tiistai 30. elokuuta 2016

Hulluja ollaan kaikki


Hiekkakikkareesta ja tänne jumiin jääneistä hahmoista pitäis tehä telkkarisarja.  Kaikki myä tänne juuttuneet ei-indonesialaiset ollaan jollain tavalla vähän pimeitä. Toiset enemmän ja toiset vähemmän, mutta kyllä kaikilla joku mutteri on vähän löysällä. Itselläni myös, useampikin ruuvi lerputtaa.

En epäile hetkeäkään, etteikö osa porukasta olis täällä vähän paossa ns. "oikeasta" elämästä. Liekö kotomaahan jääny vaikeita ihmissuhteita, ehkä perseelleen menneitä bisneksiä, ken tietää. Suurin osa on tänne kuitenki päätyny siks, että on huudiloihin tykästyny ja kokenu, että kävi mitä kävi, täällä eläminen voittaa kotiolot. Tiätenki moni on rakkauren takia täällä, toiset tekee pisnestä, mutta suurin osa porukkaa nautiskelee saarielämästä, joka kuitenki on rennompaa kun se "oikee" arki länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa. Siellä missä tärkeää on raha ja merkkiroina ja kengät ja meikit ja autot ja aktiivisuusrannekkeet ja robotti-imurit ja tällingissä oleminen ja tittelit ja suorittaminen ja se, et menee paremmin ku naapurilla.

Mutta tavalla tai toisella hulluja myä täällä ollaan kaikki. Eihän kukaan täyspäinen jaksais vuostolkulla porskuttaa mestassa, missä kaikkien asioitten hoitaminen on kuitenki aika helvetin hankalaa. Että jonkinlaista vikaa päässä pitää olla että tänne jää. Useimmilla sitä vikaa on ihan positiivisella tavalla, mikä ulostuu siten, että saa asioita aikaseks ja antaa tälle Hiekkakikkareelle jotain. Ja sit on niitä joilla ei oo ihan kaikki nasit samassa gorengissa. Kenellä on päihdeongelmaa (joka ei täällä taatusti parane, koska saarilaiffissa jokainen päivä on ikuinen lauantai, jos niin haluaa) ja muuta oikeeta mielenterveysongelmaa.

On nähty asioiden kulminoitumista itsemurhaan ja on seurattu kännisen vanhan tätin jyrkkenevää alamäkeä. Jos ihminen on niin pellit kiinni, että syödessään ei ees huomaa että just oksens lautaselleen minuutti aikasemmin, ni hommat ei hyvällä tolalla ole. On nähty sotaveteraania, joka traumoineen täällä sai kaikenlaista säpinää aikaseks, kun agressiot flippas täysillä päälle kun otti vähän soppaa. Se tilanne päätty puukkohippaan ja maasta karkotukseen. On pariskuntia, jotka asettuu tänne ja kuvittelee maisemanvaihdon korjaavan kaiken mikä suhteessa on ollu päin persettä jo pitkään, mutta yllättyvät kun tajuuvat että asiat täällä senkun kärjistyy. Kun ei ole sitä taakse jäänyttä kaveriverkostoa ja elämää, vaan tänne tullaan ja tyhjästä alotetaan ja ollaan koko ajan kimpassa, ni vaikka siinä kuinka palmut huojuis ympärillä niin alkaahan se toisen lärvi vituttamaan entistä pahemmin ja siitä rupee nopeesti oleen romantiikka varsin kaukana.

Moni tulee tänne pää täynnä unelmia. Että tänne asumaan, vähän töihin johonki, helppo homma, ja sit senku vähä niitä duuneja tekee ja muun ajan eteerisenä bikineissä makailee rannalla ilman huolen häivää. Tai että myyään kotimaassa kaikki, ostetaan maapläntti tai valmis majatalo, ja sitte senku lyyään rahoiks ja samalla elellään paratiisissa, ei se nyt niin vaikiaa voi olla. Kun se totuus pläjähtää eteen, että täällä asioiden hoitaminen ja duunin ku duunin tekeminen vaatii ennen kaikkea aivan helvetisti säätämistä ja äheltämistä, rupiaa ahistamaan. Ja saattaa myös yllättää, että jos duunipaikan löytää niin siinä ei paljon jää aikaa rannalla makailuun ja ikuisella lomalla olemiseen, ei voi joka päivä istuu kaljalla ja jointti huulessa jos meinaa duuninsa kunnolla hoitaa. Monet yllättää sekin, ettei eläminen täällä ookkaan ihan ilmasta. Toki huomattavasti halvempaa ku vaikka Mordorissa, mutta et siä täällä pysty elämään millään 100 eurolla kuussa ja olemaan vuos tolkulla tekemättä mitään.

