Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Kuala Lumpurista, hyvää päivää. Olen muutaman päivän pikareissulla, liittyen tietenkin työlupa-asioihin. Luvassa on vielä toinen pyyhällys lähiviikkoina (toivottavasti), jonka jälkeen voi ehkä huokasta. Ehkä. Mahdollisesti. Toivottavasti. Työlupasäädöstä lisää joskus sitten kun koko paska on paketissa.

Lensin torstai-iltana Kuala Lumpuriin, ja olin etukäteen aika helvetin täpinöissä. Kun en yli vuoteen ollu liikkunu Lombokia pidemmälle, niin ilmassa oli suoranaista kutkuttavaa jännittävyyttä. Hekumoin etukäteen niin helvetisti Subwayn pötkylöistä ja oikeista kaupoista ja Ikeasta ja kaupunkihulinasta että hyvä kun munahousuissani pysyin. Mutta kyllä on saarella jumitus tehny tehtävänsä. En viihtyny yhtään, ahistamaan alko saatana saman tien.

Olenko se miä joka on muuttunu, vai oliko Kualassa todellakin enemmän hulinaa ku muutama vuosi sitte? Enemmän kodittomia ihmisiä porttikongeissa? Enemmän rähmää ja paskasuutta ja vapaana kulkevia mielenterveyspotilaita? Kulkiko ennenkin 99% ihmisistä zombeina puhelimiaan tuijotellen tajuamatta yhtään mitä ynmpärillä tapahtuu? En tiiä. Maailma muuttuu, sehän on selvä, mutta ei se näytä parempaan suuntaan menevän.

Tai sitten miusta on vaan tullu sellanen mieltään kaikesta pahottava muumio. Ennen oli kaikki paremmin jne.

Yks katumirri

Ja ei ollu Chinatownissa enää Subwayta (ennen oli kaks, nyt ei yhtään). Ja kun Subway toki vihdoin jostain muualta löyty niin ei ne pötkylät ollu mitään ihmeellistä eikä varsinkaan sen miun älyttömän ennakkovouhkaamisen arvosta. Chinatownin Reggaebaarin terassikin oli kutistunu puoleen kun viereen oli avattu joku vitun kapselihotelli.  Joka porttikongissa asu kodittomia. Yhellä oli häkillinen kissanpentuja. Katukissoja vilis joka suunnassa, ja otti niin pumpusta. Että miten ne pärjää tuolla hulluuden ja hulinan ja liikenteen seassa, välittääkö niistä kukaan, silittääkö joku ees joskus ja antaa ruokaa? (Mie silittelin ja kyllä kävin ruokaakin antamassa, tietty).

Ahisti ja vitutti. Mielensäpahotussuppo on suolessa, syvällä ja tiukassa. Ikävä kotiin ja omaan yksinkertaseen elämään on valtava. (Ja tiettävästi siellä Hiekkakikkareella kaikki on ihan hyvin, Mäkelän Gäry on hoitamassa/vahtimassa miun huushollia ja kissoja eikä kai oo vielä onnistunu hajottamaan mitään.)

Mutta ahistelukohtauksista huolimati sain pakolliset kuviot Kuala Lumpurin suurkaupunkihulinassa ja -hulluudessa hoiettua romahtamatta aivan täysin. Ja ihan oikeasti arvostin toki puhasta ja kivaa (ja kallista) hotellihuonetta. Arvostin uutta MRT-linjaa joka suikkas hotellin takaa suoraan uuteen Ikeaan. Arvostin vaatekauppoja, joista sain kipeesti kaivattuja EHJIÄ sortseja ja paitoja. Arvostin Starbucksin frappeja. Ja Ikean ruokaosastoa, herranperkele, sieltä sai näkkileipää! NÄKKILEIPÄÄ, JUMALAUTA! Kyllä ne ruåtsalaiset osaa, ja hyvä että osaavat!

Jollei olis ruotsalaisia niin kouvolalalalalainen indonesiassa asuva mielensäpahottaja ei vois Kuala Lumpurissa käydessään ostaa knäckebrödiä. Tack så mycket, heja Sverige!

Tänään aamulla pakkasin romuni ja pakenin. Hyppäsin bussiin ja pyhkäsin lentokentälle. Vähänryyppää saapuu illalla Vietnamista ja miä olen jälleennäkemisen riemusta jo nyt ihan pähkinöinä. Ollaan yä lentokenttähotlassa ja huomenna aamulla lennetään Lombokille. Toivottavasti lennetään. Jännäkakitsua pukkaa, koska Balilla Agung-tulivuori on räjähtämäisillään.  Soisin, että Hänen Tulivuorellinen Korkeutensa Agung peruuttais aikeensa ja painuis takasin unille, ois parempi kaikille.

Jännä ollu seurata noita Agung-uutisia. Lievää hysterianlietsontaa ilmassa. Koko Bali ei ole räjähtämässä taivaan tuuliin.

Lopuks Äitille sellasia terveisiä, että elä ressaa. Meillä Hiekkakikkareella ei pitäis olla mitään hätää jos ja kun tuo Agung päättää riehaantua. Tuhkaa olettavasti sataa niskaan, jos purkaus kunnolla alkaa ja tuuleepi Balilta päin. Komiat aitiopaikat meillä on meininkiä sitten kattella, kert jos on pilvetön taivas niin Agung näkyy meiän rannoille oikeen hianosti.

Luonnon mahtavuus ja ihmisen mitätön pienuus sen rinnalla. Kun sen mittasuhteen kaikki muistais muulloinki eikä ainoostaan luonnon paukutellessa henkseleitään ja näyttäessään meille, kuka täällä oikiasti määrää.

Aurinkonlasku Lombokilla koneen lähtöä ootellessa

Lentokenttäbussissa

Hotellihuoneen ikkunasta räps

Hotellihuoneen ikkunasta räps

Sykkivän ytimen puisto

Chinatown

TACK SÅÅÅÅ MYCKET, IKEA!!!!!  HEJA SVERIGE!!!!! JAG HAR KNÄCKEBRÖD!

Raksaprojekti loppusuoralla!

PUSSY PALACE eilen iltapäivällä

Hyvä luoja. Mirrikartanon rakennushommat menee päivässä 32 tällä hetkellä. Meillä on seinät ja katto ja ilmastointilaitteet. Parhaillaan siellä alotellaan kaakelointihommia ja kihnutetaan ulkoseinien maaleja sekä ikkunan- ja ovenkarmien jotain-tökötöintiä. Kuhan on kaakeloinnit tehty niin tarvittee vielä asentaa ovet ja ikkunat, lavuaari ja vesihana, saaha torppaan sähköt ja juokseva vesi. Sitten se miun puupää-ymmärryksen mukaan on valmis. Tsiisus saatana.

Näljässä viikossa! Yläkuva: 16.elokuuta / Alakuva: 12.syyskuuta. 

Reilu 4 viikkoa sitte miulla ei ollu ku pläntti maata ja niin on tultu tyhjästä jo tähän pisteeseen. Miä oon aika monttu auki.

Ja okei, hermot on menny pari kertaa, mutta hepulikohtaukset on johtunu lähinnä miun väsymyksestä ja stressistä ja kielimuurin aiheuttamasta kommunikoinnin vaikeudesta. Raksaukot on tehny järjettömän hyvää duunia ja jälki on huolellista ja hienoa eli kaikki on menny tsiljoona kertaa paremmin ku mitä etukäteen pelkäsin. Mutta kas, tässä se taas nähtiin: pessimisti ei pety vaan kun valmistautuu aina pahimpaan niin joskus saattaa yllättyä jopa ilosesti. Näin tässäkin tapauksessa. Olin henkisesti valmistaunu siihen, että kaikki menee päin vittua, mutta MIKÄÄN ei ole menny päin vittua ollenkaan. Okei, unohtivat laittaa seiniin lasitiilet, mutta senkin ne fiksas hetimiten kun asiasta motkotin.

Tää rakennusprojekti on ollu myös maailman paras kielikurssi. Kun raksaukot ei puhu enklantia juuri lainkaan, nin se on ollu pakko mongertaa indonesiaa sen minkä suinkin taitaa. En sitte tiiä kuinka paljon tulevaisuuessa tartten raksasanastoa, mutta kaikki on kotiinpäin mikä miäleen jää. Besi on sellasta rautatankoa ja pasir on hiekkaa ja paku on naula ja kayu on puuta ja pintu on ovi ja jendela on ikkuna ja keramik on kaakeli ja semen on sementtiä. Kylä näillä K-raudassa pärjää!

Kissaprojektin käynnistin 4 vuotta sitte, alkusyksystä 2013 tää homma alko. Sillon miulla ei ollu mitään, paitti kasa hyviä aikomuksia ja valtava tarve laittaa saarten mirripopulaation asiat vähän paremmalle tolalle. Sillon haaveilin, että miulla olis joskus iso muovilaatikollinen peruslääkkeitä ja muuta sälää aina jemmassa himan nurkassa, että jos joku tarvii ni olis heti antaa lääkkeitä niitä tarvitteville kissoille. 2014 Egoiste ravinteli lahjotti miulle sen pienen kopperon, missä pyöritin kissakauppaa ja klinikoita tän vuoden huhtikuun alkuun saakka. Egoisten koppero oli ihana ja ilmanen, ja vaikka siellä katto vuoti kun seula, ja viemäri ei koskaan vetäny ja se oli pimiä putka täynnä hiiriä jotka tuhos kaiken, niin se oli kuitenki miun/kissojen. Sen kanssa kissaprojekti pääs aivan uusiin ulottuvuuksiin, kun oli joku tukikohta mihin ihmiset saatto tulla millon minkäki kissa-asian kanssa. Kauppa myös tuotti ihan kivasti rahaa klinikoiden ym järjestämiseen.

Kun Egoisten kaupan katosta tuli vettä niskaan vesiputouksen lailla, ni haaveilin, että joskus ois kissoilla kunnon tilat, missä katto ei vuotais, missä viemäri vetäis, missä olis kunnon valot ja varsinkin kunnon tilat eläinlääkäreiden tehä töitä. Ja ois kunnollinen tila kaupalle, missä ois iso ikkuna ja missä voisin myyä kaikenlaista kissatilpehööriä. Mutta mahottomalta tuommonen haave tuntu, kun kissaprojekti eli sillä lailla että kun yhteen taskuun tuli rahaa niin toisesta taskusta sitä lähti ihan viivana.

Ja kuinkas sitte kävikään? Egoisten tilasta piti luopua. Sain välittömästi tontin uuelle rakennukselle. Ihmiset ympäri maalimaa sekä täällä olevat biznexet on lahjottanu rahaa ja järjestäny fundraisingeja, jotta on saatu rakennushommiin rahaa. Osa raksamateriaaleista on myöskin tullu lahjotuksena. Kyllä, saarella, ja koko maailmassa, on isompiakin ongelmia kuin Hiekkakikkareen kissat, mutta auttamishalua on löytyny niin paljo, että ehkä ihmiskunta ei olekaan tyystin toivotonta sakkia.

Rahaa tuohon on tällä hetkellä menny euroissa katottuna vajaat 6000 egee. Vielä on maksamatta helvetillinen summa palkkoja ja vissiin sähköliitäntäkin maksaa jotain järjettömiä ja kaikkea pientä nippeliä ja nappelia tässä viimeistelyvaiheessa tarvitaan. Kissojen rahat on toistaseks riittäny ja toivon, että riittää valmiiks asti. Sitä en tiiä millä perkeleellä hankin tönöön mitään kalusteita ja asioita mitä siellä tarvii, mutta se on sitte sen ajan murhe. Pikkuhiljaa, slowly slowly.


Mutta kohta tuo kissojen uus torppa on valmis. Kauppa aukeaa sitte kuitenki vasta kun miulla on uus työlupa taskussa. Ennen sitä en uskalla avata, imigrationin kyylät ramppaa täällä yhtenään ja ovat viimeiaikoina jahdanneet nimenomaan ihmisiä, joilla on työlupa-anomukset vetämässä mutta eivät vielä menneet läpi. Mutta lokakuun alussa PITÄIS työluvanki olla kunnossa.... saa nähä.


Miulla on kaveri, jolla on yhteyksiä johonkin henkimaaliman tonttuihin, ja se aina sanoo, että kyllä sieltä annetaan jos vilpittömästi pyytää ja toivoo. Miä en tiiä, onko tonttujen johdatusta vai mitä, mutta oli mitä hyvänsä, niin aika käsittämätöntähän tää on. 4 vuotta sitte miulla ei ollu MITÄÄN ja nyt miulla on ihan kohta maailman hienoin ja upein ja parhain noin 40 neliön PUSSY PALACE! Missä on kunnon valot ja katto joka ei vuoda ja lavuaari joka vetää ja ilmastoinnit ja iso ikkuna kaupassa ja hienot tilat eläinlääkäreille. MISSÄ KATTO EI VUODA! Jumalauta!

Uuen Pussy Palacen huudilot

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Ihmisraunio tässä päivää. Nimittäin kyllä tuntuu tanakasti siltä etten enää ole ns. viime kevään kanoja. Eltaantunu ryhditön ja väsynyt paska, jota kolottaa joka lävestä, jolla stressikäyrä huitelee taivaissa, jota ahistaa ja joka ei saa nukuttua, kun päässä pyörii Taalasmaahommat ja raksahommat ja nettihommat ja rahahommat ja kissahommat ja vuohihommat ja fillarikin vetelee ihan viimisiään.

