Seikkailumielellä komeroon Kualassa

Hiiiiiiii. Pienenpieni komero Kuala Lumpurista varattu! Kaikenlaisen arpomisen ja säätämisen jälkeen päädyttiin Vähiksen kanssa halpaan ja jännittävään Cube Hotelliin Bukit Bintangin alueelle. Piänestä putkasta köyhtyy 85 MYRriä eli Malesian ringittiä, se tekee vähä alle 20 egee yä, Sulo Vilén suunnattomasti arvostaa! Molemmille omat komerot, tietenkin! Huoneet ovat pieniä, tuskin on ikkunaakaan, mutta eihän tuonne mennä komerossa istumaan, sitä touhotetaan kylillä pällistelemässä meininkejä ja komerossa käyään vaan suihkussa ja tutimassa.

Luksusta tärkeämpää on se, että netistä löytyvissä arvioissa ei missään mainita sanaa "bedbugs". Kuala Lumpurissa luteet kun tuntuu olevan oikee epidemia, joten tän asian kanssa on oltava tarkkana kuin porkkana. Suosituksena omatoimimatkaajille sanoisinkin, että kantsii aina ennen varaamista vilkasta esmes. Tripadvisorin sivuilta kyseisestä majapaikasta olevia arviointeja. Yksittäisestä negatiivisesta arviosta ei vielä kannata saaha sätkyä, mutta jos joka toisessa motkotetaan bedbugseista ja seinissä olevista spermatahroista ja huoneen nurkissa asuvista rotista niin lienee syytä kattella ihan jotain muuta mörskää.

Kuutiohotelli!

Kuutiohotelli sijaitsee siis Bukit Bintangin alueella, tai siinä liäpeillä enivei. Bukit Bintangin pitäs kans olla joku karnevaalialue kreiseine shopinkeineen ja kuppiloineen, mutta katotaa ny. Lyhyt matka siitä on kyl myös Chinatowniin eli regeibaarissa piipahdus ei vaatine mitään erityisjärjestelyjä. Jännää! Ihan ku ois ulkomailla ku aivan uutta huudiloo ympärillä! Jei! Varaus tehtiin AsiaRoomsin kautta, jota suuresti arvostan. Varaaminen on nopeeta ja näppärää, eivät velottele etukäteen mitään, peruminen onnistuu ilman kuluja kuhan sen tekee ajoissa ja muutenki kaikki toimii.

Toisin kuin esim. Agodassa, josta ensin yritettiin buukata yhtä toista hotellia. Vähis ei saanu varausta menemään läpi millään, mie sain, mutta kappas, se roiskaskin jossain maksamisen jälkeen täysin väärän päivän varaukseen. Sen varauksen peruuttaminen ja rahojen takas saaminen onki sit yhenlainen operaatio. Perumisen sain sentäs menemään lopultakin läpi, mutta täs viel kylmä hiki ottalla oottelen tuleeko hyvitystä luottokortille koskaan. En enää IKINÄ edes yritä asioida Agodan kanssa! Uskon tuttuun ja turvalliseen Asia Roomsiin.

Räyh.

Eli Kualahommat on nyt selvät. Vähis pyhkäsee sinne hillumaan jo vähä eeltä, miä tuun peräst ja oon vaan pari yätä. Sitte matka jatkuu Balille, eli seuraavaks täs nyt koitan ihan malttavaisena rauhassa ootella että Air Asia tajuis roiskasta jotain sikahalpaa Bali-tarjousta kehiin. Bagus!

Kyyti Kualaan

Ostin tänään lennon HongKongista Kuala Lumpuriin. Air Asiallapa tietenkin. Oli tarjoushinta, jota oon vahdannu jo pitkään ja nyt huomasin että alkaapi moiset hinnat huveta tarjonnasta joten shopauttaa pläjäytin kyydin pois roikkumasta. Ei mitenkään sellanen sikahalpa että SuloVilén olis jotenki erityisesti pillastunu, mutta jokusen kympin perushintaa halvempi kuiteski. Hintaa kaikkine veroineen ja matkatavaramaksuineen tuli vajaat 115 euroa. Saattaahan tossa läpsähtää tarjouksia vielä myöhemmin, paljonkin halvemmalla, mutta ku miä en jotenkii malttanu enää. Syyhytti ihan mahottomasti tehä ees jotain varauksia eteenpäin, että ikäänku pääsee pykälän lähemmäs Giliä.