Vaaleenpunaset kakkulat kyllä kaikilta putoo aikanaan silmiltä, niin on miullekin käyny. Moni luovuttaa ja lähtee muualle, osa takasin kotiin ja siihen "oikeeseen" elämään, osa siirtyy helpommille paratiiseille. Miun kohalla joku tässä Hiekkakikkareessa jaksaa vuodesta toiseen viähättää. Ei oo kaipuuta muualle, eikä varsinkaan takasin Mordoriin. Vaikka välillä onki pinna kireellä ja mittari täynnä, täällä on miun koti ja yhtenä hulluna muien hullujen seassa jatkan porskuttamista.


Pari sesonkia sais tuutin täydeltä sekopäistä telkkaridokumenttia kun laittais vaan kameraryhmän perään seuraamaan millon mitäki hiihtäjää joka täällä seilaa. On kreisii kätleidii, on pulimirkkuu, on sukellusopee, on kovasti kiroilevaa hotellin omistajaa, äkäsii kaikenmaalasii tärkeilijöitä, hippejä joilla ei oo jalat koskettanu maan pintaa vuosiin... on kaikenlaista vipeltäjää. Pelkästään jonkun yhen majatalon pyörittämisestä riittäis viihettä ja tarinoita. Kun yhistää sen tänne jääneen jollain tavalla hullun länkkärin joka kenties hotellin omistaa, lauman bailaavia turisteja ja jatkuvaa huumoria tarjoilevan paikallisen henkilökunnan joiden kekseliäisyys asioiden hoitamisen suhteen vääntää välillä aivot solmuun, ni siinä ei meinaan oo vitsit eikä viihe vähissä.

Kun lisää soppaan viä sen, että tämä on kuitenkin aika helvetin pieni saari ja ympyrät on aika kittanat, ni kattaus on valmis. Kaikki tuntee kaikki ja juorut kulkee ja tarinat värittyy ja sitä välillä ittekin yllättyy kun kuulee täysin faktana ittestään liikkuvia huhuja. Konflikteilta ei vältytä ja viidakkorumpu laulaa. Draaman ainekset leijuu ilmassa yhtenään.

Erikoishahmoja on Hiekkakikkare täynnänsä. Ei tästä mitään laadukasta telkkaria niiku esmes Australian Master Chefiä sais, mutta sellasen camp-henkisen Viidakon tähtöset meets Paratiisihotelli meets Survivor meets Crime Investigation meets Yksi lensi yli käenpesän meets Trainspotting meets... Tyttökullat ja X-files ja Pieni Gallialainen Kylä. Tai jotain.

perjantai 26. elokuuta 2016

Puunkaatopäivä

Koska miun viime aikojen postaukset on ollu niin tylsiä, että itteenikin haukotuttaa, ni työ kaikki kaks lukijaani saatatte luulla ettei täällä tapahu mitään. Olette väärässä molemmat, sillä täällähän on koko ajan vaikka mitä jännää meneillään.

Eilen oli nähty iso mahoton manta ray tuos saaren nurkalla.

Tänää feispuukki huutaa että vaaralliset meduusat lilluu sukellusmestoilla ja on syytä olla tarkkana, saattaa nimittäin herkältä ja allerkiselta pahimmassa tapauksessa lähteä henki jos tuommosen portugese manowar -merkkisen meduusan kanssa ottaa kontaktia.

On talutettu kiinni saatuja voroja pitkin saarta nolaava kyltti kaulassa ("Olen tuhma varas"), eli ns. walk of shamea on ollu viihteenä usiampaan otteeseen viime viikkoina.

Mordorin lippu on laitettu sinne.


Golfin kuppilaan on ripustettu Mordorin lippu. Sinne laittovat samaan läjään misä on jo komia kokoelma mordorilaisia paitoja koristeena. Mikäs siinä. Miä ja miun kaverit sitä paaria aika tanakasti pystyssä pietäänki. Seuraavaks varmaan ruokalistalle tulee hernekeitto ja kaalikääryleet.

