lauantai 9. toukokuuta 2015

Kärmeksen munat

Pasar Seni -metroasema, min hotlan vieressä


Loma lähenee loppuaan. Viimein ilta Kualassa, huomenna lennän Balille. Jee!

Oon Kualassa vaan kävelly ympäriinsä, laahustellu tual millo missäki ihan turistina. Sattuu kaikkialle, varsinki ku eilen kävin hiihtelemässä kaupunkin viidakon halki. Bukit Nanas, eli ns. city forest, keskuspuisto, sellanen kukkulainen sademetsäntynkä. Siellä polvet hyytelönä canopy walkeja puitten latvojen tasalla hiiviskelin ja pahrustin ylämäkee ja rappusia ees taas. Ihan kiva oli. Lopulta päädyin hiestä likomärkänä KL Towerin, paikallisen Näsinneulan, juurelle.

Toi pusaa munaa ittestään ulos


Olin niin aikasin liikenteessä, et ei ollu ihmisii mestoilla juur ollenkaa. Mietin et meenksmiä ylös kattoo maisemii, vai enksmiämee, mut päätin et emmiämee. Oon käyny joskus ja ku tällä reissulla kävin jo Petronaxen tötterön katolla ni se saa riittää. Miut kuiteski siitä nykästiin tornin juurella olevaan piäneen eläintarhaan, KL Tower MiniZoo nimeltänsä. En ois varsinaisesti halunnu mennä, mutta antovat roiman alennuksen lipusta, kertovat ettei siä oo ainootakaan muuta ihmistä juur nyt ja et siällä on erikoisspektaakkeli meneillään ku heiän kuusmetrinen pythonkärmesneiti pynkää parhaillaan munia ittestään pihalle. Ja sanovat et siä pääsee rapsuttamaan jäneksiä. Olihan se mentävä sitte.



Ei ollu kauheen paha minizuu, mutta vähäsen ahisti pienissä altaissa olevat isot kilpikonnat ja semmoset. Pyyttoni siä sykki munia sisuksistaan, semmosia ryppysiä nahkasen näkösiä isoja munia se vääns. Munat kuulema tulee pehmosina pihalle ja sitte kovettuvat. Tommonen kuusmetrinen kärmesneiti tekee kuulemma ehketi kuutisenkymmentä munaa.

Mitähän helvettiä ne meinaavat tehä kuuellakymmenellä pyyttonvauvalla???

Parasta oli touhukkaat mangustit sekä jänesten kanssa asuvat vauhikkaat marsut.


MARSU!


Loma on ollu hyvä, ja tarpeeseen tuli. On ollu aikaa miettiä asioita, ja on ollu aikaa - ja mahollisuus - olla miettimättä yhtään mitää, jos ei oo jaksanu. En oo juurikaan puhunu kenenkään kanssa noin kymmeneen päivään. Pakolliset asiointihommat on toki hoidettu, eli ruokaa ja kaljaa ja semmoset kuviot, muuten oon ollu mykkä, jäykkä, epäsosiaalinen paska. Chinatownin Reggaebaarissa oon toki joka päivä käyny syämäsä ja juamasa muutaman huurteisen, mutta siäki oon ollu tarkkana että pysyy muurit ympärillä ja ihmiset omilla reviireillään. Kirja aina mukana ja nenä siinä, se toimii useimmiten. Vähä oon salakuunnellu, ku on sattunu mordorilaisia naapuripöytiin, mutten oo sanonu mitää, ollu hiljaa vaan ja pelänny et perkele jos nuo hokaa et miäkii oon Mordorista ni joutuu saletisti juttelemaan ja kertakaikkiaan en nyt jaksa lässyttää mitään paskaa tuntemattomien ihmisten kanssa.

Huomenna matkustuspäivä täältä Kualasta Palille Hanurin Saattohoitolaan. Maanantaina koitan kyetä varovasti hoitamaan asioita, jotka on ollu kaks viikkoa hoitamatta. Sähköpostei ja semmosia. Pehmiällä laskulla, hiukkasen kerrallaan. Otan tuntumaa kotiinpaluuseen viivähtämällä muutaman päivän Balilla. Keskiviikkona sit kotio Hiekkakikkareelle. Oma Palatsi! Min kissat!

