Maailmantuska, osa 666

Hain matka loppu siihen. Kuva pöllitty feispukista,

Riepoo taas. Joku postas eilen feispukkiin kuvan kuinka reipas kalastaja rantautu veneellään ja veneen lattialla retkotti verissään nuari hai. Jumalauta, pää räjähtää. Balin haipelastamosta on tuotu tänne viime aikoina useita hainpoikasia, päästetty tänne vapauteen ja turvaan, koska täällähän ei sais kalastella tuolviisii. Mutta niin vaan kalastetaan. Turistit ramppaa harpuunoien kanssa meressä ja kuvittelee olevansa koviakin jätkiä jos saavat mitä hyvänsä tapettua, ja paikalliset kalastajat huolehtii lopusta. On se hianoo, aina kannattaa kusta omiin muroihinsa. Sukeltelu on saarten isoin pizniz niin ehottomasti kannattaa tyhjentää vedet kaikesta elävästä. Ja vaikka kalastuskieltoa valvotaan, niin aina joku onnistuu suikkamaan vesille sillon kun patrol-veneet ei ole liikkeellä.

Maailmantuska taas ihan tapissa. Tai taas ja taas, ehketi tämä maailmantuska on vähän pysyvä olotila nykysin. Mutta laitan kukkahatun päähän ja hiukkasen avaudun, josko se helpottais.

Kyrsii ihmiset jotka rähjää ja valittaa muttei tee asioille mitään. Muutos ei tapahu, jos ei asioille tee mitään, vaan tarttumalla toimeen. Se pätee aika moneen asiaan noin muutenkin. Jos olotila vituttaa niin ei se siitä parane miksikään, jos siä vaan valitat ja samalla jatkat pahrustamista samassa suossa päivätä ja viikosta ja vuodesta toiseen. Kaiken korjaavan ihmeen oottaminen ei auta, uskokaa miuta.

Tämä johdantona siihen, että miuta on ruvennu ressaamaan se, että saaren hevoisten tilanteesta vaan rähjätään, mutta asialle ei tehä mitään. On toki Gili Eco Trust, mutta niillä on hiukkasen kaikkea muutaki meneillään, eivät kerkiä ratketa joka suuntaan. Ja sitte on hevosryhmä feispukissa, kekkä vetää hyvin agressiivista kampanjointia ja postaavat tasan ja vain surkeita hevoskuvia. Ja keräävät lahjotuksia, sekä nimiä nettiadressiin. Niillä on valtavasti seuraajia ja myös ryhmän jäsenet on aika äkästä sakkia. Siellä tyrmätään heti jos vähän koittaa jotain sanoa, haukutaan idiootiks ja sillai. Ja meininki on sitä, että OMG en enää ikinä mee Gilille ja ai kamala ja voi kauhee ja tän täytyy loppua jne jne jne. Heppaprojektia ei ees vedetä täältä käsin, eli kukaan ei ole täällä tekemässä MITÄÄN käytännön ruohonjuurihommaa. Kun viime maaliskuussa kissaklinikan kanssa oli yhtäaikaa heppaklinikkaakin hiukan, ni ei mitään julisteita missään tai infoa liikeellä oikeen muutenkaan. Miä saatana hermostuin ja tein julisteen ja lähetin sen niille et oisko kuulkaa mitää jos vaikka laittasitte infoa jakoon että ois hevoisklinikkaakin tulossa ni ihmiset tietäis tulla jeesimään ja konien omistajat tajuais tuoda hepojaan mestoille. No kyllä ne sitte postasivat sen julisteen FB-sivulleen, mutta ensimmäistäkään liparetta ei täällä saaren kadunvarsilla näkyny.

Jatkossa en tee enää klinkkapostereita heille, perkele, niillä on parikytätuhatta seuraajaa ni kai siellä joku viittis ja tajuais tehä julisteet ja levittää infoa et hei, ois ilmasta hepoklinua tyrkyllä, tuoha siekii konis ni hoietaa ja laitetaa uuet manoloblahnikit kavioihi ni johan jaksaa hepo taas klopsuttaa.

Suunnitellut hevosklinikat lähes aina myös typistyy kestoltaan, ellei jopa kokonaan peruta. Enkä muista onko hevosporukka ollu kertaakaan Menolla hoitmassa koneja siellä, suunniteltu on mutta on aina taidettu perua.

Ois tarvetta kreisille hevosleidille, tai hevosmiähelle, joka keskittyis hevoshommiin ja rupeis vetään meininkiä ja orkanisoimaan ja TEKEMÄÄN. Ja joka olis täällä eikä jossain muualla.

Miähän en tajua hevosista oikeestaan mitään, mutta noin niiku koneista tajuumattomalla silmällä katottuna ni aika harvoin näen huonoja hepoja. Miun naapurustoon on noussu parikin konitallia ja siellä hevoiset näyttää olevan ihan huvässä kuosissa, heitä pestään ja pietään ihan hyvin, ja välillä riehakkaimmat Veli Hummat sieltä karkailee ja kirmaa hirveetä kyytiä mihin millonkin. Mein kesäkuun kissaklinikan lekurit kaikki totes kans et olivat tosi yllättyneitä miten hyvinvoivilta nää ponit täällä näyttää, ku olivat vähä lukenu internettiä ja venasivat et joka humma on rääkätty ja haavoilla ja kinkkaa tuskissaan ja niitä kuolee ähkyihin joka nurkalla

Koitan pitää hepojen suhteen silmät aika kiinni, koska miulla on kissaprojektin kanssa ihan tarpeeks puuhaa. Mutta kun kissakaupalla käy porukkaa niin melkeen kaikki kysyy jossain vaiheessa myös hevosista, että auttaako niitä kukaan, ni tartteehan miun jotain tietää. Kerron sitte että joo on toi tommonen FB-sivu minne voi lähettää kuvia ja muuta jos tarvis on, ja sitte tietty Gili Eco Trust on kans taho jonka puoleen kääntyä, jos näkee huonona olevan konin jossain. Että ottakaa yhteyttä sinne suuntaan jos haluutte tietää lisää, et miä oon vaan kreisi kätleidi.