Olen ihan vitun reippaana hokenu sitä, kuinka persaukisuus pitää toimeliaana, mutta olen persaukisuudessa velloessani unohtanu että ikää on kohta 50. Ei tämmönen kaljaa kittaava vanha pläski jaksa niinkuin kaljaa kittaava nuor ja notkee pläski joskus muinaisuudessa. Olen haalinu hommia ja tekemistä ja asioita hoiettavaks joka suunnasta ja nyt kun kaikki asiat on yhäaikaa aktiivisena ni miähän alan aivan hajota. Oon Edenissä Taalasmaana, kissakartanon raksahommat, uuen huvilan saaminen valmiiks ja sen varaushärpäkkeet ja nettisivut ja saatanan somet ja kaikki, työlupasäädöt, ja yhtä sun toista muuta pientä... voi luoja.

Mutta kylä tää tästä. Kuhan huvila pyörii ja kissakauppa on valmis ja miun uus työlupa on redi, ni se on jo puali voittoa ja voi varovasti huokasta.

Megahuvila on sentään tänään avattu varauksille. Siellä on vielä helvetisti tekemistä ja sisustelemista, enkä oo saanu otettua kunnon valokuvia kun koko ajan on joku projekti meneillään ja jotain nurkkaa viritellään. Mutta laitettiin paska nyt varattavaks enivei ja kiillotellaan julkisuuskuvaa sitte myöhemmin kun kaikki on tiptop ja pystyy ottamaan kuvia missä ei pilkota remonttireiskojen persvaot tai pino työkaluja ja roinaa.

PÄIVITYS: Nii ja hei, myös Gili Palms Resortin huoneita voi nyt varata Airbnb:n kautta ja se oon miä siellä vastaamassa viesteihin.

Palaan pitkemmillä uutisilla sitten kun energiaa riittää kirjotteluun vähän enemmän.

Morjens!

10+1 kysymystä ulkomailla asuvalle suomalaiselle

Ulkosuomalaisten bloggaajien keskuudessa on jo kuukausi tolkulla vetäny rallia tämmönen blogihaaste: 10+1 kysymystä ulkomailla asuvalle suomalaiselle. On ollu mielessä vastata näihin jo aikasemmin, mutta homma on jääny ajatuksen tasolle ja kaiken muun tohinan jalkoihin. Nyt Meriannen mielessä - blogin Maiju laittoi haasteen oikeen henk.koht. nin enää ei voi lusmuilla. Lue Maijun vastaukset täältä.

Ja juuri nyt kun parin hermoromahdunpäivän jälkeen miä en jaksa kirjotella riviäkään esim. rakennusprojektista, ni tämmönen kysy-vastaa-pläjäys on just hyvä viemään ajatuksia aivan toisaalle.

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?



Ilmasto. Ympäri vuoden jotakuinkin 30 astetta lämmintä. Olen viluhiiri niin arvostan lämpöä ja sitä, ettei tarvi pukeutua kun miseliinukko jotta pystyy tuikkaamaan nenää ulos. Yli vuoteen en oo käyttäny kenkiä, se on ihanaa!

Pidän myös rennosta otteesta elämään ja asioihin. Pidän. PIDÄN. Kyllä pidän. Se ei siltä ehkä eilen näyttäny kun palo raksaprojektin kanssa käämi ihan totaalisesti, mutta maassa maan tavalla on siun oleminen.

Arvostan paikallista hintatasoa varsinkin ruuan suhteen. Lähitienoon warungeista irtoaa pöntöllinen paikallista mättöä 10.000 rupialla (noin 65 euroopan senttiä).

2. Entä ikävintä?

Kaiken järjettömyys ja byrokratia. Työluvan saamisen vaikeus ja tolkuton hinta. Se, että kaikkeen menee aivan tolkuttomasti aikaa nimenomaan siksi, että joka asiaan liittyy helvetillinen säätäminen. Korruptio. Paikallisten löperöhkö työmoraali ja kyvyttömyys oma-aloitteisuuteen. Eläinten kohtelu, luonnon raiskaaminen, roskaaminen ja yleinen välinpitämättömyys  em.asioita kohtaan.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Kallioon Majava Baariin juomaan karpalolonkeroa ja kuolaamaan komeita mordorilaisia sonneja.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Malesian Pulau Kapasille on hinku, muttei rahaa tahi aikaa mennä edes piipahtamaan.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Kunnon leipää ja juustoa. Raejuustoa. Suklaata, Fazerin sinistä, sitä tekee joskus aivan tolkuttomasti mieli (saa tuoda tuliaisena, vink vink). Karpalolonkeroa. Voi luoja se on universumin ihanin tavara!

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Never say never mutta kyllä se tällä hetkellä tuntuu todella kaukaselta ja hirviältä ajatukselta. En usko, että sopeutuisin minkäänlaiseen länsimaiseen touhotusyhteiskuntaan enää koskaan.

Kotihuudilot

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

En tiedä onko täällä mitään varsinaisesti hauskaa juhlapyhää. Juuri tänään on yks helvetillinen juhlapyhä, joka on vuoden hirvein. Tänään tapetaan tuhansittain vuohia. Uskonnon nimissä tietenkin. Koitan olla avoimin mielin ja kunnioittaa paikallisia tapoja ja paikallista kulttuuria mutta kyllä se tämmösenä päivänä ihan vitun vaikeaa on. En pysty hyväksymään eläinten uhraamista minkäännäkösten seremonioiden merkeissä.

Ramadan toki on sinänsä jännä ja ramadanin päättymisen karnevaalihumu Idul Fitri.

Mielenkiintoisin juhlapyhä Indonesiassa lienee kuitenkin Balilla vietettävä hiljaisuuden pyhä eli Nyepi. Balilla ei saa sillon yhtään mölytä, ja koko Bali pysähtyy. Lentokenttä on sulki, autot ja veneet ei liiku, kaikki on sulettu.

Meillä täällä Hiekkakikkareella se näkyy siten, että täällä on järjetön hulina. Kaikki säntää Balilta tänne mölyämään.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Niin. En tiedä. Miehän lähin vaan vähän pidemmälle lomalle ja luulin lähtiessäni, että tulen noin vuoden päästä takasin.... ja siitä lähdöstähän on härregyyd kohta vierähtäny 6 vuotta. Lähtöön liitty ihan vaan pelkkää innostusta. Jos oisin tienny, etten tuu enää takasin, niin ehkä lähtöön ois liittyny toisenlaisiakin tunteita.

Jos mietin, että mikä on vaikeinta ulkomailla pysymisessä/asumisessa, niin tietenkin se, että kaipaa kavereita. Ja raejuustoa ja karpalolonkeroa.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muualla kuin Suomessa tai asuinmaassasi?

