tiistai 4. syyskuuta 2018

Saari on auki



Väsynyttä päivää Hiekkakikkareelta. Aivotoiminta nollassa mutta katotaan saanko jotain kirjoteltua.

Tapahtunutta sitten viime päivityksen:

Maanjäristyksiä tulee yhä päivittäin. Osa on pieniä eikä niitä edes huomaa, osa on pieniä mutta suunnilleen suoraan sängyn alla niin niihin kyllä herää jos on nukkumassa. Tai jos tulee päivällä niin nostaa kaikki karvat pystyyn ja lojauttaa taas miltei paskan housuun. Voimakkuudet pyörii viiden magnitudin alla ja päällä, osa on jo alle neljää, eikä tommosia pieniä enää periaatteessa jaksa edes noteerata, ellei ole nimenomaan ihan tässä lähellä ja siksi rytisytä huudiloita vähän rajummin.


Raivaushommia
Raivaushommat jatkuu, on kaivinkoneita ja kuormuriautoja, on valtion univormuporukkaa, on täällä asuvien ulkomaalasten ja paikallisten lekanheilutus-kuntopiirit. Murikka kerrallaan, tienpätkä kerrallaan, tuhoja raivataan - ja niitä raivataan vielä pitkään.

Saari avattiin turisteille virallisesti viime lauantaina eli syyskuun eka. Seikkailunhalusta matkailijaa on jokunen mestoilla, mutta mistään ryysiksestä ei voida puhua.

Ravintoloita on auki jo aika kivasti, hyvää ruokaa saa ympäri saarta, eli maanjäristysdietti on lusittu ja vattankasvatus voi taas alkaa. Kauppoja on auki ja jopa tuoreita vihanneksia löytyy kun tarpeeks sinnikkäästi polkee ympäri saarta ja ettii kauppoja joista saa asioita. Sukelluspuljuissa on asiakkaita ja veneliikenne suihkii Balin ja Gilien väliä. Osa venefirmoista ei kuitenkaan vielä tänne seilaa, ihan siks että asiakkaita ei hirveesti ole. Ei kauheesti kannata suhata botskilla johon menis 200 ihmistä jos kyydissä ois vaan kolme.

Raaka hatusta riipastu näppituntuma on että varmaan joku 90% bizniksistä on edelleen kiinni. Osa ei aukea enää koskaan, koska ovat siinä kuosissa että eiku matalaks, tai vaikka ei olis niin pahana, niin omistajilla ei ehkä ollu minkäänlaista vakuutusta eikä ole omaa rahaa korjata vahinkoja. Osa jäänee sulki ihan siks, että omistajat niin kovin peljästyivät, etteivät tule koskaan takasin.

Kaikilla pulaa rahasta. Tulot nollassa jo kuukauden eikä tässä hetkeen oo rahaa tänne suuntaan vyörymässä.


Lehmälauma juomassa sekä väijymässä miun kissanruokka-kuppeja
Kissojen ruokinta jatkuu yhä ja jakelen kissaruokaa ilmasiks sitä tarvitteville. Kellään ei oo rahaa maksaa kissojen ruuasta ja kissojen pitää syyä. Ja lehmät ja vuohet on janosia ja nälissään, joten olen laittanu heillekin juomapisteitä pariin paikkaan. Ne perkeleet syö kyllä kissojenki ruuat mutta eläimet on ruokittava, thäts it.

Myö ison rytinän kokeneet ja  täällä siitä saakka kärvistelleet ollaan jonkinlaisen post-traumaattisen stressin kourissa. Kaikki on helvetin väsyneitä, kaikki valittaa samaa että kun ei saa nukuttua ja jos saakin nukuttua niin näkee unta maanjäristyksistä ja tsunameista. Kaikilla esiintyy sitä pienestäkin äänestä säpsähtelyä, jatkuva keinumisen tai hytkytyksen tunne varsinkin nukkumaan kädessä, kireää pinnaa, hidastunutta äksöniä korvien välissä, ärsyyntymistä ihan mitättömän pienistä asioista.

Mutta on tässä koko ajan ollu sellanen mahtava yhteisfiilis myös. Että nyt kävi näin, mutta periksi ei anneta, korjataan saari ja tehään siitä entistä parempi. Tai siis isolla osalla on tää fiilis. Sitten on tietty niitä jotka ei tee vittu mitään muuta kun ruikuttaa ja kauhistelee että ai kauhee ja voi hirvee ja kamala kamala, miksi MINULLE kävi näin. Jos olet saatana hengissä niin pää kiinni ja töihin siitä. Valittamalla ei tule yksikään nurkka korjatuksi.

Kuten mainitsinkin, ärsyyntymistä vähän kaikesta on ilmassa.

Palaan näihin mielenterveydellisiin ja tunnepuolen asioihin laters, sitten kun jaksa niitä jotenkin purkaa ja kirjotella auki. Nyt ei vielä pysty.

Lopuks sorisori verisori etten ole jaksanu hirveesti vastailla kavereiden enkä äitinkään viesteihin. Ei ole muuta selitystä kun että nyt en vaan jaksa.

Ja semmonen vielä: TULKAA KÄYMÄÄN! Sillä tavalla jeesaatte porukkaa pääsemään takas jaloilleen ku tuutte tänne asumaan ja sukeltamaan ja syömään ja juomaan. Eli hus tänne sieltä lomailemaan hep!






Ihan psykedeelistä et meiän rantakaduilla suhaa kuormuriautoja

Rannoilla on tilaa

Muutama sata kiloa kissaruokaa. Ja just äsken tuli muutama sata kiloa lisää.



Ombak Sunset tuolla saaren Balin puoleisella rannalla on aika lailla "pillun päreinä"-kuosissa

Ombak Sunset. Oliki ihan helvetin ruma tämä niien iso betonitönö.

Lehmät huikalla miun kaupan vieressä






Ei kommentteja:

Tsekkaa myös nämä