Tapaus Oscar

Kissaklinikan eka etappi täällä omalla kikkareella on rypistelty kasaan. Oli surua ja murhetta heti siinä jo ennen ku klinkka alko, koska Destroy jouduttiin lopettamaan viime sunnuntaina. Oli kyllä miulle ihan helvetin vaikia paikka mutta muuta ei ollu tehtävissä. Katse eteenpäin, elämä jatkuu.

Huushollissa on toki klinkan jäliltä kaks uutta mirriä, Nuudeli ja Pätkä. Miau vaan.


Nyt miul on vähän vapaapäiväilyä. tai vapaa ja vapaa, mutta kissakauppa on kiinni ja hoitelen muita hommia. Niistä lissee myöhemmin. Maanantaina ja tiistaina pusataan mirriklinikka Gili Airilla ja sitte on homma paketissa tältä erää.

Kissaklinikka tääl kotikikkareella meni hianosti. Reilut 80 kissaa kävi eläinlääkäreien pakeilla ja niistä 63 steriloitiin. Plus kaks jänestä ja kolme hevoista kävi morjestaas lääkäreitä. Hevoiset ei tullu klinikalle vaan lekurit kävi hoitamassa niitä toisaalla. Ja näien lisäks klinikalla kävi Oscar.

Oscar on apina. Ja ihan vauva vielä.

Oscarin tarinasta on useita versioita, mutta hänet lienee joku paukapää tuonu tänne Floresilta tuossa joskus viime vuoden loppupuolella, ja jättäny sitte saarelta poistuessaan sen tuonne yhteen pieneen majataloon. Majatalon omistaa yks kloppi, joka ei oo nyt täällä saarella vaan kotonansa Italiassa. Eli apina jäi hänelle, halusi tai ei. Majatalon paikallinen henkilökunta on apinaa nyt siä hoitanu, parhaansa mukaan kaiketi, mutta ei nyt tiätysti ihan apinaa suosivalla tavalla ehketi.

Apina EI ole lemmikki. Ne on hirviöitä, ne kuuluvat vapauteen, viidakkoon, muitten apinoitten seuraan. Niistä tulee hulluja jos ne on vankina eikä niillä ole apinakavereita.

Apinan pitäminen lemmikkinä on Indonesiassa tiettävästi täysin laillista.

Oscarista alko joku pari viikkoa sitte älämölö feispukissa. Miä näin sen jutun mutta ohitin nopeesti, ja kelasin että JOKU MUU taho hoitaa kyllä, miulla on tässä vähä muutaki puuhaa. Meininki Oscarin elämästä räjähti tossa alkuviikosta yhen videon myätä jonka joku oli feispukkiin postannu. Oscar oli kettinkin päässä yhessä pienessä majatalossa ja roikku siä petoniaidalla millo missäki solmussa, kiree naru vyötäröllä ja varsin ikävän näköstä meininkiä. Videon perään tuli äkkiä varmaan sata kommenttia ja siä oli suunnaton räyhääminen päällä. Kun miun nimikin siellä mainittiin mestana mihin apinan vois viiä, niin aloin hommaa seuraamaan. Siä oli kauheeta syyttelyä ja raivoomista et mikä vitun idiootti pitää apinaa lemmikkinä ja saatanaperkele ja "menen antamaan tolle majatalolle tripadvisoriin yhen tähen ja ikävän kommentin". Sehän se apinaa auttaa kyllä. Sitte siellä jo uhottiin että "huomenna" mennään ketinkileikkurien ja jonkun rambojoukon kanssa ja otetaan se apina sieltä pois. Miä tiedotin tyynesti että okei, KISSAklinikan eläinlääkärit on valmiina jos joku sen apinan meille tuo tsekattavaks.

