Remonttihommat vauhissa

Remonttiblogista päivää! Nimittäin tämä on ihanaa kun on remonttia siellä ja tulossa lisää tuonne ja siinä välissä vuotaa kattoa tossa ja kappas tuolla pamahtanu joku vitun rööri ja vesi valuu sohvalle! Pysyy vanhakin akka aktiivisena kun saa juosta perse punasena yheltä projektilta toiselle.

Täällähän kaikkea mahdollista kutsutaan projektiksi. Palatsilla on remontti ja kaikki kysyy että mitenkäs projekti sujuu. Majatalon kylppäriremppa alkaa kohta ja siitä pitää sopia aikataulua että millon kylpyhuoneprojekti oikein alkaa. On se hyvä että entisessä elämässä ajauduin projektipäällikön uralle, kyllä kelpaa sillä kokemuksella täällä projekteja pyöritellä, kun ollaan oikeen päällikkötasoa näissä projektihommissa.

Palatsini etupiharemppaPROJEKTI menee päivässä nelijä ja hermot on menny vasta kaks kertaa. Kerrotaan nyt kaikki alusta saakka, koska näistä sähellyksistä kaikki aina tuntuu niin tykkäävän.

Tapahtunut tähän mennessä:
Huushollini remonttihan alkoi syyskuussa 2016 mutta jäi kesken. Raksaporukka teki mitä sattuu, millon niitä huvitti ja lopulta ottivat hatkat. Kaikki jäi kesken. Pihaan kerkes nousta uus aita (jonka jouduin ite maalaamaan kun ei raksaukot saanu sitäkään tehtyä) sekä päin vittua tehty heinäkatos. Talon eteen piti tulla uus terassikatos, mutta ei oo näkyny. Nyt on meininki ollu se, että kun sataa (ja nyt sataa ihan vitusti, sadekausi päällä täysillä) niin en pääse kuivana kämpästä ulos ees tupakille. Heinäkatoskin on vuotanu ku seula, eli ei ole kuivaa paikkaa missä säilyttää esmes fillaria. Ja mikä tärkeintä: pihakissat on ihan surkeina kaatosateessa kun koittavat löytää jostain ees yhen kuivan nurkan missä kaikki voi yhessä pinossa piellä sadetta.

Arkkitehtuurinen raksapiirros

Näin ollen rupes pikkuhiljaa vituttamaan. Pähkäilin asiaa ja suunnittelin koko etupihan uusiks. Heinäkatos helvettiin ja tilalle etupihan kulmaan aidan viereen pieni varastokatos fillarille ym sälälle. Talon eteen iso katettu terassi, mihin saa riippumaton ja bandantappobambusohvan ja missä voi poltella tupakkia kuivana vaikka mimmosella kaatosateella ja missä kissat voi kölliä tyytyväisenä. Vuokraisännältä kysyin, että oisko ok että hoidan tän homman valmiiks ja hän totes että jos hinta on kohtuullinen ni kyllä passaa hyvin.

Raksamestari Ramdanin kanssa katteltiin suunnitelmia ja hän hyvän tovin jälkeen palasi hinta-arvion kanssa. Duunista maksan tuon verran ja materiaalit maksaa jotakuinkin tämän verran. Sitten piti pyydystää vuokraisäntä että passaako tämmönen suunnitelma ja hinta-arvio (minä siis maksan, mutta kuluilla kuittaan muutaman kuukauden vuokran). Passas hyvin, totes että anna palaa. Tämän jälkeen piti saaha raksamestari taas kiinni, että homma ok, alahan rakentelemaan, mutta raksamestari oli paennu Lombokille.

Hän palas sieltä männäsunnuntaina ja välittömästi kauhia tohina päällä. Kielimuurihan meillä on helvetillinen, mutta pantomiimi, guuglentaja, piirtely ja kaikenlainen hyppelehtiminen ja osottelu futaa. Sovittiin että hommat alkaa heti maanantaina ja hän painelee nyt tilaamaan materiaalit. Raha-asiaa ei saatu ees pantomiimilla oikeen selväks, mutta kustannusarvio materiaaleille oli jossain 5 miltsin hujakoilla. Luulin, että sovittiin niin, jotta hän tilaa materiaalit hetimiten ja sitten tuo kuitit ja minä tuuttaan rahaa hänen pankkitilille.

10 minuutin päästä soi puhelin ja Gili Palmsin toimistosta soitetaan että raksaukko on täällä ja tarvis nyt 10miljoonaa rupiaa materiaaleihin, että kun maksaa noin paljon niin ei saa niitä luotolla ulos Hiekkakikkareen Hermansilta, eli rautakaupasta. Miä olin heti tukka pystyssä että miten vitussa romuihin menee yhtäkkiä 10miltsiä kun vasta sitä listaa katottiin ja viien miljoonan hujakoilla liikuttiin että mitähän helvettiä nyt. Puhelimessa asia ei selvinny, joten pyärä alle ja kaahaus Palmsille ja raksaukon laskelmia taas kattomaan. Oho, katos, oli vahingossa lisänny nollia erinäisten summien perään ja täten oli sadattuhannet muuttunu miljooniks. HEH HEH kyllä nimittäin nauratti.

Sementtiä ja muuta paskaa saapui, kissat tarkistaa

Täten kuitenkin asia kunnossa. Raksaukko paineli tilaamaan kattomatskua ja sementtiä ja hiakkaa ja nauloja ja rautaa ja betoniharkkoja. Näihin meni heppakärrytaksojen kera vähän päälle 5 miljoonaa. Roinat pärähti pihaan sunnuntaina iltapäivällä.

Maanantaina pihaan tupsahti yks ukkeli joka vietti koko päivän nysväämällä terassin betonitolppien luurankoja. Kun hän lopetti niin ilmotti että tulevat seuraavana aamuna kahen jätkän voimin ja alkaa isompi puuhastelu. Minä kerroin että hyvä ja että jätän aamulla töihin lähtiessä pihan portin auki, en laita lukkoon, että senkun lampsivat sisään kun alottavat hommat. Koska itsehän olen seittemästä etiäpäin töissä.

Tiistaina olin majatalolla tiätysti töissä kun ysin maissa soitetaan taas Palmsin toimistosta että siun pitäs mennä kotio käymään heti. Olin jo että apua mitä siä on tapahtunu. Mutta ei muuta kun että ukkojen pitäs päästä hommiin mutta portti on kiinni. Voi ny helvetti sentään, eikö ne saatana osaa käyttää ovenkahvaa? Portti on auki, senku avaa sen vitun oven ja menee töihin. Näinhän miä eilen sanoin, ja ihan viä indoneessiaks että huomenna aamulla, ovi on auki, ei lukossa. Jahas jahas, lupasivat Palmsilta ilmottaa raksajätkille tämän maagisen ovenkahvatempun, jolla seessami saatana aukenee.

