Piikillä käyty

Valoshou

Kävin eilen illalla tuol rannassa pällistelemässä jokailtasen kello kahexan valoshoun. Musiikki pauhas ja vastarannan (eli sen varsinainen Hong Kongin) pilvenpiirtävissä vilkku valot ja valonheittimet teki taivaalle jänniä. Helvetin hienoltahan tuo pilvenpiirtäjämayhem näytti iltapimeellä ihan ilman mitään erikoisia temppujakaan. Hiano oli.

Öinen Hong Kong, miälettömän hiano

Huonosti nukuttu yö Hop Innissä. Luoja paratkoon, kerrankin olen kiitollinen siitä että pituuskasvu on jämähtäny hobittimittoihin: vasta illalla petiin kellistyessä huomasin että sänky on ehkä just ja just jotain 170 cm pitkä. Jos vattallaan nukkuu ja ojentaa nilkat niin ei mahu suorana olee ilman että otta on toisessa seinässä kii ja varpaat toisessa. Mutta se, ja ehkä onneton äänieristys, lienee ainoita asioita joista voi napista, muutenhan Hop Inn on just eikä melkeen sitä mitä tilasinki. Ennenkaikkea siis siisti ja puhas. Ja äärimmäisen mukava ja avulias henkilökunta ja näpsäkkä sijainti. Valtaisa määrä ns. reppureissari-majotuksista sijaitsee tuos rivakan kivenheiton päässä Chunkin Mansions -rakennuksessa, ja kun sen alakerran krääsäostarilla tänää piipahin ni oikeen piti taputtaa itteesä selkään etten sinne menny mihinkään majottumaan. Siel tukalas kuumuudes markkinahumun keskellä jengiä jonotti hisseihin että pääsevät yläkertoihin omiin lääviinsä. Hirvee ryysis ja hulina ja sellain ylein ahistustunnelma. Ei meil vaa tääl Hop Innissä. (ja täälki ilmain internetti, ei tarvi naapurin kahvilaan mennä, jee)

Piirtävät pilviä

Heräsin aamul aikasin ja läksin heti hoitamaan asioita elikäs sinne oikeeseen Hong Kongiin ja The Peak -kukkulan nyppylälle kattelemaan maisemia. Sinne menin ensin metrolla eli MTR:llä, ja siellä aamuruuhkassa tunnelma lähenteli sitä mitä on kuvia nähny jostain Tokion metrosta. Sisääntunkijoita ei sentäs ollu, mutta sellanen sardiini in the purkki -meininki. Pari metroa annoin mennä ohikii ku en jotenki kestäny ajatusta et tuonne pitäs epäsosiaalisen mordorilaisen ihokosketus-meininkiin paikallisten bisnesihmisten sekaan mennä survoutumaan. Mutta lopulta totesin et vittu jos mihinkää aikoo päästä ni eiku nenäst kii ja sinne vaan rohkeasti.

Hong Kongin saaren puolelle siis suhautin ja siel olikii sit metrosta ulos tullessa sellain "mä maalaispoika oon"-olo kun ympärillä nous joka suunnassa ihan vitun korkeita taloja ja kiireisii pukumiehii ja jakkupukunaisii tärkeinä ja tietäväisen olosina kipitti ympärillä. Hetken siinä karttaa toljotin ja läksin sitte tallustamaan kohti The Peakille menevän ratikan pysäkkiä.

Spåra

Eikä ole mikään kutosen spåra joka Piikille nousee. Vähän sama meininki ku Penangissa Malesiassa mis oon kans käyny vastaavan mäkijurnutuksen suorittamas, mutta noin sata kertaa jyrkemmässä kulmassa mentiin ja paaaaljon korkeemmalle. Tuli oikee huono olo ja melkee pelottamaan rupes ku tuntu et spåra meni melkeen pystysuoraa raidetta ylös. Miun sellain alati toistuva painajaisunihan on semmoin, missä aina koitan mennä ylös jotain jyrkkää rinnettä tai rappusia tai vastaavaa, ja siin painajaises aina kaikki muut rentona vaan kävelee ylös, mutta miä ryömin rähmälläni maas ja luisun aina vaan alaspäin. Tuli se painajainen niiiiiin miäleen, et vittu kohta tää spåra lähtee luisumaan alas eikä oo jarruja ja siinäkö tää nyt sit oli. Mutta ylös päästiin, vaikka siel pikkusen puntit tutiskii. Et hyvä kyyti kuitenki, jännä on aina kivaa.

Komiat oli maisemat ylhäältä ja kivoja viidakko-ulkoilupolkuja meni ympäriinsä ja kyllähän sellasta valtavaa maisemaa jakso transsissa tuijottaa vaikka kuinka kauan. Mutta ku paikalle rupes oikeen vyörymällä valumaan turistibusseja ja japanialaisia matkaseurueita ja pulsia amerikkalaislaumoja ja lapsiperheitä ni totesin nähneeni tarpeeks. Spåra takasin maan pinnalle, missä kiitin izeeni että olin aikasin liikenteessä. Miä ku tulin mestoille ni senku kävelin sisään jonottamati ekan ratikan kyytiin, mutta nyt ku alas tulin niin jono kierti pihalle asti kulman taakse.

