Apinoita ja surffareita

Viidakkorannalla

Kaksi päivää maattu rannoilla ja nahat punottaa, alkaa siis läski tummumaan ja punasen kautta mennään, vaikka on kuinka rasvattu. Täl pua päiväntasaajaa tuo aurinko kun tuppaa kärventämään vaikka olis sitä ydinpommin kestävää liisteriä nahka täys.

Aku ja Iines ja ipanat

Eilen oltiin ihan vaan tos kotirannassa, ja kelpas siinä makoilla ja seurailla kaikenlaista toimintaa mitä tuos rantsussa on. Ohi menee heppaa ja hauvvaa ja meijjän paarin takana asuva ankkaperhe (Aku ja Iines ja ipanat) tepsuttaa millon tonne ja millon tänne, menee kissaa ja surffaria ja kalastajat puuhastelee. Mutta ei ketään muita jotka vaan lahnana makais ja lukis kirjaa. Hyvä, saa olla rauhassa, on tilaa pursuilla phikhineistä. Ja mikä parasta: tuol ei oo minkäännäköstä tuputustoimintaa. Joku satunnainen saronkikauppias saatta lampsia ohi ja kysästä et mite ois, mut ku sanoo et ei kiits, ni jatkavat matkaa. Mahtava meininki! Ainoa miinus rannalle on se, ku uimiin on ihan mahotonta: niin kauhiat aallot ja esmes eilen pohjavirtaukset oli sellasii et koko ranta oli punasen lipun aluetta eli ei asiaa veteen.

Ei saa uia

Muutahan ei eilen sit tehtykään ton rantalorvailun lisäks, paitti jolkotettiin kylille supermarkettiin ostamaan myrkkyjä. Tääl on niin ärhäkkä moskiittoskene et jos sekunninkaa on huoleton ni tuikkaavat, saatana. Ostettii säkilliset kaikkia myrkkyjä ja lisäks kaikenlaist tukanhoitoaineitta ja muuta pientä ja saatii menee joku 3-4 euroo kumpikii. Tääl on ihan älyttömän halpaa kaikki. Paitsi kalja. Se onkii oikeestaa ainoo mihi saahaa rahaa menemää. Iso bintang maksaa 28 tuhatta rupiaa, happy hourin aikaa tosin sekii vaa 20 donaa. Nasi gorengin saa jollain reilun euron hinnalla ja sillai.

Ja stop the press: juotii eilen vaa yhet bintangit ja tultii sen jälkee kotii nukkumaa. Molemmilla tais lähtee taju jo ennen iltakahexaa. Helvetin rankkaa ja uuvuttavaa hommaa toi ku ei tee mitää ja makaa vaa.

Pasir Putih

Tänää oltiikii sit reippaita ja lähtii aamupalan jälkee lampsii tuonne rannan toises pääs alkavaan tuheroon eli luonnonpuistoon ja viidakkoon. Siel on Pasir Putih elikäs sellain valkohiekkanen ranta. Puistoon piti maksaa 7 000 rupian pääsymaksu (noin 50 senttiä tai sinnepäi) ja sitte mentii viidakkopolkua kohti rantaa. Saatii portilta mukaa sellain kepukka varuiks, ku viidakos ja rannal on perkeleesti ärhäköit ja varastelevii apinoit, ja miähän oon niitten suhteen vähä hysteeriin, ku oon kerran joutunu Thaimaas tappelee apinalauman kans ku ne meinas pölliä snorkkelit ja kaikki. Ja niitä apinoitahan tuol viidakos sitte kuhis joka suunnassa ja siel rannallakii niit oli joka puolel ihan vitusti. Mutta ei ne onneks tullu meit ahistamaa, muutama sähis ja näytti hampaita ku menin liian lähelle kameran kans mut ihan sillai melkei sopuisan rinnakkaiselon meininki oli.

Tyyppi

Käytii myös pikkusen snorklaamas, mutta oli niin merenkäyntinen meininki et vesi oli ihan hiekkanen eikä siel nähny mitää ni tultii äkkiä pois. Mutta muuten hieno ranta oli ja mukava makailla siel. Pikkusen oli epämukava olo heittäytyy pikinisillee ku meijjän lisäks ei ollu muita holtittomii länsimaisii pikini-ihmisii ja paikalliset naisethan ui vaatteet ja muumuut päällä. Oli siinä kolleilla kattomista ku siel röhnötettii, useempiki poikaporukka vonkas valokuvia mut sanottii et ei todellakaan, ja loput otti kuvia sitte salaa. Voi helvettilääne, mitä näis ruhois on kuvaamista? Muuta ku se paljas pinta?

Surffari menee

Iltapäiväks tultii omaan rantsuun takas ja oli näemmä hyvien surffiaaltojen päivä ku oli helvetisti surffareita meres. pari sikakomeeta surffaria on jo pongattu, ja ollaa oltu tuol päät kallellaa huokailemas et ai jumpe ku ne on peuhannu meres tai vaan kävelly ohi tai mitä vaan.

Eli saattanee kuulostaa siltä et meil on tääl ihan vitun ihanaa, ja nimenomaan just sitä täällä on. Aivan mahtava paikka, vaikka jos jotain sais toivoa ni uimiskelvollisempaa rantaa. Mut eihän kaikkee voi saaha: on joko surffarisoppaa allokkoises meres tai sit lillumisveet, ja nyt on surffarimeininki. Aivan hyvä.