Hevot on täällä perinteinen kuljetusväline ja miä en usko että kampanjointi hepojen totaalikieltämisen suhteen tulee ikinä onnistumaan. Kannattaisin semmosta jalkautumista tänne ja koulutuksen ja tiedonjakamisen kautta onneen -lähestymistapaa. Hevojen omistajien opastamista, tallivirtyksillä käymistä ja kertomista et hei ois hyvä jos tää ja tää asia hoiettais tällee eikä tollee. Helppoa sekään ei varmasti olis, mutta jos sillon tällön yhelläkin konin omistajalla syttyis ahaa-lamppu pään päälle ni hianoo. Kannattaisin myöskin vaihtoehtojen tarjoomista, sen sijaan että huuetaan pää punasena esmes siitä että idiootit turistit kun käyttävät hevostakseja. Fakta on että jos siä saavut tonne ytimeen helvetin painavan ja vaikeen matkapakaasin kanssa ja siun majotus on toisessa päässä saarta ni millä helvetillä siun ois sinne tarkotus mennä jollet heppataksia ota? Teleportaatiolla vissiin. Mutta siellä FB-ryhmässä jengi uhoo että JOS tulisin sinne vaikka 20 laukun kanssa ni kyllä kävelisin mielummin ku ottasin konitaksin. Tervetuloa tarpomaan, kun arska porottaa täysillä suoraan pään päällä, lämpötila on +34 ja kuoppaset polut ja 4 km matkaa siun majapaikkaan, ni siitä vaan.

Tämmöset ois sikajees!

Miä postasin hevosryhmään kuvan sellasesta fillaririksasta et eikö ois päheetä jos ois tämmösiä tarjolla ni halukkaat vois ottaa perseen alle ihmisvetosen riksan, et ois niiku vaihtoehtoa tarjolla hei. Ni heti joku kommentoi että "pyh, ne haluu että eläimet tekee duunin, ei ihmiset". Asia selvä, ei sitte.

NE haluaa. Nää on jänniä juttuja, että kaikki on aina NIIDEN vika ja sitte JOKU MUU sais tehä jotain tilanteen korjaamiseks. Tämäkin pätee mihin tahansa asiaan.  Jos siä saat jatkuvasti, joka vuas, veromätkyjä ni sen sijaan että huuat vitun verottajaa patti punasena ni josko vaikka maksasit tarpeeks veroja joku vuos ja kattosit mitä sitte käy? Mite ois?

Henkselin paukautuksen säestyksellä voin todeta, että tarttumalla toimeen valittamisen sijaan saattaa hyvinki saaha tulosta aikaseks. On aivan varma, että täällä ei olis kissojen tilanne muuttunu miksikään jos miä vaan tyytyisin postaamaan kuvia surkeista kissoista ja keräisin nimiä johonkin "STERILOIKAA GILIEN KISSOJA"-adressiin. Kyllä se on ollu ihan puuhastelemalla aikaansaatua, että täällä on nyt aika lailla pullukampi ja tyytyväisemmän olonen kissapopulaatio, ku mitä oli 2-3 vuotta sitte.

Oon kyllä miettiny et pitäskö miunki vaihtaa homma astetta ankeemmaks, laittaa kuvia vaan kipeistä ja kuolevista kissoista, eikä mitään kuvia läskistä Alepasta tai reippaista ilosista mirreistä laisinkaan. Että kaikki ois kauhuissaan ja syytäis miulle rahaa ja olisivat et kieltäkää Gilisaaret, siä kissat vaan riutuu ja hevoset on huanona. Mutta ku jotenki ei se tunnu hyvältä hommalta. Miä mialummin leuhkin niillä onnistumistarinoilla ja söpöydellä ja pullukoilla kissoilla, näyttääkseni että kattokaas tämmösiä punkeroita meil tääl on nykysin, tulkaahan kattomaan!

Miä oon sellanen että ahistun saatanasti kun näkee jotain hirveitä eläinkuvia, ni emmiä halua sellasia hirveesti jakaa koska en itekään halua sellasia kuvia nähä. Koska kannatan aika monia alan järjestöjä feispukissa ni välillä uutisfiidi on täynnä jotain Balin tapettuja koiria ja Thaimaan rääkättyjä norsuja ja mitä vielä. Ne on kaikki faktaa, ja todellisuus pitää pystyä kohtaamaan, oli se kuinka hirviä hyvänsä. Mutta mutta....

...kaiken pahuuden keskellä on hyvä markkinarako tyytyväisille, terveille, läskeille kissoille. Eikö?

Läski Alepa ja Mr. Stockmann näyttääkii tuossa alla justiisa mallia millaset kissapäivät täällä onkaan.

Pelastakaa Hiekkakikkare!

Crowdfunding, yhteisörahotus, mikä se nyt onkaan.

Gili Eco Trust on laittanu IndieGoGohon rojektin, jolla kerätään rahotusta Hiekkakikkareen jäteongelmaan. Nyt on jo edistytty sillai, et on joku survin joka lytistää roskat pieneen tilaan, on lasinkierrätyspajaa missä tehään ei-kierrätettävistä pulloista juomalaseja ja kaikkee, on alotettu biojätteen erittely ja keräys ja kompostointi ja sellasta. Mutta vielä tarvitaan vaikka mitä.

Varsinkin koulutusta ja perseelle potkimista. On vaikea ymmärtää, miten jengillä ei ole sellasta luontaista ylpeyttä ympäristöään kohtaan. Semminkin kun Indonesian luonto on valtavan hieno, täällä on kaikkea. Että oltais rinnat rottingilla ja piettäis paikat kunnossa.

Sama koskee kyllä ihan jokaista maailman kolkkaa. Money talks ja muulla ole mitään väliä. JOKU MUU saa sitte joskus korjata. Maailmantuska, vol 666.

Eikä siitä niin kauaa ole kun siellä edistyneessä Mordorissakin oli ihan normia paiskoa roskansa pitkin mettiä ja pientareita. Kyllä miä muistan et 70-luvulla kun mökkisaarelta tultiin niin oli ihan perushomma, että siinä keskellä järveä veneestä pudotettiin roskapussit järveen. Siellä ne meijjän keltaset Kouvostoliiton HEPS-marketin muavikassit makaa Luumäen Kahrasenjärven pohjassa vieläkin. Anteeks. Syyllisyys painaa yhä, mutta vetoan siihen että olin sillon laps eli tyhmä enkä vastuussa mistään. Mutta eihän sillon tajuttu, eikä tiijetty, ymmärretty eikä ajateltu. Porsasteltiin vaan. Nyt tuo tuntuu ihan pöyristyttävältä idioottimaisuudelta, eikä tulis mieleenkään enää.

Jos siä oot täällä käyny, tai vaikket oliskaan, ja on jokunen lati ylimäärästä ni paas kuule laittaen ropo tähän rojektiin. Kiitos. Ettei meijjän jokainen nurkka näyttäis tolta niiku tuos alla olevas kuvas.

Toi tommonen crowdfunding homma on miullakin mietinnässä. Josko jossain kohin koitan sitä kautta kerätä varoja kissoillekin. Et saatas kunnon tilukset, pysyvä eläinlääkäri palkattua, rokotteita kaikille ja helvetisti viskasia.