(Puum.Huom. Puhelinyhteys raksaporukan kanssa toimii Palmsin toimiston kautta, koska kielimuuri.)

Kun lähin Majatalolta Kissakaupalle ni kurvasin himan kautta kattomassa onko ovenkahvan käyttötarkotus selvinny, ja kyllä oli. Siellä jätkät jo villisti muurailivat terassin perustuksia ja olivat silkkaa sori-sori-bossia. Asia kunnossa. Perustukset tuli valmiiks eilen.

Tänään ne purkavat vuotavaa heinäkatosta ja siivoovat lähitienoota vanhoista betoniharkoista ja muusta maaperäsestä paskasta, jolla terassin perustukset täytetään. Koitan nääs saaha homman tehtyä vähällä rahalla ja kierrättämällä kaiken mitä suinkin pystyy, joten en todellakaan ala maksamaan mistää helvetin täyttömaasta. Ja samalla tässä siivoutuu muutamakin rakennusjätepaskakasa meiän huudiloilta. Purettavan heinäkatokset heinäjutut kierrättyy osittain miun kissakaupan eteen tulevan kanojen ruokinta-aseman katoksi ja loput saa toinen raksajätkistä viiä kotiinsa, hän eilen kysy että käykö tämmönen kuh hän tarvis vähän tuommosta matskua että saa hökkelinsä vuotavaa kattoa paikkailtua. Ilmotin että vie pois vaan, kuhan miun kaveri hakee ensin sen verran kun tarvittee kanaPROJEKTIIN, ni loput on sitte siun.

ILMASIA kivexiä terassin lattiaan!

Itse olen tänään käyny mettästämässä lattialaattoja terdelle ja kävikin hieno tsägä kun tuttava on just tehny resortissaan ison remontin ja heillä oli helvetillinen pino piäniä vihreitä vanhoja uima-allaskiviä. Kävin kattomassa ja okei vihreä ei ole mikään hinkuväri, mutta ihassama. Miulle ne kelpaa terassin lattiaan aivan hyvin, koska ei tarvitte maksaa niistä muuta kun kivesten roudaus sekä tarjota pari kaljaa. Win-win situeissön: minä saan ilmaset laatat ja kaveri pääsee roinasta eroon.

Kyllä tästä hyvä tulee, ja ennenkaikkea: valmista! Ei tuossa kauan nokka tuhise, luulen.

Tämän lisäks Majatalolla ootti tänään ihana yllätys. Omistaja Suzannen talossa kylpyhuoneen katosta tulee vettä alakertaan. Voi helvettiläinen. Just kaipasin uutta projektia tähän hässäkkään. Huoh.

Mutta kohta miulla on kotona TERASSI! Siinä kelpaa sitte riippumatossa reteenä räkiä kattoon, sitte joku päivä kun sellaseen pröystäilyyn on aikaa. Aijjettä!

Sitte kun terde on valmis niin alkaa majatalossa parin mökin kylppäriremonttiPROJEKTI ja tokihan tässä jo hiukan mietin Palatsini takapihaa. Että jos sinne rakentaisin tilukset kanoille ja ottaisin omia kanoja. Näin pysyisin aina hyvän munan syrjässä kiinni. (Ja ehkä samalla pihaan vois muuttaa myös yks vahtikalkkuna.)

Megaterde!

Eightkyt viis!

Viime vuonna, marraskuun eka päivä, tuli 6 vuotta täyteen siitä kun lähin Mordorista vähän matkustelemaan.  KUUSI VUATTA! Tämä näin alustuksena ja selittelynä tämän paskannuksen aiheelle.

Nyt puhutaan kiälilläpuhumisesta!

Eilen illalla vietettiin taas yksien kavereitten viimistä iltaa, aivan oltiin mordorilais-pultsariporukalla siinä, ja joku kysy jotain ja minä vastasin että joo se maksaa EIGHTKYT VIIS rupiaa.

Näin. Tästä se lähtee. Siis tiättekste, menee enää tovi siihen ku oon se joka on sillai et hei please  ku mä en niiku enää osaa tota finlandii ku mä oon siis really niinku internäsönäl jynöy. Tää kansainvälinen jetsetlife änd.

Kiitollinen olen että tämä alkaa tapahtumaan vasta nyt. Niitähän näkee niitäkin tyyppejä, olen ittekin heitä tavannu, jotka vaan kansainvälistyy niin hirviällä vauhilla, että kun ollaan 2 viikkoa oltu ulkomailla ni alkaa olla jo vaikeuksia ymmärtää ja puhua suomea. Myä kouvolalaistaustaiset tapolageeniset puupäät ollaan onneks niin pässejä, ettei myä kansainvälistytä saati muutakaan saaha aikaseks  ilman vuoskausien jahkailua.

Itellä on kiälet aivan sekasin. Majatalossa oli ruåtsalaisia asiakkaita tuossa joku aika sitten ja koitin heille heittää rennosti läppää ruatsiks (tämä oli vitsi, en ylipäätään heitä "rennosti" "läppää" ja kaikista vähiten heitän sitä sveduiks), mutta suusta tuli ulos käsittämätön sotku englantia, ruotsia ja indonesiaa, tyyliin "jag är dari Finland men jag tinggal here di Trawangan". Totesin että oj då, jåhåå, puhutaas ihan vaan enklantia, kun ei miun pää kestä näin julmetun internäsönääliä meininkiä.

Lienee sallittua, että näin kuuden vuoden jälkeen alkaa jo vähän pää menemään sekasin tän kiälimyrskyn keskellä missä täällä elelee. Ympärillä puhutaan indonesiaa tai sasakia tai englantia (ja sitäkin kaiken helvetin aksenteilla), telkkari tulee englanniks indonesiankielisillä teksteillä. Itte puhuu englantia, regei-englantia tahi regei-englannin ja indonesian sekotusta.

Onneksi on paljon mordorilaisia kavereita käymässä ja ihan täällä asumassakin muutamia, onneksi luen suomeksi yhä tosi paljon ja kirjotankin välillä (pitäis enempi mutta kun ei ehi/pysty keskittymään) eli pysyy tää maailman hienoin suomenkieli hanskassa ihan hyvin. Siitä huolimati huomaan nykyään entistä useemmin kavereitten feispuuk-päivityksissä sanoja ja termejä, mistä en tiä yhtään mitä ne tarkottaa. Maalima menee eteenpäin, ainakin siä oikeessa maalimassa, ja tulee uusia juttuja mistä täällä ei oo viä kuultukaan. Viimeks ihmettelin että mitä vitun hyggeilyä kaikki yhtäkkiä harrastaa, että onkohan se joku uus zumba tai tinder tai jotain muuta järtsyn seksikästä. Piti ihan kysyä että mitä helvettiä on hyggeily ja sain selvityksen asiasta. Olen taas kartalla ja ines skenes!

Mutta hei, EIGHTKYT VIIS!

Laitetaan kaikki remonttiin!

Vuosi on 2018 ja fiilis on kuten kuvassa tuossa yllä. Tuo olohan miulla on jotakuinkin kroonisena. Ei se juuri muuta vaadi kun että joku sanoo moi niin olen jo aivan nääntyny. Saati sitte nyt kun ei oo kuukausiin ollu mahista pitää ees yhtä epäsosiaalisuuspäivää eikä oo ollu vapaapäivääkään yli 3 kuukauteen. Kattellaan sitte joskus tuossa toukokuussa, kun on seuraavan kerran ees teoreettinen mahollisuus pysyä päivä tai pari kotona piilossa ihmiskontakteilta. Jaxaajaxaa!

Uus vuas ja tanhuhommat

Uusi vuosi vaihettiin täällä asiaankuuluvin promillelukemin. Viidakkobaarissa oltiin ja siä oli pähee joku trädisönäl tanhuamista&bambukilkutusta -shöy, joka oli hiano, koska aina on kaikki hianoa jos on vähän jotain normaalista regeijollotuksesta poikkeavaa. Puoliks öiks lähtiin rantsuun kattomaan raketteja, mutta miä en siitä muista enää juuri mitään. Miähän kun en nykysin kestä edes kaljaa hirviästi, yks bintsu laittaa jo nupin surisemaan, kolmesta olen jo todella hyvissä ja jos siitä yli mennään ni olen tyystin katollaan. Tähän on tultu. Saatanan keski-ikä.

Saari on hiukan vilkastunu siitä lamaantumisesta mikä täällä oli joulukuun alussa. Normaalia hiljasempaa toki on edelleen, mutta mordorilaisia, jumalauta, heitä riittää. Kyllä olis pitäny pykätä se miun Spurgu Travels Oy, koska tässä on liki pari kuukautta menny silläviisiin että kun saa yhen mordorilaisen pultsarilauman veneeseen nin seuraava lössi jo kroolaa kohti. Gili Palmsin Memetin kanssa eilen justiisa haasteltiin, että hänen täytyy kohta vissiin mennä kurssille oppimaan suamea, kun hotelli on koko ajan puolillaan miun kavereita ja tuttuja ja muutakin mordorin matkaajaa. Ja eikö 5 minuuttia tämän keskustelun jälkeen tullu taas viästiä yheltä hampuusilta että moi, oltas perjantaina tulossa sinne. Eiku huikkaus Memetille että hei varailes taas yks huone yhille suamalaisille!

Majatalolla jo rempattiin yks katto joulukuussa.

Samaan aikaan toisaalla: Majatalossa jossa olen Taalasmaana ollaan tyystin tyhjänä. Mutta eipä hätää, vatsahaavaa pukkaa ja otta on hiessä, koska alkaapi helvetillinen remonttihärdeli. Parin mökin kylppärit laitetaan uusiks ja miun pitää vahtia että kaikki tehään just eikä melkeen niinkun pitää. Ihan sai-raan jees, koska minähän ihan saatanasti tajuan remonttiasioista. Putkihommat kaakeloinnit kaikki vitun hilavitkuttimet ja vipstaakit, juuu, kyllä, kaikkien alojen asiantuntijahan toki olen ja varsinkin näiden alojen. En tajua mistään mitään, joten omistaja Suzannen laitoin lupaamaan että jos kaikki on sitten kuitenkin tehty päin vittua, niin hänellä ei ole minkäänlaista lupaa rähjätä miulle. Olen ilmottanu, että teen minkä voin, mutta koska en tajua tästä aiheesta mitään, niin tässä on kaikki maaliman mahollisuuet katastrofiin. Asia selvä, Suzanne luopui mäkätysoikeudestaan, ja remppahommat alkaa kohtpuoliin. Huomenna lähen Lombokille ostelemaan jotain helvetin putkia ja hanoja ja perseenreikiä ja tilailemaan kaakeleita ja hyllyjä ja peilejä ja muuta mitä tarvitaan. Voi luoja.

Samaan syssyyn, toivottavasti, laitan oman Palatsin etupihan totaaliremonttiin. Palatsini remonttihan alkoi syyskuussa 2016 mutta kaikki jäi aika vitusti kesken ja rempalleen kun raksaporukka heitti hanskat tiskiin ja hävis kuin piaru Lombokille. Ei ole terassia, ei ole kun seulana vuotava heinäkatos. Jotain täytyy tehrä. Koska huushollini omistaja ei tätä nykyä tee muuta kun sukeltaa aivan solkenaan, nin sovimma että mitä miun torpassa tarviikaan tehä, ni miä hoidan ja otetaan sitte kulut pois miun vuokrasta. Oottelen viä remppaukon kustannusarviota tästä spektaakkelista ja sitte hyväksytän vuokraisännällä ja sitte etupiha kuntoon, kiitos.

Että tästä tulee ihan mahtavaa, kun miulla kohta on samaan aikaan duunit ja kissakauppa ja Majatalon kylppärirempat ja kotona Palatsin etupihan räjäytys ja kaikenlaisten hoiettavien asioien lista on ennestääki kilometrejä pitkä. Ja pitäs kirjaki kirjottaa ja pitäs jotenki rikastua ja pitäs sitä ja tätä. Nitroja, kiitos!

Oispa kaljaa.

Kuutamo oli uuen vuuen yänä komia

Stonen Janne tuli tänne kattomaan tota piirustusta

IT'S RUSAAAAAK! kertoo Gimo. Eli Majatalon kanapuiston aita ja portti ja kaikki oli ihan mäsänä ja piti korjata.