Luonnollisestikaanhan mitään toimintaa ei näkyny, älämölö feispukissa vaan jatku. Niinkun joku sinne kommentoiki, ni on se ny helvetti että liki sata äkästä kommenttia ketjussa ja edelleen se apina killuu siellä kettinkin päässä, kukaan ei tee mitään.

Tää on just tätä. Maailma pelastuu kyllä jos klikkaan et like Greenpeacen sivulle, muutahan miun ei tarvitte tehä. Aina JOKU MUU hoitaa! Hengessä mukana hei, se riittää!


Kun ei näkyny äksöniä ni miulla alko vähän keittämään. Kyrpiinnyin oottamaan et saako JOKU MUU jotain aikaseks. Lähetin sitte kissaklinikan vapaaehtosporukan kattomaan Oscaria ja kehotin kohteliain sanankääntein ehottamaan että antasivat Oscarin meille et viiään se eläinlääkäreille tarkastettavaks. Että ehottomasti ei mitään kädenvääntöä aiheesta  eikä ehottomasti mitään väkisinpelastamista (koska apinan pitäminen on laillista eikä täällä asiat muutenkaan ikinä hoidu tappelemalla) mutta jos hyvässä hapessa homma hoituu ni jipijaijou. Se oli puali tuntia ja apina oli kissaklinikalla. Ei mitään draamaa eikä vaatinu mitään helvetin tappelua ja ketinkileikkuria, kaikki hyvässä yhteisymmärryksessä.


Oscar oli ihan kunnossa, hyvin syötetty. Koko kroppahan sillä oli ruhjeilla kun on killunu ketinkin päässä ja kiree muovinaru vyötäröllä mutta muuten ok. Vapaaehtoset kävi viel uuellee juttelemassa apinaa pitäneitten poikien kanssa, että oisko okei jos myä pijetään toi Oscar nyt toistaseks, että se on ruhjeilla ja kaikkee ni parempi että seurataan sen vointia, ja koitetaan saaha yhteys Oscarin omistajaan ja keskustella hänen kans Oscarin tulevaisuudesta. Pojat oli että okei, no problem.

Oscar on nyt Lutwalassa. Ei ole ketinkissä enää. Hänelle on siellä rakenteilla iso karsina missä saa mesota ja peuhata, siihen asti kunnes Oscar viiään (toivottavasti) Balille apinoien pelastuskeskukseen, missä sille on jo paikka varattu mutta mestassa on tilaa vasta tuossa kuukauden päästä ja siihe asti Oscarin tarttee olla täällä. Oscarin "omistajan" kanssa ei oo päästy puheyhteyteen, mutta on keskusteltu omistajan läheisten ystävien kanssa ja saatu sitä kautta viestiä että omistaja on tietonen mitä on tehty ja myöskin kannattaa Oscarin toimittamista johonki rehab-keskukseen, missä Oscar vois oppia apinan tavoille ja kenties joskus tulevaisuudessa pääsis vaikka takasin vapauteen.

Oscar on ihan mahoton. Kävin toissailtana Lutwalassa rantabaarissa eläinlääkäreien kans kaljalla ja Oscar ravas siel tuli perseen alla pitkin rantaa ja loikki puissa ja jahtas ohi meneviä pyöräilijöitä ja hevoskärryjä ja hyökki kaikkien kimppuun. Puri miuta jalkaan (ei menny iho rikki eli nou hätä) ja oli muutenki täynnä sellasta hyperaktiivista energiaa. No kai ny, jos on vimoset 9-10 kuukautta ollu metrin pitusessa ketinkissä kiinni ni vapauren hurma on räjäyttäny sulakkeet ihan totaalisesti.

Mahoton ja vikkelä otus on tuo Oscar.

Mela, mirriklinikka, ihmiset

Maalimantuska on taas aika kovasti läsnä. Fiilikset ei muutenkaan oo kauheen katossa. Johtuu enimmäkseen Destroysta. Hän on yhä hengissä, tuossa muutaman päivän näytti jo kondis kohentuvan, oli toivonkipinää ilmassa. Mutta tänää on nyt taas vähän huonompi päivä. Ei oikeen jaksa liikkua enää, eikä suostu syömään itte. Miä syätän, sitte menee ees jotain kitusiin. Ei hyvältä näytä. Näyttää hautajaisilta.