Kotikatu näyttää täällä tämmöseltä

Meijjän majapaikkaa täytyy viel villisti kehua, ihan loistava. Majatlon täti tuli äsken kysymää et maistuiskos kahvi ja panaaniherkku, ja toi meille sit kupposet saatanan hyvää sumppia ja jotain ihanaa paisteltua panaanihommaa. Ja kaiken muun mahtavuuden lisäks ollaan täs oltu nyt pari päivää ainoat asukkaat, eli meil on käytännös ihan oma majatalo. Arvostamme, joskaan ei vastaankaan paneta jos tulis muutama surffarikolli naapurihuoneisiin asustelemaan. Silmänruoka, paras ruoka.

Mitäs muuta? Nii, varattii eilen majotus Jakartaan, mennää porsastelee kolmen tähen luksukseen joka maksaa melkee 50 egee yö, mut otettii yhteinen huone (oo äm kee!) ku ollaa vaa 2 yötä. Meil oli innokas ajatus tunkee samaan hotelliin Bodomien kans mutta ku pojat ilmotti misä ne asuu ja katottiin sen paikan hintoja ni todettiin et saavat hevarit huokasta helpotuksesta, ei taivuta sellasiin hintoihin mitä niien deluxe-neljän-tähen-bisnes-spektaakkeli makso. Ollaan jossain muutaman kilsan päässä ja kaiketi aika lähellä paikkaa missä keikka sitte on. Jännää seki, viikon päästä nähää miten hevi on meininki täällä päi maailmaa.

Ei muuta tällä erää. Ilta heittäyty jo pimiäks ja se ois ohjelmassa enää dinneri ja kenties, kenties, BINTANG TIME! 

Lopuks viel lisää kuvia, ku niitä ny on kerran ihan vitusti räpsitty.

Poroja

Kalastushommaa

Saaliiks tuli shrimppejä muutama

Hieno viidakon puu

Kissa kakkaa

Ihana Jaava

Meillä oli eilen hieman pitkä päivä. Herätys klo 3:30 Kualan aikaa, taksi alle ja lentokentälle (90 MYR ja yks tunti), missä hirveetä jonottamista joka saatanan kohassa. Ihme homma muuten, että kaikkialla muualla Air Asian tsek-init ja assholen droppaukset hoituu ihan sormen napsautuksen ajalla, mutta Kualan LCCT, joka on niien kotikenttä, ni vittu siellä ei toimi mikään. Helvetillinen mayhem joka vitun luukulla. Mutta ehittiin kuitenki koneeseen ja ennen sitä vetään perinteiset hot tuna puff –kolmiot kuppilassa, kyllä maistu taas. Sitte senku lentely Bandungiin, Indonesiaan. Jaavan saarelle! Ekaa kertaa! Neitsyys ja sillai.

Mie olin etukäteen hirveen hermona, niiku aina ku uus paikka eessä, et miten siel hoituu kaikki asiat. Ressasin ihan patti punasena et varmaan on lentokentäl heti hirvee ahistusmeininki ja tyyppejä hyökkää kimppuun tuputtamaan ties mitä kyytiä ja rahanvaihtoo ja hommelii, mut herranpiaksut, vaikka saatiin taas jonottaa ihan urpona immigrationiin, ni voi että kun oli mukava maahantulo. Immigrationissa ne otti kaikilta sormenjälet ja valokuvas ne, paitti meiltä. Meijjät vaa haastateltii et mihis tytöt on menossa ja tuli matkailuvinkkejä ja kehotus jatkaa viisumeja ja olla kauemmin. Sama kohtelu tuli tullisedältä. Tää on just se yks asia miks Indonesiaan oon niin tykästyny, ku kyllähän sitä miunki kaltanen ihmisvihaaja on ihan et voi juma, ku ihmiset on ihmiselle mukavia.

Bandungin lentokentältä taksi alle, ilman mitään ylimäärästä hässäkkää ja hyökkimistä jee,  ja Cicaheumin (tms) bussiasemalle vähä kaupunkin ulkopuolelle. Sitäkii ressasin taas et no siel jos jossai tulee piiritys- ja tuputustoimintaa, mutta paskat, sielkii avuliasta setää joka suunnasta huuteli vaa ohjeita et mihin päin ja missä on oikee pussi. Hetki jouduttii oottelee ja ku ei siin paljo muit ihmisii näkyny ni kerettii siin haaveilee et juu ei varmaan oo pussi täynnä et salee saahaa molemmille kahen penkin setti ni voi ilosest nukkua. Tää on jotenkii menny tää reissu just noin et mistä vaa vähä äänee sanotaa et ”varmaan nii on sillai ” ja ”huomenna ei muuten tehä mitään” ni menee just toiste päin.

Bussissa on tunnelmaa

Näihän se sit kävi. Pussi tuli paikalle ja jostain tyhjästä räjähti joku miljoona ihmistä tunkemaan kyytii. Kaikki ei tainnu mahtuukaan, mut setät hoiti meijjät mukaan. Saatana mikä meininki. Samaan aikaan ku ne kaikki miljoona matkustajaa tunkee kamoineen kyytiin ni sinne änkes joku sata kaupustelijaa, jotka myi luoja ties mitä evästä ja lehtee ja sälää, ja joku kanto jotaa käetöntä ja jalatonta torsoo ja kerjäs sen varjolla rahaa, et hei miul on tämmöin rampa täs, anna hiluja. Siin oli melkee munakii suussa (niitäki joku myi, jotai viiriäisen tai pulun munia) ku tungos oli niin järetön. Sentäs ei ollu kellää mukana mitää kanoja tai muuta elävää, joskin ku kakarat alko rääkymään ni Vähis totes vaa et voi vittu, oispa mielummin niitä kanoja. Mut  onneks homma rauhottu ku lähtii liikkeelle. Ja myö oltii jotenkii vaa niin innoissaa ensivisiitistä Jaavalle et kaikki hommat tuppas vaa naurattamaa. Heti seuraavalta pysäkiltä kyytiin tuli joku epävireinen tyyppi kitaran kans ja matkusti hetken mukana, pojotti siin käytäväl ja rämpytti ja laulo, ja ennen poistumista kerjäs kolehdit. Tää tapahtu toisenkii kerran jossai Jaavan syvässä ytimessä ku hetkeks pysähyttii, sielt ponkas kyytii pari poikaa soittamaa ja laulamaa, ja ne oli ihan okei, huuliharppuakii soittivat. Annoin niille vähä rahoja.

Meijjän kyyti

Matka kesti jotain 6,5 tuntia, puolessa välissä oli 20 minsan varikkopysäys. Vähis nukku siel välil monttu ammollaa ja miekii taisin ihan vähä torkahtaa. Yllättävän helposti tuo koko matka meni, vaikka oli ahasta ja täyttä, mutta ku oli niin suuri innostus vaa päällä ja komiat maisemat. Bussi jyräs kiemuraisii teitä ylös ja alas, tulivuoria ja muita nyppylöitä molemmin puolin, vihreetä viidakkoo, riisiterasseja, jaavalaista elämää, värikkäitä taloja. Aivan mahtavaa! Ikävä juttuki ohitettii, oli vissiin joku pien ipana jääny mopon tai jonkuu alle ja ajettii siitä ohi just ku se oli tapahtunu. Äiti istu tien poskes verinen lapsimytty sylissä ja huus suoraa huutoo. Bussissa ihmiset säntäs ikkunoihin ja akat kirku. Tunnelmaa, hei. ja koko pussimatka kaikkine elämyksineen makso vaa 40 000 rupiaa eli oisko se vaikka noin 3,5 euroo tms. Ja huom, oli bisnesluokan bussi! Ilmastoitu!

Meijjän kotit. Vähiksen ovi oikealla, miun vasemmalla.

Pangandaranii tultii joskus neljän jälkee iltapäiväl, ja reteesti kieltäydyttii kaikist kyytitarjouksist pussipysäkil et vittu myö kävellää. Miul 19 kilon Asshole ja varmaan saman painonen reppu, vitun hyvä idea toi kävely, ku varsinaisesti ei ollu tää rantahomma ihan siinä vieressä. Mutta havuja, perkele, ei lannistuttu vaik joku fillaririksa-muumio meit sinnikkäästi seuras, ootti vaa et millo noi tajuaa et ei hyvä idea. Mut päästii perille, hiest märkinä mut kuitenki. Mentii suoraa tsekkaa meijjän ykkösmajapaikkatoivomus eli Mini Tiga Guesthouse, mutta se oli täys (haista paska, Lonely Planet, ku pilaat suosituksillas kaikki paikat!). Jätettii kamat sinne kuiteskii  ja lähtii kylille ettii jotai korvaavaa murjuu.  Muutama käytii kattomassa mutta valittii sit tämmöin Pondok Mangga –majatalo, ihan rannan lähel, molemmille omat huoneet toki, ja onki valtavat huoneet ku kummallekki tuli 3 hengen huone. Ja on IKKUNA! hallelujaa! Tosin suihkusa kylmä vesi, eikä ilmastointia, mutta ilmastointii ei tarvikkaa, ei oo mikää porotuskuuma, ja tuuletin on aivan kelpo. Vähä on karu mutta antaa olla. Aamiainen sisältyy (nahkeit lettui ja teetä jotka tuolt meijjän majatalon täti heti kiikutti miulle ku avasin ovee vähäkää ku heräsin), on pyykkipalvelu ja äsken tulivat touhukkaana kertomaa et kyl on heil sittekii langaton internetti, ku eilen luulivat viel ettei oo. Hintaa täl hommal on  100 000 indoesian rupiaa elikäs joku 8-9 euroo yö.  Jestas! Eilen kyl mietittii et mahetaako olla täs koko aikaa, ja käytii kattelees muita murjui, mut ne joko vielkii karumpia tai sitte kalliimpia. Ja myö ei saatana aleta maksaa 20 euroo yö ku kerta alle kympilläki voi majottua. Ja nyt ekan yön jälkee ni miul ei ainakaa oo mitää napistavaa, tää on ihana ja tuo majatalon täti käy tos yhtenää kertomas asioita ja hoitamas miun pyykkejä ja kaikin tavoin on ihan mahtava meininki.

Ensimmäinen BINTANG TIME!

Eilen ku oltii majotuttu ni eka rasti oli saaha bintangia ja nasi gorengia ja sellain paikkahan löyty heti tuost rannalta. Mukava baari, AC/DC soi ja heti joku paikallishullu tuli juttusille ja mahottoman mukavaa. Ja hieno, HIENO, mahtava spektaakkelimainen elämyshomma nähtii ku tuost rannan pääst alkaa luonnonpuisto, ja siel asuu vitusti helvetin isoja lepakoita, ja ne auringonlaskun aikaan joka ilta lähtee sieltä viidakkoluolistaan laumana ruokailemaan. Lentävät ton rannan yli miltei mustana mattona. Vau! Käytii ruuan jälkee myös vähä tepastelemas koska oli äärimmäisen suuri hätäännys päällä hyttysmyrkkyhommien kans ku sellasia ei ollu, saatii suihketta ostettuu sit, mut muutenhan sightseeing jäi vähä köpöks ku tuli jo pimiä. Tänää katotaa sit vähä tarkemmin et mis myä oikee ollaa. Ja loppuilta meil meni tietyst rantabaarien bintang-hommeleissa, vallan mukava meininki ja snadit kekkulit. Aijjettä. Vähä indoneessiaaki koitin puhua ja nauratin paikallisia kertomal omia käännöksiäni. Spiderman eli laba-laba laki-laki herätti suurta hilpeyttä.

Pangandaranista mainittakoon myös sellain että täänne törähti valtava tsunami 2006 joka pyhkäs paikan aika lailla maan tasalle. Siks täällä on kaikki aika uuen näköstä. Ja tänne on pääsymaksy, eli tuos jokunen sata metriä ennen rantaa on portit missä pitää maksaa 2500 rupian pääsymaksu ja kirjottaa nimi vieraskirjaan.

Nyt on siis aamu ja Vähis tuol nukkuu viel, mie polttelen tupakkia ja naputan plokia ja oon vaa yleisesti ihan vitun liekeissä. Ensivaikutelma tästä paikasta on loistava, kyllä tääl kuulkaa kepeesti viikon viihtyy. Sää tosin näyttää pilviseltä ja ranta on surffariranta eli saatanalliset aallot, en tiiä tuleeko uimisesta mitn, mutta so what. Aiotaan nyt vaa pari päivää retkottaa tekemättä mitään, ja sit ku jaksetaa ni lähtää tuonne luonnonpuistoo viidakkoseikkailulle (siel on piikkisikoja ja jotain poroja ja vaikka mitä). Myöskin joku päivä vuokrataa fillarit ja otetaa mestat kunnolla haltuun. Mutta nyt ei oo lähipäiväin ohjelmas muuta ku kirjojen lukemist ja olemist. Bagus!

Kyykkypissakausi korkattu

Tuli kommenttia että mihin unohtui HongKongin osalta hintatiedotteet, eli ns. tupakki- ja olutindeksi. No ei voi kaikkee muistaa, mutta laitetaan ne (ja vähä extraaki) ny tähän: aski malporoa 50 HKD, pien kalja irkkupaarissa 48 HKD, 2 tölkkiä kaljaa 7-11:stä 9 HKD (!!!!), lentokenttäpussi 33 HKD, yks lyhkäin matka metrolla 8,50 HKD. Ja kurssi on jotai siihen suuntaa et 10 HKD elikäs HongKongin dollaria on pikkusen alle euron.

Ja sitte siirrytään tänne Kuala Lumpuriin, miun suosikkikaupunkiin. Ai että! Tulin tänne eilen alkuillasta, Air Asian kyyillä, ja kentältä perinteitä noudatellen Star Shuttle -pussilla. Niil on sellainkii palvelu että ku maksaa vähä lisää ni tuovat bussilta minivanilla oikee hotellin ovelle saakka, arvostin suuresti. Ja meijjän Cube-hotelli, voi juma miten ihana! Ikkunaton koppero toki, mutta kliinisen siisti, kohtuullisen tilava komero (verrattuna Honkkarin kopperoon) ja mahtava sijainti. Hinnasta tykkään hirveesti, naurettavat 85RM yö elikäs noin 20 euroa.

Kotihuudilot

Aikasemmilla Kuala-visiiteillä oon aina asustellu Chinatownissa, mutta nythän otettii seikkailumiälellä Vähiksen kans tää Cube Hotel Bukit Bintang -alueelta. Ja oon ihan liäkeissä, tää on hirveesti kivempi alue ku Chinatown, ja tääl on vaikka mitä. Ihan järettömät shoppailuhommat (ratkesin äsken ja ostin kynän, aaarghhh) ja joka nurkalla terassihommaa ja ulkoilmakahvilaa ja on rekeipaaria ja ihan mitä vaan. Kävelymatka joka paikkaan, halus sitte sinne Chinatowniin tai vaikka tonne Petronaxen tötteröille pällistelemään. Tänne tuun jatkossaki majottumaan ku Kualaan tulen, se on varma.

Tiger beer, ihana asia

Eilen ku tulin tänne ni vippasin vaa romut kopperoon ja lähtii saman tien Vähiksen kans syämään ja juamaan. Aika monta kaljaahan otettii, vähä hianoo drinkkiäki ja kuinka ollakaa, ku regeipaarista lähettii, ni melkee yhtee äänee siinä mongerrettii et "josh vhiäl yhhhhhet jossain käytäsh shipasemas". No parit isot oluset siinä sit viel meni ku nurkan takaa löyettii kunnon katukeittiökuppilat. Kalja oli hyvää ja kyykkypissakausi korkattiin. Se se on aina mukavaa, kyykyssä pissiminen, kyykkyvessassa.

Ja ku nää vessahommat ny tuli puheeks, ni regeipaarin vessassa oli iso lappu että tänne saa pissiä, mutta kakata ei. Mitä helvettiä? Harmi ku miul on taas perinteinen matkailu-ummetus ni en voinu väkisin pykertää sinne minkäänlaist papanaa.

Tänää meil oli rapulat ja ku käytii aamiaisella ni päätettii sit et no lähtää vähä kävelylle tonne Chinatownin suuntaan, laiskasti vaan, pikkusen jolkotellaan. Kuinka ollakaan, Chinatownista kurvattiin Central Marketille (hiano!), sieltä jatkettii laahustamista vaa eteepäin ja oltiikii yhtäkkiä Independence Squarella tuol ihan huitsun kaukana. Siinä pojotti sit sellain Hop On - Hop Off -sightseeingbussi ja saatii hyvä idea et hypätää ton kyytii ni ei tarvi enää kävellä ja nähää kaikkee jännää.

Central Market

Parin pysäkin päästä Titiwangsa-nimises paikas meil kuitenkii joku mielenhäiriö iski et nyt tehää se Hop Off, koska sen pysäkin kohal oli joku hiano kulttuuripalatsi-pytinki ja pussiretken tarjoomas kartas sen takana oli järven kuva. Järvelle on päästävä, päätettiin, ja lähettiin talsimaan sinne. Ja talsittiin. Ja talsittiin. Loppu vesikii. Oli krapula. Varvastossut hiärs ja paino ja vittuili joka kohasta. Pissitti. Oli kuuma. Eikä järvestä tiatookaan. Mutta suamalainenhan ei periks anna, jos on päätetty että järvi nähään niin vittu sitä kävellään vaikka vuosi. Ja vuodelta se tuntuki se kävelymatkan kesto, ennenku se onneton lätäkkö löyettiin. No oli se ihan kiva ja ympärillä hiano puisto ja siel oli kioski mist sai vettä ja pissilleki päästiin ja elämä voitti.

Lätäkkö

Kuuminta hottia

Talsittii toinen vuosi takas pussipysäkille ja suoritettii toinen Hop On. Ja nyt ei hypätty ulos ennenku pussi tuli kotihuudiloille, sen verta vei toi retki sinne lätäkölle luuskista mehut. Mutta ku käytii mässyämässä mahtavat nasi gorengit ja ryyppääs limpsaa ni jaksettii viel mennä hillumaan lähiostarille, joka on sellain maailman ääriin joka suunnassa jatkuva järjetön spektaakkeli, sillai hyvällä tavalla. Normaalia tavaraa eikä mitää vitun kallista bling-blingii. Sorruin sit ostamaa yhen kynän, kert semmosta tarvinkii, ja se oli hiano Angry Birds-kynä. Ja Angry Birds on tääl nyt näemmä kuuminta hottia, sitä krääsää on joka lajia aamutohveleista kasseihin (KIH!) ja pehmoleluista joihinki outoihin dildon näkösiin kapuloihin joist ei tajuttu yhtää mitä oli.

Nyt meil on pien lepotauko, sit viel iltahiippailu lähistöllä ja sen jälkee vetäydytää komeroihimme pakkaamaan rojuja ja nukkumaan. Huomenna on eessä ihan helvetillinen päivä: herätyskellot soi puoli-4 aamuyöllä, sit taksi alle ja lentokentälle, lento Bandungiin Indonesiaan, siellä bussiaseman metsästys ja joku 6-7 tunnin bussijurnutus Pangandaraniin. Mutta jahka sinne päästää, ni ei tarvi tehä viikkoon MITN, senku makaa ja lukee ja sivusilmäl tarkkailee jotain surffarihommia jos sellasia siel on. Ja huomenna jos ja kun on päästy hengissä perille ja majotuttu ni on muuten niiiiin Bintang Time, et heippa.

Joku masjid eli moskeija

Vetelen Kuala Lumpurin yhteen:
Ihana, ihana kaupunki! Rento ja vähän rähmänen, mutta mukava. Paljon näkemistä ja tekemistä jos haluaa nähä ja tehä, hintataso huokea, ja sykkivimmän ytimen alueella liikkuu helposti ihan jalallakin. Miinusta tulee vitullisista liikenneruuhkista ja siitä, et Air Asian lentokentälle (LCCT) on helvetin pitkä matka, siihen menee helposti jopa 1,5 tuntia jos on liikkeellä ruuhka-aikaan (kuten miä eilen). Aski malporoa 10 MYR, iiiiiiso valtaisa Tiger Beer katukuppilassa 18 MYR, happy hour -tuopponen 10 MYR, nasi goreng -annos 10 MYR, kyyti kentältä hotellin oven eteen 18 MYR. Ja 10 MYR on jotain alle 2,5 euroo.

Seuraavat kuulumiset tulee sit joskus parin päivän pääst Indonesiast. Jihuu!

Varo voroo!

Nasi Goreng, miun lempparimättö

Piikillä käyty

Valoshou

Kävin eilen illalla tuol rannassa pällistelemässä jokailtasen kello kahexan valoshoun. Musiikki pauhas ja vastarannan (eli sen varsinainen Hong Kongin) pilvenpiirtävissä vilkku valot ja valonheittimet teki taivaalle jänniä. Helvetin hienoltahan tuo pilvenpiirtäjämayhem näytti iltapimeellä ihan ilman mitään erikoisia temppujakaan. Hiano oli.

Öinen Hong Kong, miälettömän hiano

Huonosti nukuttu yö Hop Innissä. Luoja paratkoon, kerrankin olen kiitollinen siitä että pituuskasvu on jämähtäny hobittimittoihin: vasta illalla petiin kellistyessä huomasin että sänky on ehkä just ja just jotain 170 cm pitkä. Jos vattallaan nukkuu ja ojentaa nilkat niin ei mahu suorana olee ilman että otta on toisessa seinässä kii ja varpaat toisessa. Mutta se, ja ehkä onneton äänieristys, lienee ainoita asioita joista voi napista, muutenhan Hop Inn on just eikä melkeen sitä mitä tilasinki. Ennenkaikkea siis siisti ja puhas. Ja äärimmäisen mukava ja avulias henkilökunta ja näpsäkkä sijainti. Valtaisa määrä ns. reppureissari-majotuksista sijaitsee tuos rivakan kivenheiton päässä Chunkin Mansions -rakennuksessa, ja kun sen alakerran krääsäostarilla tänää piipahin ni oikeen piti taputtaa itteesä selkään etten sinne menny mihinkään majottumaan. Siel tukalas kuumuudes markkinahumun keskellä jengiä jonotti hisseihin että pääsevät yläkertoihin omiin lääviinsä. Hirvee ryysis ja hulina ja sellain ylein ahistustunnelma. Ei meil vaa tääl Hop Innissä. (ja täälki ilmain internetti, ei tarvi naapurin kahvilaan mennä, jee)

Piirtävät pilviä

Heräsin aamul aikasin ja läksin heti hoitamaan asioita elikäs sinne oikeeseen Hong Kongiin ja The Peak -kukkulan nyppylälle kattelemaan maisemia. Sinne menin ensin metrolla eli MTR:llä, ja siellä aamuruuhkassa tunnelma lähenteli sitä mitä on kuvia nähny jostain Tokion metrosta. Sisääntunkijoita ei sentäs ollu, mutta sellanen sardiini in the purkki -meininki. Pari metroa annoin mennä ohikii ku en jotenki kestäny ajatusta et tuonne pitäs epäsosiaalisen mordorilaisen ihokosketus-meininkiin paikallisten bisnesihmisten sekaan mennä survoutumaan. Mutta lopulta totesin et vittu jos mihinkää aikoo päästä ni eiku nenäst kii ja sinne vaan rohkeasti.

Hong Kongin saaren puolelle siis suhautin ja siel olikii sit metrosta ulos tullessa sellain "mä maalaispoika oon"-olo kun ympärillä nous joka suunnassa ihan vitun korkeita taloja ja kiireisii pukumiehii ja jakkupukunaisii tärkeinä ja tietäväisen olosina kipitti ympärillä. Hetken siinä karttaa toljotin ja läksin sitte tallustamaan kohti The Peakille menevän ratikan pysäkkiä.

Spåra

Eikä ole mikään kutosen spåra joka Piikille nousee. Vähän sama meininki ku Penangissa Malesiassa mis oon kans käyny vastaavan mäkijurnutuksen suorittamas, mutta noin sata kertaa jyrkemmässä kulmassa mentiin ja paaaaljon korkeemmalle. Tuli oikee huono olo ja melkee pelottamaan rupes ku tuntu et spåra meni melkeen pystysuoraa raidetta ylös. Miun sellain alati toistuva painajaisunihan on semmoin, missä aina koitan mennä ylös jotain jyrkkää rinnettä tai rappusia tai vastaavaa, ja siin painajaises aina kaikki muut rentona vaan kävelee ylös, mutta miä ryömin rähmälläni maas ja luisun aina vaan alaspäin. Tuli se painajainen niiiiiin miäleen, et vittu kohta tää spåra lähtee luisumaan alas eikä oo jarruja ja siinäkö tää nyt sit oli. Mutta ylös päästiin, vaikka siel pikkusen puntit tutiskii. Et hyvä kyyti kuitenki, jännä on aina kivaa.

Komiat oli maisemat ylhäältä ja kivoja viidakko-ulkoilupolkuja meni ympäriinsä ja kyllähän sellasta valtavaa maisemaa jakso transsissa tuijottaa vaikka kuinka kauan. Mutta ku paikalle rupes oikeen vyörymällä valumaan turistibusseja ja japanialaisia matkaseurueita ja pulsia amerikkalaislaumoja ja lapsiperheitä ni totesin nähneeni tarpeeks. Spåra takasin maan pinnalle, missä kiitin izeeni että olin aikasin liikenteessä. Miä ku tulin mestoille ni senku kävelin sisään jonottamati ekan ratikan kyytiin, mutta nyt ku alas tulin niin jono kierti pihalle asti kulman taakse.

Korkealta näin, että HongKong on suuri

Kosmopoliittisena maalimanmatkaajana hyppäsin sieltä sit vaa rohkeena paikallispussiin ja toivoin että se menee sinne minne lupas, elikäs lauttasatamaan. Menihän se, ja tulin sit takas tänne mantereen puolelle venekyyillä. Sairaan kivaa, kert tykkään vaan ihan vitusti kaikesta veneillä kulkemisesta.

Veneily rulaa

Jolkottelin sit viel pitkät kierrokset tääl lähihuudiloil, mitää jännää en nähny, yleistä hongkongeiluu vaa. Mutta sit rupes olee nälkä ja varvastossut hiärs joka kohasta niin et ei pystyny olee ja koitin kuumeisesti ettiä jotain sushipaikkaa mut löysin vaa kaks kiinniolevaa. Eipä hätää, sillä naapurikadun ruokamarketissa on jumaliste sushiköökki ja siel oli kylmäallas täynnä kaikenlaisii sushilajitelmia. OM-vittu-NOM-NOM. Halpaa ku zaippua, alle 5 euroa sellanen saatanallinen pötkylälajitelma, et ei tarvi syyä ku Kuala Lumpurissa seuraavaks.

Tsingtao irkkupaarissa

Mutta sitte se kaljahomma. Siihen liittyyki sit se isoin marmatuksen aihe tähä mennes: tääl ei vittu oo ollenkaa sellast meininkii et tuol kaduil ois kuppiloita ja terasseja mis vois istuskella ja kattella ihmisvilinää ja sipasta siin olusen ja olla vaan. Ei ainakaa tääl miun huudiloil. Ei tuol veden äärelläkää, ei vittu missään. Mitä helvettiä? Ehottomasti kaljakielteisin, tai ylipäätään katuterassikielteisin, paikka missä vähää aikaa oon käyny, saatana. Olin jo viittä vaille et menen ostamaan pullon kaljaa 7-elevenistä ja tulen otta rypys ryyppään sitä tänne miun ikkunattomaan koperooni, mut joku olutjumalallinen johdatus sai miut nostamaan katsetta varpaistani oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Saatana, tuosha on ihan kulman takana irkkupaari (HALLELUJAA!) ja oon kävelly siitä ohi noin tuhat kertaa, mutta en oo huomannu ku se jotenki niin piilotettu, pien oviaukko vaan ja kyltti siin yläpuolel. Ai että se Tsingtao sitte maistukii, vaikka se piti juua irkkupaarissa kellarissa maan alla, eikä saanu istuu aurinkossa ulkona.

