Hommat etenee, muttei lopu koskaan

Näin ne hommat etenee.

Pangandaran

Lento Kuala Lumpurista Bandungiin on ostettu. Luonnollisestikin Air Asialta, vihdoinkin tuli tarjoushinta. Ei siltikään mikään överihalpa, mutta täyttä hintaa en silti maksanu. Vähä päälle 50 euroa kustansi. Ja saatanan aikanen aamulento, mutta mikäs siinä. Ajoissa perille, jynöy. Oon muutenki sellanen hätähousu että jos johonkin oon menossa ni mennää sitte ja vauhilla, ni saa sen jälkeen asettua ja olla rauhassa. Aikasen saapumisen takia rupesin nyt arpomaan josko siitä suoraan painelis bussiasemalle ja jatkaisi Pangandaraniin. Siel on nimittäin meri! Tuntuu houkuttelevalta, koska ei sinänsä oo hinku notkua kaupungeissa. Mutta tätä voi vielä pähkäillä.

Balilta varasin Vähikselle ja miulle omat kopperot Sanur Beachilta Swastika Guesthousesta, 17 euroa ja hilut yö. Rojahetaan Balille illalla pimeellä ni ei sitä jaksa ruveta Asshole selässä laahustamaan majapaikkojen perässä, on kiva tietää mihin pirssillä lentokentältä hurauttaa. Aikasemmin oon Sanurilla majottunu Swastika Bungalowsien puolella, mutta nyt testataan Guesthousen halvemmat murjut. Tavote on, että seuraavaks aamuks hoituu kyyti Gilille eikä tarvi siel Sanurin saattohoitolassa olla yhtä yötä kauempaa. Venekyytejä ei osteta nyt etukäteen, koska halvemmalla ne ehkäpä irtoo ku ostaa sielt paikanpäältä.

Puutteenkujan romukauppa piti avoimet ovet yks ilta, ja roinaahan lähti ovesta ulos helvetilliset kuormat. Kiitos, toverit! Yks kirpputorimummoilu-sunnuntai on myös buukattu ja sillo ois syytä lähtee lopun krääsän kiertoon.

Läksiäisbilepaikka on varattu, Duo Nahgamaggara buukattu esiintymään, kutsut laitettu jakoon ja rajuja kemuja senku oottelen.

Rokotukset tsekattu ja aika muutaman piikityksen uusintaan buukattu.

Nettiliittymä ja autopaikka irtisanottu. Parin lehen tilaukset laitettu holdiin. Säilytettäviä tavaroita laitettu varastolaatikoihin.

Vapaaehtoishommia tropiikista alustavasti tiedusteltu ja vastaukseksi tervetulotoivotus saatu. (tästä lisää myöhemmin)

Indonesin kielikurssia raivolla kerrattu (ja todettu että kielipääni on edelleenkin puupää, joskin kuuntelujutuista sentään ymmärrän sanoja sieltä ja toisia täältä, mutten tajua mistä loppujenlopuks puhutaan).

Mutta ei tässä todellakaan ole kaikki. Vielä hoidettava mm. passikuvissa käynti (viisumianomuksiin tarvii niitä), hammaslääkäri, kissojen lekurit, lisää tavaroiden pakkausta ja murjun lopullinen tyhjennys, paperihommat maistraatin, postin ja kelan kanssa, viisumihommat Indonesiaan, viimeisen yön majoitus Helsingissä, jne jne jne jne jne.

Vaikka paljon on vielä kesken, asiat alkaa olla jo käsiteltävässä mittakaavassa. Paniikin taso ei enää veä polvia hyytelöks ja aivoja solmuun.

9 viikon päästä tähän aikaan murju on tyhjä ja on enää 2 yötä lähtöön. (apua pien paniikki nyt kuitenki täs.... aaarghhhh....)

Moottoripuuma vapautuu

Uuh. Oon arponu ja arponu ja arponu ja lopulta nyt sitte taipunu siihen että vapautan Moottoripuuman. Aikasemmat reissublogit oon pitäny visusti sillai että niit ei löyä mistää jollei oo linkki tiedossa, eli on joko miun kaveri tai sitte omaa oikeanlaisia suhteita (eli tuntee niitä ketkä tuntee minut). Jotenki oon hirveesti arastellu sellasta et antaa paskan levitä mihi vaa. Mutta ku oon saanu huomata että ohan noi edellisetki reissublogit ihan itestää levinny ties mihi eikä miul oo hajuakaan ketkä niitä oikee lukee... ni antaa mennä sit.  Iloisna paskaa jakoon kaikille!

Oon nyt sit laittanu linkkiä jakoon tavallista enemmän ja vastannu myöntävästi ku kaverit on kysyny et saako laittaa etiäpäin ja lainailla muualla ja laitella linkkiä ties mihi. Guuggelinkin meinasin antaa löytää tänne, mutta kun testasin miun kirjablogin kanssa tota holtittomaks heittäytymistä ja näin tilastosta että sinne tullaan googlesta pääasiassa hakusanalla "porno" ni alko arveluttamaan et millasta porukkaa tänne reissuplokiin sit oikeen eksyy ihan jo pelkästään siks että miun rinkan nimi on Asshole ja se täällä varsin usein tullaan mainitsemaan? Eli ei, asetuksissa on yhä ruksi siel kohas mis kielletään guuggelin sekaantuminen asiaan suoraan (jos muualla tätä plokia linkitellää ni sieltä ehkä sit guuglekii haistaa).