Anssi

Gili Airin kissaklinikkarupeemasta jäi käsiin yks piäni kissanpoikanen. Kun ei kukaan halunnu adoptoida ni minkäs teet, miun huusholliinhan hän päätyi. Hän on piäni oranssi tynkähäntänen poika ja nimeksi tuli Anssi Kela.

Miulla ei oo aikoihin ollu tilannetta, että kämpässä ois kasvamassa vaan yks kissavauva. Tästä johtuen olen pakahtua äidinvaistoihin ja tunteisiin, koska ollaan Anssin kanssa pondattu ihan täysillä. Ja oon huolesta sykkyrällä koko ajan. Anssilla on ollu pari episodia, ettei maistu ruoka ja sitte se oksentaa, ja oon ollu heti että nonii nyt se kuolee. Anssi vietti sairaalassaki yhen yön ja päivän ku olin ihan hätää kärsimässä ku pieni vaan yrjöää ja kuivettuu käsiin. Eilen taas sama juttu, mutta nyt en kiikuttanu Anssia lasaretin häkkiin vaan hoidin kotona itte ja illalla alkoki sitte taas piänelle pöperö putoomaan. On taas entisellään. Tiiän sen siitä että heräsin tänää kello nelijä kun Anssi istu miun päällä, nenä kiinni miun naamassa ja huus kitarisat lepattaen että RUOKAA. Asia selvä, viskasia kuppiin ja takas nukkumaan.

Ihana pikkumirri on hän! Ja on niin kivaa kun on tuommonen potra pieni määkijä pitämässä ajatukset positiivisena. Miä suren Destroyta vielä aika kovasti, enkä pysty esmes lähikauppaan menemään enää kävellen, kun ei oo enää Destroyta joka tuli melkeen aina mukaan. Puuttuu kauppamatkan seuralainen ja se tuntuu sellasena onttona kohtana syrämmessä. Viipotan pyörällä kauppareissut, ja siltiki aina tuntuu pahalta kun pyykkimuijan talon kohalta puskasta ei kuulukaan enää kahinaa ja maukumista, eikä Destroy säntää sieltä kinttuihin kiehnäämään, eikä oo kaupan ulkopuolella huutamassa et MUISTA OSTAA NAKKEJA sillä aika ku miä shoppailen.

Mutta Anssi kun on kotona niin ei tuu märehittyä menetyksiä vaan sitä senku iloitsee ja ihmettelee pienen kasvamista ja seurailee millanen persoona Anssista on tulossa. Ihana hän on, ja juttelevainen, kovasti tiedottaa koko ajan.

Ja julkkis, koska hänen muusikkokaimansa Anssi Kela jako kissa-Anssin kuvan feispukissa ni vähäkö Anssilla on faneja Mordorissa.

Meillä on kissasairaala piukassa kissanpoikasia, niitä on nyt jostain syystä tullu ihan helvetisti. Balilta saakka jopa, semmoset aussikönsikkäät olivat sieltä lähtiessään löytäny jostain ojasta minipienen kissanpoikasen ja ottivat sen kainaloonsa ja hoitivat sitä täällä lomaillessaan. Mutta ku pojat jatko matkaa ni toivatten mirrin meille.

Anssi saattaa saaha kaverin, kuhan on rokotukset kunnossa.

Muutoin täällä kaikki jees. High season on alkanu, ja se onki ihan jees koska kissakaupalla on ollu hulinaa ja melkee joka päivä saan myytyä jotain, ja joinain päivinä kauppa käy ihan helvetin hyvin. Ramadan loppuu viikon päästä ja sitte on Idul Fitri eli muslimien suurin juhla, vähä niiku niien joulu. Se ei näkyne täällä kauheesti muuten, ku että varmaan kauppoja on kii ja ravinteleissa palvelu hidastuu, kun paikallisväestö lähtee kotikonnuillensa sukuloimaan.

Nyt miä oon muutaman päivän Taalasmaana Edenissä, ja samalla parantelen tässä flunssan jämiä. Jahka korvat losahtaa auki ni suikkaan kyllä mereen. Vaikka joku helvetin molopää onki nyysiny miun märkäpuvun. Vituttaa ihan vietävästi.

Mirrit, järinät, viisumit

Kissaklinikka on hoiettu. Oltiin 4 päivää tääl omalla Kikkareella ja 2 päivää naapurissa Gili Airilla. Kaikkiaan 139 kissaa kävi eläinlääkäreiden pakeilla ja näistä 95 mirriä steriloitiin. Sanosin että aika hyvin, kuuessa päivässä. Oscarin kuulumisia on kissaplokin puolella, enklantia muistuttavalla kiälellä.

Kaikki meni kissaklinikalla muutenki hyvin, ei ollu mitään suurempaa hermoomisen aihetta. Toki taas kissakoreja haihtu savuna ilmaan useempia ja miuta riepoo se asia ihan suunnattomasti, mutta kai se on vaan purtava hammasta ja otettava se sellasena yleiskuluna, joka tässä projektissa on ja pysyy. Mutta vituttaa se silti. Että myä ilmasiks siun kissaa hoietaan, ja pyyetään vaan yhtä vaivasta asiaa, että tuo se vitun kori takasin ku oot vieny kissas kotio, ni siihen ei sit taivuta. Okei, useimmat tottelee, mutta ainahan kaikkialla on joukossa muutama jotka ei vaan viitti, saa aikaseks tai välitä. Räyh.

Klinikasta oli sen verran ressiä, että kun hommat oli hoiettu ni miä tiätty tulin heti kipeeks. Ei auta, on asioita hoiettavana, ja sairastan sitte huomisen ku on vapaapäivä. Oli erikoisen siistiä vetää eilen Lombokin shoppailurundi ja roudata 22 kilon kissanruokasäkkejä pää hiessä samalla ku yski sisuskalujaan pihalle ja meinas tuupertua kuumeeseen. Havuja perkele! Suamalainen sisu ja sillai, myä ei periks anneta.

Syvä helpotuksen huokaus että seuraava klinikka on vasta marraskuussa. Kerkee hiukan ottamaan iisimmin, ni jaksaa sitte sen rypistellä. Se tulee olemaan parin viikon hulapaloo, et siinä saa äheltää sit ihan tarpeeks.

Muuta äksöniä tässä on ollu mm. 4.6 pointsin mehevä maanjäristys tuos yks ilta. Oli hiano. Ensin kuulu murinaa ja sitte hytkytti nimmaan perkeleesti. Mutta ei ees kaljapullo kaatunu ni ei se paha ollu, vaikka ainahan nuo nostaa niskavillat pystyyn ja aiheuttaa sellasen säpsähteleväisen olon vähäks aikaa.