Jalan Petaling

Eli siis kaks yötä oon ens siellä Hongkongissa ja sitten lennän Kualaan, siellä varmaankin pari yötä, ei enempää. Seuraavaksi vahtaan lentoja Kuala Lumpurin ja Balin välille, sekä pähkäilen Kualassa majottumista. Menenkö vähän budjetin ylittävään mutta ah niin ihanaan, tuttuun ja turvalliseen The 5 Elements Hotelliin Chinatowniin, jossa huudilot on tutut, regeipaari parin korttelin päässä, rihkamapuodit ympärillä, vai otanko ihan seikkailun kannalta ja meen rohkeena ihan jollekin muulle alueelle asumaan? Laajenisi elinpiiri, näkis vähä muutaki Kualaa ku ne ainaset Jalan Petalingin tienoot ja olis sit ehkä enempi sellanen jännittävä olo, kun on ihan uuet mestat ympärillä. Bukit Bintangin aluetta oon vähä katellu ja sieltä löytyis ihan siivoja ja edullisia komeroita, joissa voi pari yötä majottua ihan mainiosti. Mutta toisaalta ehin kyllä tämän reissun aikana kurvata Kuala Lumpurin kautta varmaan sata kertaa, joten ehketi nyt vielä kutsuu tutut ja mukavaksi koetut kotoisat huudilot.

Ja kappas vaan, Vähis tuossa tiedotteli tovi sitten, että ostaa lojautti juuri lennot Singaporeen. Lähtee samana päivänä ku miä, nylkyttää Singaporesta sitte Kualaan ja siel meil sit 4.11. tärät. Ja arvatenkin noudatamme perinteitä, eli regeibaari kutsuu ja pienimuotoinen kekkulihomma on oitis ohjelmassa, koska.... noh, lomallahan siinä sitte ollaan. Jatkamma siitä sit yhtä matkaa Balin kautta Gilille löhöömään. Vähis poistuu sitte joskus marras-joulukuun vaihteen tienoilla, ja miä jään viel Gilille röhnöttämään, jatkan matkaa vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Seuramatkan merkeissä alkaa siis, mutta ei haittaa!

Bintang!

Muutenkin lähtövalmistelut sujuu hissunkissun hienosti, ja Murjun Tyhjennys 2011 etenee mainiosti. Hassut hatut, diskopallo ja nippu vanhoja pornolehtiä on lahjoitettu hyvään kotiin 3.Linjalle. Ensimmäinen lasti kirjoja on kannettu divariin ja niistä ihan mukavat bintang-rahat vastaanotettu. Parit hassut poistoon menevät huonekalut ovat löytäneet myöskin uuden kodin. Hesari, maksulliset tv-kanavat ja tv-lupa on peruttu.

Tishmalleen sheitshemäntoista viikon kuluttua olen jo matkalla, lentokoneessa, kiitämässä kohti Hongkongia. Ei paha. Tulkoon marraskuu!

Salaliitto?

Nelisen kuukautta ja hilut lähtöön. Tuntuu äkkiseltään helvetin pitkältä ajalta, iik miä en kestä enkä malta, mutta heti kohta iskee paniikki: ENÄÄ öbaut 4 kuukautta aikaa hoitaa kaikki asiat.

Onneksi olen hyvä yhdessä asiassa: järjestelmällisyydessä ja listojen tekemisessä. Paniikki valtaa jos asiat on yhtenä paskaläjänä päässä, mutta helpottaa heti kun hommat jäsentää taulukoksi tahi listaksi, josta saa ruksia selvitettyjä/hoidettuja juttuja yks kerrallaan pois. Hiirikäsi meinaa jo krampata kun oon kaiket illat väkertäny laskelmia ja to do -listoja ja suunnitelmia exceliin. Selvitä sitä ja kysy tätä ja peruuta toi tilaus ja käy siellä ja hanki toi jnejnejne. Mutta yks kerrallaan, ruksi listaan, asiat hoituu.