Jännähän se on ollu tos kesälläki ku muutaman kerran jossai karnevaalihommissa joku miulle tyystin tuntematon kaverin-kaverin-serkun-tuttavan-veli tuli selittämään et ai siä oot SE, vittu siun matkablogit on mainioita ja ai ku miäkii niin itkin ku se kissanpentu kuoli ja koskas lähet seuraavan kerran ja millo tulee uus blogi. Mukavahan se on kuulla kehuja, mutta et ihan tuntemattomilt ihmisilt.... siin kohtaa tulee sit  heti vähä sellanen olo et voi paska pitäskö sitä oikeesti ees VÄHÄN miettiä mitä vittua noihin blogeihin kirjottaa. Et tiedotteet suolentoiminnasta ja kaikenlaiset muut pöljäilyt ni onks pakko koko maailmalle avautuu. Toisaalta, kai sitä pitäs enempi miettiä siltä kantilta et mitä avautuu niille ihmisille jotka oikeesti tuntee, tai joittenka kans tekee töitä, et vitunko väliä tuntemattomilla ihmisillä? Äääh, emmiä tiijjä. Lopputulos on kyl kuiteskii se, et ihan vitun sama. Oon tullu siihen ikään et ei paljon jaksa välittää siitä mitä muut ajattelee (kuhan eivät tuu kertomaan sitä miulle).

On myös ehotettu blogin myymistä johonki. En tosin usko hetkeekään että tästä paskasta kukaan mitään maksais, mutta vaikka maksaiski ja raha guud, mahollistaa matkustelun, mutta ei vittu. Tahon pitää ihan omissa hyppysissä nää plokihommat ja miättikää ny jos nää jossai...ööö... Pirkka- tai Gloria-lehen nettisivulla olis ni siel ei sais saletisti sanoo vittu eikä kertoo kuinka paljo kaljaa on juotu ja varmaan muutenkii tulis vähä ohjeistusta että mitäs pitäs olla. Ja alkasko näitten nakutus sitte tuntumaan työltä ja rupeisko kirjottamiseen tulee semmonen hienostelu-piirre alitajusesti mukaan, et alkasin tietämättäni esittämään jotain Folke West -tyyppistä matkailutoimittajaa ja kertoilee vaa jostaa nähtävyyksistä et "vuonna 1886 tällä aukiolla pidettiin vihannestoria" ja sensuroisin kaikki muut hommat siivommaks ja oisin niin polleeta asiantuntijaa ja maailmanmatkaajaa? Rupeis tulee jotain sponsoroituja kilpailuja ja sirkuttaisin siel jotain paskaa jostaa aurinkorasvojen hyvyydestä.... Ei helvetissä, kyl miä luulen että parempi on ku nää plokit pysyy omis käpälis, ni voin naputtaa mitä huvittaa, millon huvittaa. Ja varsinki voin edelleen kuvitella nakuttavani lähinnä itelleni ja muutamille kavereille ja antaa sielt tekstistä ihan vapautuneesti huokuu sen että oon sellain pienestä innostuva ja vähä (=kovasti) urpo enkä mikään yyber-cool madventuristi, joka vaatii extremee et ees vähä lähtis sellanen (omasta mielestään) jo kaiken nähneen ja kokeneen besserwisser-travellerin ylimielinen ja tympääntyny ilme naamalta. Että joo, aion jatkossakin kertoa onko kakkani kiinteää vai ei.

Toki tässä on myös yleisen kainostelun ja ujostelun lisäks vähän sellanen suorituspaineellinen homma. Oon aika paljon lukenu muitten reissuplokeja ja monet on ihan mahottoman hienoja ja upeita ja viksuja ja sivistyneitä. Ku miun valokuvatkii on kauheit räpsäsyjä vaa ja muil on jotai taidepläjäyksii blokit pullollaa ja tekstit on asiallista ja järjellistä ja aikuismaista. Toisaalta, oon kyllä lukenu muutamaa niin puuduttavan paskaa reissublogia et suorituspaineet sikäli on kyllä laskeutunu ojan pohjalle et vittu jos noiki on tuol blogiensa kans levällään koko maailmalle ni täs oo mitää hätää. Pari reissuplokii on oikee vihaks pistäny ku et siel ollaa maailmalla exoottisis olosuhteis eikä blokissa ole mitään mielenkiintosta vaikka PAKKOHAN siellä on saatana olla muutaki kerrottavaa ku et ostinpa uuet varvastossut ja tänää söin riisiä.... (koska onhan se paljo kiinnostavampaa et käy joka päivä kertomas et "no tänää oon maannu rannalla ja lukenu ja snorklannu ja sit oon paijannu kissaa ja illal meen regeipileisiin juomaan kaljaa, ei muuta, moi")


Hirvittää myös se, että tänne pärähtää jotain ammatti-vittuilijoita kyttäämään ja alkavat sit tuol kommenttiboksis huuella et vittu siäki saatana läski vanha lehmä siäl vaa makaat lahnana rannalla ja kittaat kaljaa ja kyttäät nuorii komeit poikii et tonko takia pitää maailmanääriin mennä. Jos sellasia nipottajia tänne plokiin eksyy ni niille sanoisin, että jep, kyllä, tiijjän, olen läski vanha lehmä joka makaa lahnana rannalla ja juo kaljaa, ja kyllä tasan kattoo jos komeita nuoria poikia ilman paitaa siin näköpiiris kirmailee. Et ei sitä tarvi miulle erikseen tulla kertomaan.

