Tekstit

Tie rättikauppamiljonääriksi on avattu

Kuva
Klikkaa tästä ja mee ostoksille
Avasin vihdoin kissoille nettikaupan. Tämä on ollu tyän alla jo ikuisuuden, mutta ikuisuudesta suurimman osan jumitin siinä tuskassa että kun ei ole saarella ees postikonttoria niin tavaran liikkeelle saaminen on helvetin työlästä ja vaikka oiski posti ni paikallinen postilaitos on mitä on ja ääh hirvee homma.

Mutta istu ja pala ja well helou nykyaika, ja kiitos guuglailun, kaikkeenhan on nykyisin ratkaisu ja internetillä hoituu mikä vaan. Ei tiätenkä miun tarvi mihinkään helvetin postittelupaskaan lähteä, senkin homman voipi ulkoistaa! On tää maalima ihmeellinen.

Kun olin aikani surffannu pää savuten ja opiskellu dropshippingin ja print-on-demandin alkeet, kyylänny läpi ties kuinka monta palvelua tarjoovaa nettisivustoa, kokeillu tavaroitten suunnittelua yhessä sun toisessa mestassa, vertaillu kustannuksia ja ties mitä kiemuroita, niin oli päätösen aika, jotta tästä tulee joskus jotain. Päätin täten ottaa haparoivat ensiaskeleeni internetin rättikauppa…

Tulivuori ja suuruudenhulluus

Kuva
Piti kirjotella muita juttuja mutta otetaas ensin taas tulivuoriuutiset. Tilanne tänään: Agung alotti isomman purkauksen eilen iltapäivällä ja pukkaa tuhkaa taivaan täydeltä. Balin lentokenttä on sulettu aamuyöllä ja on tiettävästi kiinni ainakin iltaan asti.

Tuulet puhaltaa tällä hetkellä tuhkaa länteen päin, eli meillä täällä Hiekkakikkareella ei oo ees tuhkallista hätää. Kaikki on ookoo, mitä nyt jokaisella helvetin kylmä hiki persvaossa. Agung pisti jo meiän joulusesongin viime vuonna ihan kuralle, ja nyt olis isompi high season just alkamassa ja rahaa pitäs tehä vähän jokaisen, ni tässä sitä ollaan taas. Jos lentokenttä Balilla pysyy pitkään kiinni, tai on välillä auki ja välillä kiinni, niin tukalat paikat tulee. Turistit menee muualle. Bisneksiä kaatuu ja ihmisiltä lähtee duunipaikat alta.

Ei hirviästi naurata. Miäki niin olen oottanu high seasonia, tilannu kissakaupan täyteen paitoja ja uusia kasseja, ja ollu fiiliksillä että nyt saatana kissakauppa tekee massia niin perkelee…

Henki pihisee ja siitä on paperit

Kuva
Hengissä ollaan, fyysisesti. Kuuppa on yhä jumissa ja pääkopan kasailu on edelleen työn alla. 7 kuukauden putki duunia ilman yhtään vapaapäivää veti muijan aikamoisiin tiloihin ja sieltä koitan yhä rämpiä pintaan. Menee tovi, semminkin kun ei ole oikeen ollu mahista vetää lonkkaa ja lepuuttaa.

Täten en ole jaksanu blogia kirjottaa. Olen yrittäny, luoja että olen yrittäny, mutta mitä olen saanu kirjotettua on ollu niin hyytävää paskaa että parempi olla sellasia ruikutuksia julkasematta kun ei ole ollu mitään järjellistä asiaa tahi kerrottavaa.

Mutta nyt on! Kävin Kuala Lumpurissa kaiken kattavassa lääkärintarkastuksessa. Melko hämmentävä kokemus on moinen kun asioidaan siveässä muslimimaassa, missä paljas iho on kauhistus ja peljästys. Ja kun itte tulee Mordorista missä on tottunu siihen, että jos menee lääkäriin sanomaan että varpaassa on pipi niin ekana käsketään ottaa paita pois. Se on värkit esiin, ilman sen kummempaa hässäkkää. Toisin hoituu Malesiassa, voin kertoa.

Alotetaas tarina…

Puhelinnumerohelvetti, osa 2

Kuva
Yhä hengissä! Ja huhtikuun kissaklinikka on suoritettu. Vaikka sen aikana hajoili niin fyysinen kuin henkinenkin terveys, niin ohi on! Jäkihoito toki jatkuu, kissoja ja kissanpentuja on kissasairaala, miun huusholli sekä kissakauppa piukassa, mutta näinhän se aina klinikoien jälkeen on. Palaan kissaklinikka-aiheeseen myöhemmin, kun jaksan asioita ees aatella.