Samalla kun on jatkuva hermoominen Destroysta, tässä pitää äheltää maanantaina alkavaa kissaklinikkaa kasaan. Tsiljoona asiaa hoiettavana ja hirvee stressi. Tuleeks vapaaehtosia jeesimään ja meneeks kaikki hyvin ja mitä hä. Julisteita pitää mennä laittamaan rantaraitin varteen ja siivota kaupasta klinikka ja yhtä sun toista puuhaa on ihan tarpeeks.

Et jos ei pariin viikkoon tää ploki suolla uutta paskaa ni tsori, miulla on vähä muuta tekemistä tässä.

Mela on ottassa myös ihmisten kanssa. Kaikenlaisia idioottimaisia emaileja tulee. Miä en tajua. Jos miä vaikka lähen lomalle Timpuktuun ni emmiä ny ekana etti jotain eläinsuojelujärjestöä sieltä ja laita niille postia et hei miten sinne pääsee ja voisiks buukata meille jonku liki ilmasen majotuksen, kato ku myäkii tykätää eläimistä. Kyllä miä jotenki saattaisin kelata, että semmosilla projekteilla on jotain parempaaki tekemistä ku juosta kylää ympäri ettimässä majotusta kenelle tahansa tuntemattomalle hyypiölle.

Ja koitan taas mettästää meiän kissakoreja. Niitä on lainailtu ahkerasti mutta palautus vähän ontuu. Nyt miä teen silläviisii, että lasken korit ennenku klinikka alkaa, ja jos ähellyksen lopuks hukassa on yhtään, ni lainailu loppuu nimittäin siihen. Vuokrauspalvelulla jatketaan sitte. Että jos tarvit koria, ni se maksaa 100 000 rupiaa.

Mikä ihmisiä vaivaa? Se, että ne on ihmisiä, luulen.

Miuta nimittäin hiukkasen vitutti tuossa kun viimeks Lombokilla kävin ja mälläsin melkeen miljoonaan kissakoreihin, että niitä nyt sitte taas ois ja saahaan kissaklinikkaa vejettyä ilman että pitää äkäsiä katteja kainalossa kantaa. Okei, miltsi ei oo iso raha ja sillä sain 12 koria, mutta tää miun kissaprojekti ei ny varsinaisesti rahassa kylve ni vituttaa ostella uusia koreja meiän vähillä rahoilla ihan vaan siks että ihmiset ei viitti palauttaa mitä lainaavat. Rahalla ois parempaakin käyttöä, lääkkeitä vois ostella ja sillai.

Muutoin on kaikki ihan okei. Ramadan alkaa huomenna. Mordorissa vissiin juhannus? Ramadan kestää noin kuukauden ja loppuu heinäkuun puolvälissä Idul Fitri -karkeloihin ja sitte on taas pizniz äs juusual.

Miä itte otan piänen vapaan kuhan on kissaklinikka hoiettu. Pyhkäsen vissiin Palille, viisumihommaa ja sellasta nupin latausta. Tarpeeseen tulee.

"Vittu, ihmiset!"

Pinna kireenä ja murheen murtamana

Destroy sairastaa

Destroy on kipeenä. Ounastelen hautajaisia lähiaikoina. Niin pahasti että eilen illalla kaivoin jo montun valmiiks, koska olin varma että ennen aamua Destroy lähtee vihreemmille niityille. Mutta hän on iso poika, vahva, eikä halua luovuttaa. Kyllä on lääkitys menossa ja kaikki tehään mitä voiaan, mutta siltä vähän näyttää että saattohoitohommat taitaa tässä olla menossa.