Voisin. Jos tästä johonkin lähtisin, niin Malesia olis se todennäkösin etappi.

Kyllä on välillä käyny mielessä, että olishan tämmösen lempeen ilmaston ja rennon elämän todellakin voinu löytää jostain helpommastakin paikasta. Esmes just Malesiasta. Mutta minkäs teet, tänne Indonesialaiselle Hiekkakikkareelle päräytin ja tähän parkkeerasin ja en ole tästä mihinkään lähössä.

10. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna?

Joo. Koska on pakko. Ensin pitää pyörähtää Kuala Lumpurissa tappamassa vanha työlupa, sitten tulen takasin ihan vaan turistina oottelemaan josko se uus työlupa joskus olis valmis.

+1. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

2016? Ghost livenä Tuskassa viime vuonna oli kyllä kova. Ja koko kuukauden Mordorissa lorvailu oli ihan spektaakkelia. Kiitos siitä kuuluu kaikille hulluille jotka äänesti tän blogin voittoon Paras Matkablogi -skabassa tuossa viime vuoden alussa. Se voitto oli kyllä aivan älytöntä. Koska minä en voita koskaan mitään, missään. Ja palkintonahan sain matkalahjakortin, jolla sain lennot Mordoriin ja takas. Hurraa!

Iloinen ulkosuomalainen kesän 2016 Tuskassa komeitten mordorilaisten könsikkäiden syleilyssä. Aiettä!

Sellanen kysy-vastaa-härpäke. Tässä lopuks pitäis haastaa muita bloggaajia vastaamaan samoihin kyssäreihin, mutta suurin osa on jo vastannu ja jos aivan rehellisiä ollaan, ni viime aikoina en ole ehtiny/jaksanu/kyenny mitään blogeja ees lukemaan. Energiat on menny tuohon rakennusprojektiin ja siitä hermoomiseen. Sori.

Raksahommat

Pussy Palace tänään

Mirrikonttorin eli Pussy Palacen rakennushomma etenee vauhilla. Seinät on pystyssä! Melkosta haipakkaa on siis pietty, mutta kohta vauhti hidastunee. Hommat siirtyy enemmän nysväämisen puoelle, kun ei vaan reteesti ladota tiiltä tiilen päälle.

Miulla ei oo menny hermotkaan ihan totaalisesti kun vasta kerran. Siinä kohtaa kun jätkät senku lappaa seinää pystyyn, mutta totaalisesti unohtivat että seiniin tulee lasitiiliä tuomaan valoa sisään, ni miä otin vähän kierroksia. Kyllä heillä toki on raksapiirrustukset, mutta niitä unohetaan seurata, ja jollen ole koko ajan silmämuna tanassa kyttäämässä niin lipsahtelee kaikenlaista. Yks ovikin luiskahti väärään kohtaan tuosta vaan ja kun sitte menin mäkättämään äkäsenä niin olivat vaan et hups, sori sori sori. Koitin sanoa, et katos jos teette niiku piirustuksissa on käsketty, ni ei tarvi tehä ylimäärästä duunia virheitten korjaamiseks, ja miä en tuu tänne äkäsenä rähjäämään, se ois niiku win-win-situeissön, evribadi häpi.

Raksahomman vahtaaminen ja säätäminen on yhtä helvettiä. Se on helvettiä ihan noin ylipäätään, mutta varsinkin nyt kun hommia hankaloittaa myös varsin korkea kielimuuri. Välillä on niin hermo kärvähtäny että puhun suomea kun raksapomo kälättää miulle indonesiaa, ja miä en tajua yhtään mitään. Onneks naapurista Gili Palmsista löytyy tulkkausapua nin saahaan asiat selvitettyä.

Torpassa on tällä hetkellä siis seinät pystyssä. Kattomateriaalien, ovien ja kaupan ison ikkunan toimitusta ootellaan. Toivottavasti tulee viikonlopun aikana nin saahaan ihan piakkoin jo katto pään päälle.

Rahatkaan ei oo viälä loppunu. Toki oon paska housussa koko ajan että kuinkahan pitkälle pötkitään ennenku kissojen lonpsa kosahtaa tyhjäks.

Mutta asioilla on tapana järjestyä.

Gili Palms Villas

Pussy Palacen naapurissa, Gili Palms Villasin ekassa megahuvilassa, ollaan jo melkeen valmiita. Toki on vielä kaikkea pientä viilattavaa ennenku asiakkaita voipi ruveta toivottelemaan tervetulleeks, ja jumalavita on tehtävä sisustuselementtisille asioille jotain. Miähet kun on suunnitellu, niin huvilan väriteema näyttäs olevan 50 shades of brown ja muutenkin koko huvila lienee suunniteltu siten, että ens mietitään mikä on isoin telkkari mitä rahalla saa, ja sitte rakennetaan järettömän kokonen huvila sen ympärille. Mutta hyvä siitä tulee, kuhan hankitaan vähän jotain väriä ja säihkettä. Toivottavasti tämä hervoton kesämökki avataan asiakkaille ihan tässä viikon-parin sisään.

Niin, tämä piakkoin aukeeva Gili Palms Villas on miun uus työpaikka. Kun se on kätsysti tulevan kissakaupan naapurissa ja olen huudeilla jatkuvasti enivei, niin samallahan voin siinä jotain töitäki tehä, ja täten siis teenkin. Jee!

Mistä näppärästi aasinsilta aiheeseen työlupa. Voi vittu miä sanon, säädön määrä on JÄRJETÖN. En tiiä millon uus työlupa on valmis, syyskuussa piti olla mutta ei ookkaa mahollista koska jotain-jotain. Miä en tajua lakimiäsnaisen höpötyksistä mitään. Kysyn mitä vaan ni vastaukset on tyyliä "yes currect, but no". Kirjotan aiheesta tarkemmin, sitte joskus kun tää paska on saatettu loppuun saakka ja miulla on uus työlupa. Siihen taitaa vielä hetki vierähtää.

Hei me rakennetaan!

Miä en meinaa pysyä nahoissain! Mirrikonttorin rakentelu on alkamassa! ÄÄÄÄKKKKKKK! Usko tähän oli jossain kohtaa aika koetuksella, kun ei ollu tarpeeks rahaa ja homman alotus vaan veny ja veny. Mutta NYT! Myä rakennetaan!

Miä oon niin liäkeissä ja niin täpinöissä ja niin innoissaa että ilopissan paikka olis kyllä tässä ja nyt.

Tapahtunut tähän mennessä, kuvallinen reportaasi next.

