Moottoritiellä on puuma: Yö persetehtaassa, betoninen Buddha Park, vänkä Vientiane

Tätä kuvaa myyään siel sun tääl matkamuistoks. Kehyksillä tai ilman. On komia.

Terveisiä saatanan kuumasta Vientianesta, Laosin pääkaupungista siis, oi Mordorin kansa joka kinoksissa kahlaa. Päivälämpötilat siinä +37 hujakoilla, eli se on käytännössä niin että iltapäivisin ei ulkona liikuta vaan ollaan ilmastopakolaisina visusti hotellihuoneessa ilmastointilaitteen alla. Ulkona sulaa, palaa, pökertyy ja hikoilee.

Miä pahoittelen etten oo plokia kerenny moneen päivään tässä päivittämään. Olen ollu laiskalla tuulella, on ollu hyvä kirja kesken, eikä päässä vellovia ajatuksia oo nyt jaksanu oikein jäsentää kirjalliseen muotoon. Sekä oon täällä Vientianessa törmäilly tuttuihin liki enemmän ku Helsingin kaduilla konsanaan. Sellanen on vaatinu sitte höpöttelytuokioita, sekä iltaisin kaljaa. Ei ole kerenny notkumaan netissä naputtamassa liirumlaarumia. Eikä täältä ny niin kovasti mitään kerrottavaakaan ole. Mutta nyt kun tutut on poistunu kaupungista ja olen aamupäivän juossu kylää ympäri, vetäny kahviöverit (=päivänokoset voi unohtaa) ja paennut sen jälkeen hotelliin pakoon päivän kuumimpia tunteja ni kai tässä vois jotain koittaa lässyttää. Joo.

Kotikatu, Francois Ngin Street

Tulin Vientianeen siis torstaina. Kyyti tänne Vang Viengistä oli elämys sinänsä. Luvattu minivan ei ollu minivan vaan kääpiökokoinen epämukava ja täyteen sullottu bussi, eikä sekään lähteny sillon kun piti vaan tunnin luvattua myöhemmin. Lisäksi kyytiin änkes lauma kännisiä venäläisiä, joiden käsitys moottoriajoneuvon kyydissä matkustamisesta oli ilmeisesti se, että kännissä on hauskempaa ja jos oikeen lujaa lauletaan ni kaikilla muillakin on vitun mukavaa. Tuli oikeen nuoruus mieleen ku siellä apinat mylvii takapenkillä ja huutaa kusitaukoa ja laulaa ja mölisee. Ja miä olin se paheksuvasti mulkoileva kääkkä joka ei ymmärrä hauskanpidosta mitään. Lisäks viereen istu joku ADHD-jannu, jolla oli juuret Laosissa mutta asuu vissiin ämeriikassa, ja jätkä oli niin vitun sosiaalinen selostaja että teki mieli nakata se ikkunasta pihalle. Oikeen sellanen joka katto tarpeelliseks lukea ääneen joka saatanan kyltin joka tien varrella oli ja lisäks piti selostaa joka vitun muukin asia heinänkorsista alkaen joka tienposkessa oli. Käet vaan viuhu ja hirvee taukoamaton selostus ihan koko ajan. OOOO look at that, 3 girls on a motorbike, you know that is illegal in Laos to have more than 2 people on a motorbike, whooooo watermelons, I really REALLY loooooove watermelons, I eat them all the time, seriously, all the time!!!! LOOOOOOOK, cows, we have many many cows in Laos! Ja tätä rataa. PIKKUSEN raskas seppo, sanoisinko, saatana. Onneks oli musiikkia, Stam1na täysille ja tiukkaa tuijotusta ikkunasta pihalle ja pyhää välinpitämättömyyttä puheripulia potevaa vierustoveria kohtaan niin matkan jotenkuten kesti.

Kilometrejähän tossa välissä oli jotain 130 km, mutta tien kunto oli sellasen pernapellon luokkaa, joten vauhdin hurmasta ei varsinaisesti voida puhua. Keskinopeus tais olla siinä 30 km/h joten nelisen tuntia matkaan tuhrautui. Vientianeen saavuttiin justiisa sopivasti päivän kuumimpaan aikaan eli kahen maissa iltapäivällä. Kun ensimmäiset 7-8 majataloa, joissa toiveikkaana kävin huonetta tiedustelemassa, tarjos joko ei-oota, kallista tai dormeja, niin rupes zeniläinen mielenrauha murenemaan ja pinna vastaavasti kiristymään. Joten kun löyty eka paikka (Riverside Hotel) jossa oli vapaa ja kohtuuhintanen (180 000 kip/yö) huone niin otin, vaikka hotellin vieressä olikin epämukavuutta ennakoiva valtava rakennustyömaa ja huoneessa haisi persetehtaalle. Yheksi yöksi Persetehdas sai kuitenkin kelvata ja missona oli illan aikana löytää kivempi maja jostain. Se järjestyikin toki, ja perjantaiaamuna muutin vähän matkan päähän Lao Silk Hotelliin, ihan uus ja kiva ja siisti ja hajuton ja 25 dollaria yö.

Setä näyttää mihin suuntaan pitäis hajaantua

Persetehtaaseen majottumisen jälkeen painelin syömään ja kerkesin siinä justiisa näykkiä pizzan napaan ja keskityin olueen kun pöytään pärähti se komea epsanjalainen eli Tito ja kaunis tyttöystävänsä. Kuulumisten vaihtoa ja suunnitelmien läpikäyntiä ja yleistä kotkotusta heijjän kanssa siinä hyvä tovi, kunnes poistuin takas Persetehtaalle suihkuun. Ja sitten tuli viestiä Piritalta ja Jarkolta, että ovat tulossa Vientianea kohti, oiskos iltakalja mitään. Viimeks nähtiin tammikuussa Gilillä ja nyt sattumalta matkareitit kohtas täällä. Iltakalja it is ja tehtiin tällit yhteen brittipubiin. Kuulumisten vaihtoa ja suunnitelmien läpikäyntiä ja yleistä kotkotusta kera beerlaon peräti kello 23 saakka. Lähti siis aivan lapasesta ja kolmen kaljan kekkuli oli tosiasia.