Korkealta näin, että HongKong on suuri

Kosmopoliittisena maalimanmatkaajana hyppäsin sieltä sit vaa rohkeena paikallispussiin ja toivoin että se menee sinne minne lupas, elikäs lauttasatamaan. Menihän se, ja tulin sit takas tänne mantereen puolelle venekyyillä. Sairaan kivaa, kert tykkään vaan ihan vitusti kaikesta veneillä kulkemisesta.

Veneily rulaa

Jolkottelin sit viel pitkät kierrokset tääl lähihuudiloil, mitää jännää en nähny, yleistä hongkongeiluu vaa. Mutta sit rupes olee nälkä ja varvastossut hiärs joka kohasta niin et ei pystyny olee ja koitin kuumeisesti ettiä jotain sushipaikkaa mut löysin vaa kaks kiinniolevaa. Eipä hätää, sillä naapurikadun ruokamarketissa on jumaliste sushiköökki ja siel oli kylmäallas täynnä kaikenlaisii sushilajitelmia. OM-vittu-NOM-NOM. Halpaa ku zaippua, alle 5 euroa sellanen saatanallinen pötkylälajitelma, et ei tarvi syyä ku Kuala Lumpurissa seuraavaks.

Tsingtao irkkupaarissa

Mutta sitte se kaljahomma. Siihen liittyyki sit se isoin marmatuksen aihe tähä mennes: tääl ei vittu oo ollenkaa sellast meininkii et tuol kaduil ois kuppiloita ja terasseja mis vois istuskella ja kattella ihmisvilinää ja sipasta siin olusen ja olla vaan. Ei ainakaa tääl miun huudiloil. Ei tuol veden äärelläkää, ei vittu missään. Mitä helvettiä? Ehottomasti kaljakielteisin, tai ylipäätään katuterassikielteisin, paikka missä vähää aikaa oon käyny, saatana. Olin jo viittä vaille et menen ostamaan pullon kaljaa 7-elevenistä ja tulen otta rypys ryyppään sitä tänne miun ikkunattomaan koperooni, mut joku olutjumalallinen johdatus sai miut nostamaan katsetta varpaistani oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Saatana, tuosha on ihan kulman takana irkkupaari (HALLELUJAA!) ja oon kävelly siitä ohi noin tuhat kertaa, mutta en oo huomannu ku se jotenki niin piilotettu, pien oviaukko vaan ja kyltti siin yläpuolel. Ai että se Tsingtao sitte maistukii, vaikka se piti juua irkkupaarissa kellarissa maan alla, eikä saanu istuu aurinkossa ulkona.

Kello on tääl iltapäivä ja miä en nyt oikee tiiä mitä täs tekis. Ostin uuet varvastossutkii et jos pystyis niil kävelee mut ne rupes noin neljännellä askeleella hiärtää uuesta kohasta et sellain kävelytyyppinen toiminta on vähä niiku pois laskuista. JOS tuol pihal ois kivoi kaffiloi tai jotain mis vois istuu ulkona ni oisin jo siellä kirjan kans toljottelemas ohikulkijoita mut ku ei oo. Plus on aivan turkasen kuuma, mikä ei sinänsä haittaa, noin joka toinen oviaukko täällä on sisäänkäynti johonkin saatanalliseen ilmastoituun kimaltavaan ostoshelvettiin, et jäähytys on järjestyksessä sitä kautta. Yks eniten silmille hyppäävä asia tääl onkii se sellain valtava shoppailumeininki. Tuntuu ku koko kaupunki ois rakennettu ostamisen ympärille. Ja nyt ku miul ei oo sellain meininki miäles yhtää ni ei oo ihan hirveen kotosa olo.

Mutta onneks tuos naapuris on toi ihana Kowloon Park, miä taian ottaa kirjani ja painua sinne syämään jäätölöö ja lukemaan (ja tölläämään kanssapuistoilijoita, sillä ihmisten vahtaaminen on mukavaa ajanvietettä)

Huomenna siirryn Kuala Lumpuriin missä Vähis jo kartoittaa huudiloita valtaisalla vimmalla. Mukavaa. Siellä saa tupakoia missä haluaa, siellä saa kaljaa mistä vaan, siellä saa istua ulkosalla syämässä tai juamassa tai mitä vaan tekemässä. Hong Kong on ollu kiva ja mainio alotus tälle reissulle, mutta kyllä toi Kuala on yhä miun ykkössuosikki näist ääsiän suurkaupungeist. Jotenki viihyn paremmin sellases rähmäsemmäs ja vapaammas ympäristös.

CUM??????

Vetelen Honkkarin yhteen:
Hong Kong on kiva ja helpolla haltuun otettavissa, siisti ja toimiva, ja näyttävän näkönen citi. Miinusta tulee niitten katukuppiloitten vajeesta, majotushinnoista ja sellasest yleisest kaiken kontrolloimisest. Rahaa oli tänne tullessa tonni ja automaatista nostin 400, eli yhteesä 1400 SGD (noin 130 euroo). Majotus söi käteisvarannosta lähes 800 (Hop Inn makso 430 SGD/yö mist 10% maksoin etukäteen varatessa joskus sata vuotta sit) ja lompsas on viel vajaat 200 SGD, millä pärjään lentokoneesee asti ja saan viäl jätskiä ja jotain pientä nakerreltavaa.

Seuraava tiedotus tulee sit Kualasta ehketi lauvvantaina. Huomeen ei ehi ku on saapumispäivä ja kaljoteluilta ja oijoijoi.... nasi goreng -mässypäivä! Jihuu!

Paikallisbusi