Mutta aiheeseen puhelinnumeron rekiströinti, niin moni siitä on kysyny ja ilmeisesti aivan yäunensa menettäneet. Taustat tarinalle löytyy tästä linkistä.

Tuon helmikuussa kirjotetun raportin jälkeen menin vielä helmikuun lopulla NELJÄNNEN kerran XL-operaattorin palvelupisteeseen Lombokilla taistelemaan tätä saatanallista numeron rekisteröintiasiaa. Se on se suamalainen sisu, havuja perkele, periksi ei anneta. Neljännellä kerralla osuin sellasen pimun palvelutiskille, joka puhu sujuvaa enklantia, ja haki paikalle jopa konttorin pomon. Taas otettiin kopiota passista ja työluvasta hirviän touhotuksen kanssa ja tämän jälkeen konttori…

Henki pihisee ja hammas jomottelee

Kuva
Onks siä enää ketään? En ihmettele jos tyhjyyteen huutelen, tässähän on ollu 2 kuukauden totaalinen ummetus blogisuolessa. Pahoitteluni. Toivon, että kaikki ovat kuitenki kyenneet jatkamaan elämäänsä mitä reippaimmin.

Lyhyesti selitettäköön, että tässä on nyt mennyt reilu 6kk ilman yhtäkään vapaapäivää. Kun siähen sitten laitetaan lisämausteeksi ensin infernaalinen selkäkipu, sen poistamiseksi napsitun pillerikuurin tyrmäävät sivuvaikutukset, ja näiden jälkeen iskeny järjetön hammaskipu, niin on tämä blogin kirjottelu ollu aika totaalisesti tärkeysjärjestyksen sijoilla tsiljoona. Lisäksi nettiyhteydet on ollu täällä aivan paskana muutaman kuukauden eli mistään ei tuu mitään, ja jos tuleekin niin tulee erittäin  hitaasti.

Sitä on vaan koittanu saaha pakolliset hommat hoiettua, kaljaa juotua ja jotenki haparoiden suorittaa elämää, päivä kerrallaan. Hermo on ollu kireällä, ja anteeksi kaikki joille en ole juuri muuta tehny ku vittuillu. Sori. Olen toki muutenkin aika helvetin hurmaava p…

Tulivuori- ja sääuutiset

Kuva
Tulivuoriuutiset





Tulivuoriasioista kysellään kovin. Että mikä on tilanne ja uskaltaako tulla lähellekään vai pitääkö mennä lomalle ihan vaan Kouvolaan. Tilanne kaikessa lyhkäsyydessään on se, että tuo Balin suuri ja mahtava Agung on yhä ärhäkällä tuulella. Päästelee paineita ja jytisyttää huudiloita ja sylkee tuhkaa ja kiviä välillä. Viimeks toissapäivänä töräytti taas kunnon satsin. Lentokentät on auki, eikä meillä täällä ole mitään hätää.

Tilannehan on ollu päällä syyskuusta alkaen, marraskuussa tuli ekat purkaukset ja tämmösenä tämä saattaa jatkua vielä kauan. Ei voi tietää, tulivuori tekee tulivuorihommia eikä se niistä hirviästi tiedottele etukäteen.

Jännä kuinka nopiasti sitä tottuu tämmöseenki luonnonmullisteluun ja ihmeellisyyteen. Kun ekat purkaukset tuli ni hirviä täpinä ja ai että oli jännää. Nyt sitä ei korvaasa lotkauta kun näkee feispukista kuvia että aijjaa taas se sylkee paskaa taivaalle, ihassssama.




Lombokin Rinjani on onneks lerputtanu ihan vaan lepotilassa nyt jo pi…

Puhelinnumerohelvetti

Kuva
Täällä on lähes kaikilla pre-paid kännykkänumerot. Semmosen on saanu, senku menee ja ostaa sim-kortin ja tuuttaa sen luuriinsa. Ei kysellä henkkareita eikä oo ketään kiinnostellu, että mikä numero on kenenkin.