Ja tiätysti miul on ollu taas säätämistä viisumin kanssa. Sama vanha virsi joka helvatan kuukaus. Indonesian viisumisäännöthän on ihan villi viidakko, missään ei ole ainoota oikeaa paikkansapitävää ja ajantasalla olevaa informeissöniä, ja säännöt vaihtelee riippuen siitä missä ja kenen kanssa asioitaan hoitaa. Esmes jos koitat saaha jotain viisumia Kuala Lumpurin lähetystöstä ni ei onnistu, mutta jos meet Kota Kinabaluun Indonesian konsulaattiin ni onnistuu. Täs o mitn järkee.

Viisuminjatkoleima

Viime syssynähän Lombokin imigrasi-konttori veti hanat kiinni 60vrk turistiviisumien jatkamisen kanssa ja tiettävästi tää kiree linja pitäs olla yhä voimissaan. Mutta kun tuttava suositteli uutta viisumiagenttia ja soitin hälle, ni se oli että NO PROBLEM. Testasin, agetti hoiti käytännön paperihommelit ja miä kävin eilen Imigrasissa valokuvassa ja sormenjälissä ja pläts, leima passiin ja kuukaus jatkoa. Mitä helvettiä? Ja tää ei siis ollu mikään tiskin alta puliveivaamalla ja voitelurahalla hoiettu homma, vaan ihan virallinen meininki. Fanfaareja, tiätysti, koska helpottaa miun seuraavan kuukauden kahen elämää, kun ei tarvi tuon kauemmas sinkoilla viisumiasioiden kanssa. Ja toivottavasti joskus parin kuukauden päästä ois miun työlupapaperit käpistelty ja hyväksytty ja pääsen hakemaan 12 kuukauden mielenrauhan eli oleskeluluvan vuodeks. Se ei ole halpa lätkä passissa, mutta kun saa olla vuoden miettimättä joka kuukaus että mites tää paska tällä kertaa hoituu ni on se hintasa väärti. Ja mahollistaahan se oikeitten palkkaduunien tekemisenki, mikä on erittäin jees. Lompakkoni on melkosen heikolla tolalla, nimittäin.

Hiekkakikkareella alkaa vyörymään high season päälle ihan täysillä. Jos oot tulossa tänne lomaileen seuraavan parin kuukauden aikana, ni varaa majotus etukäteen. Mestat alkaa olla täyteen buukattuja elokuun lopulle saakka, ainaki mitä oon miun tutuilta majatalon pitäjiltä kuullu.

Ei muuta. Miä hoitelen nyt tavarakuorman lähetyksen meiän kissasairaalaan ja sitte painun kotio nukkumaan flunssaa pois. Kelpaa köllötellä, koska miulla on uus kämppäkaveri. Semmonen piäni ja oranssi poikanen. Kuva tuas alempana. Hän on ihana.

Pirkonki joku toi klinikalle

Tää mirri on asettunu taloks. Ei ollu tarkotus, mutta hän ei suostu poiustumaan. Olkoot siin sitte.

Tommonen jäi Gili Airilta käsiin. No pakkohan se oli kotio tuua ku ei tuommosta pientä voinu jättää yksin selviytymään. Aika ihku kämppäkaveri on hän. Biäni poika.

Hiekkakikkareen aamu

Tapaus Oscar

Kissaklinikan eka etappi täällä omalla kikkareella on rypistelty kasaan. Oli surua ja murhetta heti siinä jo ennen ku klinkka alko, koska Destroy jouduttiin lopettamaan viime sunnuntaina. Oli kyllä miulle ihan helvetin vaikia paikka mutta muuta ei ollu tehtävissä. Katse eteenpäin, elämä jatkuu.

Huushollissa on toki klinkan jäliltä kaks uutta mirriä, Nuudeli ja Pätkä. Miau vaan.


Nyt miul on vähän vapaapäiväilyä. tai vapaa ja vapaa, mutta kissakauppa on kiinni ja hoitelen muita hommia. Niistä lissee myöhemmin. Maanantaina ja tiistaina pusataan mirriklinikka Gili Airilla ja sitte on homma paketissa tältä erää.

Kissaklinikka tääl kotikikkareella meni hianosti. Reilut 80 kissaa kävi eläinlääkäreien pakeilla ja niistä 63 steriloitiin. Plus kaks jänestä ja kolme hevoista kävi morjestaas lääkäreitä. Hevoiset ei tullu klinikalle vaan lekurit kävi hoitamassa niitä toisaalla. Ja näien lisäks klinikalla kävi Oscar.

Oscar on apina. Ja ihan vauva vielä.

Oscarin tarinasta on useita versioita, mutta hänet lienee joku paukapää tuonu tänne Floresilta tuossa joskus viime vuoden loppupuolella, ja jättäny sitte saarelta poistuessaan sen tuonne yhteen pieneen majataloon. Majatalon omistaa yks kloppi, joka ei oo nyt täällä saarella vaan kotonansa Italiassa. Eli apina jäi hänelle, halusi tai ei. Majatalon paikallinen henkilökunta on apinaa nyt siä hoitanu, parhaansa mukaan kaiketi, mutta ei nyt tiätysti ihan apinaa suosivalla tavalla ehketi.

Apina EI ole lemmikki. Ne on hirviöitä, ne kuuluvat vapauteen, viidakkoon, muitten apinoitten seuraan. Niistä tulee hulluja jos ne on vankina eikä niillä ole apinakavereita.

Apinan pitäminen lemmikkinä on Indonesiassa tiettävästi täysin laillista.

Oscarista alko joku pari viikkoa sitte älämölö feispukissa. Miä näin sen jutun mutta ohitin nopeesti, ja kelasin että JOKU MUU taho hoitaa kyllä, miulla on tässä vähä muutaki puuhaa. Meininki Oscarin elämästä räjähti tossa alkuviikosta yhen videon myätä jonka joku oli feispukkiin postannu. Oscar oli kettinkin päässä yhessä pienessä majatalossa ja roikku siä petoniaidalla millo missäki solmussa, kiree naru vyötäröllä ja varsin ikävän näköstä meininkiä. Videon perään tuli äkkiä varmaan sata kommenttia ja siä oli suunnaton räyhääminen päällä. Kun miun nimikin siellä mainittiin mestana mihin apinan vois viiä, niin aloin hommaa seuraamaan. Siä oli kauheeta syyttelyä ja raivoomista et mikä vitun idiootti pitää apinaa lemmikkinä ja saatanaperkele ja "menen antamaan tolle majatalolle tripadvisoriin yhen tähen ja ikävän kommentin". Sehän se apinaa auttaa kyllä. Sitte siellä jo uhottiin että "huomenna" mennään ketinkileikkurien ja jonkun rambojoukon kanssa ja otetaan se apina sieltä pois. Miä tiedotin tyynesti että okei, KISSAklinikan eläinlääkärit on valmiina jos joku sen apinan meille tuo tsekattavaks.