Kello on tääl iltapäivä ja miä en nyt oikee tiiä mitä täs tekis. Ostin uuet varvastossutkii et jos pystyis niil kävelee mut ne rupes noin neljännellä askeleella hiärtää uuesta kohasta et sellain kävelytyyppinen toiminta on vähä niiku pois laskuista. JOS tuol pihal ois kivoi kaffiloi tai jotain mis vois istuu ulkona ni oisin jo siellä kirjan kans toljottelemas ohikulkijoita mut ku ei oo. Plus on aivan turkasen kuuma, mikä ei sinänsä haittaa, noin joka toinen oviaukko täällä on sisäänkäynti johonkin saatanalliseen ilmastoituun kimaltavaan ostoshelvettiin, et jäähytys on järjestyksessä sitä kautta. Yks eniten silmille hyppäävä asia tääl onkii se sellain valtava shoppailumeininki. Tuntuu ku koko kaupunki ois rakennettu ostamisen ympärille. Ja nyt ku miul ei oo sellain meininki miäles yhtää ni ei oo ihan hirveen kotosa olo.

Mutta onneks tuos naapuris on toi ihana Kowloon Park, miä taian ottaa kirjani ja painua sinne syämään jäätölöö ja lukemaan (ja tölläämään kanssapuistoilijoita, sillä ihmisten vahtaaminen on mukavaa ajanvietettä)

Huomenna siirryn Kuala Lumpuriin missä Vähis jo kartoittaa huudiloita valtaisalla vimmalla. Mukavaa. Siellä saa tupakoia missä haluaa, siellä saa kaljaa mistä vaan, siellä saa istua ulkosalla syämässä tai juamassa tai mitä vaan tekemässä. Hong Kong on ollu kiva ja mainio alotus tälle reissulle, mutta kyllä toi Kuala on yhä miun ykkössuosikki näist ääsiän suurkaupungeist. Jotenki viihyn paremmin sellases rähmäsemmäs ja vapaammas ympäristös.

CUM??????

Vetelen Honkkarin yhteen:
Hong Kong on kiva ja helpolla haltuun otettavissa, siisti ja toimiva, ja näyttävän näkönen citi. Miinusta tulee niitten katukuppiloitten vajeesta, majotushinnoista ja sellasest yleisest kaiken kontrolloimisest. Rahaa oli tänne tullessa tonni ja automaatista nostin 400, eli yhteesä 1400 SGD (noin 130 euroo). Majotus söi käteisvarannosta lähes 800 (Hop Inn makso 430 SGD/yö mist 10% maksoin etukäteen varatessa joskus sata vuotta sit) ja lompsas on viel vajaat 200 SGD, millä pärjään lentokoneesee asti ja saan viäl jätskiä ja jotain pientä nakerreltavaa.

Seuraava tiedotus tulee sit Kualasta ehketi lauvvantaina. Huomeen ei ehi ku on saapumispäivä ja kaljoteluilta ja oijoijoi.... nasi goreng -mässypäivä! Jihuu!

Paikallisbusi

King Kong!

HongKong!!!!!!

Hong Kong King Kong! Täällä ollaan! Matkoilla! Alkaa pikkuhiljaa siltä tuntuaki, että nyt se reissu on tässä. Vihdoinkin. Jeejee, vouhotivouhoti, jne jne jne!

Mutta asiaan: jätin siis eilen aamulla tossa puoli-kuuen maissa Motelli Karrin taakseni (KIITOS KIITOS KIITOS KARRI!) ja raahustin romujeni kans tien poskeen. Olin ihan varma et menee taas hätähousuilun piikkii ku jo 5:45 pussiin menen mutta ei ollu yhtään liian innokasta:  lentisikkakentäl oli ihan järetön ryysis joka suuntaan, eli kun lopulta olin päässy läpi turvatarkastuksesta ni boardingin alkuun oli ehkä puoli tuntia. Kerkes just käyä röökillä ja työntää viimiset eurokolikot juoma-automaattiin, joka ystävällisesti söi ne hilut eikä antanu mitn tilalle. Sellanen viiminen Mordorin perseennäyttö et siin on sulle hyvää matkaa. Kiitti vitusti.

Ämsterdämissäkään ei se joku 3 tunnin vaihtoaika ollu liikaa ollenkaa. Sai nimittäin kipittää terminaalista toiseen ihan huolella, mutta sujuvasti se meni. Ei MITN verrattuna Pariisiin, jonka kautta en lennä enää vittu ikinä, en vaikka ilmasiks sais. Charles De Gaullen kenttä on sellanen tunnelmanpilaaja ja matkalaukkuja syövä musta aukko ja pelkkää ranskaa mongertava persereikä, että en suosittele kenellekään. Mutta Ämsterdämin Schiphol, aina kohdellut minua hyvin. 

Cathay Pacificilla lensin sitte HongKongiin ja arvakkaa ni ennenku pääs koneeseen ni  siel oli sellanen kokovartalo-kameraskannaus-mikä-lie-nakukamera tai joku systeemi. Ekaa kertaa semmosee jouduin.  Ikiäihmiin taas ihan ihmeissää et voi jumpe.