Ja lähetän näin lopuks täältä kepeät mullat miun Mummille, joka haudataan tänään. On ollu mielessä koko päivän, tai oikeestaan monta päivää. Mummi posotti elämää liki 101 vuotta (ois täyttäny ihan kohta satayks). Melkonen taival, etten sanois. Kiitokset Mummille kaikesta ja terveisiä sinne Vihreemmille Niityille!


Hotellissa on kaikki kielletty. Kannatan kyllä ainaki tota durian-kieltoa.

Myännän, että nyt alkaa jo olla vähän överit tätä paskaa. Myäskään ei tarvihe hetkeen ees ajatella Subwayn pötkylöitä tai minkään kuppilan pizzoja. Länsimainen roskapaskaruoka wuppiduu, jopa joustovyötäröiset munahousut puristaa ja maha on kivikova pallo. Jos vielä joskus saan paskannettua niin tulee varmaan vähintään seittemän kilon timantti, sen verran tanakasti on nimittäin kiskassu ryppynarun solmuun tämmönen kahen viikon paskaruokavalio. Tämä näin julkisesti koko maailmalle kerrottakoon. Kotiin viuh, paluu arkeen ja nuudelia kitusiin, eiköhän se siitä.

Maisema min ikkunasta

Minkäs teet. Kun kreisi kätleidi lähtee lomalle ni kissojahan se mene pongailemaan


Aamukävelyllä, osa 666

Näsinneula

Hikinen viidakko, vitusti rappusia ja ötököitä! Sinne välittömästi!

Tutisevat riippusillat, aina jees

Näsinneula


Jesh! 














Toi tönö tos vasemmal on Geo Hotel mis miä asustelin nyt täl stopil



perjantai 8. toukokuuta 2015

Nerokkainta ikinä missään: GoKL citybus. ILMAIN!



Muistan kuulleeni ilmasista Kuala Lumpurin bussikyydeistä, mutta olin unohtanu koko jutun. Nyt moiset ihmeet, eli GoKL Citybussit, lähtee suoraan hotellin eestä, ni en voinu missata asiaa.

Ehkä nerokkainta ikinä missään suurkaupungissa! Bussit on ilmasia, ne suhaa tässä ytimen alueella, vuoroväli on tiuha ja kyydit on helppo löytää jollei ihan sokia ole.  Bussit huomaa helposti, ne on semmosia marjapuuron värisiä, ihan uusia, puhtaita, ilamstoituja. On muutama eri linja, jotka on kivasti värikoodattu, ja bussien vaihto on näpäkkää. Reittiverkosto kattaa likimain kaiken mitä tässä Kualan ytimen huudiloilla tarvittee.

Ja lysti on todellakin ilmasta! Ei vaadi mitään temppuja tahi pelleilyjä. Senku hyppää kyytiin ja posottaa menemään. Ekolookista ja mahtavaa! Ilmanen huvi, hyvä huvi!

Arvostan suuresti! Vaikka tykkään kävellä ympäriinsä, ni joskus on kiva vaan istahtaa johonki kulkuvälineeseen ja kattella maisemia. Tai jos alkaa satamaan kesken topakan seikkailukävelyn tai jos vaikka onnistuu eksymään tai jos tossut hiertää kintut jauhelihaks. Sillo on kiva ku hokaa et katos, tos on GoKL:n pysäkki, miepä lähen semmosen kyytii viuh vaan.

Muutamat ajelut oon noien bussien kyydeissä nyt menny ja hyvin skulaa. Matkustelijat on ollu enimmäkseen paikallista työläisväestöä, koska ainaki toi purppurainen linja joka menee tästä Chinatownin kautta näyttää suhauttavan jonkun touhukkaan ja kiiltävän bisneskorttelin läpi, ja duunarit suhauttaa tällä menopelillä kuka mihinki pilvenpiirtäjään kuka mitäki tärkeetä hommelia äheltämään.

Tämmöin tsydeemi pitäs olla kaikissa isoissa kaupungeissa!



