Ostaa pläjäytin nimittäin tuossa päivällä menolipun ääsiään. Hongkongiin. Koska se oli niin halpa. Tai ainaki halvin mahollinen päästä mihinkäänpäin ääsiää, 376 euroa 23 senttiä oli hintaa tällä tsysteemillä (okei, Aeroflotilla ois päässy halvemmalla mutta en taho kualla menomatkalla viäl). Supersaverin kautta shopautin. Lähen marraskuun eka päivä. Ensin siin on Finskin lento Amsterdamiin ja sieltä sit Cathay Pacificin kyyillä Hongkongiin, mihin rojahdus aamusella varhain marraskuun toka.
Hongkong! En oo siäl ikiin ollu ja oon nytki vähä kahen vaiheilla et mitäs teen. Pyhkäsenkö suoraan siitä vaik Air Asialla Kuala Lumpuriin, vai jäänkö pällistelemään pariks päiväks Honkkarin pilvenpiirtäjiä. Sitä voin tässä viel ihan kaikes rauhas pähkäillä, ei oo hätä tehä päätöksiä viel sen pitemmälle. Oottelen rauhassa myös Air Asian lentotarjouksia, niitten ajottuminen osaltaan määrittelee myös jonkinverran et miten Honkkarista eteenpäin.
Tärkeintä täs on nyt se, että menolipun shopauttamisen myätä tää homma alkaa jotenki konkretisoitumaan. Ja nyt pelottaa. On paniikki. Oon aivan tukka pystyssä et voi vittu mitä miä oikeen oon tekemässä, oon aivan kajahtanu, tää on sulaa hulluutta. Se on se saatanan järjelläajattelija joka nyt paskoo housuunsa ja huutaa tuol takaraivos. Mut vaikka asiat hirvittääki ni päällimmäisenä fiilixenä on sellanen et vittu, JEAH! Jumaliste, VIHDOINKIN uskallan tehä jotain radikaalia, VIHDOINKIN uskallan pistää elämän risaseks.
Vaikkei tässä ehkä mitään järkee ookkaan, niin mietin tätä asiaa nyt ihan vaan tältä kantilta: aina kun oon kuullu jostain kaverin kaverista tms joka on tehny elämässään vastaavanlaisen irtirepäsyn, oon meinannu kuolla kateuteen. Että kun joku uskaltaa mutta minä en. Oon selitelly itelleni että ei oo mahollista miun moiseen hulluuteen sokkona hypätä, ei oo muka rahaa ja mihi kissatki menis, ja ku on vaa vuokrakämppä ja voivoivoi ku eihä ne töistäkää suostu et lähen vaa viuh maailmalle huitelee ja kaikkii tavaroit on kaapit täys ja ei ei ei miul ei oo mahollista ku lottovoittokaa ei osu kohalle.
Mutta kumma juttu että ku hommaa alko vähä puolivitsinä kattelemaan sil silmäl et josko kuiteski, ni asiat on ruvennu hämmentävästi loksahtelee kohilleen. Kissoille löytyi väliaikanen hyvä koti ennenku kerkesin asiasta missään ees huuella. Työpaikalta tuli vihreetä valoa. Asiat alko vaan loksahella sellaseen malliin että haaveet alkaa muuttua todellisuudeks.
 |
| HAMSTER! A DENTIST! HARD PORN! STEVEN SEAGULL! |
Mikä tarkoittaa myös sitä että enää 5 kuukautta aikaa järjestää kaikki asiat, ja varsinkin saada tämä läävä, jota kodiksi olen kutsunut, tyhjäksi. Voi hyvä luoja. Pari piironkin lootaa tässä iltapuhteiks äsken kävin läpi ja totesin että tää murju ei jumalauta tyhjene kuin tuhopoltoltolla.
Miksi, oi miksi, minulla on hamsterin geenit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti