Houmsviithoum

Pirkko!

Flunssainen tervehdys hiekkakikkareelta! Olen siis palannut takaisin kuuman kosteaan bambumurjuuni, kotio, Gilille. On kissat ja on regei ja on kaikkee... ja elämä on ihanaa!

Viimeiset päivät Vientianessa meni lähinnä ajantappohommissa. Mutta rohkenin kuitenkin käydä paikallisessa saunassa. Kokemus oli jännittävä, exoottinen ja oikein mukava, suosittelen lämpimästi. Mutta olihan se hieman outoa. Laosilaisessa saunassa ei olla ilkimullikkana eli nakuna, vaan siveästi saronkiin kietoutuneena. Ja sen lisäks oli tietysti miähille ja naisille ihan omat saunat ja pukuhuoneet. Perus-uimahallimeininki, siis, joskin uimamahollisuus puuttui. Sauna oli pimeä höyryinen pieni koppero, jossa oli kuuma mutta mukavaa. Höyryä oli niin perkeleesti että piti vähän käsikopelolla ettiä mihin voi istahtaa ja voi vaan toivoa ettei rupee tuuppaamaan persettään jonkun paikallisen mummelin syliin. Paikalliset nuoremmat naikkoset käyttivät höyrysaunakoppia myäs jonkinmoisena kuntosalina, siinä ne pojotti keskellä lattiaa ja jumppasivat. Miä kattelin ihmeissäni, sen minkä höyryn ja silmiin valuvan hien seasta ny pysty tihrustamaan. Mukavaa oli, mutta kävihän siinä olo vähän vaivautuneeks kun olin ainoo ulkomaanelävä ja vähän hukassa kaiken suhteen, ni tuli silkkaa tuijotusta niin paljon että olo kävi jo vähän ahistavaks. En siis jääny sinne järin pitkäks aikaa saunomaan ja ryyppään teetä vaan hikosin kuonani, kävin pesulla ja lähin kotio.

Tiistaina lensin aamulla Vientianesta Kuala Lumpuriin, jossa majottuminen tuttuun ja turvalliseen Cube Hotelliin (noin 20 egee yö) Bukit Bintangin alueelle. Pieni piipahdus ostarilla, sapuskalla ja regeibaarissa, jonka jälkeen nukkumaan. Sen enempää ei Kualasta tällä kertaa ookkaan mainittavaa, se oli nopee varikkopysähys ja maiseman vaihto. Keskiviikkoaamuna oli jo lento Balille ja sitä ennen tärät Kualan lentokentällä hyvän ystävättären Tuiskun kans. Niin mukava nähä pitkästä aikaa!  Balilla majotus vanhaan tuttuun Swastika Bungalowsiin (noin 35 egee yö) ja pikanen asioitten hoito (pizzaa, Bintang, myrkkyjä supermarketista, veneliput Gilille) ja nukkumaan. Tai yrittämään nukkumista, miä ainakii olin niin innoissani Gilille paluusta et uni ei silmään oikee meinannu millään tulla. Täpisin vaa innosta soikeena et vittu, huomenna to the Hiekkakikkare, ja PIRKKO!

Veneliput Gilille saatiin tällä kertaa 300 000 rupian hinnalla, aivan hyvä. Ens tarjottiin kyllä suolasia 600 000 rupian lippuja mutta niin hölmöjä ei oltu ja ku totesin et HAH, kuule, kuukaus stte makso puolet vähemmän ni lipun hinnasta tipahti heti satasia. Mutta pisnesmiäs ei olis pisnesmiös eikä mikään jos ei aina kokeilis et kui tolloja nää mahtaa olla.

Meille uhottiin et nouto on hotellilta klo 6-6:30 aamulla ja myä tiätysti tikkana kyttäämässä kyytiä sovittuun aikaan. Kello tuli puali seittemän eikä näy kyytiä. Vähä vaille seittemältä hotellin täti soitti matkatoimistoon et kamoooooon, ja sieltä sanottiin et tulossa ollaan ihan just. Kello tulee puoli-8 eikä kyytiä näy. Uus puhelu ja sama selitys. Veneen piti lähteä kaheksalta ja myö istutaa viäl Sanurissa noin tunnin ajomatkan päässä venesatamasta. Kylmä hiki ja hermon kiristyminen alko hiipimään niskaan, mutta joskus varttia vaille 8 vihdoin tuli joku kämänen kottero ja poimi meijjät kyytiin. Kaahaus Padang Baihin ja miltei saman tien veneeseen ja kohti Giliä.

