Kissanpennun hautajaiset


Mikä surun ja murheen päivä! Pieni uusi kissanpoikanen kuoli tänään aamulla, tuossa tunti sitten.

Hänen nimeks kerkes jo tulla Mikko Von Karmila-Hertzen, mutta lyhyeksi jäi hänen elämä. En tiiä mitä tapahtui, mikä ihme iski. Eilen hän hiukan oksenteli ja oli vähän vetelän olonen. Otin mirrin yöksi kämpille nukkumaan, laitoin koriin että pysyy hajurako Tauskiin. Aamulla pieni kyhjötti siellä korissa hiljaa, nostin ruokakupille, kaatus, ei pysyny jaloillaan. Juotin ruiskulla vettä ja vähän maitoa. Kissarääpäle vaan makas. Siinä tunnin päästä alkoi kouristelemaan. Lääkärille oli toki jo aamusta soitettu ja hän oli tänne matkalla. Pieni alkoi kouristelujen yhteydessä valittamaan, välillä suorastaan huusi. Minä silitin, koitin löytää hälle mukavaa asentoa. Juttelin ja paijasin. Tajusin aika äkkiä, että noutaja on paikalla, ollaan lopun äärellä, Vihreemmät Niityt odottaa.

Itkin ja silittelin, siihen viimeiseen hengenvetoon asti.

Lopulta voimat loppui, hengitys lakkasi, sydän pysähtyi. Kissanpentu kuoli. Siihen miun sängyn nurkalle, sarongin päälle.

Soitin lääkärille ettei tarvi tulla. Kävin parkumassa tua kuppilassa ja Oyet tuli sieltä heti avuks, hakulla kaivamaan miun mörskän taakse haudan. Saronkiin käärittynä pieni ressukka sinne haudattiin.

Itkemisestä ei tuu tänään loppua. Enpä tiiä rankempaa kokemusta just nyt kun tää minkä tässä aamulla olen vierestä seurannu.

Varoitus: tuolla tulee kuva myös kuolleesta kissanpennusta. Älä kato jos et pysty. Ei pitäis sitä ehkä laittaa, mutta elämä on kuolemista. Kestäkää työ tuo kuva, mie kestin koko tämän tilanteen.



Touhukkaana ruokakupilla eilen aamulla muitten mirrien kans
Ritva nuuskii bärsettä
Tänään aamulla kunto meni heikoksi. Jalat ei kantanu, pystyi vaan makaamaan.
Voimat loppui, Vihreille Niityille lähti hän.
Haudattiin miun talon taakse
Siellä lepää hän.

Kommentit

kati sanoi…
Sanattomaksi vetää. Kovasti voimia sinne. Ja isosti arvostan, että häntä viimiseen asti hoidit.
Zepa sanoi…
Surullista :-( Noi pienet saattaa kuolla mihkä vaan, ollut vaikka jokin suolistotulehdus tai -tukos niin heippa. Tosi ikävää, osanottoa ...
Anonyymi sanoi…
Nyt tuli itku taallakin. Olen todella pahoillani pienen kisun puolesta. Otan osaa.
Diidah sanoi…
voimia. Oma pieni kissanpentu oli viikko tulonsa jälkeen kans heikossa ja se tuskan määrä siinä neuvotonna on kaameeta. Pikkukisun onneks hän oli kuitenkin täällä kylmässä pohjolassa missä eläinlekuri on naapurikunnassa ei -saaressa. Kipulääkkeellä ja nesteytyksellä hoidettiin piäni kuntoon. Mutta se että joku välitti pienestä oli hienoa.
-kummitus- sanoi…
Saamari, kun vänisyttää heti aamusta. Otan osaa. Kyllä siitä kuolleestakin raasusta kuva saa olla, että jää muisto. :-(
Anonyymi sanoi…
Otan osaa.
Jaksamista.
Voi pientä kissaa, otan osaa. Oma koirani kuoli pari viikkoa sitten ja en tiiä mitään kamalampaa tapahtumaa ikinä olleen, paitsi kun kaikista aiemmista koirista ja kissoista on aika jättänyt ja hirveä kaipaus jäänyt.

ella sanoi…
Voi pientä. Toivottavasti ei ollut mitään, mikä olisi tartuttanut kavereita. Sai raasu sentään viettää viimehetket hoivattuna ja nimettynä.
Patzy sanoi…
Tattikset kaikille osaa ottaneille ja pienen orpokissan kohtaloa kanssakyynelehtineille. Kyllä siinä meni meitsillä yks päivä parkuessa ja vähän toistakin päivää. Mut elämä on ja kaikki nää pienet ei selviä, sille ei voi mitään. En pysty kaikkia saaren kissoja pelastamaan ja läskeiksi syöttämään, vaikka kuinka haluisin.

Nää eläinjutut on vaan niin rankkoja, kun on tällä tavalla rakentunu ihmiin niiku miä oon, et se on toi eläinrakkaus se elämän ykkösrakkaus.
Anonyymi sanoi…
Mix aikuinen karski äijä itkee niin, että hyvä et pystyy kirjottaan? Vittu saatana paska!

Tsekkaa myös nämä

Tulivuoriuutiset

Järjestysnatsi

Työlupasirkus vm. 2017

Hullujen kylä

Sunnuntaikävely