapatojen äärellä

Petoninen valtatiä joka täytyy tässä ruuhkassa jotenki ylittää

Hevoa pukkaa joka suunnasta

Ja perillä, tämä on Warung Gili, tunnetaan myös nimellä "Speedbumb Warung" koska ne laitto tiälle tappavan betonitöyssyn joka koittaa aina kampittaa iloisen pyäräilijän yän hämärissä kun se pikkuhutikassa kaahaa tuhatta ja sataa Golfilta kotio.

Mässytarjonta oli tänää vähän köyhä. Ei ollu ees cyrrya.

Warungin Ibu eli Täti. Miä menen aina oman muavipänikän kanssa hakemaan pöperöt ni ei kattokaas tuu yhtään roskaa miun take awaysta.

Ja sitte takas kohti kotia

Paikallinen bikerijengi pyyhkäs ohi.

Isojen puitten alle on tullu myäs korjaamo. Korjaavat fillareita ja heppakärryjä ja tiäs mitä.

Ja kas, melkeen kotona jo.

Min Palatsi

Päivän mättö oli vähän onneton kun ei ollu curryy mutta jotain ny kuitenki sain henkeni pitimiks: tempeä, jotain heiniä, pualikas muna, maissikakkusia ja riisiä. Hintalaatusuhre ihan kelpo, tämä makso 10.000rp eli vajaat 70 senttiä. Ei o paha hinta päivän sapuskoista. Jää nähkääs sitte enempi rahaa kaljaan eli kasviskeittoon. Asiat on laitettava oikiaan tärkeysjärjestykseen, sitähän miä olen aina hokenu.

Remonttihommat

Palatsini on ollu remontissa syys-lokakuun vaihteesta alkaen. Piti tehdä seuraavaa: tehä miun kettiöön seinät, rakentaa uusi aita tilusten ympärille, uusi terde talon eteen ja pihaan uus heinäkattonen röhnötysalkovi. Hommathan lähtiki liikkeelle vauhikkaasti ja sialuni silmin jo näin kaiken valmiina ennen joulua. Tyhmä kun olen niin miälessä ei ollenkaan käyny, että tyytyväinen saan olla jos kaikki ois valmista ennen ENS VUODEN JOULUA.

Ongelma on lähinnä ollu että raksajätkät häviää kun piarut saharaan tuosta vaan. Miä en oo ees laskenu montako eri hyypiötä on tässä kuukausien aikana käyny vähän jotain nurkkaa hiplaamassa, mutta monta niitä on ollu. Mitään ei ole valmiiks asti saatu tehtyä, kaikkea on alotettu mutta valmista ei oo tullu mistään. Miun puupäähän ei mene tuommonen touhu, koska miä ajattelisin niin, että jahas, aletaas rakentamaan aitaa ja tehään se valmiiks ja sitte alotetaan seuraavaa hommaa. Mutta ei, vaan alotellaan vähän kaikkea eikä tehä mitään valmiiks saakka.

Aita on valmis. Maalattu ja kaikkee! Ja viidakkoa on istuteltu!

Aita muurattiin, mutta meni kuukausia enneku siihen jotkut remppajätkät raahautu sutimaan päällystyksiä. Keittiöön laitettiin seinää ja ovi ja ikkunoita mutta jätettiin yks helvetin iso reikä seinään sojottamaan. Pihan uus rötkötyskatos on pystyssä mutta lattiaa siähen ei o laitettu eikä oo seiniä maalattu.

Pihaa ympäröivä aita valmistu vihdoin muutama viikko sitte kun miä väsyin oottamaan että ukot sen maalais. Maalasin ihan itte. Eli reilun 7 kuukautta siitä kun tää remppa alko nin vihdoin ensimmäinen asia on saatu valmiiks. Jos oisin jääny oottelemaan että raksaukot maalais ni oottelisin varmasti vielä pitkään. Oi onnenpäivää kun aita oli valmis, koska sitte pääsin into piukeena istuttelemaan rehuja ja laittamaan viidakkoa taas kerran alulle!



Tuossa pari viikkoa sitten taas viikkojen ellei kuukausien tauon jälkeen pamahti ukkoja pihaan että alkavat maalaamaan keittiön seiniä. Miä olin että vitut alatte, siellä on vielä toi iso reikä seinässä et aivan turha maalata yhtä nurkkaa ja sitte tuutte laastien ja paskojen kanssa sotkemaan kaikki kun joskus toi reikä tilkitään. Ahaa. Meni jakeluun. Joku haki kaupasta lasitiilitä ja lattovat reiän umpeen. Jättivät sen tietysti sillä viisiin aivan kesken että toisestä päästä vielä tiilet sojotti kun toista päätä oli jo vähän siloteltu. Lupasivat tulla "huomenna" jatkamaan.