Yhteenvetona näin lopuksi todettakoon, et tää on miun ploki, kerron miten miä lomailen, mitä siel reissussa teen, millasii ihmisii törmään ja mitä kaikkee tapahtuu tai on tapahtumatta, millaset on fiilikset, mitä ajatuksii pääs pyörii (ja mitä vessassa tapahtuu). Jos ei oo säkenöivää meininkii ni ei oo, kerron sitte senkii. Mutta ei näis reissuplokeis silti ole koko totuus, vaikka välil voikii vaikuttaa siltä toi akkahan suoltaa ihan ilman sensuuria kaiken sonnan ihmisten silmille. Paljon jää myös ihan vaan omaan tietooni.

Lukekaa, jos tykkäätte, poistukaa jos alkaa tympäsee tai vituttaa. Ymmärtäkää paskaa huumoria, yritteliästä sarkasmia ja vahvaa liioittelua, älkääkä polttako päreitänne jos oon välillä (köh!) vähän (köh!) pöljä. Laittakaa kommentteja, mutta älkää olko ilkeitä. Kiitos.

Shoppaa, shoppaa!

Kilpavarustelu meinaa riistäytyä käsistä. Koko ajan keksin jotain mitä ilman ei muka voi lähtee mihinkää. Mut hei, oikeesti, on melkee pakko. Vuodeks ku lähtee niin alkaa pikkusen merkitä tavaroitten laatu, ja kestävyys, ja paino, ja koko, ja tavaroilla aikaansaatu mielenrauha. Ja... no, vittu, oon tyttö (vaikkei aina uskois) ja semmoset joskus shoppailee. Ja ku mitään muutakaa en oo saanu ostella sen koommin ku alko vimmattu säästäminen tätä reissua varten ni kaikenlaisee matkailushaisseen oon sitte hädissäni törsänny. Kaikki roina kyllä tulee ihan oikeesti tarpeeseen. Tulee tulee! Uskokaa, tahi älkää, mut täs muutama makupala, olkaat hyvät.

Ostin vaan yhen tommosen, en noita kaikkia.

Silkkilakanamakuu-pusi. On aina ollu yks saronki mukana ikäänku lakanaks tahi unirievuks, mutta pongasin netistä hostellihommia tonkiessani Suomen retkeilymajayhdistyksen kaupan. Siellä ei pal mitää myyäkkää, paitti jäsenkortteja ja silkkilakanapuseja, jotka on hinnoteltu varsin nasevasti. Vietnamilaisten yksinhuoltajanaisten valmistamia, mainitaan selosteessa. Olettaisin siis, että menee vähän hyvää tekemään tähän ostokseen sijoitettu 25 euroa, tai ees osa siitä. Tärkeintä tässä on se, että tuo menee paljon pienempään tilaan ja painaa paljon vähemmän kuin saronki. Ja kun vielä ite kyllästän sen semmosella textiileihin suihkutettavalla hurjalla myrkyllä, niin tän pitäis suojata myös kaikenmaaliman ryömiviltä ja purevilta ja pistäviltä ja muutenki vittuilevilta hyönteisiltä. Joiden suhteen olen ehkä hieman hysteriaan taipuvainen, se myönnetäköön (ja silti luen ihan vimmalla kaikkia kauheita nettikeskusteluja aiheesta.... AAARGH). Halvemmalla tämmöin löytyis varmaan tuolt reissusta, mutta tahon et ei tarvi tuol juosta heti ekana hätä käes tekemäs vitullista määrää hankintoja.

Termoskortsu. Kuvan mirri ei liity tapaukseen.

Seuraava ostos on sit ihan silkka turhake ja hifistelyä ja neitimäistä hienosteluu. Mutta jotain luksustakin saa ihmisellä olla ja ku tykkään kylmästä vedestä, jopa enemmän ku kaljasta (uskokaa pois!). Kotona on aina pakkases puolentoistlitran vissypulloi mitkä on laitettu puolillee vettä ja sit pakkasee. Sielt sit napataa semmonen jäätyny pullo, täytetää vedellä ja aijai, saa koko illan naukkailla jääkylmää vettä. Parempaa ku mikään (paitsi Von Hertzen Brothers). Aikasemmin miul oli semmonen pähee reppu, mis oli kylmätasku, ja se oli niin loistava tuol reissuis, koska siel pysy vesipullo viileenä ihan helvetin kauan. Mutta kun se hieno reppuvanhus lopulta menehtyi, jäin ns. kuseen, tai pikemminkin kusenlämpöisten juomien varaan. En kestä! Metsästin siis kaikenmaaliman retkeilykaupat ja nettipuljut vastaavanlaista reppua mut ei löytyny, ja rupesin sit ettimään vaan jotain termos-viilennys-kortsu-asiaa johon menee 1,5 litran vesipullo sisään. Mut eeei, mistää ei löytyny ku liian pieniä tai sit joilleki design-pulloille tehtyi erikoiskortsuja. Kunnes lopulta, toivon jo hiipuessa, Amazonilta löytyi: ihana 1,5 litran pullon sisäänsä imaiseva termoskortsu, merkkiä Ezekil, ei hajuukaan onks se joku termareiden kingi vai mikä, mut ihan sama. I'm in lööööv. Ajatelkaa: minä ja viileät juomat, rannalla, trooppinen ilmasto, aurinko polttaa, mutta juomani pysyy kylmänä. Kylmänä! Kylmänä, kuten minä!

EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI! Koska melkein tv-shoppi-tuotteeseen menin kapsahtamaan... mutta ku se tekee ihmeitä! Oikeesti! Ja minä pidän ihmeistä! Jostain reissublokista tai jostain netti-jostain-eniveis kehuja tästä oivasta tuotteesta luin, ja ku halvalla sai (Clas Ohlsonilta, tuo ihmeitä puoli-ilmatteeks kauppaava tavaratalo) ni.... noh, semmosia vakuumi-pakkaus-pussukoita menin sitte ostamaan. Laitetaa loimet sisään, suletaan pusi, rullataan ilmat pihalle ja kas, ennen niin muhkea lumppupino on muisto vain, ja tilalle on ilmestyny kiintee ja piukka kiree lettu minkä sisäs on hämmentävä määrä vaatetta. IHME! Ja mikä tahansa joka saa Assholeen mahtumaan enemmän tavaraa on ehoton pakko hankkia. Koska seuraavan vuoden ajan Assholessa on kaikki, koko omaisuus, siinä on oikeestaa KOTI. Ja hei oikeesti, ohan toi nyt... kattokaa, uskokaa, hämmästykää. Todistusaineistoa kuvassa alla (pino sisältää kahet pöxyt, kax minihamosta, yhen mekon, 3 t-paitaa ja yhen huivin... tarkkasilmäsimmät saattavat ihmetellä kun kaikki kuteet ei ookkaan mustia, mut ku matkoille lähteeki pirtsakka ja sosiaalinen ja terhakka ihmetyyppi, eikä se normaali synkkä ja vittumainen tuonelan tienviitta, joka miä tääl Mordoris olen, ja se matkustelevainen sosiaalinen tollo saattaa viipottaa viidakkopolkuja jopa punaset pöxyt jalassa.... ihme tyyppi ja ihan vitun rasittava tapaus.).

Ylimmässä riepupino ennen pusitusta, ja alla sen jälkeen ku ne on sullottu tohon plästik pusiin ja pistetty ilmat pihalle. Onko vähä siistiä, häh, onko?

Ai kauhee. Täähä alkaa nyt tuntumaa ihan sellaselta höpöhöpö-plokilta mis kerrotaa et mitä on shoppailtu ja kehutaa niit tuatteit ja mainitaa ostospaikat ja semmoset ja siin muka huomaamatta sit vähä kalastellaa jotain  ilmasii näytesamppoita ja sälää ja toivotaa salaa kutsukorttei johonkii uuen leivinpaperin lanseerauspileisiin mis on koko Mordorin kerma paikalla. Kääk. Ei oo tarkotus.

Hei te kaikki miljoonat sponsorointikohteita etsiskelevät lukijani: EI TÄNNE! HUS POIS! ETTE PERKELE LÄHETÄ MITÄÄ ROJUA, KIITOS. (Mut rahaa saa lähettää!)

Vakuutan

Ainoostaan hölmö matkustaa ilman vakuutusta. Ja hölmöhän miä en ole, vaikka sellaselta näytänki. Siispä matkavakuutus oli hankittava.

Aiemmat reissut on hoitunu aina kotivakuutukseen sisältyvällä matkavakuutuksella, mut ne on yleensä vaan max. 3 kk yhtäkestosille reissuille. Ja ku eihä miul oo kohta kotiakaan ni ei oo kotivakuutustakaan. Siispä eiku soittelemaan ja kyselemään et millastas vakuutusta pitäs ottaa ja paljo se maksais. Voi jumalauta. Meinas jo mennä hermo kaikenlaisten ihmeellisten kiemuroitten kans. Millon vaadittiin lääkärintodistuksia öbaut kaikesta mitä on sairastanu viimisen 5 vuoden aikana, tai sit lukee vakuutusehdoissa jotain et "ei korvata hyönteisen pistosta aiheutuvien sairauksien hoitoa" tai jotain. Helvetin pätevää joo, kert jos ois lääkäripapruja  laitettu arkistoon ja jään auton alle, ni vois kai ne olla korvaamatta mitään ku ne vois kattoa et ahaa, akka on sairastanu masennusta, varmaan hyppäs auton alle tahallaan. Tai jos tulee vitullinen dengue-kuume, jota levittää hyttyset, ni näppärää sanoo et ei myä lähetä olleskaa tämmösii korvaamaan. Hinnatki pyöri järestään jossain 700 euron hujakoilla (siis ihmis- ja tavaravakuutus yhteensä), eikä millään ollu mahista jatkaa vakuutusta yli 12 kk (haluan tässä vaan hoitaa hommat niin että on ns. kaikki ovet levällään joka suuntaan, jynöy). Yhestä sanottiin jopa, että 6 kk pitää olla tiukasti kotona jos meinaa heiltä uutta matkavakuutusta saada. Täh?

Mut, tadaa, sallikaa miun mainostaa: Fennia! 12 kk vakuutus, matkatavaroita 1500 euron eestä, korvaa hoitokulut ilman ylärajaa, kuolemakorvaus on pienehkö (ja sehän ei minua kiinnosta vittujakaan siin vaihees jos oon jo ns. vihreemmillä niityillä), ja - tadaa -  puhelinsoitolla tahi emaililla voin reissusta ilmottaa että oonkii kauemmin ni vakuutus jatkuu  sen 12 kk jälkeeki ilman mitää kitinää ja nikotteluu. Hintaa tuli 465 euroa. Helvetin jees! Ja lisäks oli ihan sikahyvää palvelua sekä puhelimessa että konttorilla. Arvostan.

Homma hoiettu, jihuu, voi tänki asian ruksia listasta pois. Lisäks oon irtisanonu autopaikkaa ja sähkösoppareita ja noit perus-kotivakuutuksii ja muita. Silti, tuntuu ettei näitten hoiettavien asioitten lista lyhene, vittu, ikinä.

10 viikon päästä miul ei kuiteskaa oo enää kotia. Hui. Ja varsinkin vau! Tulee kyl yhä välil sellasii paniikkipuistatuksii mut enemmän sellasii kohtauksii et meinaa tirahtaa onnenkyynel. Vittu, elämä on hianoo, ja paranee vaan!

