Maalimantuska

Joskus tulee hetkiä, päiviä, viikkoja, kun tuntuu että maalimantuska nujertaa täysin. Sellanen toivottomuus. Että miten voi asiat olla näin päin helvettiä, ja valtaosa porukasta ei välitä vittujakaan muusta ku siitä että kuhan MIÄ saan kaiken mitä haluan, muista viis. Hoitakoot JOKU MUU ja jälkipolvet kaiken paskan mitä heille hoiettavaks jätetään.

Minä en tajua miten kukaan nykypäivänä kehtaa, ja pystyy, olla välittämättä asioista. Yleisestä maailman tilasta ja sillai. Kun ei meil oo ku tää yks planeetta ni kandeeko kusta omiin muroihinsa tällä tavalla? Välinpitämättömyys, se on se joka meiät lopettaa. Ja se ollaan kyllä ansaittu, kun tätä menoa kattoo. Hävettää olla ihmiin, aika usein.

Vituttaa myös, että monella on sellanen näennäinen ylevyys että kyllä välitän, mutta käytännön toimet lässähtää jonkun nettiadressin allekirjottamiseen ja FB-liketykseen. Sitte eiku ravinteliin ja tilaamaan jotain haineväkeittoa ja sen jälkeen kotio makaamaan pandantaljalle ja napostelemaan siperian tiikereiden kiveksistä tehtyjä raksuja.

Vituttaa myöskin, että niin monella on helvetisti ideoita ja hyviäki sellasia, mutta toteutus ontuu, kun ei itte jaksa/ehi/viitti sen enempää ku toitottaa niitä hyvä ideoita eteenpäin. Miunki kandeis kuulemma siirtää kissakauppa kadunvarteen, tai ainaki hajottaa kaupan etuseinä ja laittaa siihe iso kunnon näyteikkuna, miun kantsis hoitaa sellasta ja tollasta sälää myyntiin ja teettää kaken maaliman kissakuvilla varustettuja perseensuristimia ja hilavitkuttimia ja rakentaa tommosta laveria tohon ja kyllä ny kahvitarjoilu pitäs kissakaupalla olla vähintäänki ja muutaman miseliinin baari ja mainosbanneri tien poikki ja torvisoittokunta siihen vetämään Mustan Kissan tangoa ja kauppa auki 24/7 ja rahankeräysbokseja joka vitun putiikkiin jokaiseen maanosaan täältä Timpuktuun ja hyväntekeväisyyskonserttia vois olla ainaki joka toinen ilta ja sitte ku on klinikat ni kaikki kissat saarilla pitäs rokottaa tietysti ja mitähän vielä.

Ja tokihan miun kissaprojektilla pitäs olla joku helvetin Playboy Mansionin tyyppinen viien tähen kissapalatsi, mistä kissaturistit sais vuokrata bungaloweja ja missä vois pullukoita kissoja sitte rapsutella samalla ku eteerisenä toisella käellä siemailee cosmopolitania siin uima-altaan reunalla makoillessaan. Joku jo ihan oikiasti laitto pokkana meiliä miun kissaosotteeseen joku aika sitte että "onks teillä huonetta vapaana ens viikolla kolmeks yöks, meit ois kaks henkee tulossa teiän kissahotelliin". Meinasin vastata et on toki majotusta tarjolla, pääsette meiän kissasairaalaan häkkiin, on muuten all inclusive, whiskasit sisältyy hintaan. Vain 500 egee yä.

Miäpä tässä monistan itteni, sekä varsinki kissaprojektin rahakirstun sisällön, ja laitan kartanon alulle ja tilaan kaks miljoona Alepan kuvalla varustettua kalsaria ja alan jakaa flaiereita kissoille että osaavat tulla käymään rokotuksissa.

Pahoitteluni tästä kitinästä. On vaan tänää sellanen maalimantuskapäivä ja riittämätön olo ja katos, stressinpoikasta pynkää housuun. Ommmmmmmmm zeniläistä mielenrauhaa koneeseen ja itteni muistutus siitä, että enempää en voi ku mihin pystyn.

Oon nukkunu helvetin huanosti jostain syystä ja heräsin jo viieltä moskeijan huutoon. Siällä ämyreitä viritellään jo kuumeisesti, Ramadan alkaa kohta ja sitte ei muuta ku et jos sul lysti on niin kädet yhteen lyä, koska Ramadan kestää kuukauden ja ensimmäinen huuto moskeijasta tulee jo kello kolome aamuyällä. No se on toki ihan hyvä aika nousta ylös, mikäs siinä, aamukaffet tulille ja sitte oottelemaan aurinkon nousua.

Väsymys ei oo koskaa ollu miulle mielialaa kohottava olotila. Mutta arvatkaa mikä mielialaa kohottais? Jos Mikko Von Hertzen tulis hieromaan genitaalejaan miun naamaan! Näin tuossa yks yä sellasta unta, että menin määkimään maalimantuskaani terapeutin tykö, ja kappas, Von Hertseenin Mikkohan se siällä kallonkutistajan virkaa toimitti. Hän hoiti miun apeeta fiilistä ekana halaamalla ja sitte hieromalla kepeksiään miun lärviin ja tiedotti että "tämä kohottaa mielialaa". Huom, tämä ei ollut eroottinen uni, toiminta oli täysin ammattimaista alakulon hoitoa. Ja kyllä muuten askel keveni ja mieliala koheni!

Terveisiä vaan Von Hertzenin veljeksille et jos noi musahommat joskus alkaa tympäseen ni ei muuta ku Veljexet Von Hertzenien Halaus- ja Genitaaliterapiaklinikka pydeen. Menestys on taattu, luulen.


PS. Elämä on silti hianoo, vaikka joskus, joinain aamuina, nouseeki neitsytvuoteelta ns. perse edellä.

Alepa