Ja kyl tää tästä. Esmes Murju tyhjäksi 2011 -projekti on hyvällä mallilla, mikä helpottaa ihan helvetisti. Siitä oli suurin stressi ja lamaannus et vittu tää himohamstraajan roinamäärä ei lopu koskaan. Mutta muutaman päivän uurastus ja tadaa: jäljellä on enää suunnilleen divareihin ja kirppareille ja muuten myyntiin menevää roinaa, sekä säilytettävät aarteet. Säilytettävien kamojen sijoituspaikat on vielä vähän levällään, ehkä, mutta hämmentävästi sijoituskotia huonekaluille sekä vapaata kellaritilaakin on tarjottu ennenku oon ehtiny asialle tehä ajattelua enempää. Hmmmm.... nää tsysteemit tuntuu lutviutuvan siihen malliin että rupee tulee fiilis että miusta kertakaikkiaan halutaan päästä eroon. Pyöriiköhän tuol selän takana joku salaliitto et "ottakaa työ ne kissat ni toi lainaa kellarin ja noi yhet ottaa huonekalut, ni saahaan se saatanan luuska vähäks aikaa pois jaloista"????Kenties, kenties. Mutta ei haittaa, izekin haluan izestäni eroon, joten antakaa palaa, toverit!

Mut vaikka universumi tuntuu nyt petaavan kaikki asiat ihan hämmentävän helpoks, niin totta munassa ajoittain iskee ihan järjetön hätäännys. Erityisesti siitä, mitä tapahtuu kun joskus ens vuonna palaan takas. Ei ole kotia, niinku. Se jos mikä saattaa olla varsin hermoja raastava tilanne: pamahan Mordoriin lentokentälle, pitkä lento takana, keskelle kaamosta ja loskaa, yleinen paluushokki niskassa ja sit ei ole paikkaa mihin mennä, omaisuus on levällään ties missä ja pitäs siinä sit ruveta keräilemään elämäänsä. Saattaa hiukan kiristää vannetta pään ympäril, luulen.Vaik mistäs sitä tiätää, saatan reissussa valaistuu niin perkeleesti et uhkun vaa zeniläistä mielenrauhaa vaikka kaikki ympärillä on ihan levällään. Ja onneks, ainahan on Omenahotelli, ekojen öiden turvasatamaks, jos ei muutakaan keksi ja kaikki siltojen ja veneitten aluset on jo varattu.


Tokihan iskee välillä myös ihan sellanen yleinen paniikki. Että mitä helvettiä miä oon oikee tekemässä. Hyppäämässä ihan vaan yhteiskunnan ulkopuolelle, jättämässä kaiken piiiitkäksi aikaa. Jätän kaverit ja karnevaalit ja tutun&turvallisen arjen, ei oo luvassa festareilla hillumista eikä  baarissa vartalolonkeron ryystämistä ja paskan jauhamista ja pändipelin pelaamista, ei omaa sohvaa jossa retkottaa kissojen kanssa. Mut nää muutosvastarinnan ja järkeilyn aiheuttamat hätäännykset menee onneks ohi heti ku ottaa vähä jotaa LonelyPlanettia  räpylään ja paneutuu siihen, mikä on tärkeintä. Matkustamiseen.

Ja kyllähän Mordor täällä odottaa.

Kaiken pohdiskelun ja säätämisen lomassa hieman matkasuunnitelmiakin oon tehny, mutta mitään en oo vielä varaillu. Pirnatun Air Asia ei nyt vaan saa pusattua oikeenlaisia tarjouksia pihalle. Mutta täs on aikaa kyttäillä viel. Niistä hommista lisää sit ku oon jotain saannu shoppailtua.

Eka majotusvaraus tehty! Hop Inn ät HongKong!

Hihi. Ihihihihihi. Innostus. Ensimmäinen majoitusbuukkaus on tehty! Nää matkavalmistelut ja suunnittelut on niiiiiiin KIVAA!

