Raha

Kauhian moni on kysyny että kui tämmösee itsensähoitovapaaseen on varaa ja että paljoko on suunnilleen pudjetti ja mikä on lähtiessä pankkitilin saldo ja kui oon säästäny fyffee ja mitähän viälä. Tässä siis asiaa aiheesta RAHA.

Mitä tää (ehkä) kustantaa?

Reissun menoarvio on osin hihasta ravisteltu ja osin menneisiin matkoihin perustuva. Puhutaan kuitenkin lähinnä villistä arvauksesta, ja todellisuus tulee varmaan olemaan ihan jotain muuta. Luulen nimittäin että rahankäyttö tulee olemaan pikkusen erilaista tällä reissulla ku sillo ku on kuukauden tai parin palkallisella lomalla.

Muutamien viimesimpien reissujen kustannusten perusteella oon arvioinu, että jos oon vuoden liatsussa aasiassa, ni 20 000 euroa pitäs riittää. Tuon pitäis kattaa vuodeks asumiset ja syämiset ja oluet ja siirtymiset paikkojen välillä ja satunnaiset retket ja muut maksulliset härpäkkeet ja ehkä vähä shopinkiaki ja sellasta kaikkee perushommaa. Siihen päälle tulee toki ennen lähtöä shopatut lennot ja muut reissuhommat, sekä noin tuhat euroa jotka laitan megajemmaan sitä varten, että sillä pääsen takas Mordoriin miltei mistä maailman kolkasta tahansa. Mikäli pimahan ja lähen säntäilemään muille mantereille niin kustannukset varmasti nousee, jo ihan pelkkien lentojenkin takia, ei se ilmasta oo siirtyy jostai Indoneessiasta vaikka Peruun, jos sellasta päähäni saan. Kustannusten nousu tosin tarkottaa käytännössä matkan lyhentymistä, koska rahaa on rajallinen määrä eikä sitä mistään taivaasta lisää tipahtele. Eli kun lompsa tyhjenee, on palattava Mordoriin ja mentävä töihin, se on valitettava fakta. Aikomus onkin pysyä halvassa aasiassa, ihan siks että rahat riittää sitte ehkä pidempään.

Toi 20 000 euron arvio perustuu siis edellisten reissujen kustannuksiin. Miähä oon matkustanu sillai reteesti ja porsastellen, meiningillä ”lomalla ei olla köyhii eikä kipeitä”. Et en oo paljo kattonu mistä sen kaljan oon sipassu, oon asunu rannoilla hienois ilmastoiduis söpöis bungaloweis, syöty on hyvin, bailattu just niin paljo ku on huvittanu. Siirtymisiä on taitettu pirssillä vaikka bussejaki menis, on shoppailtu säkkikaupalla tuliaisia ja otettu tatuointeja ja kaikin tavoin reissailtu sillai et vittu ihan sama mitä maksaa, töihinhän täältä mennään, palkka juoksee. Luulen siis, että jos pikkusenkaa, ees sillon tällön, mietin valintojani ni kustannukset pienenee ihan vitusti. Mutta teen mieluusti nää kustannusarviot yläkanttiin ja yllätyn ilosesti. Se on mukavampaa silviisi. Ei ois yhtää kiva ihan kesken reissun huomata että vittu jaaha, nyt ei ookkaa enää rahaa mihinkää.

Mukavuudenhalu ehkä joustaa, mutta ei näin paljon.

Mukavuudenhalu ei oo mihinkää poistunu, enkä tälläkää matkalla aio asuu missää puhvelin esinahalle löyhkäävis mätänevis risumajois enkä aio syyä suoraan tunkiolta, vaikka sielt kuinka halvalla särvintä sais. Ei täs iäs enää ihan taivu sellaseen viileen kuuliin meininkiin, et mitä surkeemmat olot ni sen rajumpaa ja, vittu, päräyttävämpää. Pitäkää päräytyksenne, tahon että on mukavat oltavat, piste. Mut ei tää uhoominen tarkota sitä, että luksusta tarttis olla. Kuhan on siistiä ja mukava ympäristö ni okei. Koitan pitää majotushommat sillä tasolla, että 25 euroa yö on ihan ehoton katto, sitä enempää ei sais maksaa ku pakon eessä (esim. Singapore ja HongKong). Koska matkan kesto on suoraan sidoksissa rahaan, luulen että aika helppoa on pikkusen joustaa siitä mukavuudenhalusta, jotta säästää asumiskuluissa.

