Mirrit, järinät, viisumit

Kissaklinikka on hoiettu. Oltiin 4 päivää tääl omalla Kikkareella ja 2 päivää naapurissa Gili Airilla. Kaikkiaan 139 kissaa kävi eläinlääkäreiden pakeilla ja näistä 95 mirriä steriloitiin. Sanosin että aika hyvin, kuuessa päivässä. Oscarin kuulumisia on kissaplokin puolella, enklantia muistuttavalla kiälellä.

Kaikki meni kissaklinikalla muutenki hyvin, ei ollu mitään suurempaa hermoomisen aihetta. Toki taas kissakoreja haihtu savuna ilmaan useempia ja miuta riepoo se asia ihan suunnattomasti, mutta kai se on vaan purtava hammasta ja otettava se sellasena yleiskuluna, joka tässä projektissa on ja pysyy. Mutta vituttaa se silti. Että myä ilmasiks siun kissaa hoietaan, ja pyyetään vaan yhtä vaivasta asiaa, että tuo se vitun kori takasin ku oot vieny kissas kotio, ni siihen ei sit taivuta. Okei, useimmat tottelee, mutta ainahan kaikkialla on joukossa muutama jotka ei vaan viitti, saa aikaseks tai välitä. Räyh.

Klinikasta oli sen verran ressiä, että kun hommat oli hoiettu ni miä tiätty tulin heti kipeeks. Ei auta, on asioita hoiettavana, ja sairastan sitte huomisen ku on vapaapäivä. Oli erikoisen siistiä vetää eilen Lombokin shoppailurundi ja roudata 22 kilon kissanruokasäkkejä pää hiessä samalla ku yski sisuskalujaan pihalle ja meinas tuupertua kuumeeseen. Havuja perkele! Suamalainen sisu ja sillai, myä ei periks anneta.

Syvä helpotuksen huokaus että seuraava klinikka on vasta marraskuussa. Kerkee hiukan ottamaan iisimmin, ni jaksaa sitte sen rypistellä. Se tulee olemaan parin viikon hulapaloo, et siinä saa äheltää sit ihan tarpeeks.

Muuta äksöniä tässä on ollu mm. 4.6 pointsin mehevä maanjäristys tuos yks ilta. Oli hiano. Ensin kuulu murinaa ja sitte hytkytti nimmaan perkeleesti. Mutta ei ees kaljapullo kaatunu ni ei se paha ollu, vaikka ainahan nuo nostaa niskavillat pystyyn ja aiheuttaa sellasen säpsähteleväisen olon vähäks aikaa.

Ja tiätysti miul on ollu taas säätämistä viisumin kanssa. Sama vanha virsi joka helvatan kuukaus. Indonesian viisumisäännöthän on ihan villi viidakko, missään ei ole ainoota oikeaa paikkansapitävää ja ajantasalla olevaa informeissöniä, ja säännöt vaihtelee riippuen siitä missä ja kenen kanssa asioitaan hoitaa. Esmes jos koitat saaha jotain viisumia Kuala Lumpurin lähetystöstä ni ei onnistu, mutta jos meet Kota Kinabaluun Indonesian konsulaattiin ni onnistuu. Täs o mitn järkee.

Viisuminjatkoleima

Viime syssynähän Lombokin imigrasi-konttori veti hanat kiinni 60vrk turistiviisumien jatkamisen kanssa ja tiettävästi tää kiree linja pitäs olla yhä voimissaan. Mutta kun tuttava suositteli uutta viisumiagenttia ja soitin hälle, ni se oli että NO PROBLEM. Testasin, agetti hoiti käytännön paperihommelit ja miä kävin eilen Imigrasissa valokuvassa ja sormenjälissä ja pläts, leima passiin ja kuukaus jatkoa. Mitä helvettiä? Ja tää ei siis ollu mikään tiskin alta puliveivaamalla ja voitelurahalla hoiettu homma, vaan ihan virallinen meininki. Fanfaareja, tiätysti, koska helpottaa miun seuraavan kuukauden kahen elämää, kun ei tarvi tuon kauemmas sinkoilla viisumiasioiden kanssa. Ja toivottavasti joskus parin kuukauden päästä ois miun työlupapaperit käpistelty ja hyväksytty ja pääsen hakemaan 12 kuukauden mielenrauhan eli oleskeluluvan vuodeks. Se ei ole halpa lätkä passissa, mutta kun saa olla vuoden miettimättä joka kuukaus että mites tää paska tällä kertaa hoituu ni on se hintasa väärti. Ja mahollistaahan se oikeitten palkkaduunien tekemisenki, mikä on erittäin jees. Lompakkoni on melkosen heikolla tolalla, nimittäin.

Hiekkakikkareella alkaa vyörymään high season päälle ihan täysillä. Jos oot tulossa tänne lomaileen seuraavan parin kuukauden aikana, ni varaa majotus etukäteen. Mestat alkaa olla täyteen buukattuja elokuun lopulle saakka, ainaki mitä oon miun tutuilta majatalon pitäjiltä kuullu.

Ei muuta. Miä hoitelen nyt tavarakuorman lähetyksen meiän kissasairaalaan ja sitte painun kotio nukkumaan flunssaa pois. Kelpaa köllötellä, koska miulla on uus kämppäkaveri. Semmonen piäni ja oranssi poikanen. Kuva tuas alempana. Hän on ihana.

Pirkonki joku toi klinikalle

Tää mirri on asettunu taloks. Ei ollu tarkotus, mutta hän ei suostu poiustumaan. Olkoot siin sitte.

Tommonen jäi Gili Airilta käsiin. No pakkohan se oli kotio tuua ku ei tuommosta pientä voinu jättää yksin selviytymään. Aika ihku kämppäkaveri on hän. Biäni poika.

Hiekkakikkareen aamu