Helmikuun alussa miulle kerrottiin, että kissakaupan tilat Egoiste-ravintelin tiluksilla tarvitaan muuhun käyttöön. Olin vähän ounastellu että näin tulee jossain vaiheessa käymään, mutta kyllä siinä silti vähän alahuuli väpätti. Mutta eipä hätää: sain pitää kauppaa vielä muutaman kuukauden ja jo muutama tunti häätöilmotuksen jälkeen kissat sai palan maata lahjotuksena. Tulin häätöilmotuspäivänä kissakaupalta Golfin kuppilaan ja ääni vapisten kerroin Golfin ja Gili Palmsin omistajalle, että joudun sulkemaan kaupan. Mr. Robert ei silmäänsä räpäyttäny, totes samantien että no rakennetaan siulle uus kauppa tuohon. Heillä on valtava tontti tuossa ja kyllä siitä liikenee kimpale kissoille. Eipä vähän onnenkyynel. Kuvassa miltä tontti näytti helmikuun lopulla.

Uuen Mirrikonttorin sijainti. Noin sata metriä rantakadulta, Gili Golfin vieressä.

Ensimmäinen luonnos näytti tältä

Mr.Neil, toinen lahjotustontin omistajista, teki luonnoksista oikeenlaiset raksapiirrustukset.

Tältä tuo kartano tulee näyttämään ulkopuolelta.

Sisukset

Toukokuun alussa tontti näytti tältä. Järkättiin raivauspäivä.

Tontilla röhnötti vanhan myrskyssä kaatuneen puun raato.

Moottorisahamiäs tuli pilkkomaan puun raadon

Tontti siivoustalkoitten jälkeen toukokuun alussa

Toukokuun lopulla laitettiin banneri mainostamaan että kyllä se meiän uus pytinki tähän vielä nousee.

Sittepä ei hetkeen tapahtunu yhtään mitään. Rahaa ei ollu läheskään tarpeeks yhtään minkään kioskin pykäämiseen. Kerjäsin lahjotuksia joka suunasta ja järkättiin fundraising-bile. Sen jälkeen massia oli sen verran, että ainakin alkuun päästään. Piti neuvotella raksaukon kanssa ja tilailla materiaaleja ja säätää kaikenlaista. Eilen iltapäivällä asiat oli sillä mallilla, että kättä lyätiin rakasamestari Mr. Ramadanin kanssa päälle että LET'S FUCKING DO IT. Tontti näytti kättelyn jälkeen tältä.

Mr. Ramadan (joka morjestaa tuossa kuvassa) rupes heti siivoomaan kissojen tiluksia ja laitto vielä viimeisen nuotion liäkkeihin.

Tänään aamulla uuen MIrrikonttorin tilukset on merkitty ja mitattu ja laitettu valmiiks. Huomenna alkaa perustusten kaivelu.

Rahaahan kissoilla ei vieläkään oo tarpeeks, joten lahjotukset on yhä erittäin tervetulleita. Joka ainoa lahjotettu lati menee tismalleen kissojen hyväks, sen takaan ja vannon.

Hiekkakikkareen kuulumiset: kobra, kissabile, siämenneste, vuohet

Ja kas, toissapäivänähän pihaani jälleen luikersi kobra-merkkinen kärmes. Voi helvetin helvetti miä vaan sanon. Justiisa olin suihkusta tullu (oli taas mati lampu -päivä, eli ei tarvi kun kättä heilauttaa, ni kuolee hikeen ja tarttee taas käyä suihkussa) ja menossa pihalle tupakille pelkkä saronki päällä kun pongasin kissat laumana tölläämässä JOTAIN pihalla olevien kissahäkkien välissä. Menin sinne sitte dorkana heti rohkeena naama eellä että mitäs nyt, onko siellä taas sammakko. Ei ollu sammakko. Oli kobra, joka oli kaulusliäpeet levällään ja sihis ja hyökki kohti. Voi jumalauta. Eiku takas sisään, vaatetta päälle, ravia naapurin majataloon ja neitimäinen kiljunta. Sieltä sitte tuli pari jätkää ja ottivat tilanteen haltuun. Tarkistivat otuksen, kyllä, kobra on ja helvetin äkänen nimittäin onkin. Toinen jätkä jäi vahtiin ja toinen juoks naapurin hevostalleille hakemaan vielä muutaman rohkeen jätkän tukijoukkoihin.

Viis jätkää ja yks kobra. Yks jätkä seiso talon rappusilla haravan kanssa ja hyppäs ilmaan joka kerta kun joku vähäkään liikahti. Itsehän olin samoilla fiiliksillä: joko kimitin talon rappusilla ja säpsähtelin tai jos kävi ihan liian jännäks ni menin oikeen sisään tölläämään ikkunan takaa että mitä tapahtuu. Yks jätkä seiso pihassa rivakan turvavälin päässä kivenmurikka käessä vahvassa puolustusasemassa. Yks  oli lapion kanssa valmiina. Ja rohkein nosteli pinossa olevia kissahäkkejä syrjään, jotta kobraparkaan päästään käsiks.

RIP

Kobra pääs siinä sitten aika nopiasti hengestään. Pahoittelut. Eihän se taaskaan hänen vika ollu, että miun pihaan eksyi.

Soisin tietenkin, että elävänä pyydystettäis ja vietäs jonnekin missä ne sais rauhassa elellä aivan muina kobrina, mutta miä en ruvennu tuossa tilanteessa neuvomaan. Kärme oli saatava pihasta pois, piste. Eikä noien kanssa ole leikkiminen, ovat myrkyllisiä ja helvetin kiukkusta sakkia nuo kobrat. Silti, koska olen herkkäperse ja eläimet on pop ni aika kovin ahistaa, että hänet tapettiin.

Ounastelen, että koska naapurissa on tyhjä tontti täynnä kaikenlaista rakennusjätettä ja paskaa, niin siellä muhii ties mitä ryömivää ja luikertavaa ja ahistavaa. Miun pihan aidassa ollu kissojen kulkuaukko tuolle tontille on nyt nimittäin todellakin tilkitty umpeen, ei pitäs kärmesten ainakaan sitä kautta enää miun pihaan tulla.

Tämä paskaläjä on suoraan miun aidan takana. Hyvä luaja mitä kaikkea tuolla saattaakaan muhia.

Mutta on tää jumalauta, jo toinen kobra pihassa tänä vuonna! Pikkusen persettä kylmää, ja ei tuossa pihalla paljon pimiällä viitti käyskennellä kun tiiä mitä tuolla vaanii. Että jos vaikka ihan muina pläskeinä iltahämärässä tepastelen talon taakse (siä ei o valoja) ja tallaan jonku köllivän kobran päälle ni ei hyvä.

On niin säpsähteleväinen kärmefoobinen olo, että pelästyn tällä hetkellä ihan jokaista helvetin risuakin mikä pihassa vähäkään heilahtaa.

Toisenlaisia eläinuutisia seuraavaks, ja alotetaan kissoista.