Luonnollisestikaanhan mitään toimintaa ei näkyny, älämölö feispukissa vaan jatku. Niinkun joku sinne kommentoiki, ni on se ny helvetti että liki sata äkästä kommenttia ketjussa ja edelleen se apina killuu siellä kettinkin päässä, kukaan ei tee mitään.

Tää on just tätä. Maailma pelastuu kyllä jos klikkaan et like Greenpeacen sivulle, muutahan miun ei tarvitte tehä. Aina JOKU MUU hoitaa! Hengessä mukana hei, se riittää!


Kun ei näkyny äksöniä ni miulla alko vähän keittämään. Kyrpiinnyin oottamaan et saako JOKU MUU jotain aikaseks. Lähetin sitte kissaklinikan vapaaehtosporukan kattomaan Oscaria ja kehotin kohteliain sanankääntein ehottamaan että antasivat Oscarin meille et viiään se eläinlääkäreille tarkastettavaks. Että ehottomasti ei mitään kädenvääntöä aiheesta  eikä ehottomasti mitään väkisinpelastamista (koska apinan pitäminen on laillista eikä täällä asiat muutenkaan ikinä hoidu tappelemalla) mutta jos hyvässä hapessa homma hoituu ni jipijaijou. Se oli puali tuntia ja apina oli kissaklinikalla. Ei mitään draamaa eikä vaatinu mitään helvetin tappelua ja ketinkileikkuria, kaikki hyvässä yhteisymmärryksessä.


Oscar oli ihan kunnossa, hyvin syötetty. Koko kroppahan sillä oli ruhjeilla kun on killunu ketinkin päässä ja kiree muovinaru vyötäröllä mutta muuten ok. Vapaaehtoset kävi viel uuellee juttelemassa apinaa pitäneitten poikien kanssa, että oisko okei jos myä pijetään toi Oscar nyt toistaseks, että se on ruhjeilla ja kaikkee ni parempi että seurataan sen vointia, ja koitetaan saaha yhteys Oscarin omistajaan ja keskustella hänen kans Oscarin tulevaisuudesta. Pojat oli että okei, no problem.

Oscar on nyt Lutwalassa. Ei ole ketinkissä enää. Hänelle on siellä rakenteilla iso karsina missä saa mesota ja peuhata, siihen asti kunnes Oscar viiään (toivottavasti) Balille apinoien pelastuskeskukseen, missä sille on jo paikka varattu mutta mestassa on tilaa vasta tuossa kuukauden päästä ja siihe asti Oscarin tarttee olla täällä. Oscarin "omistajan" kanssa ei oo päästy puheyhteyteen, mutta on keskusteltu omistajan läheisten ystävien kanssa ja saatu sitä kautta viestiä että omistaja on tietonen mitä on tehty ja myöskin kannattaa Oscarin toimittamista johonki rehab-keskukseen, missä Oscar vois oppia apinan tavoille ja kenties joskus tulevaisuudessa pääsis vaikka takasin vapauteen.

Oscar on ihan mahoton. Kävin toissailtana Lutwalassa rantabaarissa eläinlääkäreien kans kaljalla ja Oscar ravas siel tuli perseen alla pitkin rantaa ja loikki puissa ja jahtas ohi meneviä pyöräilijöitä ja hevoskärryjä ja hyökki kaikkien kimppuun. Puri miuta jalkaan (ei menny iho rikki eli nou hätä) ja oli muutenki täynnä sellasta hyperaktiivista energiaa. No kai ny, jos on vimoset 9-10 kuukautta ollu metrin pitusessa ketinkissä kiinni ni vapauren hurma on räjäyttäny sulakkeet ihan totaalisesti.

Mahoton ja vikkelä otus on tuo Oscar.

Mela, mirriklinikka, ihmiset

Maalimantuska on taas aika kovasti läsnä. Fiilikset ei muutenkaan oo kauheen katossa. Johtuu enimmäkseen Destroysta. Hän on yhä hengissä, tuossa muutaman päivän näytti jo kondis kohentuvan, oli toivonkipinää ilmassa. Mutta tänää on nyt taas vähän huonompi päivä. Ei oikeen jaksa liikkua enää, eikä suostu syömään itte. Miä syätän, sitte menee ees jotain kitusiin. Ei hyvältä näytä. Näyttää hautajaisilta.

Samalla kun on jatkuva hermoominen Destroysta, tässä pitää äheltää maanantaina alkavaa kissaklinikkaa kasaan. Tsiljoona asiaa hoiettavana ja hirvee stressi. Tuleeks vapaaehtosia jeesimään ja meneeks kaikki hyvin ja mitä hä. Julisteita pitää mennä laittamaan rantaraitin varteen ja siivota kaupasta klinikka ja yhtä sun toista puuhaa on ihan tarpeeks.

Et jos ei pariin viikkoon tää ploki suolla uutta paskaa ni tsori, miulla on vähä muuta tekemistä tässä.

Mela on ottassa myös ihmisten kanssa. Kaikenlaisia idioottimaisia emaileja tulee. Miä en tajua. Jos miä vaikka lähen lomalle Timpuktuun ni emmiä ny ekana etti jotain eläinsuojelujärjestöä sieltä ja laita niille postia et hei miten sinne pääsee ja voisiks buukata meille jonku liki ilmasen majotuksen, kato ku myäkii tykätää eläimistä. Kyllä miä jotenki saattaisin kelata, että semmosilla projekteilla on jotain parempaaki tekemistä ku juosta kylää ympäri ettimässä majotusta kenelle tahansa tuntemattomalle hyypiölle.

Ja koitan taas mettästää meiän kissakoreja. Niitä on lainailtu ahkerasti mutta palautus vähän ontuu. Nyt miä teen silläviisii, että lasken korit ennenku klinikka alkaa, ja jos ähellyksen lopuks hukassa on yhtään, ni lainailu loppuu nimittäin siihen. Vuokrauspalvelulla jatketaan sitte. Että jos tarvit koria, ni se maksaa 100 000 rupiaa.

Mikä ihmisiä vaivaa? Se, että ne on ihmisiä, luulen.

Miuta nimittäin hiukkasen vitutti tuossa kun viimeks Lombokilla kävin ja mälläsin melkeen miljoonaan kissakoreihin, että niitä nyt sitte taas ois ja saahaan kissaklinikkaa vejettyä ilman että pitää äkäsiä katteja kainalossa kantaa. Okei, miltsi ei oo iso raha ja sillä sain 12 koria, mutta tää miun kissaprojekti ei ny varsinaisesti rahassa kylve ni vituttaa ostella uusia koreja meiän vähillä rahoilla ihan vaan siks että ihmiset ei viitti palauttaa mitä lainaavat. Rahalla ois parempaakin käyttöä, lääkkeitä vois ostella ja sillai.