Hongkong on se ensimmäinen etappi ja nyt kun tässä oon hiiri ujeltaen surffannu ympäri internettiä ihan patti punasena niin sai havaita että Hongkong on taas yks perkeleen Singapore. Helvetin kallista majoittua. Turha haaveillakaan mistään kivoista hotellihuoneista hienoin maisemin ja kohtuullisin hinnoin. Ei sinne päinkään. Sitä majotutaan joko iloiseen ja sosiaaliseen hostellihommaan nuarison kanssa tahi sitten maksetaan mansikoita omasta rauhasta ja oikeasta hotellista.

Tuolla jossain on mulle koppero buukattuna

Löysin kuitenkin jonkinlaisen välimuodon näistä vaihtoehdoista. Jonkun nettisivun kautta jotenkin vahingossa klikkasin Hop Inn -nimisen majatalon linkkiä ja innostuin kovin. On ekolookinen meininki ja sijainti vissiin hyvä (Tsim Sha Tsui -niminen alue Kowloonissa.... ööö.... olen ihan vitun kartalla näis hommis....). Paikka on voittanu viimevuonna "Hoscarin" eli jonku hostellijärjestön palkinnon ja on siten ikäänku Honkkarin parasta öö-ryhmää, ja internetin matkailusivustotkin tursuaa paikasta pelkkiä kehuja. Yhen hengen ikkunaton koppero omalla kylppärillä kustantaa noin 38 euroa yö. Meneepi pudjetin yli (koitan taas mennä sellasella max. 25 egee yö), mutta ei oikein oo varhaiskeski-ikäselle epäsosiaaliselle erakkomatkaajalle halvempia vaihtoehtoja tuossa kaupungissa. Pistin HopInniin eilen illalla emailia, koska ne muutamat harvat varaussivustot joissa HopInn on listattuna väittivät sinnikkäästi että se on täynnä miun haluamilla päivillä. Paskat oli, sieltä vastattiin heti että kyllä löytyy yhen hengen erakkohuone, laitetaako sellanen? Laitetaan! Maksoin hetimiten 10% varausmaksun PayPalin kautta ja homma on sitä myäten selvä, varausvaffistusta vielä oottelen.

Vietän HongKongissa 2 yötä, käyn pällistelemässä jotain nähtävyyksiä ja hillumassa pilvenpiirtäjäin seassa, ja sit jatkan matkaa Kuala Lumpuriin. Seuraava rasti onkii täs kytätä AirAsialta lentotarjouksia HK-KL-välille.

Ai että! Kyl on kivaa!

Jätesäkki kerrallaan

Operaatio Murju Tyhjäksi 2011 etenee. Eilen raivasin komeroita ja vintillä olevan kanakopin. Raahasin selkä vääränä rompetta roskikseen ja lähimpään Uffin lootaan, sillä tämä murju tyhjenee nähtävästi kätevimmin jätesäkki kerrallaan. Ja ofkoors viikonloppu kirpputorimuorina on suunnitelmissa, sillon ois tarkotus myydä kaikki sälä joka on säästynyt jätesäkkimuilutukselta. Olen myös käynyt läpi noin viisi kaziljoonaa kirjaa kattavan kirjastoni ja poiminut sieltä hyvät ja tärkeät talteen, loput lähtee myyntiin. Yhen kirjadivarin kanssa oon sopinu että alan täs lähiviikkoina roudaamaan opuksia sinne. Levyille pitäisi vielä tehdä sama operaatio, samoin leffoille.

Luopumisen tuska on suuri, sisäinen hamsterini parkuu eikä haluis luopua mistään, varsinkaan kirjoista. Toisaalta, samalla tunnen suorastaan perverssiä mielihyvää tyhjenevistä komeroista. Ah, mikä vapautumisen tunne, kun materia ympäriltä vähenee! Kun joskus palaan takaisin ja saan (toivottavasti) jostain kivan uuden murjun kodiksi, yritän pitää hamsterihommat aisoissa. Ainakin niin, että tavaraa lähtee ulos vähintään samaan tahtiin kuin sitä tulee tulee sisään.