Mielenkiinnolla seuraan kyllä kustannuksia, ja koitan pitää kohtuullisen tarkkaa kirjaa kuluista. Tiedottelen kyl sit tääl plokissaki välillä että montaks tsiljoonaa oon jo törsänny ja joko kirstun pohja uhkaavasti pilkottaa. Pyrkimys on siihen, että pudjetti alitetaan ja reissussaoloaika ylitetään.

Pihtausvinkit

Mainitten heti alkuun, että joka helvetin penni tälle reissulle on miun ite hankkima. Että jos siäl joku puhisee että helppo se on tommosen rikkaan porsaan lähtee vuodeks maailmalle vähä palmuja halailemaan ja ettimää itteään ja henkistymään ni haistakaa vittu. Ilmasiks en oo mitään saanu, enkä tule saamaan. En oo rikas, ei oo ees rikkaita vanhempia, ei kultalusikkaa perseessä poikittain, ei lottovoittoa, ei taivaasta tipahtanutta omaisuutta muutenkaan. Töitä tekemällä ja vimmasella säästämisellä tässä matkustellaan.

En ole lähdössä vuorotteluvapaalle, eli en tule saamaan tässä(kään) asiassa mitään tukia yhteiskunnalta, mikä täten mainittakoon. Kenenkään verorahoilla en siis röhnötä trooppisilla rannoilla kaljaa juomassa. Yhteiskunnalle tää maksaa vaa sen verran minkä se menettää ku en oo maksamassa veroja, mutta koittakaa ny jotenki pärjätä.

Sulo Vilén

Kun tein päätöksen siitä, että lähen, alotin ihan vimmatun säästämiseen. Oonki huomannu tän asian kans, että vittu, miä pystyn näköjään suoranaisiin ihmeisiin kunhan tavote on tarpeeks hyvä. Piäntä Sulo Vilénin vikaa on ennenki vähä ollu, mutta nyt pihtaaminen on saavuttanu ihan uudet sfäärit.

Totaalinen shoppailukielto nasahti heti päälle ku menolipun ostin ja alko hirvee nuukailu arkielämässä. Pihtaaminen on menny viittä vaille siihen pisteeseen jossa alan pöllimään vessapaperit töistä tai baareista. Niin alas en oo (vielä) vajonnu, mutta tunnustan että samppoota, pyykinhuuhteluainetta ja tiskiainetta laimennan vedellä ni riittää pitempään. How noloa is that???  Lisäks miä, joka oon ennen ihan huoletta porsastellu luottokorttien kans ja ostellu mitä huvittaa sen kummemmin harkitsematta, kyttään ruokakaupassa nykysin jotain tarjouksia ku mikäki mummeli. Ömeising!

Sitä mukaa kun on tullu jotain laskuja postiluukusta, oon perunu kaikki maholliset tilaukset ja maksulliset asiat. Ei tuu enää Hesaria, ei Seiskaa, ei näy Animal Planet. Ei ole kuntosalijäsenyyttä, enkä kirmaile kirjakaupoissa. Kissojen hiekkakii vaihtu halvempaan, eikä mirrejä enää katkaravuilla lellitä. Ankea on arki Puutteenkujalla.

Erillisen matkakassa-tilin oon avannu jo vuosia sitte, ja sinne laitan automaattisesti joka palkasta muutaman satasen, ja muutenki aina jos vähäkää ylimäärästä on ollu ni kaikki sinne. Lisäks tuos pari kuukautta sitte aktivoin verkkopankissa ePossu-palvelun. Se on ihan silkkaa neroutta! Joka kerta ku maksan pankkikortilla, ePossu pyöristää summan seuraavaan 5 egeen ja laittaa ne ylimääräset suoraan reissutilille.

Yritän olla vetämättä röökiä (huonolla menestyksellä) ja jokaisesta päivästä jonka oon polttamatta laitan reissutilille röökiaskin hinnan eli 5 euroa. Oon kantanu kirjoja ja levyjä divariin, kaikenlaista rompetta oon myyny kirpputorilla. Kavereille on kaupiteltu muutamat huonekalut ja vempaimet, kassikaupalla kirjoja ja levyjä ja vaatteita ja muuta roinaa on myös eräät innokkaat käyny hakemassa. Halvalla oon myyny, mutta  jokainen hilu jonka romuista saa kasvattaa matkakassaa. Vähän kerrallaan, mutta kuitenkin.