Muutoin on kaikki ihan okei. Ramadan alkaa huomenna. Mordorissa vissiin juhannus? Ramadan kestää noin kuukauden ja loppuu heinäkuun puolvälissä Idul Fitri -karkeloihin ja sitte on taas pizniz äs juusual.

Miä itte otan piänen vapaan kuhan on kissaklinikka hoiettu. Pyhkäsen vissiin Palille, viisumihommaa ja sellasta nupin latausta. Tarpeeseen tulee.

"Vittu, ihmiset!"

Pinna kireenä ja murheen murtamana

Destroy sairastaa

Destroy on kipeenä. Ounastelen hautajaisia lähiaikoina. Niin pahasti että eilen illalla kaivoin jo montun valmiiks, koska olin varma että ennen aamua Destroy lähtee vihreemmille niityille. Mutta hän on iso poika, vahva, eikä halua luovuttaa. Kyllä on lääkitys menossa ja kaikki tehään mitä voiaan, mutta siltä vähän näyttää että saattohoitohommat taitaa tässä olla menossa.

Vitsit on vähissä ja hermo kireenä. Miä olen niiiin väsyny tähän meininkiin, että koko ajan senku saattohoitelee mirriä hautaan like there's no tomorrow. Mutta kerkeshän tässä oleen pieni tovi ilman pahempia katastrofeja. Ja pitää ajatella, että parhaani yritän ja ainakin hetken miun jokainen mirri on saanu elää helppoa elämää, tykättynä ja huolehdittuna ja palleroiteltuna lellikkinä.

Olin kätilönä kun Destroy synty reilut pari vuotta sitte ja taidan olla paikalla myös kun lähtö tulee.

Elättelen kuitenki vielä pientä toivonkipinää, että mirri toipuu. Destroy on iso ja vahva kollinrotjake, eikä mikään heiveröinen pentu enää. Hän hiukkasen syö, tepastelee ja on tolkuissaan, reagoi asioihin. Mutta hengittää vaikeesti ja näkee, että on hyvin epämukava olo. Ei siedä syliin ottamista, haluaa vaan nyhjätä, olla siinä lähellä mutta omissa oloissaan. Mietin ryysäämistä Balille lääkäriin, mutta tajuan ettei Destroy kestäis matkustamista sinne, sillä on niin paha olla. Lääkäreitä Balilla on konsultoitu ja heiän neuvojen varassa mennään. Vahva veikkaus on että Destroylla on FIP-virus. Se on kiva virus se, tappaa 100% varmuudella. Eli jos on lähtölaskenta menossa, niin emmiä rupia Destroyta rääkkäämään kauheella kyydillä Balille. Hänen on parempi olla loppuun saakka kotona, ilman mitään ylimäärästä stressiä ja miulla on täällä jo kaikki maholliset lääkkeet ja härpäkkeet mitä hänen olon helpottamiseen tarvitaan. Myös eutanasiaromppeet, jos hänen kunto romahtaa niin pahaks että sellasta tarvitaan.

Huoh.Pikkusen jonkinlaista ihmettä vois nyt joku miun Palatsin suuntaan lähettää, kiitos.

Tämmösen paskan keskellä toleranssi paskanpuhumista, tyhjiä lupauksia ja tyhmiä kysymyksiä kohtaan on aika vitun vähissä.

Miten ei jengi tajua esim. sellasta asiaa, että kissakauppa on auki sillon kun se on auki, eikä se ole mikään helvetin 24/7-päivystystyylillä toimiva putiikki et soitto vaan ja luuska kiitää paikalle palvelemaan? Joku helvetin tollo eilen illalla laitto viestii et hei, mul on kissanpentu ja tarvisin sille ruokaa ja kaikkee sälää et voisiks tulla avaa kaupan NYT ku oon täällä kaupalla ja se onki kiinni et oo äm gee. HÄSTÄK HAISTAVITTU oli niiku eka reaktio. Vastasin, et katoppa jos meet kaupalle sillon kun se on AUKI ni saattaa toi shoppailu onnistua vähän paremmin. Et kokeilehan sellasta lähestymistapaa vaikka huomenna.

Ei oo tyyppiä näkyny tänää ja kauppa menee kii tuossa pualen tunnin päästä.

Eikä tää oo ainoo kerta ku näin  tapahtuu. Että hei joo miä tiiän et siulla on sunnuntaisin vapaapäivä mut ku miä tarvisin sitä ja tätä ni voisitko. EN VITTU VOI. Jos et ite pääse sillo ku puoti on ovi levällään ni miks miun pitäs tässä säntäillä. Saatana.

Joo, olen kreisi kätleidi mutta miulla on muutakin elämää enkä miä enää hyppää jos kuka vaan taulapää pyytää. Perkele.

Hästäk!!!!

Ni sanoinksmiä jotain siitä hästäkihommasta, mitä?

#fokit

Iidn

Anteeks et mainostan mutta ohan tämä Eden, missä Taalasmaalailen sillon tällön ja ens vuonna enempi, ni aika helvetin siävä mesta.

Omistaja Suzannella on silmää yksityiskohille ja enerkiaa toteuttaa kaikkia piäniä härpäkkeitä, jotka luavat tunnelmaa.

Oih voittaapa plötössä ja saaha oma tommonen biäni majatalo. Paitsi et oisin paska Majatalon Madame, kun ei sitä jatkuvalla syätöllä jaksais lirkutella kaiken maaliman asiakkaille. Mutta ois se silti aika kivaa. Voisin asiakkaille pitää aina eka sellaset pääsykokeet, ja sitte päättää et saako tulla vai ei. Jos on ihan dorka ni ei sijaa miun majatalossa, sori. Pisneksen kannalta vois olla vähän haastavaa kyllä tuommonen tyyli. Mut jos ei ois rahasta kii, ni sit. Päden Bungalowit - Vain hyville tyypeille. Ja komeille. Mestassa on mörkö omistaja, mutta muuten jees. Viis tähteä tunnelmasta ja sata kissaa. Tervetuloa!

Saaha sitä haaveilla. Ja pitääkin. Jos ei oo haaveita, ni ihminen laiskistuu, ja masentuu. Et kaikki on täs, mitn tarvitte enää, ei muuta ku krematorioon.

PS. Jos joku on tänne tulossa lomaileen ja haluaa majotuksen rauhaisilta huudiloilta, ni Eden o hyvä. Miun kautta voipi varata.

Hästäkjoulou

Ja ku nyt alotin kitinän ni pakko jatkaa viä hiukan.

Ootteko jo siä kaukana Mordoris huamannu, et nuariso puhuu hästäkiä? Saatana. Muutaman kerran oon kuullu ku joku on heittäny puhutun lauseen loppuun jonkun nasevan "hashtag bullshit" -huipennuksen. Jumalauta.