Vitsit on vähissä ja hermo kireenä. Miä olen niiiin väsyny tähän meininkiin, että koko ajan senku saattohoitelee mirriä hautaan like there's no tomorrow. Mutta kerkeshän tässä oleen pieni tovi ilman pahempia katastrofeja. Ja pitää ajatella, että parhaani yritän ja ainakin hetken miun jokainen mirri on saanu elää helppoa elämää, tykättynä ja huolehdittuna ja palleroiteltuna lellikkinä.

Olin kätilönä kun Destroy synty reilut pari vuotta sitte ja taidan olla paikalla myös kun lähtö tulee.

Elättelen kuitenki vielä pientä toivonkipinää, että mirri toipuu. Destroy on iso ja vahva kollinrotjake, eikä mikään heiveröinen pentu enää. Hän hiukkasen syö, tepastelee ja on tolkuissaan, reagoi asioihin. Mutta hengittää vaikeesti ja näkee, että on hyvin epämukava olo. Ei siedä syliin ottamista, haluaa vaan nyhjätä, olla siinä lähellä mutta omissa oloissaan. Mietin ryysäämistä Balille lääkäriin, mutta tajuan ettei Destroy kestäis matkustamista sinne, sillä on niin paha olla. Lääkäreitä Balilla on konsultoitu ja heiän neuvojen varassa mennään. Vahva veikkaus on että Destroylla on FIP-virus. Se on kiva virus se, tappaa 100% varmuudella. Eli jos on lähtölaskenta menossa, niin emmiä rupia Destroyta rääkkäämään kauheella kyydillä Balille. Hänen on parempi olla loppuun saakka kotona, ilman mitään ylimäärästä stressiä ja miulla on täällä jo kaikki maholliset lääkkeet ja härpäkkeet mitä hänen olon helpottamiseen tarvitaan. Myös eutanasiaromppeet, jos hänen kunto romahtaa niin pahaks että sellasta tarvitaan.

Huoh.Pikkusen jonkinlaista ihmettä vois nyt joku miun Palatsin suuntaan lähettää, kiitos.

Tämmösen paskan keskellä toleranssi paskanpuhumista, tyhjiä lupauksia ja tyhmiä kysymyksiä kohtaan on aika vitun vähissä.

Miten ei jengi tajua esim. sellasta asiaa, että kissakauppa on auki sillon kun se on auki, eikä se ole mikään helvetin 24/7-päivystystyylillä toimiva putiikki et soitto vaan ja luuska kiitää paikalle palvelemaan? Joku helvetin tollo eilen illalla laitto viestii et hei, mul on kissanpentu ja tarvisin sille ruokaa ja kaikkee sälää et voisiks tulla avaa kaupan NYT ku oon täällä kaupalla ja se onki kiinni et oo äm gee. HÄSTÄK HAISTAVITTU oli niiku eka reaktio. Vastasin, et katoppa jos meet kaupalle sillon kun se on AUKI ni saattaa toi shoppailu onnistua vähän paremmin. Et kokeilehan sellasta lähestymistapaa vaikka huomenna.

Ei oo tyyppiä näkyny tänää ja kauppa menee kii tuossa pualen tunnin päästä.

Eikä tää oo ainoo kerta ku näin  tapahtuu. Että hei joo miä tiiän et siulla on sunnuntaisin vapaapäivä mut ku miä tarvisin sitä ja tätä ni voisitko. EN VITTU VOI. Jos et ite pääse sillo ku puoti on ovi levällään ni miks miun pitäs tässä säntäillä. Saatana.

Joo, olen kreisi kätleidi mutta miulla on muutakin elämää enkä miä enää hyppää jos kuka vaan taulapää pyytää. Perkele.

Hästäk!!!!

Ni sanoinksmiä jotain siitä hästäkihommasta, mitä?