Elton John ja Assi, kissakaupan apulaiset

Majatalolla miulla on aina vähintään kaks varjoa perässä. Tässä Axl ja Risotto (ja takana makaa myös Molly) hätääntyneenä oven takana kun meni mökkiin ottamaan kuvia remontoitavasta kylppäristä.

Nimittäin saaren paras ruoka-annos. Vegan poke bowl.

Jaahas. Ysäribileet, nynne on rantautunu tänneki.

Viidakkobaari ja vuodesta uuteen

Vuosi 2017 vetelee viimisiään ja onpahan ollu kyytiä tämä vuos. Tänä vuonna on saatu kissojen asiat paremmalle tolalle uuen hianon palatsin muodossa. Ens vuonna keskityn laittamaan omat asiani jonkinlaiseen järjelliseen järjestykseen. En elä pelkällä kehräyksellä ja kissanpaskalla, ja on laitettava jonkinlainen bisnespipo päähän ja taottava tähän puupäähän se, että työstä on saatava/otettava palkkaa. Ei vetele tämä peli, että ährään kissahommia 24/7 ja laitan siihen kaikki nekin rahat jotka palkkatöistä tienaan, ja sitte päädyn tilanteeseen että ei ole rahaa maksaa edes vuokraa (onneksi vuokraisäntäin on ihan vitun hyvä tyyppi ja ymmärtäväinen, totes vaan että no worries, maksat sitte ku siulla sitä pätäkkää on). On saatava asiat siähen kuosiin, ettei vuokrarahojen rääpiminen ole joka vuos helvetillinen hermoomisen aihe ja kuukausien stressi, tahi sitten saatava jostain ilmanen murju.

Vuosi 2018 on täten omistettu itzelleni. Asioilla on tapana järjestyä, sehän on jo nähty, ja mahottomistakin haaveista voi tuosta vaan tulla todellisuutta. Nyt lähetänkin henkimaaliman tontuille toiveita, että jotenkin miun lonpsaan törähtää tsiljardeja, joilla voin joko maksella huoletonna vuokraa, tahi ostaa murjuni omaksein tahi ostaa naapurista tontin ja pykertää siähen oman piänen talon. Ai jos ois oma maapläntti, ja siä nurkassa semmonen joku 20 neliön pieni ja vaatimaton Tiny House ja pihalla kissoja ja kanoja ja vuohia! Ja lehmä! Kalkkuna, ehdottomasti täytyisi olla vahtikalkkuna! Se ois miun taivas!

(Töllään telkkarista kaikenlaisia Tiny House ohjelmia aivan silmämunat killillään ja niin haaveilen omasta tosipienestä mökistä!)

Kattellaan, kyllä miä tästäkin suosta taas jotenkin pinnalle luikertelen.

Joulukuuta on Hiekkakikkareella vietetty melkosessa vuoristoradassa. Ensteks oli saari tyhjänä tulivuorihommien takia, ja nyt eletään uuen vuoden kaaosta, majatalot täynnä ja kaikenlaisia sekopäitä saari pullollansa. Ylihuomenna huudilot tyhjenee taas ja meininki rauhottuu.

Mordorilaisten jouluaatto

Nähtävästi puoli Mordoria on päättäny tänä talvena tulla käymään täällä. Suomalaisia on mestoilla aivan perkeleesti ja lisää on tulossa. Sehän on silkkaa juhlaa, koska jääkaapissani on nyt mm. Koskenkorvaa, Fatzerin zinistä, hapankorppuja ja... TADAA... LONKEROA! Kiitos kavereille sekä eräille blogin lukijoille! Aiettä!

On kyllä hauskaa kun on kavereita käymässä, mutta joku raja täytyis asioihin vetää. Miä kestän mökkitikkataulun Golfin seinällä sillon tällön mutta kun tyypit laitto tuossa yks ilta luurista kajareihin Radio Rockin striimaamaan ja Jone Nikulan höpötys täytti lähitienoot ja välillä tuli säätiedotuksia kuinka lunta sataa ja pakkasta on ni se oli kyllä jo vähän liikaa. Joku saatanan roti sentäs, perkele.

Seuraavaksi baariuutiset: ne kekkä on lukenu tätä paskaa vuoskausia, ni muistanevat kuinka ennen vanhaan meininki täällä oli pelkkää regeitä. Kun legendaarisessa Kakkosen Koralbiitsissä asuin ja rastajätkät soittivat Kakkosen Kuppilassa miltei joka ilta. Oi niitä aikoja. Se oli mahtavaa, kun oli paikka mihin senku tupsahtaa ja aina siä jotain tuttuja on. Kun Kakkosen Kuppila lopetti bändi-illat, syystä tahi toisesta, niin meininki tyystin näivetty ja regeipaletti meni ihan sekiksiin. Ei ollu enää sellasta vakimestaa missä kaikki hengaa. Bändit soitteli missä millonkin ja niistä ikinä tienny mitään, kun tiedostustoimintaa ei oikeen ole täällä viä(läkään) keksitty. Miä jämähin lähinnä Golfin Kuppilaan, koska se oli lähin baari himasta katottuna ja tuttujen omistama. Joskus jakso vääntäytyä tuonne sykkivän ytimen Samasamaan, siellä on livemusaa joka ilta, mutta meno siellä on liian hektistä ja älämölöistä ja kallista miun makuun. Ja se on niin kauhian kaukanakin olevinaan. Viihyn omilla huudiloilla ja tua ytimessä käyminen on aina jotenki kauhian stressaavaa.

Nyt on asiat taas hyvin. Rastapojat pykäsivät baarin ihan miun naapuriin. Kotiovelta tahi Edenistä polkasen baariin noin minuutissa. Voipi himasta kuunnella, että jahas, bändi alotti justiisa. Paikan nimi on Merah Jungle Bar & Coffee (älkää kysykö, en tajua miten tuo kahvi siähen liittyy, paitsi että saa sieltä kahviakin, mutta saa sieltä ruokaakin eikä paikan nimi silti ole Jungle Bar & Nasi Goreng) ja se on sellanen viihtysä hökkeliviritys keskellä ei-juuri-mitään, kokonatsipalmujen katveessa. Rastajätkillä on siinä viäressä jo tovin ollu pieni majatalo Pondok S2B ja nyt sitte on laajennettu baarilla.