Kavereitten pihassa oli koobra yks aamu. Kuulemma lajia spitting, elikäs aikamoinen peto, jota ei tosiaankaan kotihuudiloillensa halua. Ikinä.

Iltapalaa ihmiselle


Kärmeistä puheenollen. Miulla oli jännää kun kissat toivat keittiölle piänen kärmeksen. Olivat vissiin kattellu miun tyhjää jääkaappia sillä silmällä, että toi meiän ihmiin tarvii illallista, käyääs hakee jotain. Käärmeen sitte toivat. Onneks piänen vaan ja hengetön oli kun miun eteen sen tipauttivat, ylpeydestä rinnukset rottingilla. Kiitos vaan.

Ja sitte mein huudiloilla oli puunkaatopäivä. Mikä oli hyvä, koska yks puu joka nojas miun etupihan petoniaitaan alko oleen niin tanakasti tulossa syliin, että aita rupes halkeemaan ja tipautteleen tiilenpaloja. Tämä reviirejä kunnioittamaton puu laitettiin ns. lihoiks. Naapureilta kaadettiin niien palmu.

Olin kuvareportterina tiätenki paikalla. Sen kerran kun kotihuudiloilla jotain tapahtuu ni tartteehan se ikuistaa.


Ekana setä kiipes naapurien talon takana olevaan palmuun laittamaan sinne narun

Sitte moottorisahaamista ja jätkälauma narun päässä

Kohta kaatuuuuuuuuu!

Pläts


Kokonatsit tiätenki heti talteen

Taatusti tuaretta kookosphäkinää

Sitte oli miun aitaan nojaavan puun vuoro. Ukko kiipes viidakkoveitten kanssa puuhun ja alko hirviä rytinä

Piha oli täynnä ryähnää. 

Onneks naapurin jätkät tuli jeesimään siivomisessa. Kehotan muuten kiinnittämään huomiota miun portin komiana kkiiltävään maalipintaan. Itte maalasin!

Sitte oli mottorisahaamisen vuoro

Ja puu laitettiin pölkyiks. 

'
Gili Palmsin boss Memet joka tykkää meist mordorilaisist ihan mahottomasti

Nuotiobile



Lutwalassa bailattiin eilen Lutwalapäivää. Jokavuotinen perinne. Oli alkomahoolipitosia juomia ja grilliruokaa. Ihmisiä ja papukaijoja. Ja ehkä isoin nuotio koskaan. Kun pojille sanoo, että hakekaas vähän polttopuuta niin nehän haki. Siivosivat eittämäti koko lähitienoon kuivista palmun lehvistä ja kaikenmaaliman rakennusjämäpuista. Siinä meinas rantabaarin kattokin olla vaarassa kun tuo järetön notski tuikattiin liäkkeihin. Oon varma että muutamalla sankarilla ei oo enää kulmakarvoja. Pikkusen kuumotti.

Villeimmät jatkovat Lutwalasta viä kylille krebaamaan, mutta miä en tiätenkää jaksanu kotia pitemmälle.

Vanhuus, mikä ihana tekosyy.

Pääosin tipukuvia next.













tiistai 16. elokuuta 2016

Sota terminaattoreita vastaan ja remonttireiskahommat


Viime viikko oli sikäli hyvä, että sain helvetisti aikaseks. Kun itte tekee ni tulee joskus valmistaki. Saatana.

Penskat uuessa deluxessa ihan riemuissaan

Kissasairaalan uuet deluxe-huoneet on redi ja käytössä, olleet jo viikon, jihuuuuu! Liput salkoon, torvisoittokunta ja ilotulitus!

Se tunne, kuulkaa! Se tunne, kun siirsi lauman kissanpentuja pienestä häkistä isoon deluxe-huoneeseen, ja näki niiden riemun siitä, et on leluja ja tilaa juosta ja leikkiä, voi kiipeillä, on koreja ja laatikoita mihin mennä kytikseen, on tyynyä ja pehmustetta.....sitä oli niin hieno seurata, että teki mieli taas vähän pillittää. Teki mieli hakea kaikki kattomaan, että TÄMÄN VUOKSI miä mäkätin joka saatanan päivä että ONKO MAALATTU MITÄ. Kun kissat voi olla tuollee ilosempana isommasssa tilassa, ni vituttihan se, että noita deluxe-kopperoita ei vaan saatu aikasemmin käyttöön, kun kellää mukamas "ei ollu aikaa" sitä puolta tuntia sutia maalia lattioihin. RÄYH.