Kissabile

Männälauvvantaina järkättiin valtava bile, missä kerättiin rahaa uuteen kissapytinkiin. Tämä häpenikihän piti olla jo heinäkuun vika lauantai, mutta siirrettiin viikolla. Syy tähän oli se, että pari päivää ennen alkuperästä bilepäivää menehtyi eräs sukellusopettaja, joten myö ei katottu kivaks järjestää mitään kreisibileitä heti perään, semminkin kun perinteisesti näissä tämmösissä kemuissa enemmistö jengiä tulee sukelluspuljuista ja tietenkin koko saaren sukellusjengi oli aika shokissa. Kissabileitä siirrettiin täten viikolla.

"Tilaa näitä" sanoi raksamestar. Ööö... tota joo.

Viime lauantaina siis bailattiin. Meininki oli kasarihenkistä: oli Napakymppi-tyyppistä sokkodeittailupeliä ja Onnenpyärää ja lopuks huutokauppa. Kemut oli valtava menestys ja hauskaa oli, porukkaa oli aivan perkeleesti ja kissojen kirstuun kilahti järjettömät 42 ja puali miljoonaa rupiaa!

Nyt kissoilla on rahaa alottaa uuen konttorin rakennus. Rahat ei tokikaan edelleenkään riitä kaikkeen mitä tarvii, mutta päästään ainaki alkuun. Katotaan kuinka pitkälle pötkitään. Toivon, että saatais tuolla biletuotolla ja aiemmin kerätyillä lahjotuksilla ainaki seinät ja katto valmiiks, ja ehkä jopa ovet ja ikkunat. Sen verran kun sais torppaa aikaseks, että saisin kaupan avattua. Sitte vois siinä pikkuhiljaa ja talkoomeiningillä äheltää loput.

Nyt on ekana ohjelmassa rakennusmatskujen tilaamista ja sitte ukot pääsee hommiin. Tää on kyllä niin yhtä saatanaa ja miuta melkeen jo naurattaa/itkettää/paskattaa etukäteen että millasta sketsiä tästä vielä tulee. Rakennusmaister Mr. Ramadan ei hirviästi enklantia puhu, miä en hirviästiä indonesiaa puhu, enkä varsinkaan rakennushommista tahi materiaaleista. Sen tiiän että SEMEN ei ole siämennestettä vaan sementtiä, batako on tiiliä ja pasir on hiekkaa. Muista matskuista olen ihan kuutamolla. Tästä tulee ihan mahtavaa!

Miä niin ootan, että jotain tapahtuu. Että se ensmäinen lapionpisto siähen tontille, seki ois jo jotain. Saati sitte kun ensmäinen tiili laitetaan. Saati sitte ku alkaa seinää nousemaan ja homma alkaa näyttämään rakennukselta. Miä varmaan pökrään onnesta ja innostuksesta. Että tää vihdoin alkaa muuttumaan todellisuudeks.

Ja kotona on kissatilanne aika stabiili. En uskalla sanoa aiheesta mitään enempää, koska heti jos uhoon ni jotain pahaa tapahtuu ja joku sairastuu ja kaikki vaan kuolee. Olen hiljaa vaan.

Sitten vuohiuutiset. Naapurin vuohien nimet on Ethan ja Dookie. Ne on aivan mahtavia. Ethan on isompi ja rohkeempi, Dookie on harmaa ja piäni ja vielä vähän arkapiaru. Jätkät ulkoilee jo itekseen kaiket päivät ja sitte osaavat ku nakutettuna kuuen maissa tulla kotiportille oottamaan että iskät tulee duunista. Miun pitääki siinä kuuen aikoihin olla tarkkana kun omaa porttia avaan, Ethan ja Dookie meinaa aina suikata sisään.

Dookie & Ethan. Saaren parhaat ja tärkeimmät vuohet.

Pari iltaa sitte oltii Mäkelän Gäryn kanssa Golfin kuppilassa limpsalla ja kaljalla, kun yhtäkkiä sinne lampsii vuohi. Tunnistin heti, että helvetti, tuohan on naapurin Ethan. Rauhottelin henkilökuntaa et hei no worries, mie tunnen tän vuohen. Ethan oli aivan hirviässä paniikissa, määki ihan surkeena ja juoks ympyrää. Miä vähän hätäännyin kans koska piäntä harmaata vuohta ei ollu mukana, ja nuo ovat ku paita ja perse, aina kimpassa. Pelästyin ettei vaan ois kaverille käyny mitään. Laitoin naapurin jätkille viestiä, et hei, oon täällä Golfilla ja Ethan pärähti tänne ja on ihan paniikissa eikä sen kaveria näy missään ja Ethan määkii ihan hädässä. Jätkät kerto et Dookie on kotona mutta Ethan oli jääny vielä pihalle ku he läks dinnerille, hakevat sen kotio kuhan tulevat kyliltä syömästä.

Ethan jatko kuitenki Golfilta matkaa ja kun naapurin jätkät tulivat kotio päin ja huutelivat häntä ni vastaus kuului lähellä Golfia olevasta Jali Resortista. Ethan oli siellä joittenki Jalin asiakkaitten terdellä hengaamassa ja meininki oli riehakas. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, Ethan meni iskien kanssa kotiinsa ja pääs kaverinsa kanssa nukkumaan.

Eilen oottelin kuuen maissa tossa pihalla että kello ois vuohien kotiinsaapumisaika, ja kas sieltähän Ethan ja Dookie tepsuttivatkin kuin nakutettuna. Piti nimittäin laittaa Ethanille uus kaulapanta, kun oli entisen hukannu ja miulla sattu olemaan pari koirien kaulapantaa jemmassa. Semmoset sopii vuohelle vallan mainiosti.

Hiekkakikkareen parhaat, hienoimmat, tärkeimmät vuohet ovat he.

Muita uutisia: sähkökatkot jatkuu. Lauantaina meni sähköt joskus illalla 11 jälkeen ja sitä herkkua kestikin sitten noin 18 tuntia putkeen. Meinasin gualla. Keskiviikkona oli mati lampu koko päivän. Olen omin silmin nähny, että helvetisti on sähköukkoja tuolla tolpissa kiipeilemässä ja kaikenlaisia kaapeleita ja juttuja asennellaan. Elämme toivossa, jotta nää jatkuvat mati lamput joskus loppuis.

Internettiyhteys huushollissani alko yhtäkkiä toimimaan muutama päivä sitte! Aivan 4G-yhteys suihkii puhelimen kautta kuin unelma! Tästäkään ei kyllä pitäis yhtään leuhottaa, ettei se vaan taas häviä, mutta on se ihmeellistä taas pitkästä aikaa. Että voi sänkyssä makailla ja samalla kateellisena lueskella kuinka kaikki kaverit on Robbie Williamsin keikalla. AAARGH!