Kyllä on maailmassa tärkiämpiäki asioita, tiätysti, mutta antakaa ny vanhan huonostinukkuneen napista. Se on meiän ikäihmisten tehtävä, tuo kaikenlaisten uusien kotkotusten paheksuminen.

Miä en yleensä jaksa kiälipoliisiperseilyä. Hämmentävän monet kyllä jaksaa ja tuohtuneena postaa feispukkiin et kattokaa nyt ku Hesarissa oli kirjotusvirhe tai huanoa kiältä, nyt saatana, päivä piloilla ja ranteet auki, eihän tätä kestä mitenkään, journalismin tila ja ketä siellä Iltaläpyskässä on töissä kun tollasta pääsee läpi mussunmussun.

Mutta tää vitun hästäkihomma. Miä en kestä! Että käytiin joo eilen siä syämässä ja oli sika hyvät mässyt ja hästäg dilisös.

Miähän en oo viäkää toipunu ku joskus männä vuasina jossain helvetin pissisdiskossa (miksi olin siellä? Miksi? Eiku hetkinen, oli jotkut musa-alan ilmasen viinan pileet, ja ilmanen viinahan on kenen tahansa itsiään kunnioittavan mordorilaisen siipeilijän suosikkijuoma. Siksi.) osuin nuarien narutoppipimujen kanssa vessaan yhtä aikaa ja ne siinä lisäs paklinkia kuonoihinsa ja puhuvat internettilyhenteillä. LOL vaan sinnekin, oli se niin IhQ.

Kyllä jos lyhenteillä puhuu niin sallituja on vain klassiset EVVK ja WTF.

.
Kiitos. Ei muuta. #MOLO

Maalimantuska

Joskus tulee hetkiä, päiviä, viikkoja, kun tuntuu että maalimantuska nujertaa täysin. Sellanen toivottomuus. Että miten voi asiat olla näin päin helvettiä, ja valtaosa porukasta ei välitä vittujakaan muusta ku siitä että kuhan MIÄ saan kaiken mitä haluan, muista viis. Hoitakoot JOKU MUU ja jälkipolvet kaiken paskan mitä heille hoiettavaks jätetään.

Minä en tajua miten kukaan nykypäivänä kehtaa, ja pystyy, olla välittämättä asioista. Yleisestä maailman tilasta ja sillai. Kun ei meil oo ku tää yks planeetta ni kandeeko kusta omiin muroihinsa tällä tavalla? Välinpitämättömyys, se on se joka meiät lopettaa. Ja se ollaan kyllä ansaittu, kun tätä menoa kattoo. Hävettää olla ihmiin, aika usein.

Vituttaa myös, että monella on sellanen näennäinen ylevyys että kyllä välitän, mutta käytännön toimet lässähtää jonkun nettiadressin allekirjottamiseen ja FB-liketykseen. Sitte eiku ravinteliin ja tilaamaan jotain haineväkeittoa ja sen jälkeen kotio makaamaan pandantaljalle ja napostelemaan siperian tiikereiden kiveksistä tehtyjä raksuja.

Vituttaa myöskin, että niin monella on helvetisti ideoita ja hyviäki sellasia, mutta toteutus ontuu, kun ei itte jaksa/ehi/viitti sen enempää ku toitottaa niitä hyvä ideoita eteenpäin. Miunki kandeis kuulemma siirtää kissakauppa kadunvarteen, tai ainaki hajottaa kaupan etuseinä ja laittaa siihe iso kunnon näyteikkuna, miun kantsis hoitaa sellasta ja tollasta sälää myyntiin ja teettää kaken maaliman kissakuvilla varustettuja perseensuristimia ja hilavitkuttimia ja rakentaa tommosta laveria tohon ja kyllä ny kahvitarjoilu pitäs kissakaupalla olla vähintäänki ja muutaman miseliinin baari ja mainosbanneri tien poikki ja torvisoittokunta siihen vetämään Mustan Kissan tangoa ja kauppa auki 24/7 ja rahankeräysbokseja joka vitun putiikkiin jokaiseen maanosaan täältä Timpuktuun ja hyväntekeväisyyskonserttia vois olla ainaki joka toinen ilta ja sitte ku on klinikat ni kaikki kissat saarilla pitäs rokottaa tietysti ja mitähän vielä.

Ja tokihan miun kissaprojektilla pitäs olla joku helvetin Playboy Mansionin tyyppinen viien tähen kissapalatsi, mistä kissaturistit sais vuokrata bungaloweja ja missä vois pullukoita kissoja sitte rapsutella samalla ku eteerisenä toisella käellä siemailee cosmopolitania siin uima-altaan reunalla makoillessaan. Joku jo ihan oikiasti laitto pokkana meiliä miun kissaosotteeseen joku aika sitte että "onks teillä huonetta vapaana ens viikolla kolmeks yöks, meit ois kaks henkee tulossa teiän kissahotelliin". Meinasin vastata et on toki majotusta tarjolla, pääsette meiän kissasairaalaan häkkiin, on muuten all inclusive, whiskasit sisältyy hintaan. Vain 500 egee yä.

Miäpä tässä monistan itteni, sekä varsinki kissaprojektin rahakirstun sisällön, ja laitan kartanon alulle ja tilaan kaks miljoona Alepan kuvalla varustettua kalsaria ja alan jakaa flaiereita kissoille että osaavat tulla käymään rokotuksissa.

Pahoitteluni tästä kitinästä. On vaan tänää sellanen maalimantuskapäivä ja riittämätön olo ja katos, stressinpoikasta pynkää housuun. Ommmmmmmmm zeniläistä mielenrauhaa koneeseen ja itteni muistutus siitä, että enempää en voi ku mihin pystyn.

Oon nukkunu helvetin huanosti jostain syystä ja heräsin jo viieltä moskeijan huutoon. Siällä ämyreitä viritellään jo kuumeisesti, Ramadan alkaa kohta ja sitte ei muuta ku et jos sul lysti on niin kädet yhteen lyä, koska Ramadan kestää kuukauden ja ensimmäinen huuto moskeijasta tulee jo kello kolome aamuyällä. No se on toki ihan hyvä aika nousta ylös, mikäs siinä, aamukaffet tulille ja sitte oottelemaan aurinkon nousua.

Väsymys ei oo koskaa ollu miulle mielialaa kohottava olotila. Mutta arvatkaa mikä mielialaa kohottais? Jos Mikko Von Hertzen tulis hieromaan genitaalejaan miun naamaan! Näin tuossa yks yä sellasta unta, että menin määkimään maalimantuskaani terapeutin tykö, ja kappas, Von Hertseenin Mikkohan se siällä kallonkutistajan virkaa toimitti. Hän hoiti miun apeeta fiilistä ekana halaamalla ja sitte hieromalla kepeksiään miun lärviin ja tiedotti että "tämä kohottaa mielialaa". Huom, tämä ei ollut eroottinen uni, toiminta oli täysin ammattimaista alakulon hoitoa. Ja kyllä muuten askel keveni ja mieliala koheni!