Kuppilassa on hyvä ja rento meininki, sama feelis kun aikoinaan Kakkosen Kuppilassa, paitti että ei olla rannalla vaan pusikossa. Jopa kaljakin on useimmiten kusen lämpöstä, aivan kuin ennen muinoin Kakkosella. Heillä on livemusaa ainakin perjantaisin ja lauantaisin, rämpyttelevät vähän jo siinä alkuillasta viien jälkeen mutta varsinainen mekkala alkaa noin kaheksalta ja loppuu yheltätoista (kääkkä arvostaa aikasta soittoaikaa, koska en jaksa kupuroia aamuöihin saakka kun pitää kuitenki olla aamulla töissä). Bändit jotka soittaa on useimmiten tyyliä et lauteilla ne ketkä ilmestyy paikalle, oli bändin nimi mikä hyvänsä, mutta on siä jo käyny isompiakin starboja, esmes entinen Unelmien Rastasulhanen, nykynen mikälie-blues-Hipsteri eli Aray. Sillon olikin meininki riehakas. Välillä katkeili sähköt (ei haitannu, soitto jatku siitä huolimati) ja porukkaa oli aivan perkeleesti. Artisti itsekin veti sellaset lärvit, että kun varsinaisen keikkansa jälkeen viä väkisin kampes uuelleen lavalle ni meininki oli hiukan spedeshouta kaatuiluineen. Mutta hyvä meininki silti.

Huomennakin bailataan vuoden vaihtumista Viidakkobaarissa. Arvostan suuresti, että bile on naapurissa eikä tarvitte ees miättiä että liikkuis mihinkään tuonne ytimen hirviään kaaokseen.

Täten sanon, että kaikille hilpeää vuoden vaihtumista! Palaillaan ens vuonna asioihin, molo vaan!

Tuliaisia Mordorista

Tuliaisia Mordorista

Viidakkobaari sijaitsee tuossa

Rämpyti

Entinen Unelmien Rastasulhanen Viidakkobaarissa

Uuden Vuoden Bile

Puhelimessa asiointi

Minä vihaan puhelimessa puhumista. Puhelinsoitto tuntuu jotenkin hyökkäävältä, vaatii välitöntä huomiota ja reaktiota. Vaikka just olis aamukahvi kesken ja muuta tärkiämpää tekemistä niin kaikki pitää keskeyttää ihan vaan siks, että joku kuvittelee että hänen asiansa on hoidettava juuri nyt. Tai vaikkei olis asiaa, kunhan soittelee ihan vaan jaaritellakseen ties mitä. Onneks ihmiset jotka miut tuntee, niin tietää tämän, eivätkä soittele. Laittakaa viestiä, välineitä kyllä on. Vastaan sitte kun on kahvi juotu. Jos jaksan.

Nykyään puhun puhelimessa lähes ainoastaan miun aussikaverin kanssa, koska hän ei oikeen hanskaa mitään nykyaikasia kommunikointitapoja, vaan soittaminen on hänen juttunsa. Tekstareita se on justiisa vähän opetellu laittamaan, mutta niissä ei yleensä ole muuta kun joko lyhyesti että "OK" tai sitten pelkkiä kirjotusvirheitä. Hän siis soittelee Australiassa ollessaan noin kerran viikossa kyselläkseen kuulumisia ja saaren juoruja, ja sen kyllä kestän.

Puhelimessa puhuminen on vielä astetta vaikeampaa, kun siihen lisätään huono kuuluvuus, kielimuuri tahi toisessa päässä olevan vahva aksentti. Ja puhelinasioinnin tekee liki mahottomaksi jos vastapuoli on indonesialainen. Välillä täällä on kuitenki pakko soitella firmoihin tai johonkin, kun asiat ei muutenkaan oikeen järjesty. Sähköposteihin tms ei vastata ja ainoa tapa saaha jotain kontaktia on ottaa luuri käteen ja soittaa.


Tässä muutamia esimerkkejä puhelimessa asioinnista täällä:

Internetti tai vaikkapa satelliitti-TV ei toimi ja pitää soittaa ja valittaa. Soitat yrityksen numeroon ja siellä tulee valikossa jossain kohtaa että paina 5 niin saat palvelua englanniks. Painat 5 ja hetken oottelun jälkeen joku elävä ihminen saapuu langan päähän. Alat selostaa asiaas mutta toisesta päästä ei kuulu mitään. Kysyt lopulta että puhutko siä hei englantia. Kuuluu jotain hätääntynyttä kälätystä ja luuri lyödään siulle korvaan sanomatta yhtään mitään. Tämä tapahtuu poikkeuksetta joka helvetin kerta kun yrität asioida puhelimella jonkun tahon kanssa.

Tai sitten joku soittaa siulle päin. Vastaat ja ymmärrät höpötyksestä, että soittavat esmes siun pankista. Kun saat suunvuoron nin kysyt (indonesiaksi) että hei puhutko englantia, että ku miä en oikeen ymmärrä siun solkotuksesta mitään. Seuraa hetken hiljasuus, tai ehkä sinnikäs kälätys jatkuu, mutta lopulta siulle taas lyödään luuri korvaan sanomatta ees että sori. Myös tämä tapahtuu joka ainoa kerta kun siulle päin joku firma soittelee.

Duunipuhelin soi yhen jälkeen yöllä. Vastaat unenpöppörössä ja siellä joku höpöttää kauheesti jotain. Saat sanottua että enklantia pliis ja yllättäen hän puhuukin ihan ymmärrettävää englantia. Kysyy että "soitinko huonoon aikaan". Vastaan että kello on yks yöllä että mitäs luulisit. Vastaa että "okei" ja lyö luurin korvaan. Että kun nyt herätit miut ni olisit nyt voinu edes kertoa että mikä vittu oli näin tärkiä asia että tarvii keskellä yötä soittaa. (Soitti seuraavana päivänä uudelleen ja asia oli, että muija oli miettimässä majotuksen varausta mein Majatalosta mutta halus ennen varauksen tekemistä tiedustella mm. että miten Lombokilta tänne tullaan... tilanne oli siis todella akuutti, semminkin kun hän oli varaamassa huonetta noin 2 kuukauden päähän tästä puhelinsoitosta. Pyysi kyllä anteeksi että soitti keskellä yötä, mutta kun ei ollu kattonu kelloa. Okei.)

Eilen tuli kaikkien puhelinsoittojen voittaja.  Duunipuhelin soi, numero indonesialainen, ja vastaan. Sieltä kuuluu lähinnä örinää. Näitä tuli useita putkeen ja örinä ei edes yrittäny olla mitään oikeaa kieltä. Joku vaan soitteli öristäkseen. Lopulta blokkasin numeron, kun örisijä soitti koko ajan uuestaan vaikka löin luuria korvaan.