Olen tehnyt myös aimo pinon kaikenlaisia laskelmia (rahallisia), plärännyt uuen Southeast Asia Lonely Planetin  ihan tötterölle, olen surffanut hiiri vinkuen pitkin internettiä ja tehnyt matkasuunnitelmia. Olen selvitellyt vakuutusasioita ja perunut kaikenlaisia jäsenyyksiä ja tilauksia. 

Lentolipun oston jälkeen oli pari päivää päällimäinen fiilis ihan totaalinen kauhu ja paniikki, mutta nyt kun asioihin on vaan kylmänviileesti yks kerrallaan tarttunu,  ni  kyl tää täst alkaa jo huomattavasti helpottaa. Hommat hoituu. Murju tyhjenee pikkuhiljaa, muita asioita selvittelen sitä mukaa kun mieleen tulee. Todennäköisesti uusi kauhu ja lamaantuminen iskee sitten kun lähtöön on enää muutama viikko ja tajuan  tsiljoonien asioiden olevan yhä täysin levällään. Juuri siksi touhotan jo nyt otta hiessä ja käet kyynärpäitä myäten sonnassa. Jokainen nyt hoidettu asia vähentää paniikkia sitten kun lähtö lähenee.

Ja siihen lähtöön on enää/vielä 151 yötä. Hui/voipaska. En oikein tiiä miten tohon nyt suhtautuis. Toisaalta oon ihan et vittu marraskuu tänne, tahon mennä jo, mutta sit taas kun mietin mitä kaikkea on hoidettava ennen lähtöö niin oon ihan et äääääk, SATAVIISKYTPÄIVÄÄENÄÄ.

Äh. Kyl se niin on et menis jo tää kesä ja tulis jo se marraskuu. Ei siin oo mitää epäselvää.

Menolippu ostettu. Voihyvänenaika.

KÄÄÄÄÄÄK.  Oon ihan peura ajovaloissa täs nyt.

Ostaa pläjäytin nimittäin tuossa päivällä menolipun ääsiään. Hongkongiin. Koska se oli niin halpa. Tai ainaki halvin mahollinen päästä mihinkäänpäin ääsiää,  376 euroa 23 senttiä oli hintaa tällä tsysteemillä (okei, Aeroflotilla ois päässy halvemmalla mutta en taho kualla menomatkalla viäl). Supersaverin kautta shopautin. Lähen marraskuun eka päivä. Ensin siin on Finskin lento Amsterdamiin ja sieltä sit Cathay Pacificin kyyillä Hongkongiin, mihin rojahdus aamusella varhain marraskuun toka.

Hongkong! En oo siäl ikiin ollu ja oon nytki vähä kahen vaiheilla et mitäs teen. Pyhkäsenkö suoraan siitä vaik Air Asialla Kuala Lumpuriin, vai jäänkö pällistelemään pariks päiväks Honkkarin pilvenpiirtäjiä. Sitä voin tässä viel ihan kaikes rauhas pähkäillä, ei oo hätä tehä päätöksiä viel sen pitemmälle. Oottelen rauhassa myös Air Asian lentotarjouksia, niitten ajottuminen osaltaan määrittelee myös jonkinverran et miten Honkkarista eteenpäin.

Tärkeintä täs on nyt se, että menolipun shopauttamisen myätä tää homma alkaa jotenki konkretisoitumaan. Ja nyt pelottaa. On paniikki. Oon aivan tukka pystyssä et voi vittu mitä miä oikeen oon tekemässä, oon aivan kajahtanu, tää on sulaa hulluutta. Se on se saatanan järjelläajattelija joka nyt paskoo housuunsa ja huutaa tuol takaraivos. Mut vaikka asiat hirvittääki ni päällimmäisenä fiilixenä on sellanen et vittu, JEAH! Jumaliste, VIHDOINKIN uskallan tehä jotain radikaalia, VIHDOINKIN uskallan pistää elämän risaseks.