Seikkailumatkalla alotetaa

Noniin. Puutteenkujan Seikkailu- ja Seuramatkat Oy Ab Cd - ehkä jopa DVD - on nyt säätäny ja arponu ja lopulta jopa saanu aikaseks jonkinlaisen jännän suunnitelman alkumatkalle. Ihan oon hatusta (=netistä) repässy nää koordinaatit, ku Vähikselläkää ei mitää toivomuksia ollu, se ilmotti vaan et seikkailunhalu on luokkaa "arkussa takasin" eli et kaikki käy. Bagus! Olen matkanjohtajana(kin) joustamaton diktaattori, ja ohan noi tommoset ennenki mukana olleet onneks jo oppineet että on paras vaan sanoo kaikkeen joo ja kävellä perässä ja ostaa lippuja ja ojentaa rahaa sillon kun se natsi käskee.

Koska tuo maanmainio Children Of Bodom tuli sekottamaan alkuperäset laiskat suunnitelmat (=suorinta tietä Gilille), luvassa onkin jännittävä Seikkailumatka Jaavalle ja siellä katotaan sit Jakartassa mikä on heviskene Indonesiassa. Bodomia olis tarjolla myös mm. Singaporessa, ja sinnekin menoa hetki harkittiin, mutta todettiin sit että eiköhä yks keikkaelämys riitä. Semminkin kun Singapore ei suoranaisesti ole tunnettu halvasta majoituksesta tahi edukkaasta oluesta, ja koska Vähis kurvaa kotimatkalla sen kautta enivei, ja miullakin tulee varmasti siellä useasti tässä poikettua, ni olkoot nyt. Että pientä seikkailua Jaavalla ja yks Bodomi-shou riittää... Kyl sitä sen jälkee pitää jo päästä löhöömishommiin ja laittamaan aivot vähäks aikaa narikkaan ja ihmetellä sitä todellisuutta, että tässä sitä nyt sit ollaa.

Tuonne mennään seikkailemaan.

Homma menee siis niin, et meil on Vähiksen kans tärät Kula Lumpurissa marraskuun alussa. Siel ollaa pari päivää, ja sit lähetään Indoneessiaan, Jaavalle, missä meil on suunnilleen 10 päivää aikaa hillua jossain. Ei kuitenkaan hirveesti säntäillä, en ollenkaa tykkää sellasesta matkustamisesta että koko ajan on siirtymistä paikasta toisee ja saa purkaa ja pakata Assholee joka helvatun ehtoo (vaikka juur tota tää alkumatka nyt kyllä vähän kuiteski tulee olemaan). Lennetään ensin kaiketi Bandungiin (lento viel ostamatta, kytätään yhä edukasta hintaa), misä koitetaan suorittaa vaiks joku tulivuori-seikkailu ja jotain sellast elämystyyppistä toimintaa. Sieltä bussilla Pangandaraniin, missä on ilmeisestikin ranta ja surffareita, ja vaikkei ranta vissii mitenkää loistokuosissa ole ni so what, jos siel on rantabaari ja bintangia ja ees pari jotain ahavoitunutta surffaria siin kantelee surffilautaa ees taas ni riittää miulle. Ja on siel jotai vissiin aika hienoi juttui lähistöllä, mitä voiaan käyä pällistelemäs. Niil huudiloil ollaa melkee viikko, jos viihytää, ja jos ei viihytä ni jatketaa matkaa muualle. Marraskuun 14.päivä eniveis on ohjelmassa hinautuminen tavalla tahi toisella Jakartaan, misä sitte 15.marraskuuta katotaan ku Bodomit soitaa vähä heavymetallia jossain urheiluhallissa.

Stigu

Sielt on sit seuraava etappi Bali (suora lento Jakartasta, AirAsialla, liput ostettu, makso vähä alle 38 euroo), missä pakko olla yks yö, ku illalla tullaa eikä etiäpäinkää siitä samointein oikee pääse. Mut heti seuraavana aamuna riipastaa kyl vene alle ja kaahataa kohti Giliä katsastamaan huudilot ja meiningit ja morjestamaan tutut ja varsinki Stigu, maailman paras rantapummikissa. Sitte voi juurtua siihen rantamakaamoon kirjapinon kans eikä tarvi hetkeen ees ajatella liikkumista mihinkään. Vähis lähtee kotimatkalle kyl jossai marraskuun vikoina päivinä, mutta miä en tee ennen tammikuuta varmaan muuta ku luen ja käännän kylkee ja snorklailen ja käyn ehkä vähä regeikemuis (jos jaksan valvoa iltasin yli seittemää).

Tasan 11 viikkoa lähtöön. Se on ihan vitun vähän. Alkaa taas tulla stressi ja paniikki, tähän järettömän matkakuumeen rinnalle. Se on taas ruvettava vaan riehumaan ja järjestämään asioita. Argh argh argh.

Suunnitelmat uusiks!

Kääk. Kerkesin tossa ostamaan sikahalvan Bali-Singapore-lennon (28 euroa ja hilut) tammikuulle, kun sellanen poistumislento Indonesiasta on oltava jotta voi asioida suurlähetystön kanssa viisumiasioitten takia (60vrk:n viisumi oli niiku pilkkeenä silmäkulmas). Menolentookaa ei tieteskää oo hankittuna, koska Sulo Vilén ei osta ennenku tulee tarjoushinta tai viiminen pakko.