Lentsikas naapuris istuu sellain kai hullantilainen vanhempi pariskunta, joist se gubbe miun vieres, ja meinas palaa hihat. Vittu että ärsyttää sellain käsinojan reviireistä tietämätön vierustoveri,  joka ei ymmärrä mis kohtaa käsinojaa raja kulkee, ja tuppaa sitä kyynärpäätää koko aika rajan yli. Aisaaatana.  Muuten lento meni hianosti, arvostin kun viihdekeskuksesta löyty True Bloodin neljäs siisöni, jota sitte viimiset 5 tuntia tuijotin ihan koomassa. Sekuntiakaanhan en tieteskään kyenny nukkumaan.

HongKongiin saavuttaessa sellanen yleinen reissunlähtösumu alko kääntyä jo univelan aiheuttaman tumun puolelle.  Siihen mielentilaan mikäänhän ei ollu hauskempaa ku ensin helvetillinen jonotus immigrationissa ja sitte pieni seikkailutehtävä: löydä majatalo. Mutta yllättävän helposti seki meni, löysin oikean bussin ja osasin oikeella pysäkillä ulos ja kartasta senku katoin ja kävelin suoraan Hop Inniin määkimään huonetta.Kiitos Annukalle kartasta, ja kiitos sen mutaation joka on antanu miulle maailman parhaan suuntavaiston, helpottaa tätä matkustelevaista elämää ihan vitusti kun kertavilkasu karttaan riittää ja tietää koko ajan missä on.

Kotikatu

Jouduin venailemaan huonetta useemman tunnin, mutta kävin siinä sit aikaa tappaakseni ottamassa huudilot haltuun. Veden äärelle ens kattomaan HongKongin siluettia, ja hiano on.  Mutta väsymys oli niin hirviä ettei kyenny mihinkää, retkotin sit HopInnin aulassa huokumassa painostavaa vibaa et AJAKAA NE MIUN HUONEEN HYYPIÖT ULOS JA KUURATKAA SE KOMERO HHHHETI, TARVIN UNTA. Mutta onneks sit jo puolilta päivin sain oman minipienen ikkunattoman kopperoni, ja se oli salamannopea suihku ja taju tais lähteä jo ennenku pää osu tyynyyn. 3 tunnin unet ja olen kuin uus ihmiin! Tepastelin just tuossa viereisessä Kowloon Parkissa ja tuol kaduilla silmät ymmyrkäisnä et nonii, ulkomaa, olen siellä.

EI! Kaikki on kielletty!

Ensivaikutelma HongKongista: hyvin paljon Singaporemainen, joskin tää kaupunki on enemmän tekstitetty pelkillä risuaidoilla. Mutta yhtälailla helevetisti kieltoja, sääntöjä, neuvoja ja uhkauksia. Hitto kun olin aamulla niin sumussa etten tajunnu ottaa bussissa kuvaa kun siel oli kokonainen seinä täynnä erilaisia kieltoja ja ohjeita ja sakkouhkauksia. Nauratti sellanen iso plakaatti mis oli ohjeet miten yskitään, niistetään ja mitä tehään räkäräteille. Voi morjens. Missään ei myöskään saa polttaa, paitsi merkityillä paikoilla roskisten äärellä. Hölmö olo pojotella sellasen oranssin pömpelin kupeessa muina naisina tupakilla, mutta ku tulee kauhia sakko jos KÄVELEE tupakan kanssa. Hyvä ku siinä uskaltaa ees sivuaskelta ottaa ettei vaan rapsaha sakko. Kreisii. Mutta kuten kieltolakiviidakkoinen Singaporekin: täällä on siistiä. Siis ei-roskaista. Ja siistiä ihan kaikin muinkin tavoin, tykkään kyllä.

Kowloon Park

Nyt oon Hop Innin naapurissa olevassa Peace Cafessa juomassa kaffetta, olen ainoa asiakas. Ja täällä on ilmain internetti, jeeee. Laitan plokipäivitystä ja sit lähen tuonne rantaan oottamaan ku joka ilta kaheksalta tulee sellain pilvenpiirtäjien valosou, se pitää nähä.  Muuten en aio ahnehtia mitää saatanan sightseeing-mayhemia, tuo matkanteko viel painaa varmasti huomenissakin, et suoritan vaan jotain pientä ja sit perjantainahan jatkanki jo matkaa Kuala Lumpuriin. Mut huomenna meen sinne ”oikeaan” HongKongiin. Miähän kert nyt asun täällä mantereen puolella Kowloonissa, eli en oo oikeestaa HongKongis viel käyny, oon vaa vastarannalta kattonu et siel se on. Siel on joku sellain vuorennyppylä minne meinaan mennä kattomaan miltä maailma sieltä käsin näyttää.

Ja tähän lopuks: En ole juonut ensimmäistäkään alkohoolijuomaa vielä. En Helsinki-Vantaalla, en Ämsterdämissä enkä ees lentokonees, missä – herraisä – alkoholi olis ollu ilmasta. Enkä oo täälkää viel käyny sipasees yhtää olutta, mutta ehkä seki asia pitää suorittaa tänää alta pois ni ei tuu sellain suorituspaineellinen alkolukko päälle. 

Yleistä hongkongeilua

Lähtö

Noniin. Takana huonosti nukuttu yö ja edessä... ööö... no, jotain. Ens alkuun ny ainaki siirtyminen lentokentälle.

Seuraavat plokihöpinät tulee sit Hong Kongista tuos päivän tahi parin päästä.

Heippa vaan kaikille, hyvästi Mordor, nähää joskus!