Kotonakin oon maalannu. Termiitinperkeleet meinaa syyä miun bandantappobambukalusteet, ja täten olen käynyt aktiiviseen sotaan noita helvetin terminaattoreita vastaan. Ensin bandantappobambuhyllyt aurinkoon jäkittämään ja puteli myrkkyä termiitin järsimistä koloista sisään. Muutama päivä siinä aurinkossa kuumottumassa ja sitte maalia päälle. Tilanne on nyt sellasessa kylmän sodan hiljaisuudessa. Hyllyt nököttää yhä ulkona ja miä kyttään että viäläkö jossain on kolo mistä rapisee bambusahanpurua ulos. Ja jos näin on niin myrkkyä perään ja maalia päälle.

Ja kaikki ruskia on alkanu vituttamaan niin paljon, että samalla kun nyt jo olin maalihommissa ni päätin maalata myäs Palatsin sisäänkäynnin elikäs portin valkoseks. Se on kiva koska siinä näkyy lika niin hyvin. Mutta kotiovi on pimeessä ja hutikassa helpompi löytää kun se loimottaa valkosena eikä oo synkkä ruskia pimeys.

Oon mahoton remonttireiska. Tosin enimmäkseen saan aikaseks pelkkää sotkua. Miussa on enemmän maalia kun portissa ja bandantappobambuhyllyissä yhteensä. Mutta maalaaminen on kivaa, se on semmosta oikeeta tekemistä, missä tyänsä jälen näkee heti välittömästi.


Maalausprojekti. Valmis huomenna.
Muutakin himaremppaa on tulossa miun Palatsille. Toivottavasti. On ainakin luvattu. Olen nimittäin  totaalisen kypsä ulkokeittiöön. Koska kun keittiö on avoin ja ulkosalla, se on koko ajan järkyttävän paskan peitossa. Kissat aivastelee pitkin seiniä, tuuli lennättää paskaa ja kuivia lehtiä pitkin köökkiä ja tulivuoren sylkemä tuhka peittää kaiken. Ja sitte kun sataa, niin kaikki kastuu. Miä en kestä enää. On Talonomistajan kanssa ollu puhetta että jos viittisivät miulle laittaa pari ikkunaa ja oven ja loput kohat tilkitä seinällä. Lupas, että näin tehhään jahka saavat siähen naapurin majataloon tekeillä olevat punkalovit valmiiks. Samalla räjäytetään vähän pihaa uusiks ja tulee uus terassinpatanen talon uuen oven kupeeseen ja sitte katollinen makaamo viiään helvettiin ja tilalle tulee joku toimivampi heinäkatos mihin saisin hämmökin, misä voisin sitte eteerisenä makailla ja olla enää koskaan poistumatta himasta. Kun nää on tehty ni sitte itte vähän viimeistelen (eli sotken) ja maalaan talon ovet ja ikkunanpiälet jollain reippaan pirtiällä värillä. Koska talon ovet ja ikkunanpiälet on nekin jumaliste ruskiat ja miä en jaksa kattella. Ihmiin eli miä tarvittee väriä elämään.

Tämä kaikki tapahtuu siis JOSKUS. Ja koska Indonesia, en tässä henkeeni piättele. Mutta odotan kovasti, että remppa tulis ja laittais asiat kuntoon. Ehkä jo ennen ens vuotta, jos tsägä käy. Ois niin kiva.


Kissat on bäk in bizniz
Viime viikolla lisäks hoiettu: kissojen nettisivu pois tiedon valtatien mustilta listoilta. Ilkeitten hakkereitten jäliltä kissojen nettisivu oli yhä listattuna vaaralliseks vaikka missä ja miä olin ihan pää pyärällä et mitä vittua tää nyt on kun on ihan uus nettisivu mutta ihmiset valittaa, ettei tohdi mennä ku selaimet antaa vaan varotuksia et älä mee tuonne, tua kissasivu syä sinut. Huutelin vähän apuja Feispukissa ja sainki sitte hyvää neuvoa ja asiat kuntoon (kiitos kaikki, varsinki KimmoB joka vinkkas miulle yhen nettisivun minkä avuin ja neuvoin kaikki lopulta hoitu). Piti anoa nettisivun uuelleen arviointia ja ootella hetkinen, ni sitte päästiin bannauksesta pois. Nyt tosin hokasin, että viä McAfee-virustorjunta pitää kissoja mustalla listalla, mutta sinnekin justiisa laitoin oikasupyynnön.