Tämä estoton pelleily on nyt loppumassa. Anonyymit numerot ei kohta ole enää sallittu. Turisti tarvittee SIM-korttia ostaessaan passia ja saanee jonkun määräaikasen numeron. Meiän muiden pitää se oma numero rekisteröidä, jos haluat saman numeron säilyttää. Rekisteröinti pitää tehä tän kuun loppuun mennessä. Jos olet Indonesian kansalainen ja siulla on henkilönumerot ja ties mitä kortteja, niin voit rekisteröidä numeros ihan vaikka tekstiviestillä. Myö vaikeat ulkomaalaset täällä asuvat joudutaan käymään puhelinoperaattorin pakeilla passin ja viisumin kera, jotta tämä rekisteröinti hoituu. Jos hoituu.

Miulla on numero operaattori XL:ltä. Olen nyt käyny 3 kertaa heiän palvelupisteessä Lombokilla rekisteröimässä miun numeroa. Arvatkaa onko miun numero rekisteröity? No ei tietenkään…

Remonttihelvetit

Kuva
Remonttiblogista hyvää päivää. Ois muutaki asiaa mutta kerrotaan nää jouheet remontti- ja katastrofiuutiset ensin ni pääsen sitte rähjäämään esimerkiks puhelinnumeron rekisteröimisestä, joka on pakko tehtä mutta kun se ei vaan saatana onnistu. Mutta siitä lisää laters.

Aluksi hyvät remppauutiset: Palatsini terde eli terassi sekä varastokatos valmistu vajaassa kahessa viikossa ilman suurempaa draamaa. Se oli helppo hommeli, enkä ollu asian suhteen pilkkuja nussimasa ollenkaan ja kyttäämässä viivottimen kanssa että jokanen kaakeli tulee justiisa suoraan. Ote tuohon projektiin oli, että kuhan jotain tulee valmiiks misä on katto ja lattia ni kelpaa miulle, se on tsiljardi prosettia parempaa kun entinen tilanne ilman minkäänlaista terassia, vuotavan heinäkatoksen kera.

Raksajätkät pykers hommat vauhilla ja miä kattelin sivusta. Mettästin ilmasta puutavaraa sekä ilmaset kivetykset, koska rahaa ei juurikaan ole, ja muutenkin pidän kierrättämisestä. Kaikki mikä on ilmasta on plussaa. Valmista …

Remonttihommat vauhissa

Kuva
Remonttiblogista päivää! Nimittäin tämä on ihanaa kun on remonttia siellä ja tulossa lisää tuonne ja siinä välissä vuotaa kattoa tossa ja kappas tuolla pamahtanu joku vitun rööri ja vesi valuu sohvalle! Pysyy vanhakin akka aktiivisena kun saa juosta perse punasena yheltä projektilta toiselle.

Täällähän kaikkea mahdollista kutsutaan projektiksi. Palatsilla on remontti ja kaikki kysyy että mitenkäs projekti sujuu. Majatalon kylppäriremppa alkaa kohta ja siitä pitää sopia aikataulua että millon kylpyhuoneprojekti oikein alkaa. On se hyvä että entisessä elämässä ajauduin projektipäällikön uralle, kyllä kelpaa sillä kokemuksella täällä projekteja pyöritellä, kun ollaan oikeen päällikkötasoa näissä projektihommissa.

Palatsini etupiharemppaPROJEKTI menee päivässä nelijä ja hermot on menny vasta kaks kertaa. Kerrotaan nyt kaikki alusta saakka, koska näistä sähellyksistä kaikki aina tuntuu niin tykkäävän.

Tapahtunut tähän mennessä:
Huushollini remonttihan alkoi syyskuussa 2016 mutta jäi kesken. R…

Eightkyt viis!

Kuva
Viime vuonna, marraskuun eka päivä, tuli 6 vuotta täyteen siitä kun lähin Mordorista vähän matkustelemaan.  KUUSI VUATTA! Tämä näin alustuksena ja selittelynä tämän paskannuksen aiheelle.

Nyt puhutaan kiälilläpuhumisesta!

Eilen illalla vietettiin taas yksien kavereitten viimistä iltaa, aivan oltiin mordorilais-pultsariporukalla siinä, ja joku kysy jotain ja minä vastasin että joo se maksaa EIGHTKYT VIIS rupiaa.

Näin. Tästä se lähtee. Siis tiättekste, menee enää tovi siihen ku oon se joka on sillai et hei please  ku mä en niiku enää osaa tota finlandii ku mä oon siis really niinku internäsönäl jynöy. Tää kansainvälinen jetsetlife änd.

