Pangandaranin vappu

Onpas tapahtunu asioita sitten viime päivityksen, vallan täs ollaan päät pyärällä. Jouduttii yllättäen sellasee internetittömää tilaa ni siks ei oo plokikaa päivittyny, sori. Mut nyt ollaan jo Jakartassa, hyvässä hotlassa, on nettikuppila alakerrassa jee. Mutta se tänne äheltäminen kaikkine hässäköineen ja paskanhaukkaamisineen vaatii ihan oman tarinansa, joten vetelen tässä ny nopsaan yhteen Pangandaranin viimiset päivät. Ja tuun sitte myöhemmin tilittämään Jakartahommat oikeen syränverellä. Mutta nau päk ty Pangandaran.

Ensinnäki perjantai-iltana meijjän majatalon täti tuli kysymään että koskas myö ollaan lähössä pois, ku ois vähä sellanen homma että heijjän Pondok Mangga olis huomiseks täytee puukattu, on joku raju bile tiedossa ja sukua tulossa niin perkeleesti ku sisko pusaa kaksosia maailmaan ja sillai. Myö oltii sit et no nähtävästihän huomenna siis lähetää ainaki muihin majotuksiin mutta Pangandaranista poistutaan vasta sunnuntaina tai maanantaina. Täti oli niin pahoillaan ja ehotti heti että työ tuutte hänen kotiin asumaan loppuajaks, ei maksa mittää, mutta eihän myä epäsosiaaliset mordorilaiset lähetä toisten nurkkiin loisimaan. vallanki ku se puuttuvan uuen majapaikan ettiminen osottautu maaliman helpoimmaks: omasta portista ulos, seuraavasta sisään, ja onks teil kahta huonetta, on heil, kiitos, otamme nämä ja tullaan aamulla, moi.

Aurinko laskee siun selkäsi taa

Uuen majan löytymisen jälkee iltaa istuttii rannalla, mainio auringonlasku ja bacardilogojen (lepakoiren!) ylilento, pieni tuulenvire, surffareita meres siihe asti et pimiä tuli. Dinnerille uuteen johonki paikkaan ja siel se sitte tapahtu, se mitä oon aina pelänny ja tienny että joskus se osuu kohalle. Ravintelin katosta jysähti suoraan päähän sellanen valtava torakka. Oli ainaki kissanpennun kokonen, ja kasvaa vaan mitä useemmin tätä horrorstooria kerron. Nyt se on jo ainaki ponin kokonen.  Mut onneks ravintelin henkilökunta tuli heti apuun ja se torakkakaa ei onneks sujahtanu mihkää tissivakoon tai jääny tukkaan kii vaan kopsahti päähän ja kimpos siitä heti pois. Hirviää silti, argh. Mutta vaikka siin meinas lurahtaa lusikallinen housuun ja pumppu jätti muutaman lyönnin väliin, ni en kuitenkaa kuollu. Nyt se on koettu, selviän mistä vaan tän jälkeen. (Ja se tuli testattua jo, oottakaahan ku pääsen siihe Jakarta-hommaan...)

Komodo Hotel. Mein huaneet tuol yläkerras.

Lauantaiaamuna sit kamat kasaan ja naapurin Komodo Hotelliin muutto. Mukavat kakkoskerroksen huoneet, tuulettimella tietysti, hintaa 120 000 rupiaa per yä. Parvekkeen ees kasvo mangopuu ja pihaa vahti noin satavuotias koira ja rapsuteltava kissa. Tosin kauhia ikävähän meil oli meijjän alkuperäsen majatalon tätin tarjoilemia iltapäiväkahveja, voi että.

Vappu tms ät rantsu

Mutta sitte lauantaina alkoki niin seesteisen rauhaisas Pangandaranis tapahtumaa. Jo aamusta ihmeteltii jatkuvaa bussien virtaa, kasvavaa ihmismäärää ja mekkalaa. Vähän matkan päähä rannalle nous iso lava ja huhuja megakonsertista kuultii. Ennen niin hiljasella rannalla alko ihmismäärä lisääntymää, liikenne varmaan satakertastu, mopojen pärinä, vaeltavat ihmislaumat ja huutelevat, mölisevät, seuraamaan lähtevät känniset paikallisurpot... alko pikkusen ahistamaa. Käytii konserttialueella ehkä 10 minuuttia kattomassa jotain kauheeta paskaa ja todettiin et EI. Ei meille. Iltakaljojen jälkee vetäydyttiikii majapaikan turviin, mutta nukkumisesta ei tullu kyllä mitää. Hirviä mekkala joka suunnassa, ja ku ihmisten aiheuttama mayhem pikkusen aamuyöstä rauhottu ni iski sellanen ukonilma et koko torppa täris. Sato ihan saatanasti ja tyyny oli huanosti ja hiki oli ja aaaarrrggghhhhhhh.

Konserttihommaa

Että jos ois saavuttu Pangandaranii ekaa kertaa kesken ton lauantaisen vapun, ois oltu tasan yks yö ja todettu et ihan hirvee mesta ja lähetty saman tien jatkamaan matkaa muualle. Ja ku paikallistutut kerto et tääl on melkee yhtä raju hulina joka viikonloppu ni vinkiks tänne suuntaaville sanottakoon: tulkaa sunnuntaina, ja poistukaa viimestää lauantaiaamuna.

Mutta lauantain vappumaista helvettiä lukuunottamati ei pahaa sanottavaa Pangandaranista. Eli, vetelen Pangandaranin yhteen:
Hiano paikka, jossa parasta on yltiömukavat ihmiset. Helvetin ystävällistä ja avuliasta porukkaa. Hintataso edukas, eli rahaa ei oikee saa kulumaan ku kaljaa juomalla. Viidakkopuisto on hiano ja lähellä on muutaki elämystä tarjolla, mutta ei ny jaksettu ahnehtia kaikkee kerralla (mm. joku Green Canyon on kuulema hiano, mutta kaikki sano et sateista johtuen se on täl hetkel  brown canyon ja myö ei nyt jaksettu olla minkää ruskeen kanjonin ritareita). Miinusta viikonloppuhulinasta ja uimisen hankaluudesta isolla rannalla. Majotus mukavas majatalos noin 100 000 rupiaa/yö , iso Bintang 28-30 000 rp, nasi goreng 12-20 000 rp sisällöstä riippuen, aski Malporo Black Mentholia 12 600 rp. Tän hetken kurssilla 100 000 rp taitaa olla pikkusen päälle 8 euroa.

Palaan Jakarta-raportilla hieman myöhemmin. Pitää vielä vähän sulatella kokemuksia ennenku voi kirjottaa mitn!

Perhoin syä mätää mangoo

Pangandaranin kalmisto

Hiano, hiano, HIANO aurinkonlasku