Pysäkit on merkitty tälviisii




Bögert Co

Herrajumala. Meinasin tukehtua frappeeni ja lentää turvalleni kun olin tuossa vetelemässä hirviää Kuala Lumpurin ympärikävelyä ja yhtäkkiä huomasin yhissä tolpissa tommosia mainosjulisteita.




HÄN on tulossa huudiloille ja ois niiku tyrkyllä että viihdyttää. Ihan kun tarvisin syyskuun lopussa hiukan kaupunkilomaa, ja saletistihan sillon joku viisumiravauskin pitää hoitaa. Kyllä.

Helevetin kalliit liput on, eikä miulla ole tietenkään rahaakaan tuommoseen hulluteen, mutta... hän on ROBBIE!

IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIKKKK!

Taian huomenna mennä ostamaan lipun. Samaan konkurssiin, antaa mennä!

torstai 7. toukokuuta 2015

Kaupunkien katukissat



Kyllä meiän Hiekkakikkareen kissoilla on kuitenki aika lokosat oltavat. Vaikka siellä onki vauhikkaita hepotakseja ja hiljaa hyökkääviä sähkömopoja, sekä jyllää taudit. Kissaruttoepidemia on taas raivonnu viimisen viikon, johtuen yllättävästä uudesta sadekaudesta. Siihen menehtyi toissayänä myös miun pieni kissanpoikanen, joka vietiin hätäkuljetuksena Balille lääkärisairaalaan. Olen murheen murtama, jälleen kerran. Ja pelottaa mennä takasin, kun en tiiä ketä miun kissoja on enää jälellä.

Mutta kuitenki, Hiekkakikkareella on kissoilla asiat kohtuullisen hyvin. Asiat asettuu nimittäin tyystin toisenlaisiin mittakaavoihin, kun tepastelee suurkaupunkien hulinassa ja pongaa katukissoja. Ja miehän pongaan. Vaikka koitan lomalla olla ja sulkea ulkopuolellein kaikki eläimiin liittyvät asiat niin en voi sille mitään, että jos jossain vilahtaa kissa niin miä sen pongaan kyllä, ja olen hetimiten rähmälläni jossain limasilla sivukujilla lässyttämässä kamera sojossa.



Valtavasti ottaa syrämmestä kaupunkien katukissat. Kun on ihmisiä ja hulinaa ja varsinkin liikennettä. Eniten ottaa punpusta se, ettei katukissoilla ole ketään joka niien perään kattois. Rapsuttaako kukaan vai tuleeko aina vaan luudasta tai potkasua, jos koittavat lähelle?  Huolehtiiko kukaan, että emokissalla on turvallinen paikka kasvattaa pentuja? Välittääkö niistä koskaan kukaan, edes hetken verran? Kenelle katukissat kehrää, vai kehräävätkö koskaan?

Vaikka onhan kissat ovelia, ketteriä, selviytyjiä. Itsenäisiä veitikoita. Kyllä ne pärjää, nehän on pärjääjiä.

Itku on ollu hilkulla, semminkin kun nyt oon muutenki aika sirpaleisessa tilassa. Jotenkin ehkä heijastan noihin katukissoihin jotain noloja itsesäälisiä fiiliksiä. Tai koen olevani vähän niiku ne. Että niiku hei mirrit, mie niiiiiin tiijän!


Kuvien katukissat kuvattu Kuala Lumpurin Chinatownissa ja Kota Kinabalussa siellä sun täällä.


PS. Unohin Tinderin ruksauslistasta: jos on kuva missä on mitään golfaamiseen liittyvää ni välitön EI.

PS2. Oon taas Kuala Lumpurissa, tulin eilen. Ihanassa hotellissa, ei oo torakoita, huoneessa on ikkuna ja helvetin iso sänky ja komplimetary hammasharja ja - jumalauta - suihkumyssy. Olen luksuksen ytimessä!










tiistai 5. toukokuuta 2015

Tinder! It's like real life, but better! Todellakin!

Ah tätä vanhapiika-kreisikätleidielämää. Joskus koitan olla trendien ytimessä ja siksi, tadaa, Tinder.