Ja Gilille! heppataksilla kotiin Kakkosen Koralbiitsille! Ai jumalauta! Tunnelmat katossa ja kun vielä Pirkkoki löyty ja Ministigu ja Poika Nimeltä Ritva niin kyllähän siinä aina riehakkaan iloisna oli. Bintagia lipitettiin koko päivä, Tuisku viksuna tosin vetäyty nukkumaan jo iltapäivästä jetlägeineen, mutta kun pari tuttua Mordorilaista oli kans valunu paikalle niin mikäs siin oli kippistellessä. Illalla vaihettiin salmiakkivotkuliin ja ns. perselärvi oli tosiasia. Perinteinen meininki, se kuuluu asiaan näemmä joka kerta kun tänne saapuu. Eilinen menikin reissun ehkä kauheimmassa krapulassa, mutta jos ny kerran riipasee yli kolme kaljaa ni se on se hinta mikä siitä on maksettava.

Ja nyt miulla puskee vittumaista flunssaa päälle, on ihan tokkurainen ja räkänen ja nihkee olo. Sama meininki Ministigulla, nokka räässä on ja oon ihan huolissani et mitäs tässä ny. Tillannetta tarkkaillaan ja mirrin nenää niistellään, ja näyttää nyt jo vähemmän räkäseltä. Jos ei tokene ni onneks on lääkärikontakti olemassa.

Friskies maistuu. Pirkko ei tiätenkää anna Ministigulle murustakaan.

Ni että kissat! Voi hyvänen aika! Toin vähä oikeeta kissanruokaa ja on tehny hyvin kauppansa, aamulla syyään yhessä kuiteski perinteiset munakokkelit ja sit vähä lepäillään. Kissoista on pietty hyvä huoli ja Pirkko on ihan paikan stara. Kuulema miun lähettyä tänne miun murjuun oli muuttanu joku aussi-pimu joka oli ihmetelly ku kissoja lappaa ovesta sisään ku kotiinsa ja hälle oli sit selvennetty et no ku siinä asu 2,5 kk yks sellanen suamalainen kreisi kätleidi. Onneks oli kissaystävällinen pimu eikä ollu milläskään ja täällä muutki vieraat on kuulemma pitäny kissojet vattat täynnä ja raikasta vettä saatavilla. Arvostan.

Uusia kissapoikasia ei onneks oo huudiloille putkahtanu, mutta ku äsken kävin naapurissa kaupassa ni siel oli pieni, ehkä joku 8 viikkonen, töpöhäntä määkimässä ja ku vähä paijasin ni lähti seuraamaan ja kaupan täti sielt vaa huuteli et no problem, siä voit viiä sen kyllä, mutta olin et ei helvata ku miul on tuol jo yks pesue et josko tää nyt asuis ihan vaa tässä. Ku sekii on kuitenkii kissaystävällinen paikka ja siellä ruokitaan mirrit ja on vesikupit tarjolla ja noin. Täytyy ny kuitenki tarkkailla sitäkii tilannetta, siel kaupas päivittäin käyn enivei, ja jos hää sit oma-aloitteisesti sieltä Kakkosen baariin ilmestyy ni mikäs siin sit auttaa muu ku laittaa piäni pöperöille.

Että oli mukavaa käyä Kamputseassa ja Laosissa, mutta kyllä nyt on ihanempaa kun on taas täällä. Ei autoja eikä liikennettä eikä mitään hirveetä mayhemiä muutenkaa. Senku makailee ja snorklailee ja lukee ja on vaa, kissoja rapsuttelee ja niitten riehumista seurailee. Elämä on ihanaa!

Ja talouspoliittinen tilannekatsaus tähän viel lopuks, koska kuukausi vaihtui. Helmikuu tuli kalliiksi, kuten etukäteen arvelinkin. Rahaa meni noin 2300 euroa, josta lentoihin meni noin 550 euroa. Nyt maaliskuussa sit taas pärjää vähemmällä ku ei tee yhtään mitään. Aaah.

Blogin päivitystahti saattaa nyt vähä harventua tän kuun ajaks, ku tuskin on kauheesti mitään raportoitavaa. Se on lorvailun aika nyt!

Aamupesu