Kiitollinen olen että tämä alkaa tapahtumaan vasta nyt. Niitähän näkee niitäkin tyyppejä, olen ittekin heitä tavannu, jotka vaan kansainvälistyy niin hirviällä vauhilla, että kun ollaan 2 viikkoa oltu ulkomailla ni alkaa olla jo vaikeuksia ymmärtää ja puhua suomea. Myä kouvolalaistaustaiset tapolageeniset puupäät ollaan onneks niin pässejä, ettei myä kansa…

Laitetaan kaikki remonttiin!

Kuva
Vuosi on 2018 ja fiilis on kuten kuvassa tuossa yllä. Tuo olohan miulla on jotakuinkin kroonisena. Ei se juuri muuta vaadi kun että joku sanoo moi niin olen jo aivan nääntyny. Saati sitte nyt kun ei oo kuukausiin ollu mahista pitää ees yhtä epäsosiaalisuuspäivää eikä oo ollu vapaapäivääkään yli 3 kuukauteen. Kattellaan sitte joskus tuossa toukokuussa, kun on seuraavan kerran ees teoreettinen mahollisuus pysyä päivä tai pari kotona piilossa ihmiskontakteilta. Jaxaajaxaa!



Uusi vuosi vaihettiin täällä asiaankuuluvin promillelukemin. Viidakkobaarissa oltiin ja siä oli pähee joku trädisönäl tanhuamista&bambukilkutusta -shöy, joka oli hiano, koska aina on kaikki hianoa jos on vähän jotain normaalista regeijollotuksesta poikkeavaa. Puoliks öiks lähtiin rantsuun kattomaan raketteja, mutta miä en siitä muista enää juuri mitään. Miähän kun en nykysin kestä edes kaljaa hirviästi, yks bintsu laittaa jo nupin surisemaan, kolmesta olen jo todella hyvissä ja jos siitä yli mennään ni olen tyysti…

Viidakkobaari ja vuodesta uuteen

Kuva
Vuosi 2017 vetelee viimisiään ja onpahan ollu kyytiä tämä vuos. Tänä vuonna on saatu kissojen asiat paremmalle tolalle uuen hianon palatsin muodossa. Ens vuonna keskityn laittamaan omat asiani jonkinlaiseen järjelliseen järjestykseen. En elä pelkällä kehräyksellä ja kissanpaskalla, ja on laitettava jonkinlainen bisnespipo päähän ja taottava tähän puupäähän se, että työstä on saatava/otettava palkkaa. Ei vetele tämä peli, että ährään kissahommia 24/7 ja laitan siihen kaikki nekin rahat jotka palkkatöistä tienaan, ja sitte päädyn tilanteeseen että ei ole rahaa maksaa edes vuokraa (onneksi vuokraisäntäin on ihan vitun hyvä tyyppi ja ymmärtäväinen, totes vaan että no worries, maksat sitte ku siulla sitä pätäkkää on). On saatava asiat siähen kuosiin, ettei vuokrarahojen rääpiminen ole joka vuos helvetillinen hermoomisen aihe ja kuukausien stressi, tahi sitten saatava jostain ilmanen murju.

Vuosi 2018 on täten omistettu itzelleni. Asioilla on tapana järjestyä, sehän on jo nähty, ja mahott…

Puhelimessa asiointi

Kuva
Minä vihaan puhelimessa puhumista. Puhelinsoitto tuntuu jotenkin hyökkäävältä, vaatii välitöntä huomiota ja reaktiota. Vaikka just olis aamukahvi kesken ja muuta tärkiämpää tekemistä niin kaikki pitää keskeyttää ihan vaan siks, että joku kuvittelee että hänen asiansa on hoidettava juuri nyt. Tai vaikkei olis asiaa, kunhan soittelee ihan vaan jaaritellakseen ties mitä. Onneks ihmiset jotka miut tuntee, niin tietää tämän, eivätkä soittele. Laittakaa viestiä, välineitä kyllä on. Vastaan sitte kun on kahvi juotu. Jos jaksan.

Nykyään puhun puhelimessa lähes ainoastaan miun aussikaverin kanssa, koska hän ei oikeen hanskaa mitään nykyaikasia kommunikointitapoja, vaan soittaminen on hänen juttunsa. Tekstareita se on justiisa vähän opetellu laittamaan, mutta niissä ei yleensä ole muuta kun joko lyhyesti että "OK" tai sitten pelkkiä kirjotusvirheitä. Hän siis soittelee Australiassa ollessaan noin kerran viikossa kyselläkseen kuulumisia ja saaren juoruja, ja sen kyllä kestän.

Puhelimes…