Jostain syystä min Tinder toimii sillai viiveellä, et ku olin saapunu Kuala Lumpuriin ni näin vaa rupisiä setiä jotka lesoo asuvansa Balilla. Sit ku olin Kota Kinablussa ni näin vaa rupisia setä-expatteja jotka lesoo asuvansa Kuala Lumpurissa. Ja tätä rataa. Mätsejä nolla. Iha sama.

Mutta tarjotaa oli aiempaa enemmän, joskin 99,99% sellasta et ei helvetissä. Pläräilin silti ja ruksi laulo hoosiannaa.

Syystä muiden muassa että valokuvat oli seuraavanlaisia:

  • päätön peilimeitsie ilman paitaa
  • mikä tahansa peilimeitse ilman paitaa
  • mikä tahansa peilimeitsie
  • mikä tahansa päätön meitsie
  • mikä tahansa lihastenpullistelukuva ilman paitaa tai paidalla
  • posetus jonkun kuntosalivempaimen seassa (iha sama onko paitaa ja päätä)
  • kuvassa ittensä sijaan sarjakuvahamo
  • poseeraus lapsien kanssa
  • poseeraus vähäpukeisten naisten tahi transseksuaalien kanssa
  • poseeraus kalastus/metsästys-harrasteiden parissa
  • kuva autosta/moottoripyörästä tai poseeraus auton/moottoripyörän kanssa
  • kuva jossa näkyy mikä tahansa ase, oli se sitten vaikka ritsa
  • kaikki kuvat pelkkiä surffaus/sukelluskuvia
  • joka kuvassa kreisibailaa jossain neonvaloja vilkkuvassa diskohelvetissä
  • kuva missä rassaa läppäriä/puhelinta/taplettia
  • kuva jossa joogaa tai meditoi tai jotain muuta ommmmmmm-hommaa, tod näk thaimaalaiset kalastajahousut jalassa
  • vaatetus on lentoyhtiön univormu


Tahi syystä että esittely/vonkuutekstissä on jotain seuraavista:
  • mainitaan meditointi/joogaus/orgaanisuus/new age tai muu vastaava elämäntapainkkarointi tai ylettömään elastisuuteen/urheilullisuuteen viittaava leuhotus 
  • kertoo olevansa ennakkoluuloton, hakee sekä naisia että miehiä ja varsinkin kolmatta pyörää jo olemassa olevan parisuhteen mausteeks
  • mainitsee intohimoisen kuntoilun, auton, lapset tai uran
  • mikä tahansa maininta mihinkään joka viittaa vähääkään IT-asioihin
  • kaikki viittaukset uskontoihin, paitsi satanismiin
  • kertoo harrastavansa viinejä
  • viittaukset klubeissa luuhaamiseen
  • pieninki viittaus mihinkään Bob Marleyn biisiin. No woman no cry, saatana.

Kaikista tietty joustan jos tyyppi näyttää metsuriseksuaalilta, sillä on messisä kuva kissasta ja sen paketista ei haise epätoivo. Niitä ei montaa ole ollu. 

Tai sit joskus jos oon hutikassa ja herkkänä ni oon saattanu hiplaa syräntä kaikenmaaliman nööseille runopojan näkösille vässyköille. Joista täysissä tolkuissani tajuisin heti et ei helvetissä mikä parka, nevaaah.

Oiskohan miul min Tinder-uran aikana peräti kaks kertaa tullu mäts. Toisen kans ei sanottu mitää, mäts oli selkee vahinko ja pelästytti ainaki miut niin etten uskaltanu koskeekaan miun puhelimeen varmaan kahteen päivään ku pelkäsin et jos se sanoo jotaa ni mitä vittua miä sitte teen. Ja toiselle taas minen vastannu mitää ku sen keskustelunavaus oli et "ootsä vaimomatskuu vai voiks sua vaan nussia" tai jotain muuta yhtä säkenöivää sellasta et kyllähän siinä toki teki heti mieli ruveta läppää heittään et hei kerro lisää hani, mähän voin kato olla ihan vaikka mitä vaan.



Kun Guuglaa Tinderin niin saa heti ekana aika täydellisen määritelmän, en osais tuata ittekään paremmin sanoa:




It's like real life, but better! Todellakin! Tinderissä nimittäin ei tarvi oikeesti ees vahingossa tavata niitä kaikki autonsa kanssa poseeraavia päättömiä paidattomia peiliselfieissä poseeraavia urpoja, jotka harrastaa viinejä ja jotain vitun orgaanista ja elastista persereiän reggaevalkasua.