#fokit

Iidn

Anteeks et mainostan mutta ohan tämä Eden, missä Taalasmaalailen sillon tällön ja ens vuonna enempi, ni aika helvetin siävä mesta.

Omistaja Suzannella on silmää yksityiskohille ja enerkiaa toteuttaa kaikkia piäniä härpäkkeitä, jotka luavat tunnelmaa.

Oih voittaapa plötössä ja saaha oma tommonen biäni majatalo. Paitsi et oisin paska Majatalon Madame, kun ei sitä jatkuvalla syätöllä jaksais lirkutella kaiken maaliman asiakkaille. Mutta ois se silti aika kivaa. Voisin asiakkaille pitää aina eka sellaset pääsykokeet, ja sitte päättää et saako tulla vai ei. Jos on ihan dorka ni ei sijaa miun majatalossa, sori. Pisneksen kannalta vois olla vähän haastavaa kyllä tuommonen tyyli. Mut jos ei ois rahasta kii, ni sit. Päden Bungalowit - Vain hyville tyypeille. Ja komeille. Mestassa on mörkö omistaja, mutta muuten jees. Viis tähteä tunnelmasta ja sata kissaa. Tervetuloa!

Saaha sitä haaveilla. Ja pitääkin. Jos ei oo haaveita, ni ihminen laiskistuu, ja masentuu. Et kaikki on täs, mitn tarvitte enää, ei muuta ku krematorioon.

PS. Jos joku on tänne tulossa lomaileen ja haluaa majotuksen rauhaisilta huudiloilta, ni Eden o hyvä. Miun kautta voipi varata.

Hästäkjoulou

Ja ku nyt alotin kitinän ni pakko jatkaa viä hiukan.

Ootteko jo siä kaukana Mordoris huamannu, et nuariso puhuu hästäkiä? Saatana. Muutaman kerran oon kuullu ku joku on heittäny puhutun lauseen loppuun jonkun nasevan "hashtag bullshit" -huipennuksen. Jumalauta.

Kyllä on maailmassa tärkiämpiäki asioita, tiätysti, mutta antakaa ny vanhan huonostinukkuneen napista. Se on meiän ikäihmisten tehtävä, tuo kaikenlaisten uusien kotkotusten paheksuminen.

Miä en yleensä jaksa kiälipoliisiperseilyä. Hämmentävän monet kyllä jaksaa ja tuohtuneena postaa feispukkiin et kattokaa nyt ku Hesarissa oli kirjotusvirhe tai huanoa kiältä, nyt saatana, päivä piloilla ja ranteet auki, eihän tätä kestä mitenkään, journalismin tila ja ketä siellä Iltaläpyskässä on töissä kun tollasta pääsee läpi mussunmussun.

Mutta tää vitun hästäkihomma. Miä en kestä! Että käytiin joo eilen siä syämässä ja oli sika hyvät mässyt ja hästäg dilisös.

Miähän en oo viäkää toipunu ku joskus männä vuasina jossain helvetin pissisdiskossa (miksi olin siellä? Miksi? Eiku hetkinen, oli jotkut musa-alan ilmasen viinan pileet, ja ilmanen viinahan on kenen tahansa itsiään kunnioittavan mordorilaisen siipeilijän suosikkijuoma. Siksi.) osuin nuarien narutoppipimujen kanssa vessaan yhtä aikaa ja ne siinä lisäs paklinkia kuonoihinsa ja puhuvat internettilyhenteillä. LOL vaan sinnekin, oli se niin IhQ.

Kyllä jos lyhenteillä puhuu niin sallituja on vain klassiset EVVK ja WTF.

.
Kiitos. Ei muuta. #MOLO

Maalimantuska

Joskus tulee hetkiä, päiviä, viikkoja, kun tuntuu että maalimantuska nujertaa täysin. Sellanen toivottomuus. Että miten voi asiat olla näin päin helvettiä, ja valtaosa porukasta ei välitä vittujakaan muusta ku siitä että kuhan MIÄ saan kaiken mitä haluan, muista viis. Hoitakoot JOKU MUU ja jälkipolvet kaiken paskan mitä heille hoiettavaks jätetään.