Vaikkei tässä ehkä mitään järkee ookkaan, niin mietin tätä asiaa nyt ihan vaan tältä kantilta: aina kun oon kuullu jostain kaverin kaverista tms joka on tehny elämässään vastaavanlaisen irtirepäsyn, oon meinannu kuolla kateuteen. Että kun joku uskaltaa mutta minä en. Oon selitelly itelleni että ei oo mahollista miun moiseen hulluuteen sokkona hypätä, ei oo muka rahaa ja mihi kissatki menis, ja ku on vaa vuokrakämppä ja voivoivoi ku eihä ne töistäkää suostu et lähen vaa viuh maailmalle huitelee ja kaikkii tavaroit on kaapit täys ja ei ei ei miul ei oo mahollista ku lottovoittokaa ei osu kohalle.

Mutta kumma juttu että ku hommaa alko vähä puolivitsinä kattelemaan sil silmäl et josko kuiteski, ni asiat on ruvennu hämmentävästi loksahtelee kohilleen. Kissoille löytyi väliaikanen hyvä koti ennenku kerkesin asiasta missään ees huuella. Työpaikalta tuli vihreetä valoa. Asiat alko vaan loksahella sellaseen malliin että haaveet alkaa muuttua todellisuudeks.

HAMSTER! A DENTIST! HARD PORN! STEVEN SEAGULL!

Eli 5 kuukautta vielä Mordorin arkea. Sit miä meen.

Mikä tarkoittaa myös sitä että enää 5 kuukautta aikaa järjestää kaikki asiat, ja varsinkin saada tämä läävä, jota kodiksi olen kutsunut, tyhjäksi. Voi hyvä luoja. Pari piironkin lootaa tässä iltapuhteiks äsken kävin läpi ja totesin että tää murju ei jumalauta tyhjene kuin tuhopoltoltolla.

Miksi, oi miksi, minulla on hamsterin geenit?

Tästä se vouhotus taas alkaa....

Poikkeuksellisesti alotan uuen matkaplokin jo nyt. Vaikka viel ei oo minkäännäkösiä lippuja mihinkään ostettu, ei lähtö- eikä varsinkaan paluupäivä kalenteriin piirustettu. Kaikki on vielä epävarmaa ja vasta pilkkeenä silmäkulmassa ja haaveena takaraivossa, alustavina suunnitelmina piänessä vihkossa. Mutta yksi asia on varmaa: miä lähen maailmalle, loka-marraskuun vaihteen tienoilla. Plokin alotan jo nyt ihan senkin takia, että tulee ittelleen kirjattua muistiin miten tää homma tällä kertaa rakentuu. Tää ei nimittäin tuukkaan olee mikää piis of keik tää tän kertaselle matkalle lähteminen.

Pyrin tällä kertaa nimittäin karistamaan Mordorin loskat ja arjen jaloistani pitkäksi aikaa. Vielä en tiiä miten pitkäks, kaikki riippuu kaikesta, mutta johan nyt on perkele jos pitää kesken talven tulla takasin. Siis vähintäänkin puolesta vuodesta ois puhe, ehkä jopa vuodesta. Matkan pituus riippuu oikeestaan vaan yhestä aika olennaisesta asiasta: siitä  kuinka pitkäksi aikaa rahat riittää.

Hurjinta tässä tulee olemaan se, että miä meinaan reteesti luopua vuokrakämpästäni, pistää roinat ja romut kirppareiden, kierrätysten ja kavereitten kautta jakoon, kissat menee tuttaville hyvään väliaikaiskotiin (hyvä luaja et niitä tulee ikävä!) ja muutenki laitan asiat siihen kuntoon, että kun joskus palaan takas ni pääsee alottamaan aika tyhjältä pöyältä. Tämmöset asiat pelottaa ihan perkeleesti, oon aina ollu kontrollifriikki ja sellanen et asiat on päällisin puolin aina laitettu järjellä ajatellen kuntoon. Tuntuu hurjalta ajatella, että kun tuun takas ni miul ei oo kotia, pankkitili on (olettevasti) tyhjä mutta luottokorttien saldo huikea, kissat on tuol, muutama tärkee huonekalu siel sun tääl, tärkeet tavarat levällään ties missä.... et ala siitä sitte rakentelee hommaa ihan alusta.

