Maahanmuuttajan paperisotahommat

Hail Satan! Työlupa-anomukseni on ilmeisesti vihdoinkin hyväksytty! Enää tarvitsee seuraavaa:

• ottaa tolkkua lakimiähen kryptisistä vastauksista kun koitan kysyä yksinkertaista asiaa, esim. voinko hakea viisumin vasta lokakuun lopussa. Luulis että vastaus olis joko jees tai nou, mutta ei, tulee siansaksaa jostain helvetin telekseistä ja jakartan toimistoista ja käsittelyistä ja muista.
• käydä Singaporessa Indonesian lähetystössä hakemassa passiin joku läpyskä
• taikoa jostain noin 1500-2000 euroa työluvan maksamiseen
• tehä vielä jotain täällä päässä kunhan ensin olen Singaporesta hakenut jotain

Jahka yllä olevat asiat on hoidettu niin mielenrauha vuodeksi on lunastettu! Ei enää jatkuvaa viisumistressiä ja sinkoilua hakemaan viisumijatkoja ja rahan kylvämistä ees taas! Ei viisumijuoksuja ulkomaille! Saa olla 12 kk ihan vaan täällä! Ja voi tehä oikeesti töitä oikeella palkalla eikä vaan "jeesata kaveria" enimmäkseen kaljapalkalla.

Tämmöstä se on maahanmuuttajan ja ilmastopakolaisen paperisotahommelit, ja eksoottinen elämä maailmalla. Kaikenlaista säätöä ja säheltämistä ja lippusta ja lappusta ja virastoja ja muuta. Mutta ainaki aurinko paistaa! Ei haittaa!

Kertoilen ns. step by step -tyyliin tuon työluvan saamiseen johtavat toimet sitte kun kaikki siihen liittyvä paperisota ja viranomaishärpäkkä on hoidettu ja viralliset luvat on takataskussa. Koska tämä on Indonesia niin tokikaan en huokase ennenkun kaikki on viimestä leimaa myöten hoidettu. Koska sitähän ei koskaan tiiä jos vaikka huomenna tulee taas joku uus saatanan pykälä joka sanoo että ei sittenkään.

Jos alkas vaikka tommoseks maissin myyjäks?

Jahka luvat on passiin lätkästy niin alkaa armoton pään raapiminen että miten tästä eteenpäin. Työlupa mahollistaa avoimemman olemisen ja voin ruveta pähkimään kaikenlaisia konsteja elannon rääpimiseen. Miun tilannehan tällä hetkellä on se, että lompakon pohjalla on aika niukasti muuta kun hiiren papanoita. Kaikki tulot Mordorista on tällä erää loppu. Ei ole asuntoa josta vuokratuloja ees niukkasen ropisis, ei kirjotushommia, ei mitään. Mutta asioilla on tapana järjestyä, tavalla tahi toisella. Kyllä se tästä.

Ja niiku olen ennenki sanonu ni persaukisuus pitää toimeliaana. Ei voi jäähä pahnoille makaamaan ja oottamaan että taivaasta jotain tipahtaa. Yleisin neuvo mitä kuulen, on että siun tarttis löytää rikas aviomies. HAH! En usko että viittäkybää lähentelevät kreisit kätleidit on kovinta kamaa minkäänlaisilla avioliittomarkkinoilla, mutta ihailtavan naivia positiivisuutta on tuttavieni parissa tämän asian suhteen kyllä. Ilman muuta olen avoimin mielin, eli jos siä plokin lukijoissa nyt on joku reippaasti yli sata vuotias terminaalivaiheen syöpää tms poteva impotentti miljardööri vailla perillisiä niin juma että nimittäin kysyntä ja tarjota kohtaa like there's no tomorrow! Heti saa kosia, vastaan välittömästi että I DOOOOOO!

Semmosta. Mitäs muuta uutta? Tiistai-iltana neitsytkammioni emperor-kokoluokan peti hötkyi nimmaan perkeleesti. Valitettavasti ei ollu könsikäs-tyyppistä toimintaa vaan maanjäristys. Ne on kyllä jänniä. Taas kuulin muutama sekunti ennen höykytystä sellasta synkkää murinaa ja tajusin heti mitä tuleman pitää, mutta en kyenny mihinkään steppaamiseen ja hötkyilyyn. Jähmetyin vaa niille sijoilleni ja kelasin että kohta nimittäin ryskyy paikat. Niin kävikin. Reipas ravistus, ikkunoien helinä ja se oli siinä. Ei ollu mikään iso rytinä, mutta sen verran kuitenki että kakkahan siinä meinas housuun tulla. Aina pelottavia ovat, kun eihän sitä tiiä millon lojahtaa oikeen kunnolla. Ruutitynnyrin päällä kun tässä istutaan.

Viime lauantaina kävin ekaa kertaa noin 3 kuukauteen kylillä rimpsalla. Sama-Samassa, menomestojen ygösessä. Ei oo kiire mennä uuelleen. En vetäny ees bensahepuleita vaan lähin kotio siinä vaiheessa ku muut alko vaihtamaan bintsut bensadrinksuihin. Jotenki ei ollu biorytmit kohillaan (= en ollu tarpeeks hutikassa) ja vituttamaan vaan rupes koko mesta. Juon kekkulini mieluiten Golfilla missä ei oo ketään ja missä saa itte valita musiikkinsa. Eikä tarvi kestää mitään paskan jauhamista tunemattomilta puupäiltä,

Jööses että miä olen vanha ja tylsä.

Tänää sentäs meinasin et en kökötä iltaa kotona tuijottamassa Crime Investigation -kanavan murhadokumentteja vaan lähen kaljalle. Ihan vaan naapuriin, ei sen kauemmas, herra paratkoon. Kotona ooon varmasti viimestää ysiltä. Näin kreisibailaa elämänsä ehtoopuolella vahvasti oleva epäsosiaalinen ja tunnevammanen tuonelan tienviitta. Kippis!

Alepa kukkahattutätinä

Lauri on maailman ihanin