Sää täällä on helvetin kuuma ja kuiva, mutta tuulee aivan raivolla ja aallokko on melko näyttävällä tolalla. Pikaveneliikenne oli viime viikolla taas usiamman päivän seis, kun aallokko on niin hirviä. Ounastelen, että hetkenä minä hyvänsä veneliikenne taas pysähtyy, koska nyt taas puhuroi todella kovaa ja aallokko on näyttäny sellaselta, että miä ainakaa en ees miäti mitään veneilyä vaativaa retkeilyä mihinkään vähään aikaan.

Miun työlupa on edelleen "in process in Jakarta". Huokaus. Miulla on todella jäätävä hiki persvaossa sen suhteen.

Rahat on aivan finaalissa, mutta tunnelin päässä pilkottaa varovaista valoa. Kun tässä ny viä hetken kärvistelee persaukisna ni pitäs helpottaa, töitä on tossa parin kuukauen päästä niin helvetisti ettei tarvi miättiä millä sitä päivänsä kuluttais. Luvassa on sellanen ainakin vähintään 3kk ilman yhtään vapaapäivää, mutta ei se mitään, persaukisen lonpsa kehrää!

Asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella.

Napakymppi. Arvostin  suuresti tuota kullipukumiestä.

Uus työpaikka kohta valmistuu

Ruuhkaa kotihuudiloilla

Meil on miun huudiloilla kohta sellanen Little Finland -meininki. Simo muutti tuohon, ihan miun lähelle. Ja yks Nina rakentaa kohta majalon samoille seuduille. Kohta perustetaan Hiekkakikkareen Majava ja aletaan myymään salmaria ja ruisleipää.

Jep, on high season. Jopa saaren pohjosrannat on tukossa porukkaa.

Kissabile oli tuolla yläkerran uuessa FAT CATS baarissa. Valtavan hieno mesta.

Madafakin MATI LAMPU!

Hiekkakikkareella kärvistellään jälleen jatkuvien sähkökatkojen parissa. Pitkään olikin kyyti tasaista ja jatkuvaa, mutta nyt on taas riemu revenny, aivan täysiä. Alkaapi nimittäin valaistuneella varhaiskeski-ikäsellä läskilläkin pinna kiristymään. Tätä on nyt kestäny usiamman viikon. Välillä sähköt on poikki tuntikausia, välillä ihan vaan muutaman sekunnin. Ne muutamankin sekunnin katkot alkaa lappaamaan hiekkaa vaginaan aikamoisella lapiolla kun niitä tulee noin tusina tunnissa. Rupiaa hiärtämään ja aika helvetisti, vitutuskäyrä posottaa valoa nopiammin ja noususuhdanteisesti.

Sähkökatkojen syy on saaren juoruverkoston mukaan siinä, että sähköverkkoa päivitetään. Toivoa paremmasta saattaa siis olla. Huoltokatkojen lisäks sähköt on ollu poikki myös siksi, että Lombokin ja Hiekkakikkareen välinen kaabeli meni poikki (ounastelen että joku kuopas kaapelin katki vahingossa). Sekä siksi, että joku helvetillinen kaapeli täällä sytty tuleen. Välillä koko saari on pimiänä ja generaattorit huutaa joka nurkalla. Välillä naapurissa on sähköä mutta miulla ei ole. Välillä miulla on mutta naapureilla ei. Mistä näistä tietää. Kun kattelee miten täällä sähköjä viritellään nin mati lampuun riittää todennäkösesti ihan vaan sekin että joku helvetin pulu istahtaa sähkölangalle.

Kun lisäks on turistisesongin high season kiihkeimmillään ja saari piukassa porukkaa, joista kaikki haluaa ladata jotain ja huuattaa ilmastointeja ja muita vempeleitä ni eihän Hiekkakikkareen kapasiteetti riitä kaikille. Jos sähköä on niin sitä tulee epätasasella voimakkuuella: valot kämpässä himmenee ja sitte kohta taas loimottaa täysiä, tuuletin kämpän nurkassa pyörii välillä niin että lähtee tukka päästä ja silmämunat kuivettuu mutta seuraavassa sekunnissa hädintuskin jaksaa pyöriä saati ilmaa liikuttaa. Ilmastoinnin päälle laittaminen on ihan turhaa, koska ei se kykene viilentämään mitään kun sähköä ei tuu tasasesti.

Elämä pyörii jatkuvan latauspaniikin parissa. Varalamput ja -akut ja puhelimet ja muut vekottimet pitää olla koko ajan täyessä latingissa kun ei tiä millon taas joku kaapeli jossain räjähtää ja sitte kärvistellään puali vuorokautta ilman sähköä. Ja sehän on saletti että jos unohat latailla ja hokaat että perketi, puhelimen akku loppuu ja ladattava taskulamppuki tyhjänä ja tuuttaat ne latautumaan ni se on minuutti ja sähköt katkiaa.

MATI LAMPU saatana! Se onkin liki ensmäänen indoneessian kiälinen termi minkä jokainen tänne vähänkään pitemmäks aikaa asettuva oppii. (Mati =kuollut, lampu = lamppu/valo).

Ehkä tästä napiseminen on vähän sellasta kermaperseistä first world problems -tyyppistä neiteilyä, mutta tulkaapa itte näihin lämpötiloihin kökkimään pahimpaan mati lampu -sesonkiin. Vaikka myä mordorilaiset ollaankin saunakansaa niin sitä ei kuitenkaan jaksais himassaan vetää ihan saunatimona joka saatanan yä.

Loppukevennykses Mati Lampu -nimisen yhtyeen video.

Naapurin vuohet kävi kylässä

Hikistä aamupäivää, oi Mordorin kansa. Kuten huomannette, olen hiukan laittanu blogin ulkoasua uusiks. Kyllästyin vanhaan. Ei tää uus luukki ole vielä ihan tismalleen mitä sen haluisin olevan, mutta mennään nyt tällä toistaseks, hiplailen ja virittelen vielä asioita, sitte ku jaksan ja ehin. Tässä on muutaki hommaa, ja pitää keskittyä niihin hommiin mistä saa liksaa. Se on rujo totuus se.

Nyt on tosin paremmin aikaa niin liksallisiin räpellyksiin kuin muihinkin tuherruksiin. Master Chef Australian vimosin sesonki on katottu ja voittaja on selvillä. Se oli 62 jakson savotta ja miä olin jumaliste niin koukussa, että en saanu ees öisin nukuttua kun vaan jännitin että kuka sen lopulta voittaa. Finaalijakson saapumista internettiin kyttäsin pitkin yötä ja kattoin sen sitte aamuyöllä heti kun sain sen imuroitua. Nyt voi taas hengittää ja elämä on takas omissa hyppysissä.

Asiaan. Vuohiasiaan. Taisin jo mainita, että naapurissa asuvat sukellusjätkät adoptoivat pari vuohta. Kyseiset vuohet on semmosia rescue-tapauksia, jotka hoiettiin kuntoon meiän kissasairaalassa. Tai se mikään kissasairaala enää ole. Se on myös marsu-kani-vuohi-hevois-lintusairaala.