Huominen tuli lopulta viikon päästä mutta sillonkaan eivät valmiiks saaneet mitään. Hävisivät taas tuosta vaan ja kun kyselin perään niin kerrottiin että ne tulee takas "huomenna" tai "tänään iltapäivällä". Miä vannotin ja vannotin että onko ihan satavarma että tulevat ku miulla ois muutaki tekemistä kun olla kotona kyttäämässä että josko joku vaivautuu paikalle. Juu kylä on aivan varma että huomenna aamulla kello 9.

Maanantaina menin taas kysymään että mitäs vittua ja naapurin duunarijätkät oli silmät ymmyrkäisnä että ai eikö ole keittiö valmis. NO VITTU EN KAI RAVAIS JOKA PÄIVÄ VINKUMASSA JOS OLIS! Naapurin jätkät lupas että no myä tullaan kahen tunnin päästä laittamaan se maalauskuntoon. Vannotin, että kaks tuntia ni varmasti tuutte, etten turhaa taas köki himassa. Juu tullaan tullaan. Neljän tunnin päästä lähin ettimään että missä ne vitun jätkät kuppaa. "Ne on nukkumassa" oli vastaus. Voi hyvä jumalauta saatana.

Sain yhen jätkän hereille ja hän kerto että no eikäku katoppa ku se oikee raksaporukka tuleekii huomenna yheksältä ja ihan satavarmasti tulee ja kyllä näin on. Asia selvä.

Tiistaiaamu koittaa, herään ajoissa raivaamaan keittiön siähen kuntoon että ukot pääsee sotkemaan. Kello tulee yheksän. Ketää ei näy. Menen kysymään. "Juu katoppa kun ne on tuolla toisella raksatyömaalla, ne tulee tänne tuossa iltapäivällä".

Miä aloin itkemään. Turhautumislevelit veti niin yli että romahin. Painuin kotio ja lähetin Palatsini omistajalle viestin missä suorastaan rukoilin apua. Että auta nyt vittu saatana, nää on siun hommaamat raksajätkät ja miä en oikiasti jaksa tätä paskaa, olen nyt muutaman viikon kuunnellu tätä " ihan varmasti huomenna"-komediaa, ja miä kökin kotona ja kyttään että tulisko joku ja mitään ei tapahu, ja miun keittiö on aivan levällään, AUTA!

Kohta tuliki yks naapurin jätkistä kysymään että niin tuata haluatko että laitetaan keittiö kuntoon. HALUANKO? MITÄS VITTU LUULET?

Yks raksajätkistä ilmesty paikalle, veti viimiset laastit seiniin, päin vittuahan ne meni, seinä on kuprulla ja vinossa mutta ihan vitun sama. Luikki sitte hommat tehtyään karkuun ja tuskin häntä enää näkyy.

Omistaja laitto viestiä että ongelma on se, että ne raksaukot ei halua miun talossa olla hommissa koska siellä on KISSOJA.

Voi pyhä paska miä sanon. En ittekään halua olla missään töissä, koska aina siällä on IHMISIÄ, mutta jos miulla on duuni josta maksetaan palkkaa nin kyllä miä duunit teen. En miä tuosta vaan häviä ja painu maan alle ja ilmottele sitte viikon hävyksissä olon jälkee että nii juu kato kun oli niitä ihmisiä siällä tyäpaikalla ni miä en niiku kestä enkä voi.

Eilen ja tänään oon maalannu keittiön seiniä. Se on siivousta vaille valmis. Onnenkyynel. Muusta paskasta miä en nyt jaksa enää ees kitistä. Pihan uuet terassit ja härpäkkeet valmistuu sitte joskus. Viimestää sitte kun miulla on rahaa palkata omat raksajätkät tekemään.

Tätä miun palatsin remppaa ja sen vauhikasta ja laadukasta etenemistä kun on kattellu ni olen kyllä ihmetelly miten tämä maa on koskaan ees laskeutunu puusta. Ja hämmästelen miten kukaan rupiaa täällä tyhjästä rakentamaan yhtään mitään. Rakennushommissa on aina katastrofin ainekset vahvasti läsnä, myäs siellä Mordorissa (yhen talon olen siällä nuoruuden hulluuksissani rakennuttanu ja se oli elämäni kallein ja dorkin virhe), ja täällä rakennusprojekteihin on laitettu niitä katastrofin aineksia oikeen avokätisellä kauhalla ja kaksinverroin tanakammin. Hattu päästä sen hulluuden edessä joka saa jengin täältä ostamaan maata ja rupiamaan silmät loistaen siähen jotain bungaloweja rakentamaan.