Saatanan hakkerit, ihan järetön duuni seuras heiän touhuista. Mutta lopputulema on hyvä. Piän itte uuesta nettisivusta enemmän ku entisestä. Varsinki siks, että olen sen tehny ihan itte alusta loppuun, joten pystyn muutamaan ja hiplaamaan ihan mitä vaan ihan itte, ilman että pelkään et hajotan kaiken. Viälä siäl on pientä hiplattavaa, mutta pitää välillä tehä muitaki asioita.

Viime viikolla oli myös helvetillinen hulabaloo miun työlupahommien kanssa. Nykynen umpeutuu syyskuun lopussa, joten tyäluvan jatko laitettiin vireille. Kaikenlaista paperia ja asiakirjaa taas piti kaivella ja jostain taikoa. Saas nähä miten tää menee. Sanovat että aivan läpihuutojuttu on tämä työluvan uusiminen kun työnantaja pysyy samana, mutta en usko ennenku näen. Koska Indonesia. Toivon, että menee heittämällä läpi. Positiivista on se, ettei tarvitte poistua maasta tällä kertaa, riittää että käyn jossain kohtaa Imigrasissa Lombokilla antamassa taas sadannen kerran sormenjälet ja pojottamassa valokuvattavana. JOS siis Imigrasi hyväksyy työluvan uusinnan tuosta vaan, niiku miulle on uhottu. Paska on housussa enkä huokase, ennenku miulla on passi taas ittellä asianmukasin leimoin ja lipukkein varustettuna. Hintaa tällä työluvan uusinnalla ja 12kk uuella työluvalla on noin 23 miljoonaa rupiaa eli noin 1600 euroa. Rahat tähän lainasin kissoilta ja nyt tarvii sitte keksiä joku kultaa muniva hanhi että tästä selvitään. Koitin kyllä sanoa ittelleni, että tuo summa on nyt miun palkka kissahommista viimiseltä 3 vuodelta, mutta miulla on taas jo olo että varastin kissoilta. Täten ajattelen, että lainasin ja maksan takasin.

Jos ette muista, ni viime vuonnahan tuommosen työluvan hankkiminen ekaa kertaa oli aikamoinen savotta. Lukase täältä, jos huvittaa. Nyt asiaa onneks hoitaa uus lakimiesnainen, joka kuuleman mukaan on topakka ja asiansa osaava, toisin kuin tuo viime vuonna asiaa hoitanut taulapää.

Yllä mainittujen hommien lisäks viime viikolla hoitelin myös tuhat ja yks pikkuhommaa alta pois. Oon säätäny Australiasta tulevia lahjotuksia (kissoille, tietty) ja seuraavaa kissaklinikkaa (1.-10.marraskuuta), tavannu naapursaaren koiraprojektin ihmisen ja lahjottanu heille säkillisen koirakamaa mitä olen itte saanu lahjotuksena. Uusia kissaroinia (kassei ja paitoi) lähtee tilaukseen, kuhan yks pimatsu tekee miun tuherruksista printtikelposet kuvat. Jos tekee. Mutta kun hän on graafinen pro ja tuli saarelle sukellusopettajaks ja ilmotti, että mielellään jeesaa just tommosissa hommissa ni koklataan ny sitte.


Sokee

Kissat kotosalla voi hyvin. Tai hyvin ja hyvin. Sokee sai epileptisen kohtauksen yks aamu, mutta ei oo onneks saanu uusia kohtauksia sen jälkee. Säikäytti miulta kyllä lusikallisen housuun, pelästyin niin perkeleesti. Että tämäkin vielä, jumalauta. Vielä on muistissa Erikoiskissa Seppo, jolla oli aivovamma ja todella pahat kohtaukset. Ja Sepon tarinahan ei hyvin päättyny. Mutta Sokee voi nyt hyvin ja leikkii ja peuhaa uuen kaverinsa kans. Vetävät piktin kämppää ees taas hirviää rallia.