Terveisiä vaan Von Hertzenin veljeksille et jos noi musahommat joskus alkaa tympäseen ni ei muuta ku Veljexet Von Hertzenien Halaus- ja Genitaaliterapiaklinikka pydeen. Menestys on taattu, luulen.


PS. Elämä on silti hianoo, vaikka joskus, joinain aamuina, nouseeki neitsytvuoteelta ns. perse edellä.

Alepa

Toukokuun kolumnit

Kääk. Taas unohin et kolumnejakin on julkastu. Kaikkee ei voi muistaa, semminkin kun kirjotin ja lähetin etiäpäi nuo jo ajat sitte ja tässä on ollu kaikenlaista muutaki tekemistä ku kytätä kolumnejain.

Klikakkaa ja lukekaa jos ette viä oo hokannu:
Gilisaarten tiukat mutta suhteelliset säännöt
Pihistelemällä kohti unelmaa

Ja nää on valitettavasti miun viimiset tällä erää. Kuuen kolumnin diili oli täten tässä. Kivaa oli kirjotella, toivottavasti myäs lueskella, vaikka aika tuttua asiaahan kaikki miun plokin kahelle lukijalle ainaki oli.

Jos joku taho tartteis jatkossa piäniä juttuja elämästä exoottisella saarella ni ottakee yhteyttä. Mainittakoon, että osaan siis kirjottaa myäs ihan suameks jos tarvitaan. Et ei pelkkää pissakakka-kymin vääntöö hei!

Mut ei miul nyt muuta. Taalasmaana täs just puuhastelen, aurinko paistaa, pähkäilen mistä helvetistä riipasen vakuutuksen joka ei vippaa miuta vararikkoon, juan kahvia ja tuhertelen kaikenlaisia juttuja. Ja oottelen et ois jo ilta ja uus jakso Master Chef Australiasta törähtää eetteriin.

Näin säkenöivää on meininki! Molo!

Ihan ku ennen muinoin

Myä elämän ehtoopualella olevat ikäihmisethän aina paheksutaan uusia kotkotuksia ja haikaillaan vanhojen hyvien aikojen perään. Tai pitäis haikailla. Miä koitan tosin olla märehtimättä menneitä, koska asiat ei siitä mikskään muutu vaikka kuinka nillittää et kyllä sillo 70-luvulla oli kaikki niin ihanaa. Paskat oli, ihan perseestä kaikki oli sillonki. Kuin myös myähäisemmillä vuosikymmenillä. Ajan tuhlausta on taakse kattelu ja haikailu.

Totta helvetissä sitä joskus kuitenkin miettii, että ois pitäny sillon sitä ja tätä. Ois pitäny olla viksumpi, tehä asioita toisin ja varsinkin olla tekemättä aika paljon juttuja joista ei mitään hyvää oo seurannu. Mutta kaikella on joku tarkotus, ja jossei mitään kummosempaa, ni ainaki se, että kaikki eletty, koettu ja mokattu on tehny miusta tämän ihmisen joka olen nyt. Olkoonkin että tää ihmiin on yhä vaikee tuonelan tienviitta, enimmäkseen, mutta sellanen miä olen.

Eilen kuitenki haikailtiin Hiekkakikkareen vanhoja hyviä aikoja. Niitä muutaman vuoden takasia kun ei ollu jotain fänsipänsi-luksusteluresorttia joka nurkalla, ei wifiä vinkumassa jokaisen risun alla, eikä rantaraitti tiukassa jotain persereiänvalkasuja tarjoovia kylpylöitä. Ei selfiekepukat tanassa hilluvia turisteja tukkimassa kulkuväyliä. Kun oli vaan ranta ja joku baari ja piänet rastajätkät puun alla rämpyttämässä, varpaat hiekassa ja kaikilla hyvä meininki.

Koska pitkästä aikaa oli sellanen bile. Pojat soitteli puun alla, hiekalla, rannalla, porukkaa istu nurtsilla, sateenkaari loimotti taustalla ja myöhemmin taustalakanana komian kuutamon nousu. Juhlan aihe oli tosin vähän synkeä, muistokonsertti menehtyneelle ystävälle (ei miun, mutta noien kaikkien muitten). Fiilis oli kuitenki hyvä, vaikka välillä lähetettiinki moikkulia tuonpuoleiseen.

Sellasta rentoa regeimeininkiä, tiättekste. Varpaat hiekassa ja lupsakka meininki.

Mutta kehitys kehittyy ja mikään ei ennallaan pysy, hyvässä eikä pahassa. Se on maailman meno.

Miun henkilökohtasessa Hiekkakikkare-elämässä on esmes sellasta hyvyyttä että Australian Master Chef season 7 alko maanantaina. JIHUUUUU! Kissakaupalla menee ihan okeisti, melkeen joka päivä saan jotain myytyä. Kissat voi hyvästi. Viikon Taalasmaapesti alko taas tänää. Ja - mikä parasta - olen vihdoin säätämässä työ- ja oleskelulupahommia kuntoon. Siinä on hirviä paperisota ja ährääminen ja maksaa IHAN VITUSTI ja koko prosessi kestää muutaman kuukauden ennenku on lätkä passissa. Makso mitä makso, se hinta on kuitenki kohtuullinen jos miettii vähentyvän stressin ja lisääntyvän mielenrauhan määrää.

Elämä o hianoo!

Festarimeininki. "Isn't it just like Woodstock back in the 60s????" kysy yks miun kaveri. Totesin, et ehkei nyt ihan kuitenkaan.

Sateenkaari. Huomatkaa kuvan keskellä pojottava hattupäinen selfiekeppimies. Seurasin sen meininkiä koko illan. Sillä suris videokuvaus tuntikausia ja kamera koko ajan suunnattu häneen itteensä. Kysymys kuuluu: kuka helvetti haluaa kattoa jonku seittemän tunnin videon missä tyyppi sienipäissään (ehkä) jammailee rannalla ja vääntelee naamalleen ilmettä jonka tarkotus on kertoa että "vittu kun on hyvä meno". Tsiisös. Eikö ihmiset osaa enää hetkeekään nauttia pelkästä olemisesta? Pitääkö joka vitun sekunti ikuistaa? Kuvitteleeko jengi että KETÄÄN kiinnostaa siun elämä niin paljon että jaksaa tuommosta paskaa kattoa? Jos et oo David Beckham, ni anna olla, kokeile ihan elää vaan. Perkele.