Miulla jo kylmä hiki virtaa vuolaana persvaossa että mitenköhän tuon kissakonttorin rakennushommat oikeen sujuu. Onneks siellä on puikoissa sellanen jengi joka tekee eikä märise. Samat jätkät rakentaa uusia Gili Palmsin villoja, ja ensmääne on noussu tyhjästä ihan parissa kuukaudessa ja alkaa jo olla sisustelua vaille valmiina kohta. Ja se villa on stadionin kokonen julmettu lukaali, jotta kyllä luulis että miun piäni kissakioski  hoituu tuosta vaan.

Huomatkaa, miten miä puupää yhä jaksan ajoittain olla toiveikas! Tyhmähän se miäkin olen!

2 viikkoa sitten alkovat tilkittemään keittiön seinän reikää.

Jättivät sen tämmöseks.

Viikko sitten tulivat jatkamaan.

Jättivät sen tämmöseks.

Itkupotkuraivareiden jälkeen sain seinän eilen tähän kuntoon.

Tänään aamulla sain kaikki keittiön seinät vihdoin maalattua. Hän on (siivoiusta vaille) valmis!

Mirrikonttorin suunnitelmat

Olen täällä ja hengissä. Tilanne on vaan semmoinen, että läppärini vetelee viimesiään (saan uuen ens viikolla kun Eijja tulee kaukaa Mordorista tänne vihdoinki käymää jihuu) ja kotinurkilla ei toimi internetti nimminkään vekottimen kautta kuin silloin tahi tällöin jos tuulet on suotuisat ja biorytmit positiivisessa asennossa. Ja sitte kun tiedon valtatie miun Palatsin suostuu tavottamaan niin on niin hias että mitään kuvien latailua tai muuta on turha ees yrittää. Nyt olen Edenissä Taalasmaakeikalla ja täällä netti suihkii piirun paremmin, joten ehketi saan jemmaan kirjoteltuja juttuja jopa julki!

Alotetaan tästä: mirrikonttori. Tonttihan miulla on, mutta ei vielä mitään muuta. Hiukan rahaa jemmassa myös muttei läheskään tarpeeks. Raksapiirrustukset sain joku aika sitte ja niin hyvältä näyttää! Pieniä muutoksia piirustuksiin teen, siirtelen ovien paikkoja ja lisään ikkunoita/lasitiilivirityksiä, jotta konttorissa on valoa, eikä tarvitte pimiässä äheltää.

Tuommonen siitä tulee. Siin on kauppa, varasto ja sitte perimmäisnä eläinlääkäriklinikkatilat.

Tontti rehotti villinä ties mitä heinää ja liaania ja vanhoja kaatuneitten puitten raatoja, mutta myäpä käärittii hihat ja laitettii savottahommat käyntiin ja siivottiin tuo maatilkku yhessä Mr.Robertin ja Mr.Jarin kanssa. Moottorisahamiäs kävi laittamassa puitten raadot palasiks ja naapurin raksajätkät pisti nuotion tulille. Mirrikonttorin maatilkku on nyt jotakuinkin valmis vastaanottamaan äksöniä. Mahollisesti ens viikolla aletaan kaivaa perustuksia ja siitä sitte tiili kerrallaan rupiaa torppa nousemaan.

Ja koska Indonesia, niin en elättele minkäänlaisia toiveita aikataulun suhteen. Se on valmis sitte kun se on valmis. Mitä nopiammin, sitä parempi, tietysti, jotta saan kaupan auki ja kissoille rahaa. Sen olen täällä nyt kantapään kautta oppinu (siitä lisää piakkoin...), että mikäänhän ei aikataulussa valmistu. Joten parempi liänee, ettei mitään aikataulua ees ole. Se on kattokaas se, että pessimisti ei pety!

Slowly slowly, kuten maan tapa on. Huokaus.

Mr.Neil teki piirustukset miun luonnosten pohjalta. Huomatkaa "NUT REMOVAL ROOM". Kuvat tuli sähköpostilla joka oli otsikoitu että "PUSSY CLINIC". Ai että myä ollaan hauskoja!

Tontti näytti vähän aikaa sitte tältä.

Myä raivattiin rehut veks

Moottorisahamiäs moottorisahaili

Sitte meillä oli tontillinen pöllejä

Raivattiin pöllitkii pois. Rakentelu vois jo alkaa!