Neuvostoliittolainen joenrantapuistopulevardi

Perjantaina kaikessa rauhassa tallailin tuolla jossain ku rekisteröin sivusilmällä kadunvarren jossain kuppilan/matkatoimiston/guesthousen ulkopuolella istuvan seurueen ja siinä tutunnäkösen jäpikkään. Siinäpä Mordorin tuttuja taas lauma, ja nämä läpikulkumatkalla, juuri pohjoisesta saapuneena ja kyytiä eteenpäin Thaimaan puolelle odottelevina. Kuulumisten vaihtoa, suunnitelmien läpikäyntiä ja yleistä kotkotustahan siitäkin seuras. Olin ihan et jopas tääl nyt on trafiikkia. Osa tuosta poppoosta tuleepi ens viikolla Gilille, eli siel sit näemme jälleen.

Buddha Parkin makaava Buddha

Eilen käytiin Pirden ja Jarkon kanssa kattomassa Xieng Khuan Buddha Park, erikoinen pieni puistopläntti tuolla noin 25 km päässä Vientianesta. Melkonen mesta, jonkinlainen naivistinen oodi betonille, sanoisin, mutta hauskemmalla tavalla ku esimerkiks Merihaka. Puistossa oli Buddhaa jos jonkinmoista, mutta myös ties mitä muita patsaita. Hauska paikka, mutta nopeasti nähty. Kannatti käydä kuiteski. Iltaa istuttiin Mekongin varrella rappusilla auringonlaskun aikaan, eväänä skumppaa ja olutta ja tupakkia, sen jälkeen vielä baarissa muutamat drinksut ja ihan yheksään saakka jaksettiin jauhaa paskaa.

Aurinko laskee

Pariskunta lähti tänään aamulla Vang Viengiä kohti joten nyt kaupunki lienee tuttavista vapaa. Ite kipitin tänään aamumarkkinoille pällistelemään ostosmayhemia, tarjolla oli kaikkea pesukoneista hiuslisäkkeisiin ja kelloista kalsareihin. Ostin kuiteski vaan uuden hiiren ku vanha hajoaa, mutta markkinahiiri tuli tietokoneeseen kytkettäessä havaittua yhtä tasokkaaks vempaimeks ku legendaarinen venäläinen perseensuristin joka ei surise eikä mahdu perseeseen, eli paskan ostoksen tein. Hiireen syttyy valot ja kursoria se liikuttaa. Ajoittain. Joskus jopa oikeaan suuntaan. Lisäks kävelin koko kaupungin läpi, eli tää mesta on nyt nähty. Loppuajan keskityn lukemiseen ja löhöömiseen. Harkitsen myös Laosilaisessa yrttisaunassa käymistä, mutta ainakaan hierontaa en siihen yhdistä. Piritta kert kävi eilen ottamssa sauna+hieronta-setin ja siel oli kuulemma miespuolinen hieroja keskittyny kyseenalaisella tarmolla sisäreisien ja nivustaipeiden pumppaamiseen. Kuten Piritta totes ni vaikkei ollu genitaalialueden hierontaa niin vahvasti sinnepäin. Miä en sellaseen uskalla, en pysty, ei näissä selibaateissa. Mutta saunassa saatan piipahtaa, kert sellanen on tossa ihan lähellä.

Patuxai. Kiipesin tieteskii tonne ylös. Hianoo.

Vientiane ei varsinaisesti ole nähtävyyksillä täytetty eikä kummonen paikka muutenkaan. Pimeellä oikeen kiva ja sympaattinen, mutta päivänvalossa näyttää paikoin Neuvostoliitolta. Sillä poikkeuksella, että sinne sun tänne on roiskastu kimaltavia temppeleitä, mutta kyllä tääl muuten aika esteettisesti vaatimatonta on. Ja vaatimatonta muillakin tavoin. Kaupunki on pieni, paikkaan ku paikkaan oikeestaan kävelee ilman suurempaa tuskaa. Viis päivää täällä on ihan liikaa, mutta onneks noi kolme ekaa päivä sujahti helvetin iisisti kun oli seuraa ja kun otti joka päivä piänet päivänokoset. Kyl täs silti tunnelma on ihan vaan odottelua, et pääsis jatkamaan matkaa. Eessä enää Kuala Lumpur ja Bali, sit pääsee takas kotiin Gilille. Jeee!

Koska tuskinpa teen täällä enää mitään erikoista ni täs ois jo Vientianen yhteenvetely: majoitus on ainakin Luang Prabangiin ja Vang Viengiin verrattuna kallista ja tasoltaan vaihtelevaa, lisäks hotellit on näemmä useesti täyteen buukattu. Täältä siis kannattais varata se majotus valmiiks. Näkemistä ei kauheesti ole, mutta pisteet siitä, että kaupunki on käveltävissä. Iso beerlao 12 - 15 000 kipiä. Ruokaa ravintelissa, annoksesta riippuen, 25 - 60 000 kipiä, noin suunnilleen. Aski malporoa 15 000 kipiä. Läpikulkupaikkana ihan okei, mutta kyllä 2-3 yötä riittää täällä mainiosti, siin ehtii näkemään mitä nähtävissä on.

Kuala Lumpur on siis yhä edelleen ehoton suosikkini ääsiän pääkaupungeista. Sinne lennän tiistaiaamuna.