Vimmattu säästäminen ja rojujen myynnistä kertyvät roposet tulee kattamaan reissun budjetista ehkä pikkusen yli puolet. Loput rahoittuu sillä, että pidän reissun aikana pois kaikki jemmassa olevat lomapäiväni, sekä vaihan palkallisiks vapaapäiviks kaikki lomarahat ja ennen matkaa tehdyt ylimääräset tunnit (ja niitähän on, en oo nimittäin kesällä paljon vapaata pielly...). Siirrän nuo palkalliset ajanjaksot nokkelasti ens vuoden puolelle, jolloin on nihkeesti tuloja ja saan siten veroprosentin pieneksi. Ja kun Mordorissa ei oikeastaan ole muita kuluja matkan aikana kuin puhelinlasku, muutaman kuukauden palkalla porskutan aasian suunnalla pitkään.


Että tuolviisii reissu rahottuu.

Tärkeysjärjestyksen tärkeys

Lopuks vielä se olennaisin asia, joka mahollistaa tämmösen matkustelevaisen elämäntavan (tästä oon vaahonnu edellisissäkin reissuplokeissa, koska aina joku ihmettelee miten vitussa miulla on varaa matkustella tälviisii koko ajan). Ja se tärkein seikka on, että asiat elämässä on matkailua suosivassa tärkeysjärjestyksessä. Emmiä halua omistuskotia joka on sisusteltu tiptop enkä merkkivaatteita enkä tuhatta parii kenkii ja sataa pulloo haisuvettä, en haluu käyä viikon välein kampaajalla ja kasvohoidoissa ja kynsistudioilla, en tarvi audii tai mersuu, enkä muutenkaa tajuu minkää hianon ja kalliin päälle ollenkaa. Sellaset asiat ei merkitse yhtään mitään. Rahalle on parempaakin käyttöä.

Ja rahaa saa kun käy töissä. Okei, en ehkä tee mitään yhteiskunnallisesti merkittävää duunia tai universaalissa mittakaavassa tärkeää, tai edes sellasta joka olis jotenki erikoisen "kivaa" tai johon tuntisin jotain helvetin "intohimoa". Puurran perushommaa toimistossa, se on ehkä joittenki mielestä mälsää, mutta miulle ihan sama, elätän sillä itteni eikä tarvi olla persaukinen ruikuttaja joka oottaa jotain ihmettä tapahtuvaks. Oisinhan miäki voinu istuu viimiset 25 vuotta jossain kuppilassa suunnitelemassa vaik mestestysromaanin kirjottamista ja vältellä töissä käymistä ettei luovuus kärsi, ja ootella että joku kustantaja tulee sinne räkälään tarjoomaan rahakasta sopimusta, mutta ois kai se täs vaihees jo vähä katkeroittanu. Siel vielkii istuisin raakkumassa että sitte ku sen kirjan kirjotan ni vapiskoot Sofi Oksanen. Harva täs maailmas loppujenlopuks omaa sellasta lahjakkuutta että pystyy elättämään ittensä tekemällä jotain "kivaa".Töistä saa palkkaa ja siks töissä pitää käyä, vaikkei se aina ookkaa siistiä ja seksikästä ja jännittävää.

Rahalla saa kokemuksia ja elämyksiä. Kun miä kualen ni emmiä haluu siin miettii sitä et ai juma ku miul on ollu hienoja kenkiä tän elämän aikana et olipa kuulkaa ihan vitun onnistunu laiffi, kyl kannatti hei. Mielummin mietin että tulipa snorklailtua kilpikonnien kanssa ja sulatettua varvastossujen pohjaa tulivuorella, olipa aika jännää, ja voin sitte seesteisin mielin ryömiä krematorin uuninluukusta sisään.

En silti oo täs arvostelemas (ainakaa kovin paljon) niitä joilla elämäs ne kenkät ja sisustetut omistuskodit ja komeet autot ja laitetut kynnet on tärkeitä. Ehkä pikkusen ylimielisesti vähän nokan vartta pitkin saatan kattoo, mutta oon silti sitä mieltä et kukin tehköö ja hankkikoo asioita joista tulee iloseks ja jotka ittelle merkitsee jotain. Miä matkustan, koska en oo keksiny mitään muutakaan joka tekis miut yhtä onnelliseks.

Aamen.