Ennen oli kaikki paremmin. Savumerkit ja kirjekyyhkyt takas! Ja putkiposti maailmanlaajuseks, kiitos, aatella kun ois sellanen! Sieltä karpalolonkerotölkkejä senkun humahtelis tiskipöyälle!

EDIT: pari tuntia tän postauksen ekasta julkasusta tuli aivan uudenlainen puhelu! Pirrrrrrr, sanoo luuri ja minä vastaan. Kauhea kälätys sieltä toisesta päästä, ymmärrän että mistä putiikista soitetaan mutta en juuri muuta. Saan sanottua väliin, että onnistuisko enklanti. Tulee pitkä hiljasuus ja sen perään uuelleen vallatonta kälätystä. Tässä vaiheessa jo mietin, että pitäskö miun nyt olla se joka räimäsee luurin korvaan sanomatta yhtään mitään, mutta ei, seikkailumielellä olin joten mongersin uuelleen, että jos enklantia sais ni tästä vois tullaki jotain. Vastapuoli hiljenee mutta kuulen vimmasen näppäimistön hakkauksen. Tämän jälkeen tulee erittäin mielenkiintosesti lausuttua enklantia, selkeästi luettuna suoraan googlentajasta. AI ÄM FROM XXXX, MEI AI SPIK TY MARKETING BOSS. Valitettavasti ei onnistu, kattos kun meillä on vaan yks yhenlainen yleisboss ja se on puhelimessa, että päivää vaan, mitä asiaa olis. Villiä kepardin hakkausta, sen jälkeen jotain käsittämätöntä sepustusta jossa joka toinen sana on ÖÖÖÖ, joka kolmas sana on indonesiaa ja loput googlesta luettua enklantia. Eihän tästä mitään tule, joskin gimuli siä langan toisessa päässä totisesti ansaitsee sinnikkyydestä, yritteliäisyydestä ja periksiantamottomuudesta mitalin. Pyysin lopulta lähestymään sähköpostitse ni voiaan molemmat guuglennella ja lähetellä viestejä vaikka kiinaks, kun ei tämä puhelinasiointi nyt mitenkään suju. Ja se sähköpostihan ei saavu ikinä, se on varma. Ei siis vissiin ollu mitään järin tärkiää askaa, luulen ma.

Tulkee tänne!

Meiän vesikriisi on toistaseks lepotilassa. Vesikatkos kesti reilun vuorokauden ja hanat lorottelee jälleen. Kattellaan mitä tuleman pitää.

Mutta toinen asia: TULKEE IHMISET KÄYMÄÄN! Halvatun tulivuoriuutisointi on lietsonu sellasta paniikkia, ettei ole ketään missään. Bali on tyhjä, Gilit on tyhjänä, Lombokillakaan ei ole ketään. Lentokoneet lentelee normaalisti, mutta niissäkään ei oo juuri ketään kyydissä. Ihmiset on menettäny työpaikkojaan, kaikilla on rahat tiukassa. Miun autokuski kerto eilen, että olin hänen kolmas asiakas koko joulukuussa, kun normaalisti hänellä on kyydiltetäviä joka päivä. Alkaa perheen ruokkiminen ja lasten koulumaksut ja muut tehä tiukkaa. Puhumattakaan siitä, että alkaa vituttaa jatkuva himassa kärvistely. Tuttu raksamiäs kävi myös justiisa kertomassa, että on ihan konkurssin partaalla. Suunniteltuja projekteja on peruuntunu, kun ei kellään oo rahaa mihinkään juuri nyt. Että ei miulla ois mitään rakenneltavaa tiedossa?

Alkaa olla kylmää hikeä perskannikoien välissä vähän kaikilla.

Normaalisti tässä kohtaa vuotta täällä alkaa olla täys hulabaloo päällä ja joulusesonki vyöryy niskaan. Majatalot liki täynnä ja jouluks ja uueks vuueks ei sijaa missään. Nyt meillä on majatalossa jouluks tasan YKSI varaus ja uutena vuotenakin vielä tilaa.

Täten en muuta sano, ku että tänne ois nyt loistava aika rojahtaa lomalle. On hiljasta ja hianoa kun ei oo hulinaa ollenkaa. Rannat on puhtaita kun ravintelien ym henkilökuntaa on passitettu siivoilemaan, kun ei niillä muutakan tekemistä oikeen ole. Majotus on halpaa ja sää on mitä mainioin. Aurinko porottaa, iltapäivällä vähän ukkonen jytisee mutta Hiekkakikkareella ei juurikaan oo ees satanu viälä.

Ja se tulivuori. Siellä hän röyhtäilee. Pikkusen puhaltelee jotain höyryjä ja röyhtäsee tiukempaakin settiä, mutta aika rauhallisna siellä pojottaa tällä hetkellä. FB-sivu Mount Agung from my side on hyvä mesta seurailla mitä vuori touhuilee, ne laittelevat kuvia monta kertaa päivässä, että moi, kello 5:58 vuori piaras tuommosen pilven.

 

 

Kuva tältä aamulta

 

 

Frendin laittama kuva maanantailta. Lento lähössä Balilta Dubaihin. Tilaa on.

 

 

Hullujen kylä

Hana on kyllä auki mutta ei tule mitn

Jos elettäis Asterixissa niin Hiekkakikkare, naapurikikkareet, Lombok, helvetti koko Indonesia, olis se mitä kutsutaan nimellä Hullujen Kylä. Varsinkin tänään.

Meillä on täällä tilanne päällä. En tiedä faktoja, juorut lentää villinä tällä hetkellä, mutta jotain tämmöstä on meneillään:

• Täällä Trawanganilla on jo useita vuosia ollu oma vesilaitos. BAL eli Berkat Air Laut. Ne tekee jollain nerokkaalla menetelmällä merivedestä puhasta raikasta vettä, jota voi juua suoraan hanasta. Vesi tulee kaikille BALilta ja se on yks niitä ainoita perusasioita joka täällä on toiminu ihan helvetin hyvin. Koska kaikki kolme Hiekkakikkaretta saa vetensä BAL:lta niin puhutaan tietysti isoista rahoista joita tuo firma takoo. Miä en heille paljoa maksa koska asun yksin ja en kauheesti lotraa, miun kuukausittainen vesilasku on jotain 5 euron luokkaa. Mutta voitte kuvitella mitä vesilaskut on kun puhutaan vaikka 25 huoneen hotellista. Ja kun asiaan liittyy raha, niin sehän alkaa kiinnostamaan kaikenlaisia tahoja.
• Muutama kuukausi sitten jo alko pyörimään huhuja, että BAL:n omistaja on viety vankilaan ja koko firma on jonkinlaisen tutkinnan alla kun ei ole oikeita lupia tai ei maksa veroja ja ties mitä. BAL vastasi huhuihin pitkällä tiedotteella, jossa kertoi että heillä on kaikki vaaditut luvat ollu alusta saakka kuosissa ja he on yks saarten isoin veronmaksaja, eikä kukaan ole vankilassa. Tilanne rauhottu muutamaks kuukaudeks ja kaikki tyytyväisnä lipittivät hanavesiään. Kunnes sitten....
• Poliisi sulki vesilaitoksen eilen. Vesi katkastiin tuossa alkuillasta eikä o sen koommin hanat lorissu.