Vieraskammarissa potee Lola, jonka voinnista en oo ihan varma. Olin tietävinäni, että Lolalla on aivan varmuudella FIP (tappava virus, johon ei ole hoitoa eikä rokotetta, jos kissa sen saa niin kuolee varmasti). Hänellä oli vatta turvoksissa ja hengitysvaikeuksia, mutta meillä ei ole enää pisaraakaan eutanasialääkettä, joten piti tuoda Lola sairaalasta kotiin kuolemaan. Nyt on menny yli viikko ja alan olla aika ymmälläni. Lola ei oo syöny eikä juonu itte juuri lainkaan, joten syötin ja juotin väkisin ruiskulla. Eilen hän varovasti maisto ruokaa ja tänää aamulla söi itte hiukkasen. Hän kävelee ja kehrää ja maukuu. Hengittää yhä vähän vaivalloisesti, mutta paremmin ku viikko sitten, eikä vaikuta järin vaivalloiselta oleminen. Makaa kyllä pesuvadissa, ja nojaa päätä pesuvatin reunaan, lienee siinä asennossa helpompaa hengitellä, mutta heti kun menen vieraskammariin kattomaan Lolaa niin se ponkasee tassuilleen ja kampeaa syliin. On laihtunu, mutta myös vattan turvotus on hävinny. FIPissähän vattan turpoominen yleensä vissiin vaan pahenee loppua kohen, ainakin mitä oon täällä FIP-kissoja nähny. En uskalla toivoa Lolan suhteen yhtään mitään, mutta kattellaan. Arvostaisin kovasti, jos hän toipuis, eikä lähtis Vihreemmille Niityille. Siellä kun on jo ruuhkaa.

Miulla oli tossa yks päivä ihan järjetön tylsistyminen päällä. Että ku en oikee käy missää enkä tee mitää muuta ku kissahommia ja sit illat töllötän silmät tapillaa Australian Master Chefiä telkkarista.. Et elämä, pitäskö mennä siellä käymään taas? Tuli ikävä saarelta lähteneitä kavereita ja ikävä aikoja, kun aina saatto vaan polkasta Kakkosen Koralpiitsille ja siä oli aina jotain menoo ja tuttuja. Ei tarvinu sopia mitää sen kummempaa et missäsä tänää ja jaksaaks kukaa lähtee ja mitähä. Nyt miul ei oo ees ketää semmosia kaljakavereita, joille vois kilauttaa ku posottaa Golfin ohi, et hei, mite ois, bintsut tai parit täsä Golfilla nyt ja luurista sanotaan vaan et okei, viis minsaa, mie tuun. Kaikki on jossain saatanan australioissaan tai euroopissaan. Ihan orpo olo. Onneks kohta taas alkaa paluumuutto Hiekkakikkareen suuntaan ja ees jotkuu asiat normalisoituu. Jo perjantaina tulee yks miun aussikaveri takasin eli tää Golfilla ekstemporekaljan sipaseminen onnistuu sen jälkee enitaim.

Ja kohtaha se alkaa taas mordorilaissesonkikii. Tuokaa hapankorppuja, mummon muussia, karpalolonkeroa ja Turun Sinappia (toin tuupin tuliaiseks Edenin emännälle  ja hänhän meni ihan pähkinöiks että tätä on saatava lisää!).

Huomenna on Indonesian itsenäisyyspäivä. Saarta siivotaan ja koristellaan hirviällä vimmalla ja jo eilen raketit paukku kaiken iltaa. Huomenna on varmaan kauhia karnevaalimeininki. Kääk.


Katotaan telkkaria. Tai Sokee kuuntelee vaan.

Ei oo hetken rauhaa meiän Palatsilla. 
Saarella on hirviästi porukkaa koska on sesonki kuumimmillaan. Senpä takia ei paljo viitti kylillä käyä eikä varsinkaan iltasin. Mutta maanantaisin voi mennä iltapäivällä puali-viijen jälkeen Samasaman rantabaariin. Pojat soitteloo, ei ole ryysistä, voi siinä tuijotella merta tai ratakadulla ohi vellovaa hulluutta.

Kun tua keskustassa alkaa tunnelma tiivistymään ni voi hilpasta pohjosen suuntaan ja muurin tienoilta valita minkä vaan kuppilan. Missään ei oo ketään. Saa olla rauhassa. Saa nauttia olusensa rannalla ja kuunnella aaltojen pauhua. Varpaatkii tykkää olla hiekassa.