Ja hyvä on etten ollu ostanu ku kävikii silviisii että kaik simppelit alkumatkan suunnitelmat (= menen miltei suoraan Gilille ja olen siel 2 kk enkä tee mitn) meni ihan plörinäks. Osviittaa suunnitelmia muuttaneesta hässäkästä tuos oheises kuvas.... jihuu!

Nyt siis on menossa vimmainen internetin ja Lonely Planettien plärääminen ja matkasuunnitelmien uuelleenjärjestely. Saattaa olla, että alkureissu meneekin suoritushommiks ja hurjaks retkeilyks, ja siin ohes vähän hevimetal-tyyppiseks toiminnaks.

Joku nokkela siel saattaa jo puhista että just joo, akka marisee Mordorista yhtenään mut ans olla ku jotkut espoolaiset pitkätukkaklopit tulee ees samaan maanosaan ni luuska pistää kaikki suunnitelmat uusiks ja lähtee sinne läähättämään. Nii just. Mut hei, kamoon, BODOMIT! En ehkä tule monia asioita Mordorista kaipaamaan, mutta kyllähän täältä maaliman paras musiikki tulee. Ja sitä saattaa tulla ikävä. Jossain kohtaa kert varmasti löytyy se raja kuinka paljon ihminen regeitä jaksaa...

Ja ohan se ihan vitun siistiä nähä millanen on meininki tuommosilla keikoilla tuolla päin maailmaa. Jännää!

Palaan asiaan, jahka tässä hommelit pikkusen selkenee.

Kontrollifriikki kreisishoppaa ja kilpavarustelee

Oon tällä viikolla laittanu tuulemaan. Alkuviikosta oli viel ihan pinna pinkeenä ja kauhee paniikki, mutta ku pistin vähä töpinäx ni alko tapahtuu. Ja jos en rauhotu ni ihan tuota pikaa istun tyhjässä murjussa patjalla eikä miul oo muuta ku yks muki ja lusikka ja kattila ja tietokone ja joku patjanreuhka.... saattais tuntua se jälellä oleva 12 viikkoa aika pitkältä ajalta tuolviisii. Tavaraa on siis tällä viikolla lampsinu ovesta ulos ihan huikeeta tahtia, ja samassa yhteydessä reissutili on sanonu KA-ching KA-ching! Mahtavaa!

Mutta oon myös laittanu rahaa palamaan oikeen urakalla. Sulo Viléniä vähän ahistaa tämmöin kauhee kreisishoppailu, mutta en oo mitään ostanu mikä ei olis reissuun välttämätöntä. Tai ehkä ei välttämätöntä, voishan sitä mennä ilman mitään, luottokortti ja passi taskussa, mutta sellasia asioita oon hankkinu mitä omasta miälestäni tarvin, ihan mielenrauhanki vuoks. Kaikenlaisia turvallisuusjuttuja oon vaa ostellu, siis.

Lähen reissuun pääasiassa yksin, ja se on ihanaa. Mut yksin reissaamisessa on kuitenki yks helvetin iso ongelma johon ei oikein oo ratkasua. Se on se, että ei oo ketään joka vahtii kamoja esim sillä välin ku käy vessassa tiristämässä ruskean kyyneleen, tai mitä siel nyt sit onkaa tarvis touhuta. Kaikenmaailman lentokenttien ja bussiasemien vessoihin ei aina ees mahu rinkan ja romujen kans. Tai mitä jos matkustan yön yli jollain junalla tai laivalla, ni nuku siinä sit jotenki toinen silmä auki, kert jos nukahtaa ni siit voi helposti lähtee Asshole menemää, pienemmist kamoist puhumattakaa. Miul on jumalauta kerran meinaan nukkuessa pöllitty junassa jopa puoliksi syöty sämpylä ja vajaa limupullo (Kuopio-Helsinki-juna). Ja sit on kaikenlaisii hapertuneit bungalowei, mis ei oo mitää tallelokeroita ja seinistä voi melkee kävellä läpi. Entäs sit trooppiset ja  kosteet olosuhteet? Kaikenmaailman puhelimet ja läppärithä poksahtaa samantien ku jollai veneellä mennää ja loiskuttaa niin perkeleesti. Voro voi tulla vastaan ja sanoo että rahat tai henki, ja vaikka mitä voi käyä. Toivottavasti mitää ei käy, eikä oo koskaa käynykkää, toi nyysitty sämpylä on melkeen vakavin reissu-homma mitä ikiin on ollu. No okei, viime vuonna Pulau Wehillä kävi voro bungalowissa ja vei miljoona rupiaa (noin 90 egee), mutta se oli kohtelias voro, koska siin lompakossa oli 4 miljoonaa rupiaa ja luottokortti, ja se vei vaan sen miltsin.

Mutta koska olen kontrollifriikki ja  hysteriaan taipuvainen ja vähä paranoid ja lukenu liikaa nettikeskusteluja, ni haluan varautua kaikkeen. Olen siis hankkinut seuraavia varusteita:

Pacsafen turvaverkko Assholen ympärille. Sillä voi lukita Assholen vaikka johonkii tolppaan tai putkeen kiinni, tai johonki sänkyn jalkaan. Vähän ton ostamista mietin, se painaa kuiteskii puoli kiloa, vittumaista raahata mukana jos ei sitä käytä, mutta toisaalta toi takaa mielenrauhan just jos vaikka matkustaa yöjunalla tai laivalla, ku voi nasauttaa Assholen johonki kiinni ja lukkoon. Maksoi noin 45 egee, Amazonilta. Suomessa hinta yli 70 egee.