Kota Kinabalu, pitsaöverit, kuilun reunalla

KK Suites Hotel, ihan paras! Min ikkuna tos puuritilän vasemmal pualel alareunas. Alakerrassa mainio khiinalainen Fong Ip Cafe missä on aamupala hotlan piikkiin ja muutenki hyvät mässyt, sutjakka palvelu ja hinnat erittäin kohillaan

Sunnuntaina lentelin Kuala Lumpurista tänne Kota Kinabaluun. Edelliskerroista poiketen lentomatkakaan ei ollu pelkkää helvettiä ja höykytystä, ilmojen halki kiidettiin ilman suurempaa rytkytystä. Yleensähän Borneolle lennettäessä kyyti on pelkkää turbulenssia ja rytkettä, ihmisten kiljuntaa ja ahistusta. Nyt tultii ihan sillai suihkis vaan, sukkana aivan! Miä kylläkin vähäsen olin liikuttuneessa tilassa, mutten siks että oisin ollu kauhupaska lahkeessa kyydin suhteen. Vaan siks koska niin bussimatkan Kualan ytimestä lentokentälle kuin koko lentomatkanki luukutin täysillä Mokoman uusinta. Elävien kirjoihin. Se nimittäin todellakin kolisee ja koskee ja koskettaa. Jos joku miettii miltä masennus tuntuu niin suosittelen paneutumaan tuohon mestariteokseen ja varsinkin kuuntelemaan Markon lyriikoita, ihan sillai ajatuksella. Hieno, valtavan hieno, levy.

Tasanen kyyti täl kertaa vaik oliki ugospilvii yms

Ohjelmassa tääl KK:ssa on ollu lähinnä lorvimista, viisumiasioien hoito ja sitte täältä poistuminen. Aikomus oli et oisin tänää käyny jonku luontoelämyksen kokemassa, mutta koska viisumiasiat oli se ykköshomma, ja sen kanssa meni kaikki suunnitelmat vituiks, ni en oo tehny oikeestaan mitään, mikä ois vaatinu muuta ku omaa jalkaa.

Piti saaha uus indo-viisumi hoieltua eilen, mutta eikö ollu joku helvetin muslimain pyhä ja konsulaatti sulki. Tänää piti yrittää uuelleen, eli ei voinu ottaa mitää sademetsäseikkailuja tälle päivälle. Kiitos itselleni, että varasin tällä kertaa tähän hommaan aikaa, koska ensinnäki eilen asialle ei voinu tehä mitään, ja tänäänki ne totes, että passin saat vasta huomenna. Onneks ei siis ollu mitään pikakiitosuunnitelmia et tänne ja viisumi ja vittuun oitis, koska kaikki suunnitelmat ois kussu jos oisin tullu normaalilla aikataululla (eli yks yä täällä ja yhessä päivässä viisumihomma ja sit kohti kotia).

Mutta nyt on asiat hoiossa, ja saan passini takas huameen aamulla eli koukkaan pikasesti konsulaatin kautta matkalla lentokentälle ja sit takas Kuala Lumpuriin. Missä odottaa hyvä hotelli, jossa ei toivottavasti ole torakoita. Jee. Rahaahan ei ole mutta miä en nyt jaksa sitä miettiä, ja vielä vähemmän jaksan miettiä hotellia jossa on torakoita muttei ikkunoita. On mentävä nyt sillai, että on helppoa olla eikä ylimäärästä päänsärkyä. Samaan konkurssiin, lomallahan tässä ollaan! SATANA!

Kota Kinabalussa on ollu kivaa. Hotelli on ihana, huudilot tutut, shopinkit hyvät ja päivänokoset on niin maistunu. Ja pitsa. Oon syäny niin helvetisti pitsaa että yrjö lentää jos näänki minkäänlaista helvetin kiakkoa enää ikinä. (Suosittelen: Little Italy -ravinteli. Herrantäheren miten maukkahat lätyt!)