Minä en tajua miten kukaan nykypäivänä kehtaa, ja pystyy, olla välittämättä asioista. Yleisestä maailman tilasta ja sillai. Kun ei meil oo ku tää yks planeetta ni kandeeko kusta omiin muroihinsa tällä tavalla? Välinpitämättömyys, se on se joka meiät lopettaa. Ja se ollaan kyllä ansaittu, kun tätä menoa kattoo. Hävettää olla ihmiin, aika usein.

Vituttaa myös, että monella on sellanen näennäinen ylevyys että kyllä välitän, mutta käytännön toimet lässähtää jonkun nettiadressin allekirjottamiseen ja FB-liketykseen. Sitte eiku ravinteliin ja tilaamaan jotain haineväkeittoa ja sen jälkeen kotio makaamaan pandantaljalle ja napostelemaan siperian tiikereiden kiveksistä tehtyjä raksuja.

Vituttaa myöskin, että niin monella on helvetisti ideoita ja hyviäki sellasia, mutta toteutus ontuu, kun ei itte jaksa/ehi/viitti sen enempää ku toitottaa niitä hyvä ideoita eteenpäin. Miunki kandeis kuulemma siirtää kissakauppa kadunvarteen, tai ainaki hajottaa kaupan etuseinä ja laittaa siihe iso kunnon näyteikkuna, miun kantsis hoitaa sellasta ja tollasta sälää myyntiin ja teettää kaken maaliman kissakuvilla varustettuja perseensuristimia ja hilavitkuttimia ja rakentaa tommosta laveria tohon ja kyllä ny kahvitarjoilu pitäs kissakaupalla olla vähintäänki ja muutaman miseliinin baari ja mainosbanneri tien poikki ja torvisoittokunta siihen vetämään Mustan Kissan tangoa ja kauppa auki 24/7 ja rahankeräysbokseja joka vitun putiikkiin jokaiseen maanosaan täältä Timpuktuun ja hyväntekeväisyyskonserttia vois olla ainaki joka toinen ilta ja sitte ku on klinikat ni kaikki kissat saarilla pitäs rokottaa tietysti ja mitähän vielä.

Ja tokihan miun kissaprojektilla pitäs olla joku helvetin Playboy Mansionin tyyppinen viien tähen kissapalatsi, mistä kissaturistit sais vuokrata bungaloweja ja missä vois pullukoita kissoja sitte rapsutella samalla ku eteerisenä toisella käellä siemailee cosmopolitania siin uima-altaan reunalla makoillessaan. Joku jo ihan oikiasti laitto pokkana meiliä miun kissaosotteeseen joku aika sitte että "onks teillä huonetta vapaana ens viikolla kolmeks yöks, meit ois kaks henkee tulossa teiän kissahotelliin". Meinasin vastata et on toki majotusta tarjolla, pääsette meiän kissasairaalaan häkkiin, on muuten all inclusive, whiskasit sisältyy hintaan. Vain 500 egee yä.

Miäpä tässä monistan itteni, sekä varsinki kissaprojektin rahakirstun sisällön, ja laitan kartanon alulle ja tilaan kaks miljoona Alepan kuvalla varustettua kalsaria ja alan jakaa flaiereita kissoille että osaavat tulla käymään rokotuksissa.

Pahoitteluni tästä kitinästä. On vaan tänää sellanen maalimantuskapäivä ja riittämätön olo ja katos, stressinpoikasta pynkää housuun. Ommmmmmmmm zeniläistä mielenrauhaa koneeseen ja itteni muistutus siitä, että enempää en voi ku mihin pystyn.