Pacsafen TravelSafe, ns. tallelokero. Voronkestävä pussukka jonne voi sujauttaa rahat ja muut pienet arvokamat ja lukita pussukan sitte johonki kiinni. Tää ois niiiiin auttanu siihen Pulau Wehin rosmo-hommaan mutta ei ollu sillo tämmöstä mukana. Ainahan ei oo majapaikoissa minkäännäköstä tallelokero/kassakaappi-systeemiä tarjolla, joten sixsixsix ostin tän. Maksoi jotain alle 40 egee, Amazonilta myös. Suomesta saa suunnilleen samalla hinnalla.

Haglöfsin DryBag läppärille. Miun reissaaminen saapuu nyt nykyaikaan, koska ekaa kertaa mukaan lähtee tietsikka. Oon siis ihan hermona et se paskahan hajoaa samantien, kastuu tai kolahtaa johonkii ja sit kuuluu vaa PUF ja nousee savu ja se oli sit siin. Onneks löyty sit yhest nettikaupast tommoin pehmustettu drybagi läppäreitä varten, tilasin heti. 29 euroa, Scandivanvia Outdoor Storesta (ulkomaan kaupoist ei löytyny helpolla, enkä jaksanu tonkia)

Ja sit oon ostanu ihan perus-rahavyön. En tiiä tuleeko käytettyä, simmottist ei oo koskaa ollu, mutta nyt sit on. Enkä oo ikiin kokenu tilannetta mis ois tullu yhtää olo et voi vide ku on rahat ja passit nyt täs käsväskys eikä jonnekii papanaluukkuu sullottuna. Mut koklataa nyt. Voi ainaki jos on vähä hermostuttavis paikois (en kyl tiiä missä niitä olis) ni laittaa osan tärkeistä jutuista vaatteitten ja vattamakkaroitten alle rahavyöhön jemmaan. Voihan toi olla kätsy vaikka jos jollai bussilla matkustaa ni laittaa suurimman osan rahoist ja sit passit ja luottokortit tonne. Jos sit nukahtaa ja joku nyysii nyssäkät ni jää sit ees jotain.

Semmosia. Kauheeta tuhlaamista ja shoppailua, mutta uskon että noi kaikki tulee oikeesti reissussa tarpeeseen. Ja näitä ei lasketa matkan kustannuksiin, ne on ostettu ihan eri rahalla, ja pysynevät käytössä seuraavillakin reissuilla.

Vähä alkaa hirvittää noin yleisestikin se pakkaaminen tätä reissua varten. Oon ajatellu että vittu sitä tarvitte enempää kamaa ku kuukauden reissulle, mutta jotenki nyt meinaa karata kilpavarusteluks ja hifistelyks tää homma. Ommmmmmmmmmmm..... rauha rauha..... ommmmmmmmm..... älä osta enää MITN.... ommmmm.....

Elokuu ja kasvava paniikki

Nyt on jo elokuu. Sen jälkeen tulee enää syyskuu ja sit viel lokakuu ja sit miä meen. Lähtöön on tismalleen 13 viikkoa. Se on ihan saaaaaaaatanan vähän. Siis ei ens, eikä sit, mut SIT kuun eka päivä lähen, eikä paluusta oo tietoo. Jumalauta. Olo on epätodellinen, ja tuskin muuksi muuttuu ennenku homma alkaa kunnolla konkretisoitumaan. Vaikkapa siin kohtaa kun vien kissat uuteen kotiin. Ja kun laitan viimisen kerran miun Puutteenkujan kaksion oven kiinni. Kun lentokoneen renkaat nousee Mordorin maaperästä.

Mutta oon jo saanu paljo asioita hoidettua. Oon myyny rojujani ja saanu niistä jo liki tuhat ylimäärästä euroa matkakassaan ja viel on vaikka mitä roinaa josta hieron kauppoja koko ajan. Rompetta oon kantanu divareihin ja kaverit on käyny kotoo hakemassa. Kirpputorilla on myäskin ensimmäinen kerta käyty sälää myymässä ja vallan hyvällä menestyksellä, vaikka kaveri vieressä motkottikin että saa hävetä silmät päästään koska miä olen "asiakkaille" kamalan "agressiivinen" ja "epäkohtelias". No vittu kumpi myi enemmän rojua, kysyn vaan! Miä joka rähjäsin jokaiselle joka vähäkää jarrutti kohalla et OSTAOSTA HALVALLA LÄHTEE, OTA TÄÄ KANS, OSTAOSTA vai se kohteliasta ja säyseää teeskentelevä ystävätär? (Mainittakoon, että siihen on syynsä etten miä oo koskaan hakeutunu asiakaspalvelualalle... se nähtiin tual kirpullakin kyllä).

Ihme ät Puutteenkuja: tyhjä yläkomero.

 

Vaikka paljon on tapahtunu raivaamisen suhteen, ni silti on jotenki hirveen hermostunu olo kun sälää on vielä ihan vitusti. Kyl sitä riittää, voiton puolella tosin jo reippaasti ollaan. Ja on  muuten ollu jollain lailla terapeuttista käydä läpi sellasia 20-25 vuotta avaamatta olleita pahvilaatikoita joita oon vaa kuljettanu kellarikomerosta ja kanakopista toiseen. Ja varsinki tommosten laatikoitten sisällön roskiin/nuotioon kantaminen on ollu ihan järjettömän vapauttavaa. Eläköön materiasta luopuminen ja minimalismi!