On ollu ihanaa olla vaan, ja sitte ku oleminen ei oo enää huvittanu ni oon käyny vaan tepastelemassa tua veen äärellä tai tossa kaupungin takana pojottavassa minisademetsänyppylällä vetämässä hikee pintaan ku oon rampannu kiamurateitä ja rappusia siäl rinteissä ees taas ja säpsähelly kaikkia pusikkojen rasahuksia. Salee kärmeksii ja jotai muuta vaanivaa exotiikkaa.


Päämäärättömällä päiväkävelyllä
Olen myäs pikkuhiljaa harjotellu internetissä sosiaalisena olemista, ehkä tossa ens viikolla pystyn jo feispuukkiin ihan normaalisti. Nyt oon vaan varovasti Instaan grammannu kissakuvia reissulta ja sitte tsekkaillu whatsappia ja vilkassu sähköpostien ja jonkun satunnaisen uutissaitin otsikoita. Ei ole ollu hyvä homma, lukemani viästit, ne tärkeimmät jotka oon suostunu ylipäätään avaamaan, on ollu pääosin huonoja. Miun pieni kissanpoikanen, jonka vein Lutwalaan hoitoon miun loman ajaks, on tällä hetkellä Balilla Sunset Vetillä. Kissaruton kourissa. Vaikka oli rokotettu. Toiveikas kuitenki koitan olla, et kuhan Balille takas lentelen ni hän siellä jossain eläinlääkäriaseman häkissä määkii ku meen kattomaan. Ei ainakaa enää oksentele, mutta ei tosin vielä syö. On suanensisäsellä tipalla ja ennuste on fiftisiksti, aika näyttää. Sen sijaan huonoista huonointa uutista oli kun äsken sain viestiä et Kakkosen Koralpiitsiltä oli tuotu Kirvesniemen Harri tänään Lutwalaan ja Harri oli ollu todella huonona, ei tietoa mitä oli tapahtunu, oli vaan huutanu tuskaansa surkeena, ei pystyny liikkumaan ja mitähän vielä. Hänet eutanasioitiin Vihreemmille Niityille.

Mie en kestä.

Näien ja kaikenlaisten muienki jo aiempien juttujen takia en oo hirveen hyvässä hapessa. Jos suaraan sanotaan niin varsin paskana olen. Mieli on maassa, mutta jotenki silti tekee hyvää tää täällä, poissa, oleminen ja itekseen märehtiminen. Tarvin tän tauon, kaikesta. Olen, myännän, selkeesti jonkinlaisen depiskuilun reunalla, mutta tunnistan olotilat ja syyt, ja pysyn tässä, opikseni otan, jälleen kerran. Sekä pian peruutan. Otan askeleen taakse, enkä tyhjän päälle, kohti kuilua.

Ikävä kotiin Hiekkakikkareelle on jo ihan älytön. Se tuntuu hyvältä, että kaipaan sinne. Pelkäsin, että olen hajottanu itteni niin etten enää tiiä mihin kaipaisin, muualle ku hautaan, mutta kyllä se selvää on missä miun koti sijaitsee.

Sinne, ens viikolla! Omaan palatsiin, Hiekkakikkareelle! Syrän!

Ei miul muuta. Huomenna aamulla viuh vaan haen miun passin Indoneessian konsulaatista ja sit lennän takas Kualaan oleen isossa sitissä, yksin itteni kans, ja se on just mitä nyt tarvin, vielä vähän aikaa.

(Ps1. Nää kuvat Kota Kinabalusta on vähä mitä sattuu. Tämon pieni ja epäesteettinen käpykylä, josta olen jo aikasemmilta reissuilta kaiken mahollisen valokuvannu.)

(Ps2. Pahottelen yleistä alavireisyyttä joka on ehkä haissu näistä min viime aikojen ankeista postauksista läpi. Mutta näin se vaan näköjää on, et jos on mieli otollinen kaamokseen ni sinne se ihan ahvenena suikkaa jollei muista tarkkana olla. Ihan sama millanen tropiikki ympärillä vellois. Mutta täältä noustaan, ja jatkossa koitan muistaa pitää oman napani ygösenä vaikka millanen touhotus vellois ympärillä. Koska jos minen jaksa ni kukas se kissan hännän sitte nostaa? Kysyn vaan!)

