Tussuttelu

Laitan tähän kuvan kukkasesta ku ei oo nyt muutakaan

Min äiti sanoo kaikkee sellasta turhanpäivästä puuhastelua "tussuttamiseks". Et "no ei oo ruaka viälä valmis ku miä oon tässä vaan tussuttanu kaikkee muuta". Joo. Siellä jo hihitellään, miä kuulen tänne asti. Kyl miä tajuun. Kert tussu. Tirsk! (Kiva kohta nähä mikä trafiikki alkaa plokissa kun porukka guuglailee tussua...)

Meil on kattokaa kymin murteessa tämmösiä napakoita sanoja, mistä muu maalima ei tajua mitää. Tiiättekö vaikka mikä on vamppu? Ja vanna? Ja  sit voiaa kysyy et "pitäskö mennä jonnee?" ja tussuttaja vastaa et "emmiä jaksa tulla minnee". Muutenki kymin murre on mahtava asia. Se on tehokas. Ei tuhlailla äänteitä. Sukunimet jotka päättyy -nen lyhentyy kätsysti et Kuosmanen - Kuasmain, Pitkänen - Pitkäin, Hynynen - Hynyin, Saarinen - Saariin, Nykänen - Nykäin, Alltonen - Aaltoin. Joo.

Ja vaikka miä oon lähteny Kouvostoliitosta heti ku pystyin (keväällä 1988, aatelkaa!) ni ei se Kouvostoliitto oo miusta ihan kokonaa karissu, vaikken oo siällä asunu - herraisä - 26 vuoteen. Oon asunu isomman siivun elämästi ihan muualla ku siä Kymin synkimmässä ytimessä. Enkä miä rehellisesti sanottuna ees puhu kymiä enää, paitsi jos sattuu kohtaamaan kanssakouvostoliittolaisia, ni sillo kyllä nopeesti alkaa miä ja siä tupsahella puheeseen. Mutta kymiks on halvatun hauska kirjottaa. Miä siä hihhihhhhiiiiii kikkelis kokkelis.

Ja tää asiahan ei oikeestaan mitenkää liity siihe mitä tulin tänne alunperin kirjottaan. Lähti vaan taas juttu ihan omille teilleen. Eli hei, tossa miä justiisa tussutin menemää, ku ihan muuta juttua piti kirjottaa. Mennääs asiaan.

Miä oon kans semmoin tussuttaja kyllä. Helposti alan puuhastella kaikkee turhanpäivästä, varsinki sillo ku pitäs tehä jotain tärkiää. Miä oon aikaansaavimmillani paineen alasena, kun deadlinet hönkii niskaan ja on niiku ne vimosetki selittelyn paikat jo käytetty. Sitte alkaa syntymään tulosta. Kun on pakko. Että esmes rokkilehtihommien aikoina ni jos haastattelin Ville Valoa maaliskuussa ja lehti pitäs saaha painoon heti vapun jälkee ni miä sitte ehkä vappuaattona alan purkamaan haastattelunauhaa ja oon vitun äkäin kaikille ku kattokaa on painetta ja kiire olevinaa, älkää vittu häiritkö saatana. Kun ei kaikelta tussuttamiselta oo mukamas kerenny asiaan tarttumaan aikasemmin.


Nyt miä oon sitte tussuttanu kaks vuatta tässä kaikenlaista mitä millonkii, ku oon väistelly semmosta asiaa, että pitäs kirjottaa kirja. Miä en oo asiasta julkisesti järin paljo metelöiny, feispukissa pari kertaa ehkä, mutta nyt on pakko tää jännitysnäytelmä läväyttää kaikkien kahen plokinlukijan tietoon myäskin. Tavottelen tällä nimittäin sellasta yleisön painetta omaan niskaan ja semmosta yleistä häpiää jollen nytkää saa sitä tekelettä aikaseks. Nyt oon siis asiaan ihan oikiasti tarttunu, on tekemisen meininki! Kustannussopimus on allekirjotettu, apuraha-anomus on vetämässä (pitäkee peukkuja että nappaa!), sisältöluannos on piirrelty, kirjotushommaa on aloteltu ja tekstiä on jo - oo äm kee - KAHEXAN SIVUA. Melkeen on valmis, siis! Sitähän en tiiä saanko koskaan aikaseks sellasta käsikirjotusta, jonka tuo kustantaja tuleepi hyväksymään ja julkasemaan, mutta toiveikas olen. Kustantaja tietää kyllä kenen kanssa on sopparin tehny ja kai sillä on joku kreisi luottamus siihen että osaan ja pystyn kirjottamaa muutakii ku miä-siä-pissa-kakka-pieru-kalja-kissa-juttuja. Eli kirja tulee olemaan suameks, eikä kymiks.

Näin. Nyt on asia kerrottu maailmalle, en voi peruu, pakko kirjottaa tai muuten hävettää.

Kyseessä on siis matkusteluun liittyvä tekele, eikä pelkästään sellanen että printtaan 350 sivua tätä plokipaskaa ja lähetän etiäpäi että  no siitä, jymymenestys on valmis, vapise Madventures. (Sen kirjan aika on sitte seuraavaks, kuhan tämän ekan järkäleen saan ensin alta poies.)

Ja sitte jos ja kun se kirja joskus näkee päivänvalon ni kaikki sitte ostatte sen heti, okei? Ni miä voin sitte täällä vaan tussutella menemään ihan muina tussuttelijoina kun pankkitilille ropisee biljardeja. Tää on niiku miun naivi visio tulevaisuuesta.

Miä kerron kirjarojektin etenemisestä aina välil tilannetietoja tääl plokis, kiinnosti teitä tahi ei. Ja jos on välil vähä hiljasempaa tääl plokis ni se ei vältsyy johu siitä et oon ryyppäämässä vaan siitä että kirjailijan luovuus on kukassa. Juu.

Ei miul tänää muuta. Tussuttelemisiin! Eiku.