torstai 26. huhtikuuta 2018

Puhelinnumerohelvetti, osa 2



Yhä hengissä! Ja huhtikuun kissaklinikka on suoritettu. Vaikka sen aikana hajoili niin fyysinen kuin henkinenkin terveys, niin ohi on! Jäkihoito toki jatkuu, kissoja ja kissanpentuja on kissasairaala, miun huusholli sekä kissakauppa piukassa, mutta näinhän se aina klinikoien jälkeen on. Palaan kissaklinikka-aiheeseen myöhemmin, kun jaksan asioita ees aatella.

Mutta aiheeseen puhelinnumeron rekiströinti, niin moni siitä on kysyny ja ilmeisesti aivan yäunensa menettäneet. Taustat tarinalle löytyy tästä linkistä.

Tuon helmikuussa kirjotetun raportin jälkeen menin vielä helmikuun lopulla NELJÄNNEN kerran XL-operaattorin palvelupisteeseen Lombokilla taistelemaan tätä saatanallista numeron rekisteröintiasiaa. Se on se suamalainen sisu, havuja perkele, periksi ei anneta. Neljännellä kerralla osuin sellasen pimun palvelutiskille, joka puhu sujuvaa enklantia, ja haki paikalle jopa konttorin pomon. Taas otettiin kopiota passista ja työluvasta hirviän touhotuksen kanssa ja tämän jälkeen konttorin pomo esitteli miulle excel-taulukon jossa miun puhelinnumero (ja tsiljoona muuta ulkomaalasten omistamia numeroita) kökötti. No nyt jumaliste, vautsivau, bumbtsipum, numeroni ei tokikaan ole rekisteröity mutta se on sentään EXCEL-TAULUKOSSA! Täten rauhallisin mielin pois operaattorin konttorista, että kyllähän tää tästä varmasti viä rekisteröitymiseks muuttuu.



Numerosi on rekisteröity!
Olin satavarma, että tästä ei tule lasta, paskaa eikä rekisteröityä puhelinnumeroa, ei sitten kirveelläkään. Mutta jumatsuikkeli, maaliskuun kolmas päivä, kännykkä piippasi iloisna, ja sieltä pölähti viesti joka kertoi että numero on nyt rekisteröity!

Kakkukahveen paikka, suorastaan!

Puhelinnumeroni on nyt siis miun ja miun nimissä. Tai en tiedä kenen nimissä se on mutta ainakin on rekisteröity. Vielä kun tuo paskaoperaattori XL tekis jotain, että täällä Hiekkakikkareella nettiyhteys, tai edes helvetin puhelinverkko, toimis kunnolla. Mutta ei. Nettiyhteys, olkoonkin olevinaan kuinka 4G hyvänsä, on aivan onneton paska, puhelinverkkokin tarjoaa pelkkää "emergency calls only"-tilaa useita kertoja viikossa. Alkaa mennä hermo.

Täten olenkin hankkinut toisen, kuuleman mukaan paremmin skulaavan, operaattorin SIM-kortin ja numeron. Katotaas kuinka sen numeron rekisteröinti sujuu kun ens viikolla menen heiän konttorille asiaa hoitamaan.

Mutta nyt keskityn lähinnä lepäilyyn ja ihmisraunion rippeiden keräilyyn. Se ensmäinen vapaapäiväkin sitten lokakuun alun häämöttää jo aivan tuossa. Sunnuntaina! En meinaa tehä MITÄÄN! Paitsi juosta hoitamassa ja siivoomassa kissoja, mutta ne ei onneks ole ihmisiä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Pitänee ihan kysyä, että onko sun burnout helpottanut, syventynyt vai miten? Siellä niin paljon kissojen ja paikallisen väännön kanssa pyörit. Kuulostaa ihan meitin suomalaisten arjelta.

Tsekkaa myös nämä