Ehkä jollain tärkeellä ylipäälliköllä tuolla Lombokin virastossa jossain on tarvetta uuelle autolle tai kartanolle tai jotain, ja siks sormet syyhyää päästä vesibisnes-osingoille. Tiijä häntä.

Feispukin keskustelupalstat on turvoksissa säpinää tän aiheen ympärillä ja alkaa raivoa nousta pintaan. Tietysti siellä viimeistään viides kommentti joka ketjussa on, että menkää kotiinne jos ei kelpaa ja ennen oli kaikki paremmin, ei sillon mitään puhasta vettä hanoista tullu ja hyvin pärjättiin. Jos oltais Mordorissa, niin syytettäis tietty pakolaisia, että tulevat saatana tänne iPhonejensa kanssa ja jua meiän vedet, mutta täällä ei sentään oo ihan siihen viä vajottu, vaikka sarkasmia toki lentää kaikille jotka kehtaa mainita, että ei voi bisnestä pyörittää ilman vettä. Ja tietty on muistutettu että kuinka maailmassa on ihmisiä joilla on asiat ihan vitusti paljon huonommin kun meillä täällä. Näin toimii somejengi tänä pänä. Ei niin paskaa asiaa, etteikö siihen vois aina heittää lastia syyllisyyttä pahentamaan fiilista.

Saaret on nyt jo ihan kusi sukassa, koska täällä ei ole ketään. Tulivuori on tyhjentäny Balin ja sielläkin ollaan ihan kusessa, ihmisiltä on lähteny työpaikat alta kun ei ole varaa maksaa palkkoja, kun ei ole tuloja. Ja tämä näkyy täällä meilläkin. Pikaveneet Balilta tulee liki tyhjänä, hotelleissa ei ole asiakkaita, ravintolat ammottaa tyhjänä. Kylmää hikeä lorottaa persvakoon useimmilla, joilla elämä ja elanto on täällä.

Nyt tää vesiperseily tähän päälle vielä niin heippa. Jollei vesilaitosta saada tänään päälle, niin luulen että huomenna alkaa jo olla pientä tunkua täältä Balille meneviin veneisiin. Hotelleissa on kyllä vesitankit, jotka useimmat kerkes eilen vetämään piripintaan kun huhut lähti kulkemaan, mutta ei isokaan tankillinen loputtomiin kestä. Jollei tule vettä niin sitä ei sitten ole eikä tule, kun vesitankitkin on loroteltu tyhjilleen.

Miulla ei kotona ole mitään varatankkisysteemiä eli kun vesilaitos vetää letkut sulki ni miun murjuun ei tule vettä. Takapihalla on onneks pumppu ja kaivo, mista tulee paskaa pohjavettä, jota ei mieluusti käytä ku kissojen paskalaatikoien huuhteluun ja pihan kasteluun. Perusasiat, joita ei tuu normaalisti ees mietittyä, on aika vitun vaikeita kun ei tuu juoksevaa vettä: tiskaaminen, peseytyminen, jumalauta vessan vetäminen.

Naivina oon toiveikas, että tää tilanne ratkeaa ja ihan helvetin nopiasti. Tässä on kerrankin kaikki aika yhtä mieltä siitä, että tämä on hanurista ja vettä pitää hanoista tuleman, saatana. Ei ne voi meitä pitää ilman puhasta vettä kovin pitkään, oli tilanne mikä hyvänsä. (Ja tästä näpäkällä aasinsillalla sellanen toteemus, että täähän on vaan esileikkiä sille mitä tuleman pitää, noin niinkun koko maapallon mittakaavassa... ihmiset lisääntyy sellasella vauhilla, että puhas vesi ei tule riittämään ees niille joilla sitä tällä hetkellä on... että onnea tuleville sukupolville.)

Tämmösinä päivinä käy miälessä, että enkö saatana voinu asettua johonkin muualle, missä olis vähän helpompaa olla.

(Tästä pääsis nyt aasinsillalla numero 2 aiheeseen, että onko oikeutta valittaa omien valintojensa seurauksista. Että vittu jos on niin vaikiaa ja pitää jostain koko ajan ruikuttaa ni mene muualle.... Palataan tän asian pähkimiseen joskus toiste, miä en nyt jaksa.)

Loppukevennyksenä sellanen, että ei kai tässä muutakaan voi kuin....

Tulivuoriuutiset

Iltaa, oi Mordorin kansa! Tuli tässä ähellettyä 5 päivän kissaklinikkakin, mutta annetaan sen asian viä olla ja tartutaan kerranki ajankohtaseen aiheeseen eli tulivuorihommeleihin. Kun nyt Indonesia on kerranki ylittäny maaliman uutiskynnyksen jollain muullaki asialla kun 2-vuotiaalla ketjupolttajalla tahi miähellä joka joutui lehmän viettelemäksi, ni en tokikaan voi sivuuttaa asiaa.

Kuva tältä illalta, ja pöllitty  FB-sivulta Bali volcano possible eruption 2017

Balilla siis purkautuu tulivuori Agung. Viimeks hän on lojahtanu 1963 ja purkaus kesti noin vuoden. Nyt vuori rupes heräilemään tuossa syyskuun hujakoilla, tuprautti hiukan viime viikon alkupuolella ja nyt lauantai-illasta saakka on sylkeny tuhkaa aivan raivona. Kraateri helottaa punasena iltasin, eli laavaa on kattilassa miltei piripintaan, ja jonkin verran sitä on vissiin sieltä ruvennu valumaan ulos. Päivällä tuossa tiedottivat, että siellä on seisminen äksön lisääntyny ja siihen liittyviä järistyksiä tuleepi solkenaan. Ounastelevat, jotta kaikki tähänastinen tupruttelu on esileikkiä vain ja kohta lojahtaa kunnolla. Puoli tuntia sitten kertoivat mm.seuraavaa: "Currently, the volcano is emitting continuous ash puffs, with occasional explosive eruptions that can be heard as far away as 12km from the summit. The ash cloud extends up to 3km above the summit. Incandescence, observed at night, indicates the potential for a larger eruption to occur soon."