Mutta niin pelottava ku tuommonen tilanne näin järjelläajattelijan näkökulmasta onki, ni toisaalta se tuntuu ihan perkeleen vapauttavalta. Miä oon luonteeltani myös hamsteri, nurkat ja vinttikomerot on täynnä ties mitä paskaa jota en koskaan tarvi, mutten oo raaskinu luopuukaan. Nyt tulee eteen PAKKO tehä asialle jotain. On rankattava rojut todella raa'alla otteella. Tavaran määrän vähentäminen vähentää myös stressiä ja jos jotain on tuolla matkoilla oppinu ni jumalauta sitä pärjää vähällä. Yhteen rinkkaan, eli Assholeen (se on miun rinkan nimi, tiedoks vaan, silt varalt et on uusii lukijoit), mahtuu kaikki mitä tarvii, ja vähän extraakii. Reissujen jälkeen on aina ollu kotona jotenki helvetin hermostunu olo ku nurkissa pyörii vaikka mitä roinaa. Esmes: montaako kattilaa yks akka oikeen tarttee, jos ei se tee ikinä mitään ruokaa paitti vähä spakettia keittelee joskus? Mutta tän läävän tyhjentämisestä tulee tän matkan rankin valmisteluasia, luulen. Ei nimittäin tää rojumäärä helpolla tästä maailmalle leviä. Siks oonki jo pikkuhiljaa alotellu hommaa. Vaatekaappeja oon raivannu ja kantanu selkä vääränä Uffin lootaan ja roskikseen riepuja.

PÄNIK!

Mutta paljo on muutaki hommaa ja asiaa mitä tarttee selvitellä. Miten kaikki postiasiat jos miul ei oo osotetta? Miten veroilmotus ens vuonna? Vakuutusasiat, voi saatana. Pankkihommat. Kaikkien lehtien tilausten lopettaminen ja hyvä luoja ties mitä asioita joita ei ehkä osaa tulla ees ajatelleeks. PÄNIK! Näitä varten miul on kiva uus muistikirja johon alan pikkuhiljaa sutimaan näit kaikkii hoidettavii/selvitettävii asioit ylös. Ahistaa kyllä mutta voi hyvä luoja mikä palkinto siitä vaivasta sit koittaa. Moottoritiä on kuuma ja miä pääsen menee!

Tässä seuraavien lähiviikkojen aikana ykkösenä on kuiteskii se, et koitan saaha  hommat (= odotan että pomoni sanoo joo tahi että EI PERKELE!) ainakin sille mallille, että voin ostaa lentolipun ja naulata sen päivän kalenteriin jolloin lähtö lojahtaa. Kun se on hoidettu ni sen jälkeen ei voi enää tulla järkiinsä ja ruveta nyhveröimään.

Hippulat vinkuen tuonne! Viuh!

Ainii ja mihi miä sit oikee meinaan mennä? En tiijjä viel, muuta ku että ihan ekana pyhkäsen hippulat vinkuen Gili Trawangan -saarelle Indonesiaan. Sinne ekana ihan vaa olemaan, morjestelee tuttuja, rapsuttamaa miun rantapummikissaa ja miettimään et vittu, tässä sitä ny ollaan, ja kerranki saa olla oikeen huolella. Sitte ku alkaa makuuhaavat perspuolella vaivata ni voi lähteä jonneki hillumaan. Luulen kyl, että aika Indonesia-painotteisesti homma menee, sen verran ainakii mitä viisumihommat sallii, mutta kyl meinaan toki käyä vähä muuallakii. Indonesiaan oon vaan niin perkeleen tykästyny ja ku muutaman sanan kiältäki osaan ja oon ihan helvetin liekeissä ollu jokaisella reissulla sillä suunnalla ni nyt ois vakaa aikomus sitte kierrellä Sulawesit ja muut huudilot myös. Mutta sen näkee sitte mihi sitä päätyy. Meinaan lähtee ilman sen tarkempii suunnitelmii ja aikataului, sillä mielellä et jos jossain viihtyy ni siihen saa ihan rauhassa sitte jämähtää.

Että sellasta. Mitähän täst nyt sit oikee tulee? On nimittäin jännäkakkaa vähä pöxyssä. Mutta vihdoinkin miun elämässä tapahtuu jotain MUUTOSTA. Perkele!