Moi taas, Porneo.

Aurinko laskee


Toi yhen rupisen ostarin pieni rokkivaatekauppa ei pettäny tälläkään kertaan. Sori vaan, Podomit, tästä ei varmaan teille tuu latiakaan mutta pakko oli ostaa ku kerranki löyty jotain oikeesti tyylikästä.

Tua rantsusatamassa ruokamarkettia ja muuta. Miä tietty menin sinne tepasteleen siks ku tiiän et siel on kissoja. Kissoita kuvia ja asiaa tulee erillisessä postauksessa joskus myähemmi.

Jonku joku skoda jääny siähen

Päämäärättömällä päiväkävelyllä. Löysin rappuset ni pakko oli mennä kattoo mihi ne viä. Ei mihinkään.


Kompleks Sukan Likas tuos suunnas. Jos miul ois sukat likaset ni ois kompleksi kyl.

perjantai 1. toukokuuta 2015

Kuala Lumpurin katolla, Petronaxen huipulla



Ainiin, olen myäs uutispimennossa, mitn maaliman menoa en oo tarkastellu moneen moneen päivään. Aloin eilen ounastella, että Nepaliassa on jotain maanjäristystä ollu kun lähiminimarketissakin kerätään sälää Nepaliin. Starbucksissa selasin sanomalehteä ja olen nyt vähän kartalla. En mene takasin kartalle vielä hetkeen, koska heti alko ahistamaan.

Uutis/media/sosiaalisuus-tauko tekee ihmiselle hyvää. Kokeilkaapa joskus. Tekee hyvää muistaa, että maailma ei lakkaa pyörimästä vaikkei koko ajan vahtaa et mitä min feispuuk-kaverit on syäny tai kuin paljo ne on urheillu tai minkä värisen kakan niien lapsinero tänää teki tai kuin muuten timanttista parhautta kaikkien elämä on. On sellanen jotenki mielenrauhanen olo, kun pysyy pois ärsykkeitä jatkuvalla syätöllä tyäntävästä tiedon valtatiestä.

Sen verran luistin tästä erakoitumisesta internetin ulkopuolelle et kävin Tinderissä. Koska Hiekkakikkareella ollessa Tinderin tarjonta miulle on lähinnä eioota tai korkeintaan yks tai kaks kauheeta kuppasta setää, ni aattelin et ehkä tämmöin miljoonakaupunki antaa jokusen muunlaisenki käntyn miulle tyrkylle. Setävoittosta se on täälläki. Minkäs teet, en oo näillä ikävuasilla kuuminta hottia kenenkään täysjärkisen hakukriteereissä. Eikä tarvi ollakaan, koska välitön ahist. Eilen kestin regeipaarissa just ja just puoli tuntia, koska vartin kohalla joku vitun kikkolo koitti puhua miulle. Oli pakko lähtee menee koska ahistuin niin helvetisti, et meinas tulla syränkohtaus. Et vittu eikö saa rauhassa kaljaansa juua ja olla epäsosiaaliin, saatana, miä lähen kotiin! Ovi säppiin ja kas, ihmisellä hyvä olla.

Mutta se siitä. Miulla oli hiano päivä tänää. Kävin melkeen taivaassa, ainaki Kuala Lumpurin katolla, Petronaxen tötteröien huipulla!

Miähä oon tehny näitä varikkostoppeja Kualassa ihan vitun monta kertaa ja kaikki on melkeen nähty. Tänää miä kekkasin aamulla et hitto soikohon, en oo käyny ikiin tual Petronaxen tötteröien yläkerroksissa. Et meenpä koittaan josko sinne pääsis tollee vaan ku menee. Ja kas, koska olen vain yks ihmiin, ni vaikka olin mestoilla kybältä aamulla ni miulle oli sijaa hississä jo kello 12, vimosen paikan sain, muutoin ois joutunu ootteleen nelijän hujakoille ennenku ois mahtunu kyyteihi. Ittein kipiäks maksoin mutta menkööt samaan konkurssiin, lomallahan tässä ollaan.