Toinen vuohi tuli lasaretin pahnoille vastasyntyneenä vauvana, jonka emo oli hylänny. Toinen oli jo vähän isompi vuohenpentu, joka oli jostain syystä sokeutunu ja parku paniikissa jossain tuolla keskustan ruuhkasilla kaduilla aivan hätää kärsimässä. Vauvavuohi pulloruokittiin tomeraks ja sokeen vuohen näkö palas kun sai silmälääkettä ja hoivaa.

Vuohet muutti jokunen viikko sitten miun naapuriin, sukellusjätkien pihaan. Hirviää määkinää ne piti aluks mutta ovat nyt kotiutuneet. Ensteks he pysy ihan kotipihassa ja puutarhuroivat sen sileeks. Nyt ne ulkoilee jo reippaasti. Aluks sukellujätkien kanssa kävivät lenkillä, mutta nyt saavat itsenäisesti jolkotella huudiloilla.

Tuossa männäviikolla vuohet olivat ulkona, mutta halusivat kesken päivän kotio. Jätkät oli töissä ja heiän pihan portti kiinni ja lukossa. Vuohet määki vaativaan sävyyn että kotipihaan on bäää-ääää-ääää-stävä, mutta minkäs teet kun ovi on lukossa. Nehän sitten toiveikkaana suikkasivat miun portista sisään.

Ystävyys, läheisyys, vuohirakkaus!

Kissat oli tietty aivan ihmeissään. Osa pelkäs niin kovasti, että suorastaan jähmettyvät kauhusta, mutta osa meni välittömästi nuuskimaan vuohien perseitä ja puskemaan kinttuja, että tsau, en tiä mitä helvetin otuksia työ ootte, mutta ollaaks hei kavereita. Miä olin kans aivan liekeissä, kunnes vuohet hokas et hei täällähän on kaikenlaista syötävää. Kun ne kävi miun suuresti varjeleman avokadon taimen kimppuun ni heiän vierailuaika oli kyllä täysin käytetty.

Mutta koitappa saaha kaks jääräpäistä ja vähän säikkyä vuohta tottelemaan! Ei toimi. Miä juaksin perässä ja hätistelin niitä pois miun kitukasvusten rehujen kimpusta ja koitin ohjata heitä ulos mutta homma ei ollu great success, ei sitte ollenkaan. Piti soittaa Lutwalaan että käskeen naapurin jätkät tänne heti hakemaan nää riiviöt kotio ja vähän äkkiä.

Toinen naapurinjätkä sieltä sitte kaahaski käymään ja sen ei tarvinu ku kerran yskästä ni vuohet juoks hirviää määkinää pitäen kotio että BÄÄÄÄ ISI TULI KOTIIN.

Ihanat vuohet ja parhaat naapurit evaah!


Ja eläinasioissa kun ollaan niin let's kissakauppauutiset. Uutta tönöä ei o viäkään alettu pykäämään. Nyt syy on se, että miulla, tai siis kissoilla, ei ole läheskään tarpeeks rahaa jotta vois ees alottaa rakentamista. Raksaporukka on vapaana kyllä mutta kissojen lompsasta uupuu useita kymmeniä miljoonia. Miä pässi olin jotenki elelly jossain kuplassa ja ajatellu että ei nyt voi maksaa kaikenmaaliman tiilet ja sementit niin paljoo, mutta kun raksamestari Mister Ramadhan anto miulle lista et mitä kaikkea tarvii ja kuinka paljon, ja kun selvitin tavaroille hinnat ni lojahti melkonen paniikki housuun. Kissoilla ei ole rahaa kun tiiliin ja hiekkaan ja thäts it. Tiilistaä ja hiekasta ei tehä vielä mitään. Tarvitaan sementtiä ja rautaa ja puuta ja nauloja ja kattomatskua ja ovia ja ikkunia ja laasteja ja herranperkele vaikka mitä.

Onneks täällä on tukijoukkoja, jotka ottivat paniikista kopin. Lauantaina on uus hyväntekeväisyyshäppeninki, jonka järjestää Trawangan Dive. Heiän uus baari on nimeltään FAT CATS ja samalla vietetään baarin vähän virallisempia avajaisia. Ohjelmassa on Napakymppi-tyyppisä deittailuhubaa, onnenpyärää, ihmishuutokauppaa, railakasta shottirallia ja muuta karnevaalihumua. Tavote on saaha useempi kymmenen miljoonaa rupiaa kasaan ja jos näin käy, niin Mirripalatsin raksahommat pääsee ees alkuun. Kuhan sais ees seinät ja katon ja ovet ja ikkunat ja sähköt! Sen verran pytinkiä pystyyn, että voin avata kaupan. Sisustuksellisia hommia ja muita virityksiä voi sitte viimeistellä sitä mukaa kun kauppa käy ja kissojen kirstuun tulee fyffee. Peukut on berberissä olkapäitä myäten että tästä vielä Mirripalatsi saahaan jotenki aikaseks.

Hiekkakikkareen ensmäinen ja ainoa ROCKBAR!

Ja sitten STOP THE PRESS -tyyppinen uutispläjäys: Hiekkakikkareelle on avattu ROCKBAR! Synkkä pieni putka, ilmastoitu komero Gili Beach Bum Hotellin tiluksilla. Arvostan ihan saatanasti. Kerran oon käyny vasta, ja oli aika vaisu meininki. Mutta sai itte valita musat Spotifaista ja kalja oli kylmää ja kohtuuhintasta. Miinusta siitä että päättivät tuosta vaan sulkea paikan yhtäkkiä ja heittivät meiät pihalle. Mutta mesta on vastikään avattu ja hakee viä vähän meininkiä. Jotain DJ-iltoja siä näkyy olevan, mutta kun ne alkaa vasta ilta-ysiltä ni kamoon, en pääse niihin ikinä. Ysiltä tuppaan olee jo nukkumassa.

Voi paska tätä ikäihmisen hyytynyttä elämää, miä vaan sanon.

Hän oli löytyessään umpisokea ja hirviässä hädässä tuolla keskustan hulinassa. Nyt näkee taas! Ja on niin suloin!

Ethan The Vuohi tulossa ulkoilemaan

Ne perkeleet syö KAIKEN!

Tyypit kylässä

Kävivät ottamassa myös huikkaa

Mitäs sitte syötäis?

Pocari oli ihan jähmettyny kauhusta kun vuohet köpötteli pihassa

Mitä NOI on??? ÄÄK!

Rockbarissa on asianmukasta tunnelmaa

Huomenna ois Rockbarissa taas menoa mutta en kuitenkaa jaksa koska alkaa vasta ysiltä. Pöh.