Balin lentokenttä on tällä hetkellä kiinni. Lombokin kenttä on auki. Tuuli puhaltaa silläviisiin, että meneepi suoraan Balin kentän lentoreittien päälle. Lentokenttien aukiolosta tai sulkemisesta päätetään muutaman tunnin välein eli tuhkatilanettakin seurataan silmämunat tanassa.

Siinä siis tilanne tällä hetkellä. Jos lukee esim. australialaisten medioiden uutisia aiheesta niin niistä suurin osa on hysteriaa lietsovaa paskaa. Tuppaavat reagoimaan aina kauhialla haloolla kun täällä vähäkään mitään tapahtuu. Lienee ymmärrettävää, ollaan naapurissa ja täällä ramppaa aussituristeja solkenaan. Balilla on edelleen aivan turvallista ja elämä jatkuu ja kaupoista saa asioita ja baareista kaljaa ja pitsaa.

Ja sitten ennenkun jatketaan niin Moi Äiti siäl Rautakorves! Miulla ei ole mitään hätää eli lopeta heti se hermoilu. Tämä on määräys. Hiekkakikkareelle ei oo vielä ees tuhkaa rapissu. Meiltä on Agungille joku 60-70km ja iso meri tuossa välissä, eli ollaan aivan turvassa. Ainoa noin niinkun tilanne, että meillä täällä ois syytä olla paskat housussa ois se, että vuori totaalisesti räjähtäis ja heittäis puolet ittestään kunnon pommihypyllä mereen, jolloin tsunamia pukkais. Mutta vissiin ei sellasta ole tulossa, koska vuori on nyt päästelly paineita jo ihan kivasti. Täsä ei voi kun kattella ja ootella että mitä tuleman pitää.

Tai vois kattella jos ei ois koko ajan niin pilvistä ettei mitään näe. Piruviä sentään. Pitää koittaa joku aamu herätä ennen aurinkonnousua ja sitte kaahata biitsille kattomaan josko jotain näkyis. Aamusin kun on yleensä vähän selkiämmät maisemat.

Siellä se jossain on, tuolla pilvien takana

Kun elelee saarella jossa eletään pelkästään turismista, niin onhan tää tilanne täällä meillä sikäli aika kuumottava monelle. Täällä on tällä hetkellä aivan saatanan hiljasta, hotellit ja majatalot ammottaa tyhjänä, eikä tilanne tästä oo näemmä vähään aikaan paranemassa. Koko marraskuu on jo ollu niin hanurista, noin niikun jos laittaa bisneshenkilö-hatun päähän ja siltä kantilta miettii. Täten kaikki on oottanu ihan kiimassa joulun ja uuden vuoden sesonkia, että sais kuittailtua marraskuun miinukselle tipahtamisen, mutta kyllähän tää näyttää siltä, että saattaa tuo sesonki lätsähtää täysin. Jos lentoliikenne on seis, niin milläs tänne kukaan könyää.

Mutta täällä menetetään vaan rahaa. Balilla moni menettää kotinsa ja elinkeinonsa ja ai kamala kaikkia niitä eläimiä jotka on jätetty sinne vuoren rinteitten evakuoituihin kyliin oman onnesa nojaan. Miä en pysty ees ajattelemaan ku ahistaa niin vitusti. Sen sijaan, että evribadi laittaa joka läpeen nyt että #prayforbali ja #thoughtsandprayers niin mitäpä jos laittais roposen tai pari esim. Mission Pawsiblelle, joka on mukana pelastamassa tulivuoren rintelle jääneitä eläimiä. Rukoukset ne ei auta vittujakaan tässä tahi muussakaan tilanteessa, se on se kylmä käteinen millä apu menee avuntarvittijan luokse.

Kunnon informaatiota ilman turhanpäivästä paniikinlietsontaa voipi lueskella aihetta varten avatusta FB-ryhmästä. Komioita kuvia voipi haeskella Instagramista kun tekeepi searchin hästääkille #agung.

Kuva nyysitty tuolta aiemmin mainitulta FB-sivulta

Alla olevat kuvat on kaikki pöllitty Instagramista.

Sunnuntaikävely

Vaihteeks kuvareportaasi. Sunnuntailaahustus omalta murjulta Majatalolle ja takasin. Päivä oli eilen harmaahko ja tietysti heti kun lähin tepastelemaan niin rupes rippaan vettä. Kuvat on täten vähän mitä sattuu hätäräpsyjä kun piti olla tarkkana ettei puhelin ihan mee märäks.

Sadekausi on meillä pikkuhiljaa alkamassa. Ripottelee hiukkasen melkein päivittäin, pari ihan kunnon ukkoskuuroa mojovan kaatosateen kera on myös jo pyyhältäny Hiekkakikkareen yli. Enimmäkseen silti yhä arska porottaa, kolkytä astetta, ohutta yläpilveä, ukkoskuurojen mahollisuus, naantalikäpelskäär.

Mutta nyt sinne kävelylle!

Jotain sentäs miunki Palatsin pihassa rehottaa. Tämä vyöryy jo aidan yli.

Villieläimiä

Huudilot alkaa olla piukassa majataloja ja lisää on rakenteilla

Tähän on nousemassa mordorilaisen Ninan mesta.

Highway

Hevoisen kakitsua

Edenin holleilla

Axl tais olla naapurissa mutta tuli juosten paikalle ku hokas että miä tulin käymään

Venyttely

ja siin on Risotto

Molly ja Theresa

Edenin kissat ruokittu, voi lähtee takas kotio

Lehmän kakitsu. Melkeen tallasin.

Merah Jungle Bar. Aika hurjaa että miun huudiloilla on nyt jopa baari. Näin se maailma ja myös Hiekkakikkare muuttuu

Jos on vailla halpaa ja regeirastaragamuffinvibration-tyyppistä olemista niin kannattaa majottua tähän rastajätkien piäneen majataloon

Melkeen kotona taas

Palatsini näyttävä ja juhlava sisäänkäynti

Jaana tiedottaa aidan päältä ettei oo tapahtunu mitään merkittävää sillä välin ku olin poissa

Koti