Oon nukkunu helvetin huanosti jostain syystä ja heräsin jo viieltä moskeijan huutoon. Siällä ämyreitä viritellään jo kuumeisesti, Ramadan alkaa kohta ja sitte ei muuta ku et jos sul lysti on niin kädet yhteen lyä, koska Ramadan kestää kuukauden ja ensimmäinen huuto moskeijasta tulee jo kello kolome aamuyällä. No se on toki ihan hyvä aika nousta ylös, mikäs siinä, aamukaffet tulille ja sitte oottelemaan aurinkon nousua.

Väsymys ei oo koskaa ollu miulle mielialaa kohottava olotila. Mutta arvatkaa mikä mielialaa kohottais? Jos Mikko Von Hertzen tulis hieromaan genitaalejaan miun naamaan! Näin tuossa yks yä sellasta unta, että menin määkimään maalimantuskaani terapeutin tykö, ja kappas, Von Hertseenin Mikkohan se siällä kallonkutistajan virkaa toimitti. Hän hoiti miun apeeta fiilistä ekana halaamalla ja sitte hieromalla kepeksiään miun lärviin ja tiedotti että "tämä kohottaa mielialaa". Huom, tämä ei ollut eroottinen uni, toiminta oli täysin ammattimaista alakulon hoitoa. Ja kyllä muuten askel keveni ja mieliala koheni!

Terveisiä vaan Von Hertzenin veljeksille et jos noi musahommat joskus alkaa tympäseen ni ei muuta ku Veljexet Von Hertzenien Halaus- ja Genitaaliterapiaklinikka pydeen. Menestys on taattu, luulen.


PS. Elämä on silti hianoo, vaikka joskus, joinain aamuina, nouseeki neitsytvuoteelta ns. perse edellä.

Alepa

Toukokuun kolumnit

Kääk. Taas unohin et kolumnejakin on julkastu. Kaikkee ei voi muistaa, semminkin kun kirjotin ja lähetin etiäpäi nuo jo ajat sitte ja tässä on ollu kaikenlaista muutaki tekemistä ku kytätä kolumnejain.

Klikakkaa ja lukekaa jos ette viä oo hokannu:
Gilisaarten tiukat mutta suhteelliset säännöt
Pihistelemällä kohti unelmaa

Ja nää on valitettavasti miun viimiset tällä erää. Kuuen kolumnin diili oli täten tässä. Kivaa oli kirjotella, toivottavasti myäs lueskella, vaikka aika tuttua asiaahan kaikki miun plokin kahelle lukijalle ainaki oli.

Jos joku taho tartteis jatkossa piäniä juttuja elämästä exoottisella saarella ni ottakee yhteyttä. Mainittakoon, että osaan siis kirjottaa myäs ihan suameks jos tarvitaan. Et ei pelkkää pissakakka-kymin vääntöö hei!

Mut ei miul nyt muuta. Taalasmaana täs just puuhastelen, aurinko paistaa, pähkäilen mistä helvetistä riipasen vakuutuksen joka ei vippaa miuta vararikkoon, juan kahvia ja tuhertelen kaikenlaisia juttuja. Ja oottelen et ois jo ilta ja uus jakso Master Chef Australiasta törähtää eetteriin.

Näin säkenöivää on meininki! Molo!

Ihan ku ennen muinoin

Myä elämän ehtoopualella olevat ikäihmisethän aina paheksutaan uusia kotkotuksia ja haikaillaan vanhojen hyvien aikojen perään. Tai pitäis haikailla. Miä koitan tosin olla märehtimättä menneitä, koska asiat ei siitä mikskään muutu vaikka kuinka nillittää et kyllä sillo 70-luvulla oli kaikki niin ihanaa. Paskat oli, ihan perseestä kaikki oli sillonki. Kuin myös myähäisemmillä vuosikymmenillä. Ajan tuhlausta on taakse kattelu ja haikailu.