Jos koirat on siun juttu ni tsekkaa Kuta-Lombok Dogs. Kuvassa yks heiän paapoma koira, jolla on ihan uus Gilin mirrien lahjottama kaulapanta kaulassa. Sain nääs kassillisen koirakamaa lahjotuksena joten laitoin ilon kiertoon ja lahjotin ne etiäpäin Lombokin koiraprojektille.




maanantai 8. elokuuta 2016

Maalasin. Saatana.

ON MAALATTU SAATANA!
Kissasairaalan uuet deluxe-potilaskammarit on maalattu. Arvatkaa kuka maalas? Miä tiätenki. Kuuntelin näitä "jees maalataan tänään"-juttuja ja joka päivä ku kävin kattomassa ni vittu mitään ollu tapahtunu. Lauantaina palo päreet ihan totaalisesti. Itkin vähän ja halusin tappaa kaikki. Sen sijaan vedin kännit (koska kännillä suomalainen kriisejään hoitaa) ja sunnuntaina menin aamulla krapularaivotiloissa läiskimään maalit lattiaan. Kyllä siihen nyt joku vitun ukko löyty heti "auttamaan". Totesin että joo kiitos ei tarvi apua saatana. Että kun ei ole kellään ollu sitä aikaa tähänkään mennessä ni painukaa kaikki vittuun nyt, MINÄ MAALAAN SAATANA. Ja maalasinkin. Sellanen sutin suihkina kävi, että alta pois. Hommaan meni puoli tuntia, ni onhan se ymmärrettävää, ettei kenelläkään oo ollu vimoseen 2-3 kuukauteen aikaa tätä asiaa hoitaa.

On siis maalattu. Huomenna menen sisustamaan. SAATANA. Siihen en viitti ees yrittää löytää ketään hoitamaan hommaa, vaikkei kyse oo ku tyynyjen ja piänten pahvilaatikoitten yms härpäkkeitten asettelemisesta tiluksille. Ei se tulis kuitenkaan tehtyä ikinä. Ja siinä ajassa kun etin jonku joka lupaa asian hoitaa ja sitte nalkutan tuhat kertaa eikä mitään tapahu koska kiire tai saarelta ei löydy yhtään tyhjää pahvilaatikkoa (jollei ne kävele syliin niin eihän niitä varmasti missään ole) tai tyynyt ja pehmusteet on vaikeat asetella, ni miä olen jo moneen kertaan sisustanu nää kopperot. SAATANA.

Hermo on siis ollu vähän kireellä tämmösten juttujen takia, ja mieli on ollu maassa muutenki.



Heikki lähti vihreemmille niityille

Henkinen romahus tapahtu tuossa männä pänä kun löysin miun Heikki-kissan kuolemankiälissä talon takaa. Heikki, joka on ollu miulla melkeen 3 vuotta, ja joka tuli miulle piänenä rääpäleenä joka oli täynnä kirppuja ja matoja. Tuttipullolla syötin aluks ja olin varma ettei hän selviä, mutta niin vaan porskutti ja kasvo isoks kolliks. Mutta ilmeisesti sähkömopo tai heppakärry Heikin kohtaloks koitu. Jonkun asian alle oli varmaanki jääny, koska hän oli fyysisesti murskana. Eutasia oli ainoa mitä voitiin tehä.

Jotenkin olen oppinu hyväksymään pienten pentujen kuolemiset, niien kanssa se on aina sellasta että mitähän tästä tulee ja kasvaako tämäkään rääpäle aikuiseks. Mutta kun sitte aina välillä saa kissan piettyä hengissä aikuiseks saakka ja se siinä pyörii huudeilla, pysyy terveenä ja elelee ihan muina mirreinä... sitä jotenki on jo huokassu että hänen kanssa onnistuttiin. Sitte käy jotain tämmöstä. Oli kyllä niin rankka paikka ettei vollottamisesta meinannu loppua tulla.

Vaikka kissoja on tilukset täynnä, niin Heikin puuttuminen tuntuu kyllä. Hän oli niin iso ja semmonen lempee hahmo siinä aina hengaamassa. Keittiön viereen kukkapenkkiin hänet hautasin. Vielä löyty pihasta siis yks kohta mihin voi lapiolla tökätä ilman että rikkoo kenenkään hautarauhaa.