Sellasen oon pistäny kyllä merkille tässä näitä rojuja raivatessa, että jos oisin nuarena laittanu opiskeluun ees puolet siitä energiasta minkä oon näemmä käyttäny kaikenlaisen paskan ja tilpehöörin järjestelmälliseen säilömiseen ni olisin ehkä jo käyny kuussa, keksiny parannuskeinon syöpään ja parisuhteisiin, sekä keränny pari kolme Nobelia. Mutta oon sillo koulu/opiskeluaikana näköjään kokenu tärkeemmäks esim. tyhjien (käytettyjen) kirjekuorten säilömisen jälkipolville... sellasia oli meinaan yks pahviloota vintillä puolillaan, loput siitä laatikosta oli täynnä jotain lehtileikkeitä, joidenkin nuoruusvuosien ulkomaanreissujen sälää (luultavasti KAIKKI kuitit, hammastikut, purkkapaperit yms tärkeä mitä on jollain amerikan matkalta sattunu käen ulottuville) sekä sekava valikoima niin tärähtäneitä valokuvia ettei niistä saa mitään tolkkua. Mut oon kai ajatellu että josko näitäki joskus tarvii. Ai niiku mihin? Mitä vitun-vitun-vittua?

Koti, vielä hetken.

Haluaisin kämpän jo nyt siihen kuntoon että siel ois vaa patja lattialla, tietokone, pari astiaa ja muutama vaate. Mut kyl tää murju täst tyhjenee, hitaasti mutta varmasti, ja on tuol kuulkaa jo sellasiaki ihmeitä ku tyhjiä hyllyjä kaapeissa ja roinattomia yläkomeroita. Ömeising!  Ja sellasta ns. pesäeroa oon henkisesti jo ruvennu ottamaan, pakannu muutamia jemmaan meneviä pahvilaatikoita ja ottanu tauluja pois seinältä. Tekee ehkä sit lähdöstä helpompaa kun jo nyt rupee suhtautumaan kotiin sellasena "kämppänä", josta kohta lähetään eikä takasin enää tulla. Nimittäin pari kertaa on iskeny sellain uneton yö -tyyppinen homma ku oon tajunnu et muutaman kuukauden päästä en enää asu täs. Puutteenkujan kaksio on kuitenki sellain miun ensimmäinen oma koti joka on oikeesti tuntunu kodilta. Kaikki aikasemmat asunnot on ollu vaan asuntoja, ei koteja, enkä niis oo koskaan kauaa viihtynykkää. Et tulee todellaki erään aikakauden päätös ku tuosta viimisen kerran lähen. Ja se on muuten ihan vitun jees. Muutostahan miä täs oon kaivannu, ja muutosta miä nyt vihdoin tulen saamaan. On korkee aikakin jo, jumalauta.

Ja tiijjättekö mitä? Yhdyn täysin siihen mitä ihana Marco Kosonen kirjotti Rock'n'Roll Suicide Bar -reissukirjassaan (paras reissukirja ever, btw, ja miun hehkutuksen siitä voi lukee tästä). Ihana Marco kirjotti siellä että se on pistäny merkille et elämä menee sellasissa 10 vuoden sykleissä, ja että 10 vuoden välein tapahtuu jotain jolla on iso merkitys jatkon kannalta. Ainaki miun elämässä 1991 ja 2001 on ollu sellasia vuosia että sillon oon tehny päätöksiä, tai ajautunu juttuihin, jotka on aika vitun isosti vaikuttanu elämään. Ja johan on vittu jos tää vuanna 2011 tapahtuva arjesta karkaaminen ei tuu millään tavalla vaikuttamaan miun jälellä olevaan elämän ehtoopuoleen. Perkele. Jos ei muuta niin ainaki vuodeks elämä muuttuu ja kun (jos?) tulen takas ni ainaki asun jossain muussa osotteessa. (Joskin siis osoite pysyy samana: Puutteenkuja it is missä vaan majailen, mutta sijainti on joku muu ku nykynen murju).

Se näist henkevist pohdiskeluist. Takasin käytännön asioihin. Murjun tyhjentämisen lisäks oon selvitelly kaikenlaisii byrokraattisii asioit joita tämmöin maailmalle lähtö heittää eteen. Kaikkee ei osannu tulla ees ajatelleeks. Oon soitellu maistraattiin ja kyselly et mitä pitää tehä ku tällee lähtee eikä oo niiku kotia Mordorissa (=pitää käyä siel täyttämässä lapui ja lipui, ja sama rumba myös Kelan kans). Oon avannu uuen sähköpostiosotteen ja päivitelly sitä ties mihin paikkoihin kert vanha meili lähtee samalla ku lähtee nettiliittymä ja koti. Oon soitellu vakuutusyhtiöihin ja setviny matkavakuutusta 12 kk ajalle (paras tarjous toistaseksi Fenniasta) ja peruutellu kaikenlaisia tilauksia ja posteja ja maksullisia asioita. Meilaillu pankkiin ja kyselly mikä neuvoksi ja miten hoituu kaikenlaiset asiat reissun aikana. Viel on vaik mitä asioita hoiettava, mutta pikkuhiljaa hommat etenee. Silti, kasvava paniikki on tosiasia tasan siihen saakka kunnes on kaikki hoiettu ja olen jossain omenahotellissa oottamassa seuraavana aamuna lähtevää lentoa, silmät ymmyrkäisnä, koditonna, seikkailu eessä ja Asshole takana.

Kaiken täs Mordoriin liittyvän puuhastelun ohes pitäs viel tota reissuakii vissii suunnitella. Mitään ei oo tapahtunu sitten Kuala Lumpurin komeron buukkaamisen. Air Asia pihtaa tarjouksiaan, eli ei oo vielkää lentoo Balille tahi sielt pois. Mutta oon miä tarjousten kyttäämisen ohes kaikenlaist jännää matkahommaa tsekkaillu. Niistä lisää sit ku jotain oon päässy buukkailemaan.