Totta helvetissä sitä joskus kuitenkin miettii, että ois pitäny sillon sitä ja tätä. Ois pitäny olla viksumpi, tehä asioita toisin ja varsinkin olla tekemättä aika paljon juttuja joista ei mitään hyvää oo seurannu. Mutta kaikella on joku tarkotus, ja jossei mitään kummosempaa, ni ainaki se, että kaikki eletty, koettu ja mokattu on tehny miusta tämän ihmisen joka olen nyt. Olkoonkin että tää ihmiin on yhä vaikee tuonelan tienviitta, enimmäkseen, mutta sellanen miä olen.

Eilen kuitenki haikailtiin Hiekkakikkareen vanhoja hyviä aikoja. Niitä muutaman vuoden takasia kun ei ollu jotain fänsipänsi-luksusteluresorttia joka nurkalla, ei wifiä vinkumassa jokaisen risun alla, eikä rantaraitti tiukassa jotain persereiänvalkasuja tarjoovia kylpylöitä. Ei selfiekepukat tanassa hilluvia turisteja tukkimassa kulkuväyliä. Kun oli vaan ranta ja joku baari ja piänet rastajätkät puun alla rämpyttämässä, varpaat hiekassa ja kaikilla hyvä meininki.

Koska pitkästä aikaa oli sellanen bile. Pojat soitteli puun alla, hiekalla, rannalla, porukkaa istu nurtsilla, sateenkaari loimotti taustalla ja myöhemmin taustalakanana komian kuutamon nousu. Juhlan aihe oli tosin vähän synkeä, muistokonsertti menehtyneelle ystävälle (ei miun, mutta noien kaikkien muitten). Fiilis oli kuitenki hyvä, vaikka välillä lähetettiinki moikkulia tuonpuoleiseen.

Sellasta rentoa regeimeininkiä, tiättekste. Varpaat hiekassa ja lupsakka meininki.

Mutta kehitys kehittyy ja mikään ei ennallaan pysy, hyvässä eikä pahassa. Se on maailman meno.

Miun henkilökohtasessa Hiekkakikkare-elämässä on esmes sellasta hyvyyttä että Australian Master Chef season 7 alko maanantaina. JIHUUUUU! Kissakaupalla menee ihan okeisti, melkeen joka päivä saan jotain myytyä. Kissat voi hyvästi. Viikon Taalasmaapesti alko taas tänää. Ja - mikä parasta - olen vihdoin säätämässä työ- ja oleskelulupahommia kuntoon. Siinä on hirviä paperisota ja ährääminen ja maksaa IHAN VITUSTI ja koko prosessi kestää muutaman kuukauden ennenku on lätkä passissa. Makso mitä makso, se hinta on kuitenki kohtuullinen jos miettii vähentyvän stressin ja lisääntyvän mielenrauhan määrää.

Elämä o hianoo!

Festarimeininki. "Isn't it just like Woodstock back in the 60s????" kysy yks miun kaveri. Totesin, et ehkei nyt ihan kuitenkaan.

Sateenkaari. Huomatkaa kuvan keskellä pojottava hattupäinen selfiekeppimies. Seurasin sen meininkiä koko illan. Sillä suris videokuvaus tuntikausia ja kamera koko ajan suunnattu häneen itteensä. Kysymys kuuluu: kuka helvetti haluaa kattoa jonku seittemän tunnin videon missä tyyppi sienipäissään (ehkä) jammailee rannalla ja vääntelee naamalleen ilmettä jonka tarkotus on kertoa että "vittu kun on hyvä meno". Tsiisös. Eikö ihmiset osaa enää hetkeekään nauttia pelkästä olemisesta? Pitääkö joka vitun sekunti ikuistaa? Kuvitteleeko jengi että KETÄÄN kiinnostaa siun elämä niin paljon että jaksaa tuommosta paskaa kattoa? Jos et oo David Beckham, ni anna olla, kokeile ihan elää vaan. Perkele.