Siin oli kivasti aikaa käyä vetääs frappea Starbucksissa ja hillua puistoissa, ennenku sit oli aika lähtee suhaan taivaisiin.

Eka stoppi oli kerros 41 missä sijaitsee Skybridge, tötteröien välissä oleva silta. Se on 170 metriä maanpinnan yläpuolella ja aika päheet maisemat tarjos. Sieltä suhattiin 200 metriä ylemmäs eli 370 metriin, kerrokseen 86 missä on semmonen näköala-pällistely-kerros. Huhhutihuijakkaa, sanon.

Täs kolme kuvaa jotka ehkä jotenki kertoo et miltä näytti. Sama tönö eka maan tasalla, sit sielt sillalta ja sit sielt 370 metristä.

Maan pinnalla

170 metristä

370 metristä


Miulla ei yleensä oo onkelmia korkeitten paikkojen kanssa, mutta nyt oli. Kun kurkisti ikkunasta ja maanpinta on miltei 400 metriä miun alapuolella ni kylä alko puntti tutista ja päässä heittämään. Piti vähän polvistua, kun tuntu että lähtee jalat alta. Nää viilikset meni kyl nopeesti ohi ja muutaman minuutin jälkee ei tuntunu enää misään. Komiata oli.

Vinkkinä siis: jos on isommalla poppoolla liikenteessä ni kannattaa kenties käyä ostamasa liput jo edellispänä, tai ainaki varauta siihen että vaikka menee mestoille aamulla ni ennen iltapäivää ei oo tilaa hississä. Piletti kustantaa hirveitä, eli noin 85 ringittä (jotn 20-25 egee), mutta miusta oli hintasa väärti. Pientä napinaa siitä, että homma oli aika haipakkaa, oisin mieluusti ollu vähän pidempään ja ihmetelly maisemia, mutta koko ajan hätistettii et nonii, ryhmä Siniin, hisseihin nyt. Mutta plussaa siitä, että ryhmät oli pieniä, ryysistä ei ollu, ei tarvinu kyynärpäätaktiikalla tapella tietään ikkunoien ääriin.

Tän seikkaulun jälkeen kirmailin ostareilla (alusvaattehia M&S:ltä, toppeja H&M:ltä, sortseja FOS:lta eli vakiosetti) ja totesin sit, et ei riitä enää ees 3 laastaria per jalka, jauhelihalla ollaan, eli kotiin kiltisti metrolla eikä mitää seikkailukävelyretkiä enää tälle päivälle, koivet on mäsään.

Ihmettelin jo aamulla kun metroasemilla on polliiseja. En muista et aiemmin ois heitä ollu joka asemalla laumoittain. Mietin et onkohan jotain terrorismiuhkaa tai muuta. Tiijä häntä, mutta Pasar Seni -asemalle ku tulin ja ulostuin ni kappas, siinähän sykki mielenosotusmeiningit heti tuos Sentral Marketilla. Kun on kerran liiallista uteliaisuutta tämmösiä häpeninkejä kohtaan tääl Kuala Lumpurissa rankastu kyynelkaasulla ni nyt arkana vaan noppaa nappasin tien tois pua pari kuvaa ja luikin varsin vauhikkaasti muihin suuntiin (=Starbucksiin). En jääny kattelee et yltyykö mellakoinniks ja tuleeko millanen hässäkkä.

Huameen viäl jotain yleistä haahuilua ja sunnuntaina siirtymiin Kota Kinabaluun kolmeks yäks. Jei.

PS. Edelliseen postaukseen joku oli kommentoinu et mitä mieltä oon noista Indonesian kuolemanrangaistuksista. No mitähän mieltä niistä nyt sit ois? Ei kai kummempaa ku et onneks olkoon, Darwin Awards niille urpoille jotka kokeilee huumeiden tuomista maahan jossa huumeiden salakuljetuksesta on kuolemanrangaistus. Että vittuukos siinä pyyhkimään jos paska on jo housussa. Turha itkee et nuoruuden hairahdus tai jotain. Oisivat miettiny etukäteen ihan sillee oikeesti ja tosissaan et onko riskin arvosta vai ei.

Potentiaalista hässäkkää
















Tsekkaa myös nämä