Miulla on tunne, että kissoilla on yliluonnollisia voimia. Kun Heikki oli haudattu, niin seuraavana päivänä pihaan lampsi Pertsa Peruskissa. Hän hävis noin puoli vuotta sitte eikä oo näkyny vilaustakaan sen koommin. Nyt hän ilmesty pihaan ihan niiku ei ois missään ollukaan, kävi syämässä ja pyöri jaloissa kehräämässä. Ihan kun ois tajunnu, että no nysse akka tarvii jotain positiivista uutista elämäänsä, käynpäs ilmottautumassa että hengissä olen, terve ja läski, mutta asustelen vaan muualla.

Uutukainen

Ja tokihan huushollissa on uus kissanpentuki. Sairaala on piukassa adoptiovalmiita pentuja, mutta ei järin kiivasta liikehdintää kohti uusia koteja siellä näytä käyvän. Yks pieni meni kassiin ku kävin eilen maalamassa (SAATANA!). Suloinen on.

Tuhat ja yks asiaa on tekeillä. Kissojen nettisivuja pitää päivitellä, kissaplokia tarttis kirjottaa, seuraavaa kissaklinikkaa orkanisoia, leikkausinstrumenttien sterilointivehje on rikki ja pitää hankkia uusi tahi korjauttaa vanha (tääkin on ollu 4kk yhes paikas et "joo me korjataan" mut arvatkaa onks tapahtunu mitää?), tarttee selvittää mistä voiaan tilata lääkkeitä ja rokotteita ilman että joku totaalisen sekopäinen hevosämmä tulee lankoja pitkin kimppuun ja haukkuu pystyyn (jep, näissä eläinsuojeluympyröissä sitä vasta hullua sakkia pyöriikiin), uusia paitoja/kasseja/yms pitää tilata ja uusia kissakuvia niihin suunnitella. Vastailla ihmisten älyttömiin viesteihin ("kissa käveli ohi kun oltiin rannalla, onko mulla nyt rabies?", "Nähtiin 6kk sitte sen-ja-sen majatalon lähellä oranssi lyhythäntänen kissa, voisiks käydä kattomassa onko se siel vielkii ja viiä sille ruokaa/rokottaa/laittaa kaulapannan/rapsuttaa/ottaa kuvia/jutella mukavia?", "Moi! Oon täällä Sumatralla/Sulawesilla/Malesiassa/Uranuksessa ja löysin just kissanpennun, mitä teen, voitko auttaa?" jne).

Ja sitä kangaskassien nettikauppaa pitäs keretä katteleen mutta tärkeemmät asiat tarvii hoitaa ens.

Vaikka kai se pitäs olla tärkeysjärjestuksenä ykkösenä sellanen homma joka tois rahaa huusholliin? Mutta eiku kissat ens.

PS. Vituttaa olla näin pahalla päällä koko ajan. Mutta onneks voi sit aina lukittautua kotiin ja ottaa kissanpennun kainaloon ja kattoa Australian Master Chefia ja unohtaa kaikki murheet.

Aallokko on ollu viime päivinä niin kreisinä, että meri pukkaa jo tielle

Meri
Naapurin kääpiöt

Niin. Kissaprojektihan tämä on mutta viime viikolla tämmönenki potilas vastaanotettiin.

Eikä tääkään sano miau mutta siä se on kissasairaalassa tuttipullosyätännässä. Hänen emo pykäs NELJÄ vauvaa. Yleensä mein vuohet tekee yhen tai kaks pentua. Neljästä emo ei jaksanu huolehtia joten tämä jäi orvoks kun emovuohi paineli matkoihinsa kolmen muun vauvansa kanssa.

Pertsa Peruskissa kävi kylässä.

Piti vetää känni kun vitutti kaikki niin paljon. Oli ihan kiva regeikemu yhes mestas täällä meiän päässä saarta. Mutta pojat oli keksiny jostain synasta tms kaiku-nappulan ja aattelivat et täähän on makeeta, laitetaa tää kaiku täysille koko illaks. Ai että!

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Rinjanilla on grilli kuumana

Muutama hiano kuva tuosta naapurisaaren tulivuorenpurkauksesta. Kyllä kelpais tuolla maggaraa paistella!

Kuvat estottomasti aivan muina voroina nyysitty Mount Rinjani National Parkin FB-sivulta.

Siellä siis on purkautunu varsinaisen Rinjanin kraatterissa oleva pienempi tulivuori. Mikä on kyllä tosi hyvä, koska jos toi iso vuori posahtaa niin se oli sitte siinä. Sen jälkeen tuskin on näitä hiekkakikkareitakaan enää.